perjantai 24. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Budva @ Montenegro


Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva tai kuvia edellisiltä matkoiltamme, kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi. 

Nämä kuvat on otettu Montenegrossa, Budvassa kesällä 2014.










torstai 23. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Tel Aviv @ Israel


Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi. 

Nämä kuvat on otettu tammikuussa 2013 bussimatkalla Eilatista Tel Aviviin ja Tel Avivista. Tämä kuvakollaasipostaus löytyi raakileena blogini luonnoskansiosta. Nyt on hyvä aika julkaista se, kun ei uuttakaan matkakuvamateriaalia keräänny...

Tiketti Tel Aviviin, kiitos! @ Eilat, Israel
Linja-auto oli sen verran ylibuukattu, että osa istui lattialla. Tässä kohtaa vain koira. Mutta tuntui olevan maan tapa, itse matkustettiin ilman istumapaikkaa Tel Avivista Jerusalemiin, mutta se oli sentään lyhyt matka. Onneksi langaton netti pelasi Egged-busseissa, myös lattialla.
Passi pilalla. Jää nyt menemättä tällä passilla Jemeniin, Libanoniin, Syyriaan, Saudi-Arabiaan...
Tiet ovat hyviä ja liikennettä kohtuullisesti.
Tel Avivin katunäkymää
Nätti design-hotellihuone - jotain aivan muuta kuin majoituksemme Jordaniassa.
Jordanian muslimien alkonihkeilyn jälkeen Tel Avivissa hotellipedissä odottanut punaviini oli miellyttävä yllätys.
Design-hotellin naapurissa ei ole ihan niin design-näkymää.
Tel Avivin rantaa
Avattiin telkku ja tuttu venäläinen ohjelma "Kadonneen jäljillä" oli meitä vastassa.
Illallinen rannalla
Ällös häiritkö och samma på ryska!
Tel Avivin rantabulevardilta löytyi paikallinen kebabbila, josta sai shawermaa ja shawermaa - vain ja ainoastaan.
Allenbyn mukaan nimetty katu alkaa tästä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Edmund_Allenby
Tel Avivin rantaa
Sapatin kunniaksi paikalliset veivasivat jotain massiivista paritanssia, tässä päivän ehkä tyylikkäin pariskunta.
Yleispätevä vessakyltti. Tekstiä en ymmärrä, kuvat kertovat tarpeeksi.
Urheiluaktiviteetteja
Tel Avivin rantaa
Sapatin kunniaksi pojat ovat pyhäpuvuissaan.
Jengiä piisasi. Suomen ulkoministeriön mukaan tuohon posseen ei kannata joinata, sillä itsemurhapommittajat iskevät aina suuriin väkijoukkoihin.
Aikaisemmat, tuoreeltaan julkaistut postaukseni Israelista kertovat Lähi-idän ruokakulttuurista:
https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2014/01/lahi-idan-ruokakulttuuria-jordaniassa.html
ja antavat yleiskuvan "kolmen meren" matkastamme Jordaniassa ja Israelissa:
https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2013/02/kolmen-meren-kiertomatka-punainenmeri.html

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Ngwesaug @ Myanmar

Kiinalainen uusivuosi Bengalinlahden rannalla Myanmarissa 
Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun tällä hetkellä globaalit syyt estävät matkailun. 

Nämä kuvat on otettu tammikuussa 2014 Bengalinlahden rannalla Myanmarissa, paikassa nimeltä Ngwesaug/Chaungtha, missä paikalliset juhlivat kiinalaista uuttavuotta vierailumme aikaan.

Kyytimme Yangonista Bengalinlahden rannalle
Majoitus rannalla

Auringonlasku

Uudenvuoden viettoa rannalla

Hetki ennen pimeää

Aamiainen

Loma-asumuksia

Naapuri
                                                                   Iltatunnelmavideo

Myanmarista olen kirjoittanut myös tuoreeltaan muutaman postauksen:

https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2014/01/ensivaikutelmia-yangonista-myanmarista.html





sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Mauritius @ Afrikka



Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun tällä hetkellä globaalit syyt estävät matkailun. Tänään olkoon vuorossa kiehtova Mauritius.

Mauritiuksella sekoittuu mielenkiintoisesti useita eri kulttuureja niin ihmisissä, kielissä, kulttuureissa, uskonnoissa kuin ruokakulttuurissakin; on intialaisia, kiinalaisia, afrikkalaisia – jopa brittiläisiä ja ranskalaisia vaikutteita historian ja väestön taustojen ansiosta.

Ja mikä hienointa, kaikki elävät saarella rinta rinnan, sulassa sovussa. Välillä kajahtaa rukouskutsu, naapurissa on hindutemppeli ja samalla kylällä on lisäksi vielä jonkun muunkin uskontokunnan kirkko.

