Tällanen ol' pikkujoulu Viipurissa

Autolla Viipuriin

Ei ihan hurjan usein ole Viipurissa nyt viime aikoina käyty, eikä etenkään omalla autolla.

Tämä tarina alkaa siitä, että viime lauantaina oli päästävä Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston pikkujouluihin Viipuriin, mutta sopivaan aikaan kulkevaa, helppoa julkista yhteyttä ei ollut.

Päätimme siis lähteä omalla autollamme valoisan ja hyvän sään aikana.

Suomen raja meni sukkana läpi autokaistan kautta, mutta saapuessamme Venäjän rajalle emme päässeet edes tullialueelle kuin jo tovin jonotettuamme.Venäläiset ostosmatkailijat olivat siis jo ehtineet kansoittaa rajan, joten ruuhkaa oli, mutta lopulta jonot vetivät odotettua paremmin; silti päivä oli ehtinyt jo pimentyä.

Ennen tosiaan ajelin omalla autollani jatkuvasti Venäjälle, mutta nyt kun Allegro-aikana automatkailu on ollut osaltamme lähes olematonta, satuimme sitten osumaan venäläisten kaistalle tullialueen jonossa.

Asian selvitessä rajahenkilökunnalle meitä ei kuitenkaan ajatettu suomalaisten jonon hännille tai odotutettu, kuten kauhutarinat kertovat, vaan ajoimme sivuun tarkistusten ajaksi ja pääsimme sitten venäläisten kaistaa tullialueelta ulos ilman mitään viivästyksiä. Emmekä tosin olleet edes ainoita suomalaisia väärässä jonossa. Ehkäpä kaistat voisi merkitä? Helpottaisi varmaankin kaikkia.

No, rajahenkilönainen oli jopa hyvin ystävällinen, kun neuvoi meille, miten raja-alueella käyttäydytään, ja oli sitä mieltä, ettei pieni kaistasekoilu haittaa mitään, kun asiaa kovasti pahoittelimme.

Pikkujouluihin ehdimme hieman myöhässä jonojen takia, juhlat kuitenkin sujuivat oikein mukavasti.

Tiernaajat by SVS:n Lappeenrannan osaston väki

Ravintola Marco Polo

Pikkujoulujen jälkeen lähdimme vielä illalliselle. Olin jostain bongannut Punaisenlähteentorin laidalla sijaitsevan meille uuden ravintolatuttavuuden, Marco Polon.

Listat olivat venäjäksi ja suomeksi, liekö englanniksikin - taisivat olla. Mikko ajatteli tilata karitsaa, mutta sitäpä ei sattunut enää olemaan. Minä tilasin alkupalan nimeltä parmezhano ja stroganovin. Risto otti burgerin. Mikko päätyi vitello tonnatoon ja saslikkiin.

Risto photobombasi parmezhano-kuvan :D

Stroganov

Vitello tonnato

Ensin pöytään tuotiin Mikon vitello tonnato ja miun stroganov. Mielenkiintoinen järjestys miun ruuilla. Sitten Ristolle tuotiin Mikon saslikki. Kun kerroimme sen olevan Mikolle, tarjoilija kysyi, että olikos teille tulossa sitten vielä jotain muutakin. Ja olihan meille, miun alkupala ja Riston burgeri. Tilaukset olivat siis hieman sekaisin. Eipä se mitään, loput ruuat tulivat varsin nopeasti.

Laskustakin sitten puuttui skumppa, jonka he käsin siihen lisäsivät, mutta pieniä juttuja siihen nähden, että ruoka oli oikein hyvää eikä maksanut juuri mitään. Ruokalasku juomineen oli kolmisenkymppiä kolmen hengen seurueeltamme.

