sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hotelli Dostojevski Pietarissa, jälleen


Edellisestä kerrasta hotelli Dostojevskissa on aikaa enemmän kuin vuosi, pian puolitoista lie. Nyt oli syytä majoittua sinne taas, ja iloinen olen, että majoituimme.

Edistystä aikaisempaan on huoneissakin toimiva wlan, joka ei tosin ole kovin nopea tai varmatoiminen, mutta kyllä sillä työmeilit imaisee ja laittaa matkaan, jos ei ole hurja kiire. iPadillä netti ei toimi käytännössä ollenkaan.


Tällä kertaa testasimme myös hotellin saunaosaston. Saunaosasto on oikein mukava; on kuuma sauna, kahdelle sopiva poreamme, olohuone telkkuineen ja pukuhuone kylpytakkeineen. Hinta on päiväaikaan 900 ruplaa/tunti, ilta-aikaan muistaakseni 1200 ruplaa & risat/tunti. Sauna pitää luonnollisesti varata etukäteen, vähintään tuntia ennen.

Saunaosaston pukuhuone
Huoneen hintakehitys ei ole ollut mullistava viime käynnistä. Kun viimeksi yövyimme 56 eurolla/2hh (hotels.com), nyt kahden hengen huone oli 63 euroa, vaikka varaus tehtiin hotellilla. Ensin yrittivät tarjota kalliimpaa hintaa, mutta pienellä kitinällä antoivat listan, jossa oli huomattavasti halvemmat hinnat. Ystävänpäivähinnat kuulemma. No, passasi meille.

Saunaosaston olohuone
Yhäkin muistutan, ettei kannata ottaa huonetta sisäpihalle päin, ei ainakaan sille sisimmälle sisäpihalle. Avoimesta ikkunasta tulee ravintolan hajut sisään lähes ympäri vuorokauden. Tiedän, koska ensimmäiseksi yöksi (klo 00 alkaen), en jaksanut välittää, vaan otin sellaisen. Kauppakeskukseenkin antava ikkuna lie parempi. Mutta yhäkin itse pidän normaalisti kiinni siitä, että ikkuna on etelään, tai ainakin niin etelään kuin mahdollista - silloin se on Pietarin kattojen ylle. Ja siis, kerros 7, kiitos. Lääniä on silmän kantamattomiin ja hajut puuttuvat.

P.S. Aamiainen on monipuolinen ja hyvä, hotellin sijainti aivan loistava. Hotellin alakerrassa on 24/7-kauppa sekä edullinen iPad-korjaamo. Metroasema vieressä. Nevskille 200 metriä. Kymmeniä ja kymmeniä kenkäkauppoja ihan siinä hollilla (naiset!). Vaikka olenhan nämä jo melkein kaikki edellisessä blogissani varmaan maininnutkin. :)

Huoneemme Pietarin kattojen yllä.
Tässä edellisen Dostojevski-kertamme kokemukset: http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2011/11/hotelli-dostojevski-pietarissa.html

perjantai 22. helmikuuta 2013

Erilainen illallinen pietarilaisessa Trans-Forcessa


Tilausnäyttö; hetki meni elektronisen tilausjärjestelmän opettelussa, mutta sitten homma lähti sujumaan kätevästi.

Pietarilainen ravintola Trans-Force on melko mielenkiintoinen. Ravintolassa on elektroninen tilaussysteemi, joten kanssakäyminen tarjoilijoiden kanssa jää siihen, että tarjoilijat tuovat tilaukset pöytään. Tilauksia voi tehdä pitkin iltaa, lopuksi laitteelta tilataan lasku. Kussakin pöydässä on oma kortti, jolla tilaukset sinetöidään.

Miljöö on kiva, isolta seinältä tulee 3D-esitystä koko ajan täydellä syötöllä. Välillä olllaan Pohjoisnavalla, välillä Pietarissa, vedenalaisessa maailmassa tai avaruudessa.

Tilausnäytöltä voi illan aikana katsoa myös musiikkivideoita tai vaikka pelata tietokonepelejä naapuripöytiä vastaan.


