Ensivaikutelmia Yangonista, Myanmarista (Burmasta)

Naapurustoa @ Yangon Downtown, Lanmadaw Township

Majoituksemme naapurustossa Chinatownissa on älytön melu ja mökkälä. Hurjin mökkälä oli sunnuntaina, kun tulimme - tai ainakin se silloin tuntui siltä. En pystynyt nukkumaan päiväunia edes korvatulpilla, vaikka edellisen yön nukkumiset jäivät rapiaan kahteen tuntiin aikaisen lennon ja myöhäisen pakkaamisen ansiosta.

Ehkäpä mökkäläänkin on vaan tottunut, mutta nyt se ei onneksi häiritse, edes nukkumista. Korvatulppia ei ole enää kaivettu laukusta esiin. Tänään ennen päikkäreitä vähän nauratti, että miten meteli voikin olla tällainen käytännössä aina koko päivän.

Autot tööttäilevät, riksat rimputtavat kellojaan, ihmiset huutavat, radio soi, linnut raakkuvat, joku poraa, joella ajavat laivat huudattavat torviaan... Niin, ja huoneen ikkunat ovat laatua, joka ei eristä yhtään ääntä, ei toki myöskään lämpöä, mutta Yangonissa onkin ainakin meikäläisittäin aina kuuma. Ilmastointilaitekin toki siis hurisee huoneessa ja siinä roikkuva ilmanraikastin rötpöttää tuulessa.

Joku ihme rumpupotpuri marssii ja välillä ajaa auton lavalla kotikatuamme MahaBandoolaa pitkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Tätä kirjoittaessakin oli rummutus menossa, tällä kertaa se oli ihan pysähtynyt tähän viereen.

Ihmisiä on aivan älyttömästi. Kaikki kulkevat sandaaleissa lähes katkeamattomana letkana katukojujen välissä, hajurakoja ei jätetä.

Ulkomaalaisia tuijotetaan ystävällisesti, tervehditäänkin, ja hymyillään päälle betelin värjäämillä punaisilla hampailla. Ja beteliähän pitää sylkeä ympäriinsä koko ajan; junassa on hyvä sylkeä avoimesta ikkunasta, kadulla voi sylkeä ihan missä kohtaa vaan ja minne vaan. Hienon ravintolan portsarillakin oli betel-hampaat.

Betelin myyjä

Beteliä myydään joka paikassa, junassa oli vaunussa lähes koko ajan betelin myyjä. Betel kääräistään lehteen jonkun vaalean tahnan kanssa ja pistetään suuhun pureskeltavaksi. Ei, ei olla kokeiltu, vaikka useita paikallistapoja pyritäänkin testaamaan. Tänään olisivat ihan tarjonneet "maistiaiset".

Huono kännykamerakuva, mutta antaa vähän käsitystä ruuhkaisesta paikallisjunasta.

Naisilla enimmäkseen, mutta myös joillain miehillä ja lapsilla, on naamoissaan kellertävää maalausta, joka näyttää savella tehdyltä. Mitä se on ja mikä sen tarkoitus on, ei ole vielä meille selvinnyt.

Toim. huom. Kellertävä tahna, jota levitetään poskille, saadaan thanaka-puun oksasta hieromalla sitä tähän tarkoitukseen tehtyä kiveä vasten ja sekoittamalla siihen vettä. Maalauksen on tarkoitus viilentää ja estää aurinkoa polttamasta sekä kosteuttaa ja estää ihon kuivumista.

Tuoreita vihanneksia ja kasviksia pihtaillaan niin aamupalalla kuin ravintoloissakin. Kun kasviksia ja vihanneksia on tarjolla, ne on vähintään paistettu, keitetty ja/tai laitettu jonkinlaiseen kastikkeeseen.

Roskaa on aivan järkyttävät määrät kaduilla, ojissa, puistikoissa, joka paikassa. Roskat ja roskikset vaan aivan surutta pudotetaan maahan, junassa ne heitetään ikkunasta. Rotat hyppivät innoissaan katujen roskakasoissa illan pimeydessä.

Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja haluavat auttaa jokseenkin kehnolla englannillaankin. Eksyksissä ei tarvitse kauan olla, ainakaan yksinään.

Lähes kaikki on hurjan rähjäistä. Rähjäisten rakennusten joukosta kuitenkin erottuvat uutuuttaan ja puhtauttaan kiiltävät merkkitavaraliikkeet. Kenellä täällä on varaa käydä niissä asioilla? No, niissäpä ei ole ruuhkaa näyttänyt olevankaan.

Ja ne hajut - niin hyvässä kuin pahassa. Välillä meinaa oksennus tulla, välillä tekisi mieli ostaa huumaavantuoksuisia ruokapalasia - mitä lie - kadulla istuvalta myyjältä.

Miehet käyttävät hameita, joita kutsutaan nimellä longyi.

Netti pätkii ja puhelin ulkomaalaisella liittymällä ei toimi.

Yangon päättää täältä tähän ja menee nukkumaan. Mekkala ikkunan takana on silti vaimennut vain osittain; rumpalit ainakin mahtavat olla jo vapaalla.