Ensivaikutelmia Sri Lankasta

@Colombo

Matkailijoille tehtävä ruoka ei ole tulista, mutta paikallisruoka on. Tiedämme mitä tilata.

Sri Lanka (ent. Ceylon) on kuuluisa teestään.

Maaseutua.

Ja kauniita vuorimaisemia.

Saatan jatkaa juttua huomenna, mutta täällä kello on jo 0.22, siellä 20.52. Tykkään näistä puolista tunneista ;) Hyvää yötä

Pönttöilyä Japanissa

Avaamme Japani-teeman tarinoimalla pöntöistä. Japanissa moni asia hämmästytti, kummastutti pientä länsimaista kulkijaa, ensimmäisten kokemusten joukossa vessat.

Kaikenlaisia vessan virkaa toimittavia laitoksia on maailmalla tullut vastaan, mutta sanoisin kyllä, että Japani veti pohjat tässäKIN. Olihan Japanissa hyvin erilaisia pönttöjä ja myös pöntöttömiä huusseja, mutta jos nyt jotain ääripäitä mainittaisiin tässä.

Monissa vessoissa oli monimutkaisemmat ohjauspaneelit ja -säätimet kuin televisioissa konsanaan. Vaikeusastetta lisäsi, jos kaikki vivut, napit ja vipstaakit olivat ainoastaan japaniksi, joskus ilmeisesti lisäksi myös kiinaksi, ehkäpä koreaksikin. Totta puhuttuna englanninkielisetkään nupikat eivät kaikki ihan auenneet, ja käytännössä koskaan kaikki napit eivät olleet englanniksi. Mitähän toimintoja meiltä jäi kokonaan tajuamatta?

Nämä namikat kävivät kuitenkin jossain vaiheessa matkaa selviksi:

Vessatoimituksen taustaääneksi oli valittavissa yksinkertaisesta meren kohinasta aina mitä moninaisempiin peiteääniin.

Toimituksen jälkeen osa pöntöistä vetäisi itse itsensä, osassa kansikin sulkeutui automaattisesti.

Jos automaattista vetäisyä ei tapahtunut, saattoi vetäisynapin, -kahvan tai -vivun löytää aivan mistä tahansa kohdasta pönttöä tai vessahuonetta.

Tuoksunappi pöntössä piti tietenkin myös olla. Ja toden totta, vessoissa haisi harvoin pahalta, päinvastoin ;)

Paperia vessoissa yleensä oli tarjolla, mutta epäilen sitä käytettävän melko vähän, sillä isossa osassa pönttöjä oli pesutoiminnot niin etupesuun kuin takapesuunkin sekä kuivaus. Pesutoimintoihin kuului myös veden paineensäätö.

Monissa pöntöissä laiturit olivat lämmitettyjä, oli kuin olisi istunut heti jonkun jälkeen pöntölle. Laitureiden lämpötilaa pystyi säätämään, jos osasi käyttää ohjauspaneelia.

Vessan laiturit saattoivat myös nousta tai laskeutua itsekseen. Näin tapahtui myös Shinkansen-luotijunissa.

Hymyilytti vähän joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella olevat kartat, jotka kertoivat, mitä missäkin kohtaa vessahuonetta oli, ja missä kopissa oli minkälainen varustus, oliko western style vai japanilainen.

Joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella oli painettujen käyttöohjeiden lisäksi myös audioguide, joka neuvoi vessakäyttäytymistä. Ehkä tämäkin kertoo jotain siitä, minkä verran vessaan voi tunkea teknologiaa... 

Suurimman päänvaivan kuitenkin aiheutti pöntötön vessa. Reikä lattiassa on hyvin tuttu juttu, eikä tämä japanilainen vastaava hurjasti ulkoisesti näistä eronnut, mutta riittävästi. Ensimmäistä kertaa käytyäni minulle ei auennut, miten ihmeessä reikään, joka oli pienen kuvun alla, pystyi osumaan. Ei ihan osunut. 

Seuraavan kerran samanlaiseen vessaan päädyttyäni sain kokea valaistumisen, kun seinällä oli käyttöohjeet. Olin käyttänyt vessaa väärinpäin! Tässä vessassa kuului asioida naama seinään päin, jolloin kuvun suunta olikin loogisempi. Osumatarkkuus parani huomattavasti.