Jauhelihapihvit, ankkaa


Erityisen pahanmakuinen alkupala, merenherkku. Annoksen ulkonäkökään ei oikein houkuttele. Yök! :D


Suharikit, pieni ja arvokas annos, mutta dippi oli kiva lisä


Voin suositella paikkaa yhtään empimättä! Erilaista, mielenkiintoista, menemme varmaan toistekin. Listalla ei kyllä ollut kovin kummoisia ruokia, eikä valikoimakaan ollut suuren suuri, mutta kyllä sieltä aina nyt jotain löytää syötäväksi, että toimii illallispaikkanakin. Ruuat olivat kotoisen makuisia, ihan hyviä ja kivaa vaihtelua ainaiseen raflasafkaan. Satuin tosin valitsemaan aika karmean alkupalan, joku merenherkkuannos se oli, jossa oli hurjan makuista oranssia vaahtoa päällä. Joko annos oli ykskantaan pahanmakuinen, tai sitten se ei vaan ollut minun makuuni... Hinnat olivat hieman korkeahkot paikoitellen, mutta eivät nyt suorastaan liian kalliit.


Kotoisen makuisia pöperöitä, feta-salaatti ja kananmaksakastike

Tunnelma oli hyvä koko illan ajan, musiikki soi melko kovalla nostattaen bilefiilistä. Ihan kohtuullista musaakin tuli välillä. Hieman poppia, hieman elektronista. Venäläistä musaa soittivat pyynnöstäni yhden kappaleen, mutta enempään eivät suostuneet. Tyttö höpisi jotain, ettei kuulu kyseisen illan konseptiin.

En tullut ajatelleeksi, olisiko tilausnäytön saanut englannikieliseksi... luultavasti. (Mikko vahvisti juuri, että olisi.) Eli kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa ihan jo kokemuksen kannalta!

Netissä: http://www.trans-force.ru/defaultb2b.asp

Кэт aka Cat Pietarissa

Katit
Pietarissa on useita gruusialaisia ravintoloita, joissa käytännössä poikkeuksetta olemme saaneet hyvää ruokaa. Yksi tunnetuimmista ja varmaankin vanhimmista on Кэт - Cat. Netistä löytyy tieto, että Cat on toiminut vuodesta 1993. Itse olen vierailut Catissa ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Ruoka oli silloinkin hyvää, mutta laskuun lisätty 10 prosentin juomaraha aiheutti närää, koska se tuli yllätyksenä. Nykyään laskuun ei kuulu juomarahat, ja tippiä voi jättää omantunnon mukaan.

Hatsapuri - Хачапури

Cat on ehdottomasti käymisen arvoinen. Paikka on pieni, joten ainakin ilta-aikaan pöytävaraus on suositeltava, jos meinaa mahtua sisään. Lounasaikaan olemme mahtuneet syömään myös ilman varausta. Cat ei ole gruusialaisista ravintoloista edullisin (Pietarista kun löytyy myös pilkkahintaisia gruusialaisia no name -paikkoja) mutta Cat on takuulla hyvä, vieraanvarainen, ystävällinen, tunnelmallinen - eikä kuitenkaan erityisen hinnakas Pietarin yleiseen ravintolahintatasoon nähden. Viimeksi käydessämme laskun loppusumma oli kahdelta hengeltä 2030 ruplaa, eli noin 48 euroa (lokakuussa 2010). Tällä rahalla sai hatsapurin, alkupalat, pääruuat, pullollisen shampanjaa ja vettä. Ei paha - ja kaikki oli hyvää!

Miljöö
Eristyismaininnan saa kanasaslikin kanssa tarjoiltu kirpeä tomaattipohjainen kastike/dippi. Aivan taivallisenmakuista! Myös lihamuhennos (Чашушули) maistui ihanan erilaiselta, mielenkiintoiselta, makoisalta.

Katkarapu-caesar - Цезарь с креветками

Pääkaupunkisalaatti - Столичный
Kanasaslik - Шашлык из куры
Lihamuhennos, jossa on tomaattia ja sipulia - Чашушули (телятина тушеная с помидорами и луком
Catin ruokalistaan voi tustustua tästä: http://www.restoclub.ru/site/all/main/633/menu/
Ja osoitetiedot yms. löytyvät täältä: http://www.restoclub.ru/site/all/main/633/

Ottaisin vähän salaattia smetanaani, kiitos!

