Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja
Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa.
Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70
prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle
yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.
Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia),
etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin
lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin
kansalaisia.
Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita
lienee maan aasialaisista suurin osa. Kaupoissa ja ravintoloissa on töissä
todella monen maan väkeä, mutta paljon intialaistaustaisia sielläkin. Väkeä on
myös Egyptistä, Sri Lankasta, Irakista, Saudi-Arabiasta jne. Etnisiä kuwaitilaisia tai saudi-arabeja emme
yhdestäkään palveluammatista tavanneet, vaikka heitä kuljeksi kyllä
ostoskeskuksissa, nähtävyyksissä ja ravintoloissa asiakkaina. Myös rannoilla ja
puistoissa he viihtyivät lapsineen.
Etniset kuwaitilaiset pukeutuvat enimmäkseen kaapuihin.
Miehillä on valkoiset kaavut ja huivit, naisilla mustat kaavut ja hunnut. Osa
naisista peittää koko kasvonsa silmiä lukuun ottamatta, osalla on vain huivi
päässä, ja joillain harvoilla oli myös hiukset näkyvissä kaavusta huolimatta. Uimassakin
naiset olivat jonkinlaiset uintikaavut yllään.
Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, aika harvinaisia me
kalpeanaamat olimme. Meitä kyllä katsottiin, mutta ei mielestäni tuijotettu ainakaan
sillä tavalla kuin esimerkiksi Bangladeshin Dhakassa. Eikä kukaan tullut
ottamaan meistä kuviakaan :D
Matkailumaa Kuwait ei selvästikään ole. Matkailijoita ei ole
huomioitu millään tavalla, turistikrääsää ei ole tarjolla, ei edes karttoja. Ei
t-paitoja, ei jääkaappimagneetteja. Ei tavaraa tuputtavia basaarimyyjiäkään; saimme
aivan rauhassa käyskennellä basaareissa, mitä monessa arabimaassa ei tapahdu.
Tosin Qatarin Dohassa meille ei myöskään tuputettu basaareissa, tai toki
muuallakaan.
Matkatoimistossa kävimme kyselemässä kiertoajelua ja
karttaa. Kumpaakaan ei ollut tarjolla. Ehdottivat TripAdvisoria… Emme tosiaan
kuvitelleetkaan, että jonkinlainen turistibussi kiertelisi Kuwaitissa/Kuwait
Cityssä, mutta ajattelimme, että he voisivat jotenkin kiertoajelun kuitenkin järjestää.
Kiertoajeluita heiltä ei kuulemma kysellä, mutta yhden
yhteystiedon he antoivat, joka taas antoi seuraavan yhteystiedon.
Whatsappailimme hetken, mutta kun ei ruvennut järjestymään, niin kysyimme
hotellista apua. Ja kas, hotellilla oli oma englantia puhuva kuljettaja, joka
lähti meitä tuntihinnalla kierrättämään. Mielenkiintoista tosin, ettei meille
mainittu mitään tällaisesta palvelusta saapuessamme. Ei tosin mainittu myöskään
hotellin saunasta ja uima-altaasta, nekin kaivoimme hotellin nettisivuilta. Vähän
olisi ehkä petrattavaa, vaikka hotelli muuten varsin hyvätasoinen olikin.
Kuljettajamme ja TripAdvisorin avulla sitten tutustuimme
paikkaan paremmin. Löysimme mielenkiintoisia kohteita, kuten Kuwait Towers,
hienoja ostoskeskuksia kauniine maisemineen, Mirror House -museo, ranta, hieno
kaupunki nimeltään Salmiya yms.
Ainoa, mikä tuotti kuljettajallemme kovasti päänvaivaa, oli
mausteet. Halusimme paikallisia mausteita, mutta kuljettaja ei ollut koskaan
kuullut sanaa ”spice”, hän ymmärsi vain ”spicy food”. Selitimme, että jos
meillä on jo ”food”, ja jos haluamme siitä ”spicy food”, niin mitä tarvitsemme.
Lopulta pääsimme ostamaan paikallismausteita :D
Kuljettaja myös manaili, että bensa on kovasti kallistunut
Kuwaitista. Lopulta selvisi, että se maksaa peräti 30 senttiä litralta. Mikäs
siinä on kurvaillessa 5-litraisella V8-koneella.
Ja tosiaan, kuljettaja Kuwaitissa oli enemmän kuin tarpeen,
Kuwait City ei ole suunniteltu kävelijöitä silmällä pitäen, kaupunkia mm. halkoo
moottoritie, jota ei pysty ylittämään jalan kuin muutamasta kohdin, jolloin
kävelymatkat kaupungilta esimerkiksi rannalle ovat kilometrejä ja kilometrejä.
Jotenkin mieleen tulee Amerikka, tosin alkoholiton Amerikka aavikolla.
Huhtikuussa sää oli meille mieleinen. Lämmintä oli päivällä
pahimmillaan +28, mutta aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta, ja totta
puhuttuna asteet tuntuivat numeroita viileämmiltä. Ulkona oli ihan hyvä syödä,
kävellessä tuli kuitenkin kuuma. Huoneessa oli tehokas ilmastointi, joka oli
valmiiksi päällä. Kesällä mittari nousee +45 asteeseen, joka on aivan liikaa
meikäläisille.
Kun matkatoimistossa mainitsimme Kuwaitin lämpimästä säästä
yhtenä syynä matkailla sinne, siihenkin he totesivat, että Kuwait Cityssä on aivan
liian sumuista, toissapäivänäkin oli aivan kamala sää. Olisi kuulemma
kannattanut mennä Dubaihin…
Kulttuuri sanelee muutamia asioita aika tiukkaan Kuwaitissa.
Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä, ja jopa hotelliin kirjautuessa
ilmaantui ongelmia, kun meillä mieheni kanssa on eri sukunimet. Olisi pitänyt
olla vihkitodistus mukana. Vähän aikaa neuvottelimme ja esittelimme mm.
sormuksemme, jossa on toistemme nimet, ja vihdoin he ratkaisivat ongelman niin,
että meistä tuli Mr. and Ms. Karpinne, että hotellin järjestelmä hyväksyy
meidät pariskunnaksi. Mikko, eli Mr. Karpinne, tietysti allekirjoitti viralliset
paperit, kuten majoituspaperit.
Jonkinlaisista kultturieroista puheen ollen, niin vaikka elokuvateatterissa
emme vierailleet, Lonely Planet tietää kertoa, että Hollywood-leffat Kuwaitissa
ovat paljon alkuperäistä lyhyempiä, kun kaikki pussailut ja nussailut on poistettu. Heh.
Myös rahanvaihdossa oli ongelmia passiemme kanssa, ei tosin
sukunimiemme takia, vaan meillä olisi pitänyt olla paikallinen ID-kortti.
Onneksi löytyi myös vaihtopisteitä, joihin kelpasi passi, ja löytyipä jopa
sellainen, johon kelpasi passinkopio, mutta kuittia siitä vaihdosta ei kyllä
saanut.
P.S. Kuwaitin ruokakulttuurista olen kirjoittanut ruokablogissani: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/paasiaislammasta-kuwaitissa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti