Cevicheä Panamassa ja Costa Ricassa

Panama City, Panama

Reissasimme tammikuussa pari viikkoa Panamassa ja Costa Ricassa.

Panamassa lumouduimme vilkkaasta Panama Citystä pilvenpiirtäjineen sekä pienen Boqueten kylän ja sen lähiseutujen upeista luonnonmaisemista. Ja mielenkiintoista oli tutustua myös Panaman kuuluisaan kanavaan.

Costa Ricasta jäivät mieleemme maata hallitsevat vuoristot, meri, perhoset ja paikallisten kielitaito; siinä missä Panamassa englantia ei juurikaan puhuta, niin Costa Ricassa se tuntuu luonnistuvan monilta. Maa on vihreä ja kaunis, eläimistöltään erittäin rikas. Pura Vida, Costa Rica!

Boqueten kylä, Panama

Tolingan saari, Costa Rica @ Tyynimeri

Sea food platter @ Panama

Myös ruokakulttuuri enimmäkseen miellytti. Ja se ceviche!

Väli-Amerikan ruokakulttuuri on melko monipuolista. Näin myös Panamassa ja Costa Ricassa. Tuoreita hedelmiä on tarjolla aamusta iltaan. Riisiä kuuluu lähes ruualle kuin ruualle; perusruoka-annos sisältää usein riisiä, paistettua banaania, kanaa, mustapapuja sekä mahdollisesti kasviksia tai salaattia ja maissileipäsen.

Chiliä ja mausteita ruuissa on rohkeasti, myös yrttejä ja erityisesti korianteria suositaan. Kalaa ja äyriäisiä käytetään ilahduttavan paljon, ja onhan se ymmärrettävää näissä pienissä merenrantavaltiossa, joissa meri ei koskaan ole kovin kaukana.

Väli-Amerikan (sekä Etelä-Amerikan) keittiön ylpeys lieneekin raa’asta kalasta sitruksilla marinoitu, alkujaan Perusta kotoisin oleva ceviche, jota on tarjolla runsaasti sekä Panamassa että Costa Ricassa.

Cevicheä tehdään meillä kotonakin, ainoa cevichen kokkausintoa hieman rajoittava tekijä on se, että cevichen himon iskiessä pitäisi kotona olla vähintään pari päivää pakastettua kalaa. Sanotaan, että merikalaa ei tarvitsisi pakastaa, mutta etenkin järvikala täytyy pakastaa loisten hävittämiseksi.

Cevichen perusresepti on yksinkertainen.

Costa Ricassa laivalla nautittu ceviche

Ceviche

kalaa (lohi, siika, kuha, tonnikala – Panamassa söin cevichen, joka oli tehty simpukoista)
lime tai sitruuna
punasipuli
korianteria (ja/tai muuta tuoretta yrttiä)
oliiviöljyä (chilillä ja valkosipulilla maustettua)
punaista chiliä
valkosipulia
inkivääriä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria
ripaus sokeria ja umamia (tai suolaa)

Lisäksi cevicheen voi pilkkoa tuoretta mangoa, avokadoa tai tuorekurkkua – ehkä ensi kerralla kokeilen ihanan kirpeää passionhedelmää.

Kalaa marinoidaan sitruksisessa mausteliemessä perinteisesti muutaman tunnin ajan. Vähän lyhyempikin aika kyllä välttää. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Simpukkaceviche Panamassa

Pääsiäislammasta Kuwaitissa

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Myös ruokakulttuuriin intialaisilla on ollut vahva vaikutus. Kuwaitin ruokakulttuuri onkin sekoitus intialaista, välimerellistä ja arabiruokakulttuuria.

Huomion tosin kiinnittää ensimmäisenä kansainväliset ketjut, joita on joka kulmalla. Myös muita etnisiä ravintoloita, kuten intialaisia ravintoloita, on pilvin pimein. Paikallisia ravintoloita saa vähän jo etsiä, joskin kebabkioskeja kyllä löytyy helposti.

Porsasta muslimimaassa ei lähtökohtaisesti syödä. Kuwait on tiukka myös alkoholin suhteen, maahan on täysin tyystin kiellettyä edes viedä mitään alkoholipitoista juomaa. Epäilytti siten jopa käsidesi, mutta niitä siellä näytti olevan myynnissäkin.

Kuwaitilaisesta ruuasta tulee vahvasti mieleen monet Lähi-idän ruokakulttuurit, ja vaikka kaikilla onkin omat erikoisuutensa, niin monia Kuwaitissa suosituista ruuista syödään myös muissa maissa; joitakin niistä kutsutaan tosin vähän eri nimellä. Tällaisia ovat esimerkiksi biriyani ja majboos (machboos), joista majboos mielletään yhdeksi kuwaitilaisen keittiön helmistä. Sekä biriyani että majboos tehdään maustetusta riisistä sekä kanasta tai lampaasta, joskus kalasta. Molemmat ovat hyvin tehtyinä erinomaisia ruokia.