Lähdimmepä päivän ratoksi sunnuntai-ajelulle Joensuusta itärajan taakse ja ajattelimme nauttia illallista samalla reissulla. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita ajamaan ylimääräistä lähes kymmentä kilometriä rynkkyistä hiekkatietä Jänisjärvelle "oikeaan" ravintolaan, vaan päätimme testata Jänismäen tarjontaa.

Nooh, miten sen nyt nätisti sanoisi... Hampurilainen oli hampurilainen ihan normisti, mutta muu ruoka meni aika smetanapainoitteiseksi. Sinällään ihan kiva, että tarjolla oli muutakin kuin pikaruokaa ja siitä ilahtuneina otimme lihapotin ja kalapotin sekä salaatit. Kilo smetanaa tuli joka annoksen päälle ihan pyytämättäkin. Muuten ruoka oli ihan ok, potti jopa hyvää, paitsi että salaatissani ollut muka tonnikala, joka paljastui loheksi, maistui joka tapauksessa niin kummalta, että jäi valitettavasti salaatti syömättä kokonaan.


Smetana


Potti poikineen 

(kesä 2010)

Ravintola Bojole Viipurissa, Ресторан «Божоле»


Työporukan pikkujoulumatkalla söimme Viipurin Bojole-ravintolassa hotelli Viikingin kyljessä. Alkupalat ja salaatit olivat mieleisiä, pääruuat hieman vaatimattomia. Minun pääruokani oli jopa varmaan parempaa kuin monen muun, karitsalla oli oikein maukas kastike. Kivaa oli ja mahat täyttyivät, mutta tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että Viipurista löytyy parempiakin ravintoloita kuin Bojole.


P.S. Kamerasta loppui akku ja känny otti vähän nihkeitä kuvia, sori. 

(talvi 2011)

Mutkatonta ja maukasta Svetogorsk-hotellin ravintolassa


Polkaisimme pyörillä Imatralta Svetogorskiin eräänä aurinkoisena kevätviikonloppuna. Oli ilahduttavaa huomata, että pienessä ja "syrjäisessä" (vs. keskukset Pietari ja Moskova) Svetogorskin kaupungissa saa hyvää ruokaa useammasta ravintolasta. Vielä viitisen vuotta sitten Svetogorskista sai hakemalla hakea lounaspaikkaakin. Ruoka tarjonta ei ole ehkä ihan gourmeeta, mutta rehellistä ja herkullista, mielenkiintoisen makuista ruokaa.

Hotelli Svetogorskista ei meille huonetta herunut, mutta ruokaa saimme hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi, ja ennen kaikkea, se ei maistunut Suomi-maakuntaravintoloiden valmiskastikemätöiltä, vaan ruuassa oli aidot maut! Annoksista voiton vei stroganoff. Tässä maistiaisia:

Caesar katkaravuilla
Stroganoff
Paistettua lohta
Borssikeittoa

Olde Hansan uusi sali Waggehus

Teimme kesäkuussa mukavan polttariretken kaveriporukalla Tallinnaan viettäen sulhasen ja morsiamen yhteispolttareita.

Illallista varten olimme varanneet Olde Hansasta pöydän. Tai tarkemmin sanottuna paikka oli Olde Hansan uusi sali Waggehus, koska pääsali oli sinä iltana täynnä. Meidän varaus oli ensin klo 19.30, mutta siirsimme sitä jo hyvissä ajoin päivällä hieman myöhemmäksi, että ehdimme kiertoajelulle katottomalla bussilla.

Kiertoajelun jälkeen saunoimme sviitissä - kunnon morsiussauna: morsian saunotti koko porukan yksi toisensa jälkeen pyörryksiin - ja aikatauluhan toki venyi entisestään. Soitin jälleen Olde Hansaan ja myöhensin varausta. Heille tästä ei ollut vaivaa, sillä uuden salin puolella oli tilaa reilusti.

Illallinen sujui mukavasti parhaassa seurassa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Olde Hansan ystävällinen tarjoilija puhui suomea ja esitteli kaikkien annokset yksi kerrallaan. Pöydässä oli lihakeittoa, hirveä, villisikaa, kania, lohta, maisteluvatia ja vaikka mitä herkkuja.