Tuskin siis on ihmettelemistä, kun turistien takia myös meille Suomeen on ilmestynyt käyttöohjeita vessoihin. Ne voivat todella olla tarpeen jollekin :)

P.S. Täytyy myöntää, ettei ihan liian paljon tullut otettua kuvia vessoista, vaikka ne veikeitä olivatkin. Ja pahoittelen kännykameran tärähtäneiden kuvien laatua.

Ruokakulttuuria Myanmarissa (Burmassa)

Hedelmäkoju, pomeloita etualalla.

Myanmar on Aasian köyhin maa, ja se näkyy toki myös paikallisessa ruokakulttuurissa. Paikallinen ruoka on hieman vaatimatonta, mutta hyvin maustettua yleensä. Vahvoja vaikutteita Myanmarin ruokakulttuuriin ovat antaneet naapurimaista erityisesti Thaimaa, Intia ja Kiina.

Myanmarissa riisi on yleisin ruoka, ja ruualle kuin ruualle kuuluu aina riisi tai (riisi)nuudelit. Jopa aamiaisella syödään mohingaa, jonka pääraaka-aine on riisinuudeli. Mohingaa pidetään Myanmarin kansallisruokana. Riisiä on saatava joka ruualla, muuten paikallisille jää olo, kuin ei olisi syönytkään. Riisiä tarjotaan ainakin hyörytettynä, paistettuna ja kuivatettuna.

Uskonnot vaikuttavat ruokakulttuuriin myös Myanmarissa. Siinä missä buddhalaiset eivät syö nautaa, muslimit eivät taas syö porsasta. Yleisin liha, jota oli tarjolla, olikin siis kana. Sisämaassa syödään myös paljon makeanveden kalaa ja katkarapuja, meren rannalla luonnollisesti mereneläviä. Herkullisia kalakastikkeita käytetään paljon.

Ruokakulttuuri Myanmarissa vaihtelee alueittain ja väen etnisen taustan mukaan jonkin verran. Myanmar on vaikeakulkuinen maa vähine ja huonoinen teineen, vuorineen ja järvineen, ja moni köyhä myanmarilainen ei ole kotiseutunsa lisäksi käynyt muualla Myanmarissa.

Yangonissa on Mayanmarin paras ravintolatarjonta. Yangonissa on paikallisen keittiön lisäksi italialaisia, kiinalaisia, intialaisia, ranskalaisia ja monen muun kansallisen keittiön ravintoloita sekä jopa yksi pohjoiskorealainen ravintola.

Loppujen lopuksi saimme varsin hyvin syödäksemme Myanmarissa. Vähän vaivasi se, että vihanneksia ja kasviksia oli aika vähän tarjolla. Ja silloinkin kun niitä oli tarjolla, ne olivat friteerattuja, paneerattuja tai uivat jossain soossissa. Tuoretta oli pöydässä meidän makuumme aivan liian vähän ja harvoin. Hedelmiä kuitenkin saimme usein syödäksemme ja niitä oli tarjolla kaikkialla.

Vatsavaivojahan tästäkin reissusta toki seurasi. Kuuma, köyhä maa, jossa sähköä on paikoin vain joitain tunteja vuorokaudessa tahi ei ollenkaan, ja jossa hygienia on jokseenkin tuntematon käsite - enpä olisi odottanutkaan, että selviämme ilman jallajallaa. Onneksi sairastuminen oli melko lyhytkestoinen, joskin hyvin aggressiivinen. Ehkä ei siitä enempää...

Katuruokaa

Katuruokala

Lounasta Yangonin keskustassa

Italialainen Opera-ravintola @ Lake Inya

Fetapasta, fetaa tosin olisi saanut olla tuota yhtä pientä palasta enemmän.

Pitsan lopun sai ottaa pitsalaatikossa mukaan, kuten meilläkin länsimaissa on tapana.

Sammakko illallisseuranamme

Opera-ravintolassa Inya-järven rannalla Yangonin kaupunkialueen ulkopuolella pieni sammakko hyppäsi ensin jalkaani, sitten se pomppasi kassiimme, jonka jälkeen vielä kerran se etsiytyi jalkaani. Kiljahduksia romattisella illallisella, heh.