Kiersimme Mauritiuksen tammikuussa 2016 reilussa kahdessa viikossa ja nautimme kaikilla aisteillamme, kuten saarella on tapana sanoa. Mitä meille jäi päällimmäiseksi mieleen visiitistämme: ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus sekä tuskainen kuumuus.

Tapasimme matkallamme myös ruotsalaisen Jensin, jota kävimme viime keväänä tapaamassa hänen silloisessaan kodissaan Maltalla. Syksyllä Jens muutti Filippiineille. Jens on varttuneempi herrasmies ja kutsu kuului, että tulkaa kylään, kun hän on vielä elossa. 😉

Seikkailuistamme Mauritiuksella voi lukea aikaisemmista postauksistani:











torstai 16. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Pietari @ Venäjä

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun tällä hetkellä globaalit syyt estävät matkailun.

Valitsin tänään Pietarin, koska jos tilanne olisi normaali, olisin parhaillaan Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osaston matkanjohtajana Pietarissa. Löysin julkaisemattoman luonnospostaukseni vuoden 2017 Pietarin kevätmatkasta ja sehän sopii julkaista nyt:

Teimme taas mukavan Pietarin-reissun Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osaston kanssa maaliskuun lopussa. Toimin matkanjohtaja porukalle, joka lähti Pietariin torstaina aamujunalla ja palasi sunnuntaina bussilla yhdessä perjantai-iltana bussilla saapuneen porukan kanssa.

Yövyimme perinteikkäässä Moskova-hotellissa. Ryhmämatkahotellina Moskova-hotelli puoltaa paikkaansa: Sen sijainti on hyvä, hotellissa ja hotellin lähistöllä on paljon kaikenlaisia palveluita ja julkiset liikenneyhteydet ovat hyvät. Hotellin pihalle saa myös bussin. Hotellissa on aina tarpeeksi kohtuuhintaisia huoneita ja ryhmävarausehdot ovat joustavat. Remontoidut huoneet ovat vieläpä ihan OK, näköalat Nevan suuntaan olevista huoneista jopa hivelevät silmää.

Ensimmäisen päivän vierailukohteina meillä oli Loft Project Etagi, Puskinskaja 10 ja georgialainen ravintola Georgian's.

Ligovskij prospekt Loft Project Etagin katolta kuvattuna 
Pietarin kattojen yllä

Lounasta söimme Loft Project Etagin neljännessä kerroksessa sijaitsevassa uzbekistanilaisessa Zelenoje-kuppilassa.
Loft Projektin olohuone
Toisena päivänä vedin porukalle teemakävelyn "Pietarin julkisivuja ja takapihoja, kirkkoja ja kuppiloita". Vierailimme kävelyn lomassa myös Pietarin Suomi-talolla.

Cat Republic -kissakahvilassa kävimme nauttimassa virvokkeita ja kissaterapiaa.

Illallisen perivenäläisestä tunnelmasta ja annista vastasi vanhavenäläinen ravintolas Na Zdorovie! (joka näyttää olevan nyt suljettu).

Lauantaina minun porukkani liittyi perjantai-iltana saapuneen porukan mukaan ajellen Pietarin kiertoajelun, "lennellen" bussilla uuden ohitustien upeilla silloilla ja käyden illalla vielä jatseissa tai sirkuksessa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli käynti Piskarevin hautausmaalla ja shoppailu- ja lounastauko ostosjätti MEGAssa. Viipurissa oli myös hieman aikaa ostoksille keskustassa sekä Karusellissa, ja Viipurin visiitin kruunasi kahvit Espilässä, jonka jälkeen olikin hyvä körötellä rajan yli kotia kohti.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Kuvia matkojen varrelta - Derbent @ Dagestan, Venäjä


Kuva on otettu Derbentin linnoituksesta. Derbent on Dagestanin ja Venäjän eteläisin ja vanhin kaupunki. Derbent sijaitsee lähellä Azerbaidžanin rajaa Kaspianmeren rannalla.

Lensimme heinäkuussa 2017 Pietarista Dagestanin tasavallan pääkaupunkiin Mahatskalaan ja jatkoimme sieltä paikalliskyydeillä, takseilla ja kumppakyydeillä ensin Derbentiin ja sieltä edelleen Azerbaidžanin rajalle ja Bakuun.

Pääkaupunkiin Mahatskalaan olimme tutustuneet jo edellisellä Dagestanin reissullamme vuonna 2016. Tämän postauksen lopussa on linkkejä reissun postauksiin. 