Erityishyvää oli parmezhano, ja se oli nätisti laitettu esillekin, samoin vitello tonnato. Saslikki ei ollut ollenkaan kuivaa, vaikka kuivuus tuppaa joskus olemaan sen helmasynti, päinvastoin, se oli oikein mehukas. Negatiivista palautetta saivat vain burgerin kyljessä olleet ranskalaiset, jotka eivät olleet perusburgerilaisketjuliikettä kummemmat, mutta kiva esillepano kuitenkin.

Ravintolan erikoisuutena mainittakoon pöydässämme ollut telkkari, joka näytti webbikameran kuvaa Punaisenlähteentorilta Leninin patsaan takapuolesta, haha.

Illallisen jälkeen tarvitsimme vielä vettä hotellihuoneeseen. Olihan ällistys suuri, kun Pietarissa olemme tottuneet siihen, että kaupat ovat enemmän tai vähemmän 24/7 auki, niin marketti olikin mennyt kiinni jo klo 22. Olihan tämä toki tiedossamme, mutta ei aktiivisessa muistissamme ;) Onneksi Nesteen huoltoasema pelasti janoiset matkailijat.

Hotelli Druzhba

Sitten pääsimmekin jo majoituspaikkaamme, Druzhbaan. Vanha ja virttynyt Druzhba valikoitui vartioidun, helpon, turvallisen ja edullisen parkkinsa ansiosta. 150 ruplaa siitä, että auto seisoo vuorokauden aidatulla parkkipaikalla katuvalon alla, jonka tolpassa on kamera, ja kameraa valvoo mies parkkialueen suulla olevassa kopissa ympäri vuorokauden.

Jutun juurta antaa myös majoituksen hinta. Maksoimme Druzhban hotellisivun kautta varatusta majoituksestamme (2HH, aamiainen, alkudrinkki, sauna) 27 euroa, siis 13,50 euroa per nokka. Melko edukasta.

Nettivaraajan huonehintaan kuuluvat drinkit

No, huoneemme toki oli ihan sieltä edukkaimmasta päästä myös. Mitään, ei siis mitään ole korjattu/muutettu/parannettu sitten rakentamisvuoden, 1982 - aivan kuin olisimme aikakoneeseen astuneet.

Huoneemme sijainti oli myös varsin edullinen, eli siis epäedullinen tässä tapauksessa. Yöuntamme viihdyttivät monenmoiset erilaiset äänet: hissin äänet, junien äänet, aseman kuulutukset, hotellin diskoteekki, parkkipaikalla kurvailevan Ladan diskoteekki, jonkun toisen Ladan varashälytys, rappusten paukutusjengi, roska-auto. Toki möykkä olisi ollut hieman hentoisempi, jos olisimme pitäneet huoneemme ison tuuletusikkunan kiinni.

Kokonaisviihtyvyyttämme lisäsi allergiaa stimuloiva kokolattiamatto, jossa oli roiskeita todennäköisesti jo Kekkosen ajalta.

Siltikin, vaikka huone oli "peruskuntoinen" eli ruppanen, majoitus oli hintansa väärti. Petivaatteet olivat puhtaat, pyyhkeet myös, ei valittamista. Ja aamupala oli hyvän monipuolinen. Menisin uudelleen. Ja onhan Druzhbassa tarjolla jo aimo liuta remontoitujakin huoneita kaikenlaisille rahakkaille nirppanokille ;)

Aamiaista Druzhbassa

Kuriositeettina mainittakoon, että kaupunkitaksi hotellista tilattuna maksoi sata ruplaa (noin 1,33 euroa). Ei paha.

Seuraavana päivänä oli kiva sää hieman retkeillä. Karusellin shoppailujen lisäksi kävimme hieman kuvauskävelyllä:

Viipuri on aina ollut meille mieleinen kaupunki, kuten oli nytkin. Monenlaista, moneen makuun. Suosittelemme!