Eikä siinä vielä kaikki. Koko illallisen ajan kuului kaikenlaisia luonnon ääniä Myanmarin lämpimästä yöstä. Välillä joku ilmeisen kookas lintu äänteli sen verran kovaa, että epäilimme senkin olevan illallisseuranamme sammakon lisäksi. Tarjoilijoita nauratti, kun säpsähtelimme äänten kirjoa.

Suklaakakkua italialaisessa ravintolassa. Tämän sammakko osasi jo jättää rauhaan.

Shan-ravintola Yangonin Chinatownissa. Lista oli burmaksi eikä tarjoilistajakaan ollut juuri kieliapua.

Tällainen satsi edelliseltä listalta saatiin tilattua. Shan-ruoka on hyvin mausteista; ihan kaikkea emme saaneet syötyä.

"Sporttibaari" (ks. myös edelliset kuvat) oli ainoa kiinalaiskorttelin ravintola, jossa oli melkein seinätkin.

Vietnamilaisen keittiön antimia: bambua, nautaa, sesamin siemeniä, Yangonin yhdessä hienoimmista ravintoloista.

Sanoinkohan jo, että sitä riisiä tuli joka atearialla...

Paikallisen keittiön vaatimaton keitto, vaikkakin hienossa ravintolassa.

Mikon grillilautanen ja ihan oikea, tuore salaatti!

Ruokatarvikkeet ostetaan perinteisesti torilta.

Tuoreita raaka-aineita myynnissä junaradan varressa.

Heviosasto

Välipalaksi toastia - ja ranut, eli jotain aivan muuta kuin paikallista...

Majoituksessamme Yangonin Chinatownissa oli ruhtinaalliset aamupalat, ja joka päivä jotain uutta tarjolla.

Mikko otti Pasta Carbonaran ihan Putouksen Antskun kunniaksi.

Salad Nicoise ja thai-nuudelit jättikatkaravuilla + ihanat kastikkeet molemmille.

Pohjoiskorealaisessa ravintolassa ruokaa ei saanut kuvata, mutta ehdittiin napata jokunen räpsy. Ruoka oli hyvää.

Aamiainen on päivän tärkein ateria, ja koska syötiin niin monta hyvää aamiasta, on aamiaisesta siksi parikin kuvaa.

Aasian Mäkkärin, Lotterian avaaminen kiinalaiskortteliin oli iso tapaus. Kyseessä on vasta Yangonin toinen Lotteria.

Lotteria piti toki käydä myös testaamassa. Tällaisia "drankemmalla" kädellä maustettuja burgereita kaipaisin länsimaihinkin.

Lotteria sain muutaman kukkalähetyksen avajaisissaan.

Myanmarissa on ravintoloita, joissa syödään lattialla, matalilla tuoleilla tai ihan meikäläisillä tuoleilla

Yangonin Sakura-tornin ravintolassa, Sky Bistrossa, on upeat näköalat - taustalla Swedagon Pagoda

Tämä oli olevinaan salaatti - no, olihan siinä salaattiakin lihojen alla.

Myanmarissa oli öisin ja päivisin niin kuuma, että ilman ilmastointia maistui punkun sijasta jäinen valkkari.

Take away, koska kipeänä.

Mohinga chilillä, sitruunalla, korianterilla sekä vähän paahtoleipää länkkärille + ihanaa papaijaa = aamiainen @ Ngwe Saug

Sairastavan Mikon aamiainen suoraan huoneeseen @ Ngwe Saug (huomaa nimikkosokeri)

Ensivaikutelmia Yangonista, Myanmarista (Burmasta)

Naapurustoa @ Yangon Downtown, Lanmadaw Township

Majoituksemme naapurustossa Chinatownissa on älytön melu ja mökkälä. Hurjin mökkälä oli sunnuntaina, kun tulimme - tai ainakin se silloin tuntui siltä. En pystynyt nukkumaan päiväunia edes korvatulpilla, vaikka edellisen yön nukkumiset jäivät rapiaan kahteen tuntiin aikaisen lennon ja myöhäisen pakkaamisen ansiosta.

Ehkäpä mökkäläänkin on vaan tottunut, mutta nyt se ei onneksi häiritse, edes nukkumista. Korvatulppia ei ole enää kaivettu laukusta esiin. Tänään ennen päikkäreitä vähän nauratti, että miten meteli voikin olla tällainen käytännössä aina koko päivän.

