Transnistria eli paikallisittain Pridnestrovje

Transnistrian pääkaupunki on Tiraspol.

Lensimme Pietarista suoralla lennolla Moldovaan noin kahdessa tunnissa. Moldovan pääkaupunki Chișinău on yleisilmeeltään hieman rapistunut, mutta varsin kiehtova kohde, kuten koko Moldova. Moldovassa kukoistuksessaan ovat selkeästi puistot, muistomerkit ja muut muistomerkkikohteet sekä viinitilat ja viinikellarit. 

Ensin tuntui vaikealta lausua Chișinău, mutta paikalliset opettivat, että nimi on helpompi venäjäksi, eli Кишинёв, Kišinjov, ja pääkaupungin nimen muistisääntönä voi pitää myös englanninkielistä suukottamiskehotusta "Kiss me now", joka oikein lausuttuna on lähellä Chișinăun ääntämystä.

Moldovasta olen kirjoittanut parissa edellisessä postauksessani (Moldova Matkamittarissa), tässä postauksessani kerron vähän enemmän Transnistriasta. 

Kuten jo siis mainitsin, lensimme Pietarista Moldovaan. Moldovan pääkaupungista Chișinăusta vuokrasimme auton sekä paikallisen oppaan Transnistriassa käyntiä varten.

Transnistria on Moldovasta yksipuolisesti itsenäistynyt "valtio", joka sijaitsee Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella, eikä mikään valtio ole tunnustanut sitä. 

Transnistriaan matkatessa on kuitenkin suoritettava rajamuodollisuudet, eli passi tarvitaan mukaan, ja rajalla jokaiselle matkalaiselle printataan maahantulokortti, joka on säilytettävä koko matkan ajan. Transnistriasta poistuttaessa leimattu kortti otetaan pois. Passiin ei tule merkintöjä.

Ongelmia rajanylityksessä ei ollut, vaikka minulta putosi passintarkastuksessa passin välistä 50 euron seteli rajaviranomaisen nenän eteen. Tai ehkä juuri siksi! No ei, otin setelin takaisin laukkuuni hieman vain vaivaantuneena naurahtaen.

Mielenkiintoista rajanylityksessä oli se, että meidän paikallisoppaamme kehotti meitä olemaan puhumatta venäjää rajaviranomaisille, ja sanoi hoitavansa mahdollisuuksiensa mukaan kaiken puhumisen itse. Me saisimme kysyttäessä vastata englanniksi. Ulkomaalaiset, ei venäläiset, mutta venäjää osaavat matkalaiset herättäisivät hänen mielestään kuulemma turhaa huomiota.

Mielenkiintoista sinänsä, sillä Transnistriassa venäjä on pääkieli ja kaikki kyltit yms. ovat venäjäksi. Ja toki puhuimme venäjää oppaamme kanssa, ja paikan päällä muillekin, mutta rajalla vaikenimme. 

Paikalliset kutsuvatkin Transnistriaa venäjäksi Pridnestrovjeksi myös muualla Moldovassa kuin vain Transnistriassa. Moldovassa pärjää oikein hyvin venäjän kielellä. 

Moldovalaiset itsekin useimmiten valitsevat venäjän, kun heiltä kysyy, puhuvatko he mieluummin venäjää vai englantia.

Moldovassahan puhutaan yleisesti äidinkielenä romaniaa, jota paikalliset kutsuvat Moldovan kieleksi. Maassa asuu myös suuret ukrainalais- ja venäläisvähemmistöt, joille venäjän kieli on tietysti luonnollinen valinta.

Transnistriasta jäi vahvasti mieleen Neuvostoliiton/Venäjän haikailu. Sirppi ja vasara symboleina esiintyivät tiuhaan, kieli on venäjä, rahayksikkö rupla (joskin Transnistrian rupla, joka oli muovinen kolikoina), mutta käytössä oli myös Venäjän ruplan näköisiä metallikolikoita, ja vaikutelmat yleisesti toivat monin paikoin mieleen ehkä enemmän Venäjän kuin eurooppalaisen maan.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Transnistriassa mainittakoon myös se, että ison osan Transnistrian yritystoiminnasta ja melkein kaikesta muustakin omistaa Sheriff. Se on yritys, joka omistaa huoltamo- ja supermarketketjut, televisiokanavan, rakennusyhtiön, Mercedes-Benz -myymälän, alkoholitehtaan, elintarviketehtaita, mainostoimiston, kasinon, jalkapalloseura FC Sheriff Tiraspolin ja joukkueen jalkapallostadionin sekä viiden tähden hotellin.

Jos ja kun Moldovaan matkaa, kannattaa vierailla myös Transnistrian mielenkiintoisella alueella. Transnistrian helmiin lukeutuu mm. Benderin linnoitus, josta on useita kuvia tämän postauksen kuvakavalkaadissa.  

Viihdyimme Moldovassa ja Transnistriassa erinomaisesti. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hintataso meikäläisittäin edullinen. 

Elokuussa Moldovassa oli vähän turhan kuuma, mutta niin oli tuona vuonna koko Euroopassa, Suomi mukaan lukien. 

Suosittelen Moldovan reissua ehdottomasti!