Viikinkinä Viipurissa

Kesäkuussa 2012 tuli vihdoin testattua Viipurin Viking-hotelli - terveisiä vaan Viipurista! Tätä se Viipuri-fiilis sitten teetti. Hypättiin viideltä illalla Sovavton kyytiin Lappeenrannasta ja oltiin perillä Viipurissa klo 20 (meidän aikaa klo 19). Rajalla oli älyttömät jonot, onneksi express ei jää jonoihin. Silti rajanylitys kesti normaalia kauemmin. Bussi oli täynnä, ja oltiin ainoat, jotka eivät olleet ostaneet lippuaan ennakkoon. Meitä oli bussissa kolme suomalaista (ja tämä kolmaskin oli alkujaan inkeriläinen, mutta hänellä oli nykyään Suomen kansalaisuus) ja loput venäläisiä. Kuusi jäi pois Viipurissa, loput jatkoivat Pietariin.

Näkymä kattoikkunasta radalle. Ja alle 175-senttisen on turha yrittää kurkkia, ei yllä.

Tänne Viking-hotelliin on yritetty jo pari kertaa, mutta aina on ollut täyttä. Mistä lie johtuu - ei ole vielä meille selvinnyt. Huoneet ovat kalliita, mutta toki ihan OK. Ei kokolattiamattoja, se on hieno homma allergisille! Mutta ehkäpä aamiainen on ruhtinaallinen?

What would McGyver do? Ja saatiinhan tämäkin töpseli toimimaan.

Ensimmäiseksi saamamme huone haisi niin kananmunapierulle, että oli pakko vaihtaa. Eli huone 409 pannaan! Saatiin sitten valita kolmesta huoneesta suosikkimme. Valitsimme numeron 407. Tässä on kaksi kattoikkunaa, joista toisen yltää avamaankin, ja näin toki teimme. Yöksi sitä ei toki toinna jättää auki, itikat punkee sisään. Vaikka onhan meillä itikankarkoitin eli fumigaattori, jonka voi työntää pistorasiaan ja sillä itikat kai kuolee - mitä sellainen tekee sitten allergisille ihmisille, en vielä tiedä?

To be continued kuvien kera... ja jos ei jatku, fumigaattori ei ollut ihan terveellinen. ;)

Fumigaattori oli ilmeisen vaaraton, eli juttu jatkuu:

Aamulla heräsin siihen, kun aurinko porotti sänkyyn kattoikkunasta. No, siihen aikaan sietää jo herätäkin. Meillä ei ollut kuitenkaan kiire minnekään, joten aamiaisen yhteydessä kävimme lunastamassa pari tuntia lisää majoitusaikaa, 100 ruplaa per tunti, ei paha.

Aamiainen oli ihan OK, ei suorastaan ruhtinaallinen, mutta ihan hyvä kyllä. Yhäkin majoitushinta tuntuu kuitenkin kovin korkealta verrattuna muihin hotelleihin Viipurissa. Maksoimme kahden hengen huoneesta 3100 ruplaa + rekisteröinnistä 300 ruplaa. Verrokkina mainittakoon, että Atlantik-hotellissa kahden hengen huone oli 1500 ruplaa (ilman mukavuuksia) ja 2000 ruplaa mukavuuksin pari viikkoa aikaisemmin. Ja tuolla Viikingin hinnalla majoittuu esimerkiksi Nevsky 78 -huoneistohotellissa Pietarissa jo kaksi, kolme yötä kahden hengen huoneessa (mukavuudet huoneessa), joskin jää ilman aamiaista, mutta oma keittiö on.

Sijainti Viikingillä on hyvä, tosin Viipurin hotelleista sijainti on hieman epäkelpo vain Jushnajalla, joka sitten taas hinnaltaan on niin edullinen, että taksilla kelpaa ajella.

Laiva, Lepakko ja linnabileet

Leposijat Lepakossa

Rupesipa juuri häiritsemään kovasti sellainen seikka, että on jäänyt turhan monta blogitekstiä kirjoittamatta. Minulla on nyt Viipuri-fiilis, joten selasin Viipuri-postaukseni läpi, ja kovin vähäisesti niitä lopulta oli, vaikka Viipurissa on tullut hengailtua paljon.

