Swedagon Pagoda, kultaa ja timantteja

Kultaa, timantteja...

Swedagon Pagoda on Myanmarin ja koko maailman vanhin historiallinen temppeli, Myanmarin buddhalaisten pyhin pagoda, joka on ollut olemassa vaivaiset 2500 vuotta.  Pagoda on sata metriä korkea ja kokonaan kullattu, kuten suurin osa kaikista patsaista sun muista pagodan alueella.

Pagoda ei sijaitse kaukana Yangonin ydinkeskustasta, mutta ruuhkien takia matka voi kestää pahimmilalan melkein puolikin tuntia. Ja ruuhkiahan Yangonissa on käytännössä aina, joskus liikenne seisoo kokonaan. Kun liikenne on seisonut kymmenen minuuttia, alkavat autoilijat soittaa torviaan kuorossa, ja jossain vaiheessa jokainen kaista vuorollaan pääsee liikkeelle taas. Poliisi pilleineen auttaa liikenteen sujuvuutta vielä liikennevalojen lisäksi. Metroista tai muista toimivan suurkaupungin hienouksista ainakin toistaiseksi voi vain haaveilla.

Ihmettelimme ensin, miksi temppelistä tarvitaan kartta, mutta kun näimme pagodan lähempää, tajusimme, että alue on valtava. Pagodan alueella on satoja temppeleitä, patsaita, reliikkejä jne.

Pagodan alueelle pääsee vain paljain jaloin - ja minullehan paljasjalkailu passaa paremmin kuin hyvin. Jätimme siis kenkämme yhdelle sisäänkäynneistä, mutta lähtöä tehdessämme jouduimme muutaman kerran miettimään ihan kartan kanssa, mistä sitä oltiinkaan sisään tultu, että löysimme kenkämme. Buddhan jalanjälki, joita alueella on vain yksi, opasti meidät kenkiemme luo.

Pagodan alueella on paljon vesipisteitä, mutta koska emme tienneet veden alkuperää ja juomakelpoisuutta länkkärivatsalle, emme uskaltaneet juoda sitä. Ja vettähän sitten ei ollut myynnissä pulloissa koko alueella... ja päivä oli aivan sairaan kuuma - kuten olivat kyllä kaikki Myanmarissa viettämämme päivät.

Myanmarissa on paikoitellen käytössä kaksihintajärjestelmä, joka tarkoittaa, että ulkomaalaiset maksavat enemmän samasta asiasta kuin paikalliset. Näin on myös Swedagon Pagodan sisäänpääsyn kanssa; paikallisille on omat sisäänkäyntinsä, joista he pääsevät ilmaiseksi, ulkomaalaisille omansa, joista sisään maksaa 8 dollaria tahi paikallisrahassa 8000 kyattia.

Sinänsä kyllä ymmärrän tämän juuri temppelien suhteen, koska olisihan se älytöntä, että buddhalainen joutuisi maksamaan omaan "kirkoonsa" menemisestä. Ja kyllähän siinä rahaa palaa, kun temppelien kultausta pitää koko ajan uusia. Pagodan sisäänpääsyrahat eivät paikallisten mukaan onneksi mene hallitukselle, vaan pagodalle.

Temppelialueen kartta

Munkitkin kovasti nettailivat puhelimillaan meditoimisen ja rukoilemisen lomassa.

Tyttö- ja poikanoviisi.

Käärme paratiisissa... vai miten se nyt meni?

Kellojen soittamisen merkitys jäi meille epäselväksi, sekä se, että olisimmeko mekin saaneet mennä soittelemaan.

Monet olivat päiväunilla temppelialueella.

Temppelialueella oli ihmisiä meditoimassa, muitakin toki kuin munkkeja.

Juopottelun Jumala? :D

Paikallisten tapana on istua maassa, temppelialueella, kaupungilla, tien laidoilla, kedoilla...

Rullaportaat temppelissä, OK. Oli muuten myös hissit joillain sisäänkäynneillä.

Jokaiselle viikonpäivälle on oma Jumalansa tai pyhimyksensä, ja kävijöille pyhin on oman syntymäpäivänsä Jumala. Keskiviikolle ja perjantaille molemmille on kaksi kulmausta ja Jumalaa, ne lienevät erityisen tärkeät päivät. 

Lisätietoa Swedagon Pagodan omilta sivuilta http://www.shwedagonpagoda.com ja Wikipediasta: Swedagon Pagoda.