tiistai 28. tammikuuta 2014

Ensivaikutelmia Yangonista, Myanmarista (Burmasta)

Naapurustoa @ Yangon Downtown, Lanmadaw Township

Majoituksemme naapurustossa Chinatownissa on älytön melu ja mökkälä. Hurjin mökkälä oli sunnuntaina, kun tulimme - tai ainakin se silloin tuntui siltä. En pystynyt nukkumaan päiväunia edes korvatulpilla, vaikka edellisen yön nukkumiset jäivät rapiaan kahteen tuntiin aikaisen lennon ja myöhäisen pakkaamisen ansiosta.

Ehkäpä mökkäläänkin on vaan tottunut, mutta nyt se ei onneksi häiritse, edes nukkumista. Korvatulppia ei ole enää kaivettu laukusta esiin. Tänään ennen päikkäreitä vähän nauratti, että miten meteli voikin olla tällainen käytännössä aina koko päivän.

Autot tööttäilevät, riksat rimputtavat kellojaan, ihmiset huutavat, radio soi, linnut raakkuvat, joku poraa, joella ajavat laivat huudattavat torviaan... Niin, ja huoneen ikkunat ovat laatua, joka ei eristä yhtään ääntä, ei toki myöskään lämpöä, mutta Yangonissa onkin ainakin meikäläisittäin aina kuuma. Ilmastointilaitekin toki siis hurisee huoneessa ja siinä roikkuva ilmanraikastin rötpöttää tuulessa.

Joku ihme rumpupotpuri marssii ja välillä ajaa auton lavalla kotikatuamme MahaBandoolaa pitkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Tätä kirjoittaessakin oli rummutus menossa, tällä kertaa se oli ihan pysähtynyt tähän viereen.

Ihmisiä on aivan älyttömästi. Kaikki kulkevat sandaaleissa lähes katkeamattomana letkana katukojujen välissä, hajurakoja ei jätetä.


Ulkomaalaisia tuijotetaan ystävällisesti, tervehditäänkin, ja hymyillään päälle betelin värjäämillä punaisilla hampailla. Ja beteliähän pitää sylkeä ympäriinsä koko ajan; junassa on hyvä sylkeä avoimesta ikkunasta, kadulla voi sylkeä ihan missä kohtaa vaan ja minne vaan. Hienon ravintolan portsarillakin oli betel-hampaat.

Betelin myyjä
Beteliä myydään joka paikassa, junassa oli vaunussa lähes koko ajan betelin myyjä. Betel kääräistään lehteen jonkun vaalean tahnan kanssa ja pistetään suuhun pureskeltavaksi. Ei, ei olla kokeiltu, vaikka useita paikallistapoja pyritäänkin testaamaan. Tänään olisivat ihan tarjonneet "maistiaiset".

Huono kännykamerakuva, mutta antaa vähän käsitystä ruuhkaisesta paikallisjunasta.
Naisilla enimmäkseen, mutta myös joillain miehillä ja lapsilla, on naamoissaan kellertävää maalausta, joka näyttää savella tehdyltä. Mitä se on ja mikä sen tarkoitus on, ei ole vielä meille selvinnyt.

Toim. huom. Kellertävä tahna, jota levitetään poskille, saadaan thanaka-puun oksasta hieromalla sitä tähän tarkoitukseen tehtyä kiveä vasten ja sekoittamalla siihen vettä. Maalauksen on tarkoitus viilentää ja estää aurinkoa polttamasta sekä kosteuttaa ja estää ihon kuivumista.

Tuoreita vihanneksia ja kasviksia pihtaillaan niin aamupalalla kuin ravintoloissakin. Kun kasviksia ja vihanneksia on tarjolla, ne on vähintään paistettu, keitetty ja/tai laitettu jonkinlaiseen kastikkeeseen.


Roskaa on aivan järkyttävät määrät kaduilla, ojissa, puistikoissa, joka paikassa. Roskat ja roskikset vaan aivan surutta pudotetaan maahan, junassa ne heitetään ikkunasta. Rotat hyppivät innoissaan katujen roskakasoissa illan pimeydessä.


Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja haluavat auttaa jokseenkin kehnolla englannillaankin. Eksyksissä ei tarvitse kauan olla, ainakaan yksinään.


Lähes kaikki on hurjan rähjäistä. Rähjäisten rakennusten joukosta kuitenkin erottuvat uutuuttaan ja puhtauttaan kiiltävät merkkitavaraliikkeet. Kenellä täällä on varaa käydä niissä asioilla? No, niissäpä ei ole ruuhkaa näyttänyt olevankaan.