Majoituksista on kirjoittamatta mm. sellaiset klassikot kuin Viipuri-hotelli ja Druzhba. Puuttuu myös Korolenko ja Lepakko. Ihan vain muutamia mainitakseni. Olisi kiva saada kaikki Viipurin majoitukset tänne blogiin, niitä kun nyt ei kuitenkaan aivan mahdottomia määriä ole, ja useimmissa on tullut majoituttua joskus. Yritän nyt paikata tätä vajetta, tässä tulee Lepakko, jossa majoituimme joitain vuosia sitten:

Lepakko oli ihan hyvä hotelli, samaa hintaluokkaa Atlantikin kanssa (nykyäänkin, selviää netistä), tosin se oli Atlantikia hieman modernimpi. Sijainti aivan keskustassa on mainio. Myös Karoliina on näköjään yöpynyt Lepakossa, vieläpä tänä vuonna: Nörtit Viipurissa

Yövyimme Lepakossa keskellä kuuminta kesää, ja vaikka meillä oli kattoikkuna auki, oli huoneessa liian lämmin. En tiedä, onko Lepakossa nykyään ilmastointi, silloin joitain vuosia sitten ei ollut.

Tällä kesäisellä reissulla olimme sukulaisten kanssa ja matka tehtiin laivalla Keorken karaoken tahdissa. Heh. Illallista söimme - varman päälle - Kamelotissa ja bilettämässä kävimme Viipurin linnan valleilla Farvater-kemuissa. Tässä kuvasatoa:

Raja

Cvetotchnoe-sulku

Kansallisen kalastuksen erityispiirteitä

Viipurin linnan torni

Murua rinnan alle

Piffiä

Värikästä kalaa

Farvater

Farvater-bileilta huipentui ilotulitukseen

Hotelli Atlantik Viipurin vanhassa kaupungissa

Meidän pieni ja soma huone.

Teimme visiitin Viipuriin helatorstaina. Ajattelin ennakkoon, että majoituksen löytäminen voisi olla haastavaa, jos moni muukin suomalainen on ottanut kumijalan alleen ja karauttanut naapuriin kylään. Silti emme varanneet majoitusta ennakkoon.

Matkaseurueemme huone oli naapurihuoneemme.

Matkaseurallamme oli majoitus Viipurin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Atlantikissa, joten päätimme aloittaa huoneen kysymisen sieltä. Ja kuinkas ollakkaan, hotellissa oli vapaana yksi huone, jossa tosin ei ollut mukavuuksia huoneessa, mutta käytävällä aivan vieressä. Hinta oli Viipurin mittakaavassa kohtuullinen, 1500 ruplaa (kurssi karvan alle 40 ruplaa per euro). Matkaseuramme maksoi omasta netin kautta tilaamastaan huoneesta 2000 ruplaa. Tosin heidän huoneensa oli tuplakokoinen ja luonnollisesti mukavuuksin. Meillä kuitenkin oli parisänky, joka heiltä puuttui.

Hieno vessakyltti! Tästähän voi melkein päätellä, että tämä on WC.

Huoneet saimme hyvissä ajoin jo aamupäivästä, siinä yhdentoista maissa, vaikka sisäänkirjautumisaika oli virallisesti vasta kahdelta. Lähtöaamuna olivat kyllä sitten innokkaasti pistämässä meitä pihalle; jo suunnilleen minuutin yli kahdentoista siivooja koputteli oveen ja patisteli.

Aamiaisen ensimmäinen osa.

Plussana mainitsen huoneiden ihanat ikkunalaudat! Minut hurmaa aina hotelleissa sellaiset leveät ja mahdollisesti pitkätkin ikkunalaudat, joilla voi istuskella ja katsella ulos. Oikeastaan hotellissa ei kyllä muutenkaan ole juuri moitteen sijaa. Eihän se nyt moderni ja tuliteräisen kiiltävä luksushotelli ole, mutta ihan kiva, siisti ja sijainniltaan OK.