Illallinen alkakoon
Vahvan maun lihakeitos
Tämä annos taisi olla kania
Lohta sienikastikkeella
Olisiko ollut hirveä ja villisikaa
Jotain lihapataa
Piffiä
Olde Hansan tunnelmia
Olimme hyvin tyytyväisiä illalliseemme. Hintataso on Suomen luokkaa, ja Tallinnasta löytää vähemmän tunnettuja hyviä ravintoloita paljonkin. Silti Olde Hansa on omanlaisensa ja suosittelen kyllä testaamaan pitoherkut, vaikken itse siellä ehkä alvariinsa laukkaisikaan, kun on niin paljon muutakin tarjolla.

Olde Hansan nettisivut: http://www.oldehansa.ee/?id=10696

(kesä 2011)

Svetogorskin Cafe Novator, ei ihan fine dining ;)

Terassilla
Svetogorskissa oli hiljattain avattu uusi baari/ravintola, Cafe Novator, kun pääsiäisen aikaan kävimme pyöräilemässä kaupungissa.

Suharikit, jotka tässä ravintolassa tottelivat nimeä grenki (korput)
Sisällä ravintolassa oli vähän liian kova meno = aika monta kääliötä, joten kauniina ja lämpimänä huhtikuun iltana päätimme syödä ulkona terassilla. Yksi kääliö pyrki seuraamme myös terassilla, mutta tarjoilija ajoi miehen matkoihinsa. Toinen kääliö, joka terassilla esiintyi, hajoitti yhden terassituolin ja joutui myös lähtemään matkoihinsa. Melkoista oli meininki, heh.

Shampanja ja suharikit maistuivat meille mainiosti koko päivän pyöräilyn jälkeen. Ja mikä ettei, hyviä suharikeja - joskaan en ole koskaan pahoja vielä syönytkään. Paitsi pussista, mutta se on asia erikseen.

Pääkaupunkisalaatti
Seuraavaksi pöytään kannettiin alkupalasalaattini, pääkaupunkisalaatti. Mikon alkupala sen sijaan antoi odottaa itseään. Syykin selvisi hetken kuluttua, lihalautasen aineksia lähdettiin vasta hakemaan kaupasta sen jälkeen, kun olimme tilanneet. Kohta sitten takaisin kaupasta tuli ukkoa ja akkaa makkarapötköjä kädet täynnä. Mikko sai alkupalansa lopulta yhtä aikaa, kun minulle jo tuotiin pääruokaani, paneroitua lihapalaa, mikä lie olikaan annoksen nimi, sitä en muista. Tarjoilija oli kuitenkin tätä annosta suositellut.


Annos auringossa
Lihalautanen, josta ei ainakaan kokoa puutu. :D
Ja vihdoin Mikon spaghetti carbonana.
Ruoka oli ihan hyvää, sellaista stolovaja-tyylistä (ruokalamaista), mutta hinta-laatukin oli kohdillaan. Kokin näkemys carbonarasta oli tosin hieman erikoinen, mutta kukin tavallaan. Lasku ei siis ollut kummoinen, noin 800 ruplaa, josta shampanjan osuus oli 300 ruplaa, joten kaikille noille ruuille ei jäänyt hintaa keskimäärin kuin 100 ruplaa kullekin - vaikka kuitenkin ravintolassa illastimme. Eihän tämä mikään fine dining -mesta ole, mutta Svetogorskin mittakaavassa varsin mukiinmenevä.

(kevät 2011)

Idän pikajunan kyydissä; Orient Express, Восточный экспресс

http://orient-express.spb.ru/
Kaikessa kiireessä näyttää jääneen ruotimatta myös kevättalven ravintolakokemus Pietarissa, ravintola Orient Expressissä. Haluan tämän tänne tuoda, koska ravintola oli varsin hyvä ja ihan järkevän hintainen, vaikkakin hieman hintavahko. Ravintola ei sijaitse aivan Nevskillä, mutta lähellä niitä kulmia, jotka ovat minulle tutut ja erityisen mieluisat. Ravintola on yhden metroaseman päässä Nevskistä, Maratalla.

