lauantai 5. maaliskuuta 2011

Gambia on täynnä elämää; kuhinaa toreilla, ihmisvilinää, kaupantekoa, tinkimistä

Serrekunda Market ja yksi piiloutunut toubab
Aamu valkenee aurinkoisena ja lämpimänä. Tänään on tarkoitus tutustua Serrekundaan, Gambian suurimpaan kaupunkiin, jonne ei ole kovin pitkä matka majapaikastamme Kotusta.

Neuvottelemme tovin mahdollisen kuljettajan kanssa retkisuunnitelmistamme. 500 dalasilla Essa (lausutaan kovin kotoisankuuloisesti Esa) lupautuu hoitamaan päivän kuskailun ja opastuksen. Tiedämme kyllä, että halvempaakin olisi tarjolla, mutta olemme kuitenkin tyytyväisiä miellyttävän Essan tarjoukseen.

Vihannesosasto

350 000 asukkaan Serrekunda näyttäytyy lähinnä jättimäisinä markkinoina ja torina, jotka ovat vallanneet kaupungin keskustan, ja jotka kantavat nimeä Serrekunda Market. Nyt viimeistään meille selviää, miksi Essa on aika nihkeä Serrekundan nähtävyyksien esittelyn suhteen; sellaisia ei sanan varsinaisessa merkityksessä oikeastaan ole. Siis muistomerkkejä tai muuta ”ylvästä” ja historiallista ei löydy, vaan nähtävyydet ovat kaupungin kuhina, väriloisto, elämäntapa, markkinakulttuuri, kylät ja asumukset teiden varsilla jne. Ja tietenkin Gambian suurin puu Kotu-Serrekunda välillä.

Gambiassa värjättyä batiikkikangasta
On varsin mielenkiintoista kulkea mukana, kun Essa vie meitä ympäriinsä jättimäisillä markkinoilla. Gambialaisen seurassa matkailijoihin suhtautuminen on meidän mittapuullamme luontevaa. Saamme kulkea rauhassa, pysähtelemme kojuille niin halutessamme, mutta ostopakkoa ei synny. Essa selittää, mitä kaikkea on tarjolla ja mihin mitäkin eksoottista kasvia, kalaa tai hedelmää heillä käytetään. Kuvaamme videota ja digikuvia runsaasti, mutta varsin diskreetisti. Harmi, ettei hajuja saa tallennettua nykytekniikalla. Teen jopa muutaman koruhankinnan, kun tapaamme Essan tuttuja ja saan kuvata söpön poikavauvan äiteineen.

Korukauppias

 Juttelemme paljon Essan kanssa. Gambiassa on laillista pitää neljää vaimoa, ja tämän on alkujaan määritellyt islam. Essa kertookin meille paikallisen viisauden vaimojen määrästä: 1 vaimo = 1 ongelma, 2 vaimoa = 2 ongelmaa, 3 vaimoa = 3 ongelmaa ja 4 vaimoa = itsemurha. Miehen pitää pystyä elättämään kaikki vaimonsa ja tekemään tasapuolisesti heidän kanssaan jopa lapset. Vaimot ovat kateellisia toisilleen ja kaikille pitää saada aina samat oikeudet, mahdollisuudet ja etuudet. Vanhempi vaimo on kateellinen uudelle tulokkaalle, ja kotona vallitseekin usein katkera ja ilmapiiri.

Lihakauppa Serrekundan markkinoilla
Essa kertoo, että hänellä ei ole halua, eikä kyllä olisi rahaakaan, pitää enempää kuin yhtä vaimoa. Essan isällä, kuten useilla sen ikäisillä, sen sijaan on kaksi vaimoa. Mutta tosiaan, vaimo itsessään tarvitsee elannon ja asuinsijan, mutta lapset vielä moninkertaistavat tarpeet. Ja on tärkeää saada kaikki lapset kouluun, joka sekin maksaa.
Kalatiskillä oli kärpäsiä enemmän kuin kalaa
Essalla itsellään on kaksi lasta, joista toiselle, pienelle tytölle, hän ostaa torilta muoviset sandaalit. Torilla kun kaikki on halvempaa kuin kaupoissa. Ja jotenkin tuntuu, ettei tätä tavarapaljoutta edes saisi niihin vähäisiin kauppoihin ja näkemäämme kauppakeskukseen mahtumaan. Tässä maassa kauppaa tehdään toreilla, markkinoilla ja kadunvarsilla. Ja tingitään! Tinkiminen kuuluu aina asiaan, eikä vain sen takia, että tavaran saa siten halvemmalla, vaan tinkiessä tulee kerrottua elämästään ja perheestään kauppiaalle tai tutun kanssa vaihdettua kuulumiset. Se on vain elämäntapa: ensin tehdään kauppaa, sitten keskustellaan muusta ja lopuksi tehdään kaupat. Sinällään herttaista, mutta joka tapauksessa hieman rasittavaa ja aikaa vievää. Tiedän, asenteestahan se on kiinni, sekä tietenkin siitä, mihin on tottunut.