Aamiaisen toinen osa.

Aamiainen oli hotellien eurooppalaiseen noutopöytäaamiaiseen tottuneelle yllätys. Noutopöytää ei ollut, vaan ruokalijoiden eteen kannettiin ensin lautaselle muutama leikkele ja juustoa sekä leivät. Aamiaiseen kuului lisäksi teetä tai kahvia sekä paistettu muna pekonin kera, ja kaikki pöytään tarjoiltuina. Naapuripöytään näimme kannettavan munapannun sijasta puuroa. Meille ei tällaista vaihtoehtoa edes esitelty. Liekö olimme varman munakkaan näköisiä? Kaipaamaan jäimme mehua, vettä, hedelmiä ja vihanneksia.

Yksi matkaseurueestamme halusi ottaa pitemmät kauneusunet, joten hänen aamiaisensa pyysimme mukaan. Tarjoilija latasi satsin tarjottimelle ja me veimme sen huoneeseen.

Reissu oli kaikkineen varsin onnistunut. Tässä vielä muutama kuvat seikkailuistamme Viipurissa tällä kertaa:

Hieman aerodynaamiseksi teipattu Volvo.

Eteläsatamaan oli jäänyt vielä kaasuputkia käyttämättä.

Taloantenni, mikä se sellainen on?

Ympäripyöreä torni.

Kauppahalli

Kauppatori

Klassista majoitusta Viipurissa; laivahotelli Korolenko ja laivannäköinen hotelli Druzhba.

Vesiportinkatu

Linnankatu

Tervaniemi

Viipurin linna ja M/S Carelia

Hitchcockin linnut

Sampo ei ole vain pankki

Ison osan Viipurin majoituspaikoista jo testanneina päätimme kesäreissullamme kokeilla meille vielä tuntematonta hotelli Sampoa. Nimensä hotelli lienee saanut siitä, että se sijaitsee Sammonkadulla. Sampoon on pienoinen kävelymatka Viipurin ”keskustasta”, mutta matkan taittaa jalan kymmenessä minuutissa tavaroidenkin kanssa. Ihan suorilta emme Sampoa kuitenkaan löytäneet, vaan sen löytäminen vaati kyllä karttaa. Hurjan hyvin Sampo ei ole ilmeisesti viipurilaistenkaan tiedossa, sillä illalla kun palasimme majapaikkaamme taksilla, kuskilla ei ollut aavistuskaan, missä hotelli Sampo sijaitsee.

Sampo on Viipurissa vierailevien suomalaisryhmien ns. vakiomajoituspaikkoja, kuten Druzhbaa ja Viipuri-hotellia, hieman halvempi. Kahden hengen huone maksoi vuoden 2010 kesäviikonloppuna muistaakseni 2300 ruplaa. Yritimme kyllä tinkiä hinnasta, mutta kyseessä oli heinäkuu ja Sampon viimeinen vapaa huone, joten emäntä sanoi, että hän tietää huoneen menevän listahinnalla ihan varmasti, vaikka me emme sitä ottaisi. Ja pian majoittumisemme jälkeen kuulimmekin emännän myyvän puhelimessa eioota. Nettisivulla hinta näyttäisi olevan tällä hetkellä sama, mikä sinänsä vähän yllättää, koska yleensä kesä- ja vuodenvaihdesesongin ulkopuolella hinnat majapaikoissa ovat sesonkiaikoja halvemmat.

Hotellihuoneen ikkunasta avautuu näkymä sisäpihalle

Sampo oli siisti ja mukava majapaikka. Aamiainen ei ollut kaksinen – etenkin puuro oli melko kamalaa – mutta se tuotiin sentään huoneeseen ja kyllä sillä aamun pahin nälkähuippu talttui. Mielenkiintoinen yksityiskohta aamiaisessa oli, että se tuotiin Дует-kahvilasta (Duet), josta olisi voinut tilata hotelliin vaikka ihan täyden menun. Itse asiassa menua illalla luettuamme ja herkkuja kyylättyämme menimmekin seuraavana päivänä sitten lounaalle Duettiin.