Grillattu liha ja kabab (kebab) kuuluvat oleellisesti kuwaitilaiseen ruokakulttuuriin.

Lähi-idän keittiöstä tutut hummus, tahini, baba ganoush, tabbouleh, mutabbal, oliivit ja muut pienet naposteluherkut ja tahnat löytyvät myös kuwaitilaisen ravintolan listoilta. Pari erilaista curryakin on aina tarjolla.

Mereneläviä ja erityisesti monenlaisia kaloja käytetään runsaasti. Kokonainen valkolihainen kala riisin päällä on erityisen paikallinen annos. Kalaa käytetään paikallisruuissa myös kuivattuna.

Riisi ja leipä lienevät kuwaitilaisen ruokaympyrän perusta. Lähes kaikki ruoka tarjoillaan riisin kera ja leipää tulee keittiöntervehdyksenä, sitä tilataan alkupalana ja vielä pääruuankin kanssa usein.

Yrttejä ja mausteita ei Kuwaitissa säästellä, ja vaikkei ruoka suoranaisesti ole tulista, niin tarjolla ruuan kanssa on myös vahvaa harissatyyppistä chilimönjää, jota voi lisätä annoksiin. Tulisimmat mätöt löytynevät Kuwaitin intialaisista ravintoloista, joita emme testanneet, sillä hyvää intialaista ruokaa saa Lappeenrannastakin.

Tuoreita kasviksia kuwaitilaisessa keittiössä käytetään, myös tuoreita hedelmiä on tarjolla aamiaisesta lähtien. Pikkelöityjä kasviksia/vihanneksia suositaan ruuan kaverina – niihin ihan erityisesti ihastuinkin, olivat herkullisia ja pikantisti tulisia.

Ruokailuvälineinä käytetään haarukkaa, lusikkaa ja oikeaa kättä, veitsiä ei pöytiin edes kateta. Perinteisesti on syöty käsin. Annokset tuodaan pöytiin tarjoiluastialautasilla ja syöjille katetaan omat pienemmät lautasensa, joille jokainen saa nostella ruokaa yhteisistä astioista pöydän keskeltä.

Ruokajuomana tarjolla on mm. limua, tuoreita mehuja, kamelinmaitoa ja vettä.

Jälkiruuaksi Kuwaitissa tarjotaan usein pieni kuppi teetä tai vahvaa arabialaista kahvia sekä zalabia, eli uppopaistettuja/paistettuja taikinapalloja, jotka on kastettu maustettuun siirappiin. Näitä saatiin ravintolassa pöytään ihan tilaamattakin.

Ruoka oli poikkeuksetta hyvää ja sitä oli aina riittävästi, jopa liikaakin.

k

Zubaidi-kala: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Pampus_argenteus

Tonnikalasalaatti

Kana-maissikeitto

Zalabi

Tuorepuristettu porkkana-inkivääri-appelsiinimehu

Jos Kuwait kiinnostaa enemmänkin, tässä postauksessa on lisää juttua paikasta: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/kuwait-matkakohteena.html

Arkea ja juhlaa kevättalvisessa Pietarissa

Helmikuista Pietaria

Nenäliinamainoksessa Pietarin metrossa kehotetaan kankaisten nenäliinojen sijaan käyttämään paperisia, koska ne ovat hygieenisempiä. Milloin olet Suomessa nähnyt jonkun muun kuin vaarisi käyttävän kankaista nenäliinaa, joka käytettynä tungetaan takaisin rintataskuun ja tarpeen tulleen vedetään taas sieltä esiin?

Helmikuista Pietaria

Viime viikolla oli jo varsinainen "maaliskuinen helleaalto"; Pietarissa oli kymmenen lämpöastetta. Illatkaan eivät olleet kylmiä. Reippaalle iltakävelylle puin päälleni pitkähihaisen paidan, kaulahuivin ja neulepontson. Kadulla vastaan tullut mummo kuitenkin huomatti, että nuori nainen, pukekaa lämpimämmin  päälle, ettette vilustu.

Suomessa muistisairas ikäihminen saa vaeltaa pelkkä yöpaita päällänsä pitkin Helsingin katuja ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Takitta istuva lapsi sen sijaan saa Suomessakin aikuisen heltymään ja antamaan omansa.