Tiraspoliin saapuminen

Benderin sotilashautausmaa

Benderin linnanmuurit

Benderin linnan sisäpiha

Benderin linnan pienoismalli

Dnestr-joki

Venäläisten "rauhanturvaajien" sotilastukikohta Benderin linnan vieressä.

Viimeisimmästä sodasta ei ole vielä kovin kauan. 

Ikuinen tuli

Trollikka. Trollikkabussien reitit kulkivat kaupungista toiseen, eivät vain kaupungin sisällä. Hienoa!

Transnistriassa on käytössä oma raha, Transnistrian rupla. Moldovassa sen sijaan on Moldovan leu.

Transnistrian hienon ravintola oli ukrainalainen ravintola. Ruoka oli hyvä, vessa ei...

Dnestr-joen silta

Dnestr-joen siltaa vartioi armeija. Ja näitähän ei tietenkään saanut kuvata...

Moldova matkakohteena

Moldova on yksi niistä maista, joihin voisin mahdollisesti kuvitella matkustavani joskus uudestaankin. Moldovassa viehättävät ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, hyvä ruoka, tolkullinen hintataso, mielenkiintoinen historia ja nykypäivä, viinitilat ja -kellarit - muutamia mainitakseni.  Eikä Moldovaan ole edes pitkä matka; lensimme Pietarista suoralla lennolla Moldovan pääkaupunkiin noin kahdessa tunnissa.

Ja tietysti myös se miellyttää, että Moldovassa pärjää venäjän kielellä. Moldovalaiset itse useimmiten valitsevat venäjän, kun heiltä kysyy, puhuvatko he mieluummin venäjää vai englantia. Erityisesti Transnistriassa suositaan venäjää, kaikki kyltitkin ovat kyrillisillä kirjaimilla.

Moldovassa puhutaan yleisesti äidinkielenä romaniaa, jota paikalliset kutsuvat Moldovan kieleksi. Maassa asuu myös suuret ukrainalais- ja venäläisvähemmistöt.

Moldova ei ole luksusta ja loistoa, ja jopa pääkaupunki Chișinău on jokseenkin rapistunut, ainakin paikoitellen. Toisaalta siellä on myös nättejä puistoja ja näyttäviä muistomerkkejä.

Erityisen hyvässä kunnossa sen sijaan näyttävät olevan viinitilat ja -kellarit, joista kenties tunnetuimmalla (ja toiseksi suurimmalla), Cricovassa, olimme ajatelleet vierailla ehdottomasti.

Moldovassa lomaillessamme olimme tietenkin kiinnostuneita myös tutustumaan Moldovan Transnistriaan, joka on itsenäistynyt Moldovasta yksipuolisesti. Olimme kuitenkin lukeneet ja kuulleet matkalijoita siellä sakotettaneen turhaan, simputettaneen papereiden kanssa ja matkailijoille ilmenneen vaikeuksia "rajalla", ynnä muuta sellaista. Päätimme kysyä neuvoa paikalliselta matkatoimistolta.

Etsimme erästä Lonely Planetin suosittelemaa matkatoimistoa hyvän tovin, sen kun olisi pitänyt sijaita venäläistyylisessä isossa talossa, jossa oli pitkät, pimeät käytävät ja käytävien varrella pieniä toimistoja, joista yhden olisi pitänyt olla etsimämme. Emme kuitenkaan sitä löytäneet, joten päätimme piipahtaa ihan katutasossa olevassa matkatoimistossa nimeltä Amadeus Travel.

Jälkeenpäin saimme olla erittäin tyytyväisiä valintaamme. Amadeuksen Tatiana järjesti meille nopeasti ja edullisesti kyydin sekä kokeneen oppaan Transnistrian reissulle, ja sen lisäksi myös kyydin Cricovan viinitilalle toiseksi päiväksi. Tapasimme Tatianaa pariin otteeseen matkojemme järjestelyjen puitteissa, ja Tatiana osoittautui mitä mukavimmaksi Moldova-asiantuntijaksi. Hän antoi meille pienet matkamuistotkin viimeisen tapaamisemme päätteeksi.

Ja Tatiana ei edes jättänyt asiakaspalvelua siihen, kun maksoimme matkamme ja teimme reissumme, vaan hän soitti reissujemme paluumatkalla kuljettajalle, pyysi minut puhelimeen ja kyseli, menikö matkalla kaikki hyvin. Toivotti meidät tervetulleeksi myös heidän konttorilleen milloin vain, jos vain aikataulumme vielä sallii.

Suomeen palattuamme saimme sähköpostia Tatianalta, joka kehui meitä yksiksi positiivisimmista matkailijoista, jotka heillä ovat käyneet, ja toivoi, että Moldova oli miellyttänyt meitä. Mitä asiakaspalvelua! Jälleen yksi esimerkki Moldovan vieraanvaraisuudesta.

Suosittelen Moldovaa lämmöllä kaikille mahdollisille matkalaisille. Vakuututte Moldovan houkuttelevuudesta, kunhan kerron lisää Moldovasta ja mielenkiintoisista retkistämme Cricovan viinikellareihin sekä Transnistriaan (mm. Benderiin ja Tiraspoliin) seuraavissa postuksissani.