Voin hyvin suositella Sampoa matkailijoille, jopa ihan hyviin majapaikkoihin tottuneille. Halvempaa ja vaatimattomampaa etsiville voin ehdottaa hostellia nimeltä Южная (Juzhnaja). Hostellista on kuvaus blogissani: Edukasta majoitusta Viipurissa: hotelli Южная (Juzhnaja). Halvin hotellimajoitus lienee laivahotelli Korolenko. Korolenkossa olen yöpynyt muutaman kerran, mutten ole tainnut blogia kirjoittaa, ainakaan vielä. Ehkäpä nyt jälleen Viipuri-aiheesta kirjoittamaan innostuneena tulee sekin tehtyä.

Hotelli Sampon kotisivu netissä: http://www.hotelapart.ru/indexru.html
Korolenkon sivu netissä: http://korolenko-vbg.ucoz.ru/
Juzhnajasta tietoa netissä: http://www.vyborg.tv/company/~info/331

Sattuipa löytymään netistä pari listausta Viipurin alueen hotelleista, tästä vaan tutustumaan:
http://www.oksanochka.com/003/004/011.shtml
http://community.livejournal.com/vyborg/84405.html

Edukasta majoitusta Viipurissa: hotelli Южная (Juzhnaja)

Hostelli Южная (Juzhnaja) kutsuu itseään hotelliksi, vaikka ihan sillä ei rahkeet mielestäni siihen riittäisikään. Tätä en sano ollenkaan pahalla, Juzhnaja on varsin mukiinmenevä majapaikka Viipurissa. Se on selvästi Viipurin muita hotelleja (lukuun ottamatta laivahotelli Korolenkoa) edullisempi. Hostellin listahinta kahden hengen huoneesta (vessa ja suihku käytävällä) näyttäisi tällä hetkellä olevan 1200 ruplaa, mutta halvimmillaan hiljaiseen aikaan olemme tinkineet hinnan 800 ruplaan jääden tällöin tosin ilman rekisteröintiä. Juzhnaja tosin sijaitsee kolmisen kilometriä keskustan ulkopuolella, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että sinne täytyy ajaa taksilla. Taksisuhailu ei tunnetusti kuitenkaan ole kallista lystiä Viipurissa, keskustasta hostellille olemme ajaneet usein 50 ruplalla.

Juzhnajaan tulimme tutustuneeksi, kun eräänä heinäkuisena lauantai-iltana rupesi jo tuntumaan siltä, että Viipurin kaikki muut majoitukset olivat täynnä. Korolenkon emäntä vinkkasi, että Juzhnajaan saattaisi vielä mahtua. Ystävällisesti hän vielä soitti hotellille ja varmisti, että tilaa oli. Taksi vaan alle ja osoitteeksi пр. Победы 4.

Etenkin kesäisin monet hotelleista (ilman ilmastointia) ovat tuskaisen kuumia, mutta tässä Juzhnaja tekee mukavan poikkeuksen ollen kohtuullisen vilpoisa kivitalo, jonka ikkunoista ei aurinko porota aamusta iltaan sisään. Toinen positiivinen seikka mielestäni on se, että Juzhnajassa ei ole kokolattiamattoa, kuten suunnilleen kaikissa isommissa hotelleissa Viipurissa, myös valitettavasti uudessa, muuten varsin hyvässä hotelli Victoriassa. Aamupalaa Juzhnajassa ei tarjota, mutta majoittujien käytössä on keittiö, jos itse kokkailemaan vaivautuu.

Tietoa hostellista netissä: http://www.vyborg.tv/company/~info/331

Jos Helsinki on hetkisen kaunis, niin Viipuri on vielä kauniimpi laskevan auringon valossa

Vuodenvaihdetta juhlistimme aattona Joensuussa perinteisin saunoin, pommein ja illastamalla Maman kanssa. Seuraavana päivänä päätimme panna vuoden käyntiin pienellä lähialuematkailulla Viipuriin.