Ystävänpäiväalet Dom Knigissä. Mainoslause kuului "14 %:n alennus jokaiselle, myös ei-rakastuneille".

Love Sale 60% @ Nevski Prospekt, ystävänpäivän alennuksia.

Venäjällä 14.2. on ensisijaisesti rakastavaisten/rakastuneiden päivä, Suomessa etusijalla ovat ystävät. Tosin kyllä Venäjälläkin juhlitaan myös ystäviä silloin, ja ystävien kanssa. Milloinpa ei? Mutta huomionosoituksia odotetaan silti erityisesti omalta rakkaalta, ja toki tärkeysjärjestys menee niin, että mieheltä naiselle.

Ystävänpäivä onkin hyvää harjoitusta 8.3. naistenpäivää varten, jolloin jokainen nainen odottaa mieheltään huomionosoituksia, ainakin kukkia. Ruusut sopivat naistenpäivään. Mutta myös naistenpäivää voi juhlia kavereiden kanssa, ihan vain naisporukassa. Juhlistaa kuitenkin pitää. Ja miksipä ei?

Minäkin kävin ystävänpäiväalessa Dom Knigi -kirjakaupassa.

Konttorilla juhlistettiin ystävänpäivää työpäivän päätteeksi.

Maslennitsan eli laskiaisen aikaan, seitsemännellä viikolla ennen pääsiäistä, Venäjällä syödään tuhteja blinejä ennen laskeutumista paastoon. Maslennitsaa kutsutaan myös bliniviikoksi. Ja blinejä on joka lähtöön. On suolaisia ja makeita, mitä erilaisimmilla täytteillä. Perinteisimpiä täytteitä lienevät kaviaarit, smetanat, sipuli, ehkä lohi. Samoja meillä Suomessakin tarjotaan blinien kanssa.

Tässä suositun venäläisen pikaruokaketjun Teremokin täytetyt blinit. Otimme mukaan ja söimme kämpillä ennen saunaa - yhäkin lämpiminä hyvän paketoinnin ansiosta.

Helmikuista Pietaria

Helmikuista Pietaria

Ruokakulttuuria Myanmarissa (Burmassa)

Hedelmäkoju, pomeloita etualalla.

Myanmar on Aasian köyhin maa, ja se näkyy toki myös paikallisessa ruokakulttuurissa. Paikallinen ruoka on hieman vaatimatonta, mutta hyvin maustettua yleensä. Vahvoja vaikutteita Myanmarin ruokakulttuuriin ovat antaneet naapurimaista erityisesti Thaimaa, Intia ja Kiina.

Myanmarissa riisi on yleisin ruoka, ja ruualle kuin ruualle kuuluu aina riisi tai (riisi)nuudelit. Jopa aamiaisella syödään mohingaa, jonka pääraaka-aine on riisinuudeli. Mohingaa pidetään Myanmarin kansallisruokana. Riisiä on saatava joka ruualla, muuten paikallisille jää olo, kuin ei olisi syönytkään. Riisiä tarjotaan ainakin hyörytettynä, paistettuna ja kuivatettuna.

Uskonnot vaikuttavat ruokakulttuuriin myös Myanmarissa. Siinä missä buddhalaiset eivät syö nautaa, muslimit eivät taas syö porsasta. Yleisin liha, jota oli tarjolla, olikin siis kana. Sisämaassa syödään myös paljon makeanveden kalaa ja katkarapuja, meren rannalla luonnollisesti mereneläviä. Herkullisia kalakastikkeita käytetään paljon.

Ruokakulttuuri Myanmarissa vaihtelee alueittain ja väen etnisen taustan mukaan jonkin verran. Myanmar on vaikeakulkuinen maa vähine ja huonoinen teineen, vuorineen ja järvineen, ja moni köyhä myanmarilainen ei ole kotiseutunsa lisäksi käynyt muualla Myanmarissa.

Yangonissa on Mayanmarin paras ravintolatarjonta. Yangonissa on paikallisen keittiön lisäksi italialaisia, kiinalaisia, intialaisia, ranskalaisia ja monen muun kansallisen keittiön ravintoloita sekä jopa yksi pohjoiskorealainen ravintola.

Loppujen lopuksi saimme varsin hyvin syödäksemme Myanmarissa. Vähän vaivasi se, että vihanneksia ja kasviksia oli aika vähän tarjolla. Ja silloinkin kun niitä oli tarjolla, ne olivat friteerattuja, paneerattuja tai uivat jossain soossissa. Tuoretta oli pöydässä meidän makuumme aivan liian vähän ja harvoin. Hedelmiä kuitenkin saimme usein syödäksemme ja niitä oli tarjolla kaikkialla.