Ja ne hajut - niin hyvässä kuin pahassa. Välillä meinaa oksennus tulla, välillä tekisi mieli ostaa huumaavantuoksuisia ruokapalasia - mitä lie - kadulla istuvalta myyjältä.

Miehet käyttävät hameita, joita kutsutaan nimellä longyi.


Netti pätkii ja puhelin ulkomaalaisella liittymällä ei toimi.

Yangon päättää täältä tähän ja menee nukkumaan. Mekkala ikkunan takana on silti vaimennut vain osittain; rumpalit ainakin mahtavat olla jo vapaalla.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Madaban mosaiikkia ja meren mutaa

Meillä oli jälleen kuljettaja ja opas varattuna koko päiväksi norjalais-bolivialaisen pariskunnan, Marian ja Robertin kanssa. Kohteena oli kristittyjen pyhiä paikkoja Jordaniassa ja Kuollutmeri.

Ruumiin ja sielun ravintoa koko päiväksi, suosittelen!

St. George Church @ Madaba, Jordan
Mosaiikki
Mosaiikkikirkko Madabassa
Vanhaa mosaiikkia
Kuljettajamme ja oppaamme, perimältään beduiini
Mosaiikin tekoa
Mosaiikin tekoa
Mooseksen jalanjäljillä @ Mount Nebo: http://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Nebo

Testattiin myös toista Mount Neboa, ei tosin täällä kristittyjen pyhässä paikassa: http://www.chaqula.com/public/uploads/large/158/Wine_2.JPG

Momorial of Moses @ Mount Nebo
The Holy Land @ Mount Nebo
Tie on pitkä ja mutkainen, silti reissu aina kannattaa!
Kuolleenmeren kelluttavuus on ihan omaa luokkansa. Suolapitoisuus on noin 30 prosenttia.
Vaikka oltiin Jordanian puolella, Israelin armeijan helikopterien ääni kuului. Ehtisivät paikalle tarvittaessa 5 minuutissa.
Mutaa! Terveellistä Kuolleenmeren mutaa!
Matkaseuramme, ihana norjalais-bolivialainen pariskunta, Maria & Robert, ottivat mutailun ihan tosissaan.
Ystäväpariskuntamme hyödynsi ilmaista mutaa pakaten kunnon lastit mukaansa Norjaan.
Kuolleenmeren rantaa
Luksusta Kuolleellamerellä

lauantai 18. tammikuuta 2014

Wadi Rum, satumaisen kaunis erämaa

Unescon maailman perintökohde Wadi Rum on tarujen erämaa, kaunis ja karu. Erämaassa asuu ehkä tuhat beduiinia, vaikka elinolosuhteet ovat todella vaativat.

Vuokrasimme yhdessä norjalais-bolivialaisen nuoren pariskunnan kanssa kuljettajan ja auton päiväksi tutustuaksemme Wadi Rumiin. Reissulla kiipeilimme paljon kaikenlaisille murikoille ja ihastelimme satumaisen kaunista erämaata.

Pieniltä kommelluksiltakaan emme välttyneet. Ylöspäin on helpompi kiivetä kuin tulla alas; meinasikin käydä niin, etten olisi uskaltanut enää alas tulla joltain jyrkältä kallionlohkareelta.

Automme oli myös sanoa yhteistyösopimuksensa irti auringon lähtiessä hiljalleen painumaan mailleen. Autosta vuotivat jäähdytysnesteet noronaan ulos, myös sinne paikan päällä lisätyt. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme kuitenkin auringonlaskussa nautitun illallisen jälkeen vielä erämaasta poiskin.

Hieno kokemus. Meinasi erämaan kauneus välillä vetää hiljaiseksi tällaisen hieman puheliaammankin karjalaisneidon. :D

Elokuvaa Arabian Lawrence on kuvattu Wadi Rumissa.

Lisää faktaa Wadi Rumista WikiTravelista: Wadi Rum ja Jordanian matkailusivustolta: Wadi Rum.

Matkalla Wadi Rumin erämaahan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wadi_Rum
Paikallisliikennettä
Paikallisliikenteen varikko
Tienviitat?
Maisema kuin sadusta
Kiipeiltiin sellaisiin paikkoihin, etten meinannut enää uskaltaa alas tulla.
Turisti erämaassa
Beduiiniasumus. Osa beduiineista asuu luolissa. Tosin Jordaniassakaan ei suurin osa beduiineista asu enää erämaissa.
Wadi Rum on upea elämys. Todella kaunis erämaa.
Robert, Maria ja Mohammad kaivolla.
Erämaan utuista kauneutta.
Tiettömällä taipaleella huristeltiin jeepillä.
Jeeppi purskautti jäähdytysnesteet ulos keskellä erämaata. Sitten nestettä lisäiltiin jatkuvasti loppumatkan ajan.
*lorottel*
Illallinen erämaassa auringon laskiessa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Punaisenmeren helmi, Jordanian Akaba

Akaba (tunnetaan myös nimellä Aqaba) on eksoottinen, mielenkiintoinen, talvellakin melko lämmin matkakohde. Jordania on islaminuskoinen maa ja se näkyy sekä kuuluu, myös Akabassa, mutta matkailijoihin ei kohdistu kohtuuttomia erityisvaatimuksia pukeutumisen tai käyttäytymisen suhteen. 