Kurvasimme välin Joensuu-Lappeenranta autoillen. Samantien Lappeenrantaan saavuttuamme kävimme matkakeskuksessa junalippujen ostossa. Tarkoituksenamme oli alun perin ollut ehtiä Savonlinjan Viipurin bussiin viideltä, mutta hitaan liikkeelle lähdön ja huonon ajokelin seurauksena emme siinä onnistuneet.

Seuraava vaihtoehtomme oli Repin, johon olisimme ehtineet linjataksilla klo 17.40 matkakeskuksesta. Repin ei kuitenkaan liikennöinyt 1.1.10. Niin kovasti ehdimme jo innostua matkailusta, että otimme sitten liput Tolstoihin, vaikka hinta näin lyhyelle välille onkin aivan kohtuuton (31 euroa/naama talvisesonkiaikana), kun Tolstoissa ei virallisesti ole muita kuin makuupaikkoja, vaikka tuon välin periaatteessa vaikka seisoisi. Verrokiksi manittakoon, että bussilla Viipuriin pääsee 12 eurolla, opiskelijalle hinta on 8,40 euroa ja Repinillä pääsee 31 eurolla Pietariin asti. Junamatkan hintaa korottaa vielä linjatakseilu Vainikkalaan, joka kustantaa 5,90 euroa/matkustaja.

Vainikkalaan siis täräytimme linjataksilla pimeän maaseudun läpi kuskin kaahatessa kuin viimeistä päivää. Vainikkalassa suoriuduimme Suomen rajamuodollisuuksista sukkana, ja lyhyt pyrähdys Tolstoilla Viipuriin sai alkaa. Junamatkan aikana emme juuri muuta ehtineet kuin täyttää maahantulokortit ja suoriutua Venäjän rajamuodollisuuksista, kun meidän täytyi jo poistua lämpimästä junasta hyytävän kylmään ja pimeään Viipuriin.

Hotelliksemme olimme mm. sääolosuhteiden takia valinneet uudehkon hotellin, joka sijaitsee aivan Viipurin aseman kyljessä, jonne ei siis tarvitse tuulessa ja tuiskussa taivaltaa montaakaan askelta asemalta. Hotelli on Viking: http://www.viking-inn.ru/ru/. Valitettavasti kyseinen hotelli oli jo täynnä. Hotellilta meille suositeltiin toista melkoisen uutta hotellia kauppatorin laidalla, hotelli Victoriaa. Hotellien testauslistallamme on ollut myös kyseinen majatalo, joten siihen siis päädyimme, kun siellä puhelinsoiton perusteella tilaakin oli.


Torkkelinpuistossa ei ollut ruuhkaa 1.1.10 yömyöhään

Victoriasta olen jo kirjoittanut eräässä aikaisemmin julkaisemassani tekstissä Viipurin Victoria kauppatorin laidalla: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2010/01/viipurin-viktoria-kauppatorin-laidalla.html.

Muita kohteita ja aktiviteetteja Viipurin vierailullamme: Omega-klubi, jossa myös illallistimme (omassa blogitekstissään aiheesta enemmän: linkki), kävelykierros Viipurissa, jonka kuvasatoa esillä mm. tässä blogikirjoituksessa, sekä ravintola Slavjanskaja Trapeza, josta myös tarkemmin omassa blogikirjoituksessaan (linkki) ravintola-arvostelublogissani Tanjan maistamista.


Mustainveljestenkatu


Raatitorni


Satamassa näkee hieman isompia paatteja kuin noin 65 kilometrin päässä Villmanstrandissa



Facebook-statukseni sanoin: Jos Helsinki on hetkisen kaunis, niin Viipuri on vielä kauniimpi laskevan auringon valossa.