Autot tööttäilevät, riksat rimputtavat kellojaan, ihmiset huutavat, radio soi, linnut raakkuvat, joku poraa, joella ajavat laivat huudattavat torviaan... Niin, ja huoneen ikkunat ovat laatua, joka ei eristä yhtään ääntä, ei toki myöskään lämpöä, mutta Yangonissa onkin ainakin meikäläisittäin aina kuuma. Ilmastointilaitekin toki siis hurisee huoneessa ja siinä roikkuva ilmanraikastin rötpöttää tuulessa.

Joku ihme rumpupotpuri marssii ja välillä ajaa auton lavalla kotikatuamme MahaBandoolaa pitkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Tätä kirjoittaessakin oli rummutus menossa, tällä kertaa se oli ihan pysähtynyt tähän viereen.

Ihmisiä on aivan älyttömästi. Kaikki kulkevat sandaaleissa lähes katkeamattomana letkana katukojujen välissä, hajurakoja ei jätetä.

Ulkomaalaisia tuijotetaan ystävällisesti, tervehditäänkin, ja hymyillään päälle betelin värjäämillä punaisilla hampailla. Ja beteliähän pitää sylkeä ympäriinsä koko ajan; junassa on hyvä sylkeä avoimesta ikkunasta, kadulla voi sylkeä ihan missä kohtaa vaan ja minne vaan. Hienon ravintolan portsarillakin oli betel-hampaat.

Betelin myyjä

Beteliä myydään joka paikassa, junassa oli vaunussa lähes koko ajan betelin myyjä. Betel kääräistään lehteen jonkun vaalean tahnan kanssa ja pistetään suuhun pureskeltavaksi. Ei, ei olla kokeiltu, vaikka useita paikallistapoja pyritäänkin testaamaan. Tänään olisivat ihan tarjonneet "maistiaiset".

Huono kännykamerakuva, mutta antaa vähän käsitystä ruuhkaisesta paikallisjunasta.

Naisilla enimmäkseen, mutta myös joillain miehillä ja lapsilla, on naamoissaan kellertävää maalausta, joka näyttää savella tehdyltä. Mitä se on ja mikä sen tarkoitus on, ei ole vielä meille selvinnyt.

Toim. huom. Kellertävä tahna, jota levitetään poskille, saadaan thanaka-puun oksasta hieromalla sitä tähän tarkoitukseen tehtyä kiveä vasten ja sekoittamalla siihen vettä. Maalauksen on tarkoitus viilentää ja estää aurinkoa polttamasta sekä kosteuttaa ja estää ihon kuivumista.

Tuoreita vihanneksia ja kasviksia pihtaillaan niin aamupalalla kuin ravintoloissakin. Kun kasviksia ja vihanneksia on tarjolla, ne on vähintään paistettu, keitetty ja/tai laitettu jonkinlaiseen kastikkeeseen.

Roskaa on aivan järkyttävät määrät kaduilla, ojissa, puistikoissa, joka paikassa. Roskat ja roskikset vaan aivan surutta pudotetaan maahan, junassa ne heitetään ikkunasta. Rotat hyppivät innoissaan katujen roskakasoissa illan pimeydessä.

Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja haluavat auttaa jokseenkin kehnolla englannillaankin. Eksyksissä ei tarvitse kauan olla, ainakaan yksinään.

Lähes kaikki on hurjan rähjäistä. Rähjäisten rakennusten joukosta kuitenkin erottuvat uutuuttaan ja puhtauttaan kiiltävät merkkitavaraliikkeet. Kenellä täällä on varaa käydä niissä asioilla? No, niissäpä ei ole ruuhkaa näyttänyt olevankaan.

Ja ne hajut - niin hyvässä kuin pahassa. Välillä meinaa oksennus tulla, välillä tekisi mieli ostaa huumaavantuoksuisia ruokapalasia - mitä lie - kadulla istuvalta myyjältä.

Miehet käyttävät hameita, joita kutsutaan nimellä longyi.

Netti pätkii ja puhelin ulkomaalaisella liittymällä ei toimi.

Yangon päättää täältä tähän ja menee nukkumaan. Mekkala ikkunan takana on silti vaimennut vain osittain; rumpalit ainakin mahtavat olla jo vapaalla.