Englantia Akabassa osataan jonkin verran - sen verran, että sillä pärjää - mutta esimerkiksi pääkaupungissa Ammanissa tuli jatkuvasti eteen tilanteita, etteivät paikalliset ymmärtäneet sanaakaan englantia, edes taksikuskit. No, se onkin ihan oma tarinansa sitten...

Jordanialaiset naiset käyttävät huivia yleisesti, mutta huivin käyttö ei ole heillekään pakollista. Jordaniassa on toki myös länsimaisen naisen kohteliasta pukeutua minkä tahansa muslimimaan tapaan hieman jotain rantakohdetta peittävämmin; burkha olisi kuitenkin liioittelua. ;)

Jordanialaiset naiset voivat työskennellä halutessaan, mutta lähinnä toimistotöissä. Tarjoilijat ja siivoojat esimerkiksi ovat aina miehiä tai aasialaisia naisia.

Alkoholia ei ole laajasti tarjolla, mutta esimerkiksi Akabasta löytää kyllä ravintoloita, joissa illallisella saa viiniä. Ruokakulttuuri on kokemisen arvoinen! Kaupoista juomia kyllä saa, ei toki kaikista.

Akabassa on julkinen ranta, mutta siellä ei ole sopivaa uida, ainakaan uimapuvussa. Burkhini olisi sopiva uima-asu tällä rannalla, jolla paikalliset perheet viettävät aikaa syöden, kuunnellen musiikkia, jutustellen, pelaillen, myös illalla pimeyden laskeuduttua, jolloin meno on parhaimmillaan. Länkkärit ovat tervetulleita, mutta eipä heitä meidän lisäksemme rannalla näkynyt pimeyden laskeuduttua, ja eipä juuri valoisallakaan.

Hotelleilla on omia rantojaan, ne ovat passeleita länsimaiseen auringonpalvontaan. Tala Bayn (voidaan lukea myös Taala Bay; kalliinoloista menoa) alueella on rantaa toisensa perään, jotka tarjoavat mainion mahdollisuuden uiskenteluun Punaisesssameressä. Näillä rannoilla on harvemmin paikallisia, vaikka saatiin tämäkin "ihme" todistaa ainoan rantapäivämme aikana. Vietimme siis yhden päivän tutkien Tala Bayn turistialuetta rantoineen, sukellusveneineen, vedenalaisine panssarivaunuineen, hotelleineen ja hienoine ravintoloineen. 

Tala Bayhin pääsee Akabasta kätevästi busseilla, joilla on kiinteät hinnat edestakaisesta matkasta. Ei matka taksillakaan ole kallis, kun verrataan vaikka suomalaisiin takseihin.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, enjoy. Suosittelen kohdetta lämpimästi!

Paikallinen kulkupeli
Akaban arkea
Aqaba beachillä ei paljon bikineitä näkynyt, vaikka aurinko porotti ja lämmintä oli +22 C.
Lappeenrannan kaupunginjohtajalla Kimmo Jarvalla taitaa olla kakkosduuni Jordanian kunkkuna - tai kaksoisolento. ;D
Ranta-aktiviteetteja Akaban julkisen rannan tyyliin.
Aurinko laskee ja täydellinen pimeys laskeutuu aivan hetkessä.
Yksi maailman korkeimmista lipputangoista, 130 metriä. Sopivasta sijainnista johtuen lippu voidaan nähdä Israelista, Egyptistä ja Saudi-Arabiasta (silloin kun se on tangossa, heh). Aika pieneltä näyttää 175-senttinen tyyppi lipputangon juurella.
Akaban linnoituksen rauniot
Royal Falcons Akaban yllä, kävivät kesällä 2013 myös Lappeenrannan lentonäytöksessä: www.lias.fi
Royal Jordanian Falcons: http://www.rjfalcons.com/
Blue Bay -ravintola Akaban keskustassa tarjoaa ihanaa ruokaa kohtuulliseen hintaan.
Nyt on vihdoin lippukin saatu maailman viidenneksi korkeimpaan lipputankoon.
Sunset cruise
Sunset cruisen näkymiä
Illallisen grillausta Sunset cruise -paatilla.
Aqaba by night