Хачапури с сыром
Olin Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston matkanjohtajana Pietarissa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna 2011. Olisin halunnut viedä ryhmäni syömään Blinnyi Domikiin, yhteen suosikeistani. Edellisestä käynnistä ei ole ikuisuuksia, mutta ravintola näytti nyt sulkeneen ovensa, ilmeisesti lopullisesti. Ei enää ystävällistä tarjoilijaherraa, ei kissaa, ei Domikin herkkuruokia. :/

Бастурма
No, randomilla löytyi samoilta seuduilta Orient Express, Восточный экспресс. Ulkoa ravintola näytti hienolta, myös sisältä, ja mietin jo hintatasoa. Katselimme listat ennen päätöstä. Normihkot hinnat, hieno paikka - illalliselle! Junateema on hauska! :)

Форель "Радужная" на углях
Lista oli venäläisvaikutteinen, mutta vahvasti itäpainotteinen, tyyliin gruusialaista. Erityisesti kehuja saivat saslikit, lihavartaat, jotka maistuivat ulkotulella paistetuilta. Mikon kala maistui "Nevan pohjalta, Suomessa ei koskaan saisi tällaista" (suora lainaus). Kehu vai haukku? Siltä väliltä; erilainen, mutta ei ehkä nautittavin kokemus. Mutta muuten(kin) jengi tuntui viihtyvän ja nauttivan ruuasta.

Nauttivat ruuasta :)

Kannattaa huomioida, että laskuun lisätään 10 prosentin juomarahat automaagisesti. Meillä oli kahden hengen täyspitkän illallisen (+alkoholijuomat ja holittomat juomat) hinta 2500 ruplaa (noin 60 euroa silloisella kurssilla) pakollisine juomarahoineen. Luultavasti olisimme jättäneet samansuuntaista juomarahaa ilman pakkoakin.

Pietarissa on mahtavan paljon ihania ravintoloita, jokaiselle jotakin, mutta tämäkään ei ole Pekkaa pahempi! Siis suosittelen!

Raflan nettisivu: http://orient-express.spb.ru/

(maaliskuu 2011)

Viipurin Opera tarjoaa ruokaa ja klubimeininkiä


Nautimme mainion päivällisen elokuisena sunnuntaina Viipurin Opera-ravintolassa. Olimme parhaat ja ainoat asiakkaat siihen aikaan päivästä. Iltaisin diskojytkeen aikoihin joskus on ollut täyttäkin.


Ruokalista oli pitkän pitkä, tällaista ei Suomessa nähdä koskaan. Listalla oli kaikkea venäläisen keittiön herkuista sushiin. Päädyimme ottamaan alkupalaksi borssikeiton ja tomaattisalaatin. Pääruuaksi valitsimme fonduen. Kaikki oli erilaista ja herkullista. Borssi ei ollut kympin suoritus, mutta antaisin 8½, joka on tässä lajissa varsin mainio arvosana. Kaikki oli kuitenkin hyvää, kaikkea oli riittävästi jos ei liikaakin, eikä mitään ollut hinnalla pilattu.

Kirsikkatomaatteja, rucolaa ja parmesaania

Sovetskoje shampanskoje oli lämmintä, mutta saimme jäitä sen kaveriksi. Hetken mietimme, ovatkohan jäät kraanavedestä vai pullovedestä tehtyjä, mutta emme kehdanneet kysyäkään, joten rohkeasti vaan kokeilimme. Vatsanväänteiltä säästyttiin, joten pullovettä oli käytetty.

Suharikit eivät petä

Suharit "taidekuvassa" :D

Borssia
Otatteko smetanaa? Toki, eihän borssia syödä ilman! (paitsi Sodexholla)

Ihan ei kaikkea jaksettu syödä.

Herkkua on siinä monenlaista.

Ja sitten vaan lihat poreilemaan.
Alle 40 euroa tästä lystistä on todellakin kohtuuhinta. Voin kyllä suositella niin ruokapaikkana kuin menomestanakin. Osoite on Linnakatu 25, eli Krepostnaja 25, ravintola on samassa talossa leffateatterin kanssa, eli ihan keskustassa.