Mutta nyt pieni tarina matkastamme Derbentistä Bakuun, etenkin rajanylityksestä Venäjän eteläisimmällä rajapisteellä:

Tie oli ihan kohtuullista Mahatskalasta Derbentiin, liikenne tosin sekopäistä, mutta ylitettyämme rajan Venäjältä Azerbaidžaniin, muuttuivat tiet lähes tiettömiksi joksikin matkaa, ja mielessämme soi pätkä Leevin biisistä "Maastoauton voi kai vaihtaa kameliin...".

Venäjän ja Azerbaidžanin raja oli hidas ja byrokraattinen. Venäjän raja oli hidas erityisesti siksi, että Suomen passit eivät olleet heille tutut, ja minulla oli Mikkoa uudempi eli erilainen passi, joka sekin herätti ihmetystä ja viivästytti. Passit herättivät myös ihastusta; kauniit olivat luonnon ja luonnon eläinten kuvat passin sisäsivuilla. Ystävällistä ja kiinnostunutta rajahenkilökunta kyllä oli.

Jono Azerbaidžanin rajalla näytti ensin melkoiselta, mutta rajamiehen ilmoitettua, että Uzbekistanin passilla ei rajasta ole menemistä, suurin osa jonosta kääntyi kannoillaan takaisin Venäjälle.

Azerbaidžanin rajalla myönsimme kysyttäessä, että kävimme joku vuosi sitten Armeniassa, kun emme tienneet varmaksi, näkevätkö he jostain, että olemme siellä käyneet. Passitkin Armeniassa leimattiin, tosin ne olivat edelliset passimme.

Armenian reissun myöntämisestä alkoivat ihan odotetusti kuulustelut siitä, olemmeko samalla käyneet Vuoristo-Karabahissa eli nykyisessä Atrsakhin tasavallassa. Sitä emme tunnustaneet, koska tiesimme, että siitä seuraa maanhantulokielto, ja tiesimme myös, ettei siellä käynnistämme voi olla Azerbaidžanin viranomaisilla tietoa.

Vuoristo-Karabahiin tarvittiin kyllä viisumit, mutta niitä ei missään nimessä saanut laittaa passiin, eikä tietenkään mitään leimoja tai muitakaan merkintöjä passiin siitä reissusta tullut. Mutta se onkin ihan toinen tarina se...

Hankaluutta Azerbaidžanin rajalla aiheuttivat myös meidän e-viisumimme. Ne olivat meillä iPadilla, kuten nyt e-viisumeilla on tapana. Rajamiehillä ei kuitenkaan vielä ollut ihan e-tekniikat hallussaan. He olisivat kovasti halunneet leimata iPadimme! Ja sitten he voivottelivat, ettei meitä voi laskea maahan, kun he eivät voi leimata meidän viisumeitamme. Yritimme selittää, ettei näitä e-viisumeita ole tarkoituskaan leimata.

Oli meillä toki ollut mielessämme ihan kaiken varmuuden varaksi e-viisumeiden printtaaminen, mutta emme löytäneet Derbentistä printtausmahdollisuutta. Ei ollut majapaikassa, eikä majapaikka tiennyt, missä olisi. Ja ei tietenkään sitten ollut printtausmahdollisuutta myöskään rajalla. Oletteko kuulleet rajapisteestä, jossa ei ole printteriä? Emme mekään ennen tätä episodia.

Pari tuntia Venäjän puoleisella rajalla ja saman verran Azerbaidžanin puoleisella rajalla vietettyämme pääsimme maahan ja olimme todella kuumissamme, janoisia ja väsyneitä. Seuraavaksi olisi ollut edessä kyytihintojen tinkiminen niskaan hengittäviltä takseilta.

Onneksemme eräs paikallinen nainen oli kiinnittänyt huomiota, että meillä näytti rajalla kestävän ja pyytänyt kimppataksiaan odottamaan meidätkin mukaan. Lisämatkustajien odottaminenhan toki tarkoitti myös tälle naiselle sekä kyydissä jo olevalle miehelle reippaasti edullisempaa matkaa Bakuun, kun tuli kahden maksajan sijasta neljä. Tällä porukalla ajelimme ajoittain tiettömiä teitä kunnialla Bakuun asti.

Mutta täytyy kyllä myöntää, että matkamme Lappeenrannasta Pietarin ja Mahatskalan kautta Derbentiin ja lopulta Bakuun oli niin mahdollisimman monimutkainen kuin miltä se kuulostaakin. :D

Tuolloin Lappeenrannasta olisi toki voinut myös lentää Riian kautta Bakuun, mutta...


Linkit edellisiin Dagestan-postauksiini:


P.S. Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun tällä hetkellä globaalit syyt estävät matkailun.