Vatsavaivojahan tästäkin reissusta toki seurasi. Kuuma, köyhä maa, jossa sähköä on paikoin vain joitain tunteja vuorokaudessa tahi ei ollenkaan, ja jossa hygienia on jokseenkin tuntematon käsite - enpä olisi odottanutkaan, että selviämme ilman jallajallaa. Onneksi sairastuminen oli melko lyhytkestoinen, joskin hyvin aggressiivinen. Ehkä ei siitä enempää...

Katuruokaa

Katuruokala

Lounasta Yangonin keskustassa

Italialainen Opera-ravintola @ Lake Inya

Fetapasta, fetaa tosin olisi saanut olla tuota yhtä pientä palasta enemmän.

Pitsan lopun sai ottaa pitsalaatikossa mukaan, kuten meilläkin länsimaissa on tapana.

Sammakko illallisseuranamme

Opera-ravintolassa Inya-järven rannalla Yangonin kaupunkialueen ulkopuolella pieni sammakko hyppäsi ensin jalkaani, sitten se pomppasi kassiimme, jonka jälkeen vielä kerran se etsiytyi jalkaani. Kiljahduksia romattisella illallisella, heh.

Eikä siinä vielä kaikki. Koko illallisen ajan kuului kaikenlaisia luonnon ääniä Myanmarin lämpimästä yöstä. Välillä joku ilmeisen kookas lintu äänteli sen verran kovaa, että epäilimme senkin olevan illallisseuranamme sammakon lisäksi. Tarjoilijoita nauratti, kun säpsähtelimme äänten kirjoa.

Suklaakakkua italialaisessa ravintolassa. Tämän sammakko osasi jo jättää rauhaan.

Shan-ravintola Yangonin Chinatownissa. Lista oli burmaksi eikä tarjoilistajakaan ollut juuri kieliapua.

Tällainen satsi edelliseltä listalta saatiin tilattua. Shan-ruoka on hyvin mausteista; ihan kaikkea emme saaneet syötyä.

"Sporttibaari" (ks. myös edelliset kuvat) oli ainoa kiinalaiskorttelin ravintola, jossa oli melkein seinätkin.

Vietnamilaisen keittiön antimia: bambua, nautaa, sesamin siemeniä, Yangonin yhdessä hienoimmista ravintoloista.

Sanoinkohan jo, että sitä riisiä tuli joka atearialla...

Paikallisen keittiön vaatimaton keitto, vaikkakin hienossa ravintolassa.

Mikon grillilautanen ja ihan oikea, tuore salaatti!

Ruokatarvikkeet ostetaan perinteisesti torilta.

Tuoreita raaka-aineita myynnissä junaradan varressa.

Heviosasto

Välipalaksi toastia - ja ranut, eli jotain aivan muuta kuin paikallista...

Majoituksessamme Yangonin Chinatownissa oli ruhtinaalliset aamupalat, ja joka päivä jotain uutta tarjolla.

Mikko otti Pasta Carbonaran ihan Putouksen Antskun kunniaksi.

Salad Nicoise ja thai-nuudelit jättikatkaravuilla + ihanat kastikkeet molemmille.

Pohjoiskorealaisessa ravintolassa ruokaa ei saanut kuvata, mutta ehdittiin napata jokunen räpsy. Ruoka oli hyvää.

Aamiainen on päivän tärkein ateria, ja koska syötiin niin monta hyvää aamiasta, on aamiaisesta siksi parikin kuvaa.

Aasian Mäkkärin, Lotterian avaaminen kiinalaiskortteliin oli iso tapaus. Kyseessä on vasta Yangonin toinen Lotteria.

Lotteria piti toki käydä myös testaamassa. Tällaisia "drankemmalla" kädellä maustettuja burgereita kaipaisin länsimaihinkin.

Lotteria sain muutaman kukkalähetyksen avajaisissaan.

Myanmarissa on ravintoloita, joissa syödään lattialla, matalilla tuoleilla tai ihan meikäläisillä tuoleilla

Yangonin Sakura-tornin ravintolassa, Sky Bistrossa, on upeat näköalat - taustalla Swedagon Pagoda

Tämä oli olevinaan salaatti - no, olihan siinä salaattiakin lihojen alla.

Myanmarissa oli öisin ja päivisin niin kuuma, että ilman ilmastointia maistui punkun sijasta jäinen valkkari.

Take away, koska kipeänä.

Mohinga chilillä, sitruunalla, korianterilla sekä vähän paahtoleipää länkkärille + ihanaa papaijaa = aamiainen @ Ngwe Saug

Sairastavan Mikon aamiainen suoraan huoneeseen @ Ngwe Saug (huomaa nimikkosokeri)