Kaikkea on kaupan, elävänä ja kuolleena

Retken lopuksi Essa vie meidät syömään Come Inn -ravintolaan lähemmäs omia seutujamme. Serrekundassa nimittäin on lähinnä paikallisia katukuppiloita, joita Essa ei ulkomaalaisen vatsalle suosittele. Tivaamme hetken, ennen kuin uskomme, että hän ajattelee vain parastamme. Toisaalta olemme kyllä tottuneet syömään jos jonkinlaisissa katukuppiloissa vaikka missä, mutta tällä kertaa uskomme Essan sanaan ja annamme Essan viedä meidät suosittelemaansa paikalliseen ravintolaan.

The Big Tree

Ruokailumme ajaksi Essa lähtee asioilleen ja tulee meitä hakemaan myöhemmin. Paikan ruoka on hyvää ja edullista. Minulla on alkuun rapupalloja ja Mikolla tomaattikeitto. Pääruuaksi nautin katkarapuja ananaksen kanssa ja Mikko afrikkalaisittain tehtyä nautaa. Punaviiniäkin löytyy ja vieläpä kohtuulliseen hintaan, 70 dalasia kunnon iso lasillinen. Olimme siis hyvin tyytyväisiä Essan valintaan.

Rapupallerot
Sitten menemme ensimmäistä kertaa lomamme aikana altaalle hetkeksi ennen auringonlaskua. Minä käyn jopa pulahtamassa. Mikko taas lähtee käymään neuvotteluja Dakarin retkestä paikallisen turistioppaan kanssa. On Tea Time, eli hotellimme allasalueella se tarkoittaa gambialaista musiikkia ja teetä, kahvia sekä kakkua klo 17–18.

Poika ja koira compoundin ovella
Koska meillä on pitsanhimo, illallispaikaksi valikoituu All Italiana Senegambian eli Kololin alueella. Ruoka on todella hyvää, sekä alkupalat että pitsat. Minun Neptuno-pitsa on aivan mahtava makujen sinfonia eikä Mikon tulinen jauheliha-kebab kalpene sen rinnalla juurikaan. Senegambian alue on hurjan paljon vilkkaampi ilta- ja yöelämältään kuin Kotun alue. Turisteja on liikkeellä varmasti tuplamäärä, mutta paikallisia sitäkin enemmän.

Kaupunkikuvaa
On himppasen koomista huomata, että taksikuski on odottanut meitä koko pitkän illallisen ajan vm.  -85 miljoonamersussa nukkuen. Olimme kyllä sanoneet, että kuljettaja voi huoletta lähteä välillä omille asioilleen tai vaikka kotiin, koska olimme sopineet poislähtöajankin, mutta hän nyt on kuitenkin päätynyt ottamaan nokoset autossaan. Itse asiassa myöhemmin lomallamme huomaamme, että erityisesti ilta- ja yöaikaan kuljettajat tuppaavat jäämään nukkumaan autoonsa ja odottamaan palaavia kyytiläisiä.

Automme (valkoinen Mitsu) on jumiutettu hallitusti pysäköidyllä Suzukilla.

Annamme kuljettajallemme koko illan kyydistä sovitun 250 dalasin lisäksi pari pitsapalaa, jotka jäivät illalliselta. Ja voi että kuljettaja on tyytyväinen ja otettu mutustaessaan valtavalla ruokahalulla pitsaansa. Pitsaa saa syödäkseen lopulta myös eräs hotellityöntekijämme. Mainittakoon, että molemmat pitsan saajat valitsivat minun pitsaani – liekö sitten ajatelleet, että länkkärimies on valinnut lihapitsaansa kuitenkin muslimeille ”saastaista” possua, joten turvallisinta valita kalavaihtoehto. 

Pitsat, joista riitti useammallekin nälkäiselle!