Ensivaikutelmia @ Almaty, Kazakstan

Saavuimme eilen aamuyöstä Kazakstanin Almatyyn suoralla lennolla Pietarista.

Hirveä änkeminen ja tunkeminen lähtöselvityksessä - ja oikeastaan joka paikassa.

Kazakstanissa on näin lokakuun kynnyksellä vielä varsin kesäiset päivät, +25 on ollut eilen ja tänään, huomiseksi luvataan +29. Illat ovat kuitenkin jo viileitä, joka meitä ei sinänsä haittaa, päinvastoin, ihan kiva välillä viilentyäkin myös muualla kuin ilmastoidussa hotellihuoneessamme.

Bussi 120 vie Aynabulakin kaupunginosasta keskustaan 80 tengen hintaan.

Julkinen liikenne on pilahintaista (80 tengeä = noin 40 senttiä/hlö), mutta ainakin sunnuntaisin todella ruuhkaista. Tosin en keksi, miten taksikaan olisi kovin paljon nopeammin molempiin suuntiin tukossa olevista teistä selvinnyt, vaikka hotellin tyttö sellaista jutteli. Bussimatkan keskinopeus oli noin 6 km/h! Kävellen olisit jo perillä! ;)

Ruuhkahuippu sunnuntaina alkuillasta.

Taksitkin osoittautuvat tolkullisen hintaisiksi, kun niitä ei tilaa etukäteen, ainakaan hotellilta. Hotellille tilattuna taksi keskustaan maksaisi 2000-3000 tengeä - "Kun se tulee tänne ihan teitä varten." - mutta nappaamalla vapaan taksin kadulta hinta on parhaimmillaan vain 500 tengeä. Eilen illallisen jälkeen yhdentoista maissa maksoimme mukavalle kasakalle kotimatkasta 700 tengeä, eli kolmisen euroa.

Almatyn kaupunki näyttäytyy vähintäänkin erikoisena meidän silmiimme. Varsinaista keskustaa on vaikea havaita, kaikki talot ovat puiden ympäröimiä ja kadut pitkiä sekä suoria. Kortteli toisensa jälkeen toistuu samanlaisena.

Suunnistamista kaupungilla ei ainakaan helpota, että kaikilla kaduilla on kahdet nimet. Neuvostoaikaiset nimet on vaihdettu uusiin, mutta ihmiset tuppaavat puhumaan vanhoilla nimillä. Katukylteissä on uudet nimet kazakstaniksi ja venäjäksi. Kartoissa on yleensä molemmat nimet, mutta kyllä tässä matkailija ihan taas pari kertaa hämmentyy.

Lisähaasteensa tuovat huonosti valaistut, mäkiset ja epätaisaiset jalkakäytävät sekä tiet, joiden monttuissa ja jatkuvissa portaissa meinaa Suomi-turisti heittää kuperkeikkaa, kun yrittää kävellessään seurata liikennettä, karttaa ja katukylttejä.

Plov, eli pilahvi. Uzbekistanilaisen keittiön alkuperäisantimia.

Besbarmack hevosella ja lampaalla; Kazakstanilaisen keittiön herkkuja.

Illallispaikaksi valikoitui muutaman katusekoilun jälkeen Lonely Planetistakin löytyvä Zhety Kazyna. TripAdviser listaa sen 26. sijalle Almatyn 108 ravintolasta. Ruoka oli maistuvaa, kaikki pelasi, paikka oli kivannäköinen, hintaa ruualle kuitenkin tuli ihan kohtuullisesti, kahden hengen pitkä illallinen viineineen maksoi noin 70 euroa. Maksaa sai kuitenkin kortilla, niin ei mennyt kaikki siihen mennessä nostetut ja vaihdetut tenget. Tuntuu onneksi olevan melko vaivatonta rahan nostaminen ja vaihtaminen, joskin koputamme tässä kohtaa puuta.

Punajuurta ja luumua juustolla sekä rucolalla. Taustalla ravintolan avokeittiö, jossa loimusi välillä metriset liekit.

Matkalla Kirgisiaan: Allegro vie Pietariin, suora lento Bishkekiin

Siskoni muutti alkuvuodesta 2012 Bishkekiin, Kirgisiaan. Heinäkuussa meillä oli mahdollisuus lähteä siskokullan luokse tutustumaan tähän kiehtovaan maahan, jonka rajanaapureita ovat Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.

Kirgisiaan voi lentää Helsingistä Istanbulin kautta. Me päätimme kuitenkin mennä Pietarin kautta suoralla lennolla säästäen ajan lisäksi itse asiassa vähän rahaakin. Otimme Allegron allemme Vainikkalasta, Pietarin Suomen asemalta hurautimme metrolla Moskovskaja-asemalle, ja siitä marsulla Pietarin ulkomaanterminaaliin, joka on pieni kenttäpahanen nimeltään Pulkovo-2.

Allegrossa on matkustusmukavuus mainio.

Raja ylittyy Allegrolla helposti ja nopeasti.

Nälkäiset matkalaiset ruokkii Allegron kielitaitoinen ravintolavaunuhenkilökunta. Pelmenit maistuivat!

Junia Suomen asemalla, vasemmassa laidassa Allegro.

Pietarin ulkomaanterminaali Pulkovo-2.

Suora lento Pietarista Biskekiin 4 tuntia 50 minuuttia. Koneessa oli meidän lisäksemme yksi muu Kirgisian viisumivelvollinen.

Ja taaskaan ei päästy Putolevin kyytiin. ;) Meitä Kirgisiaan kuskasi Airbus A-320, Russian Airlines ja Aeroflot yhteistyössä.

Meillä oli iltalento Pietarista Bishkekiin, jonne saavuimme siis yön tunteina. Lunastimme noin 50 euron hintaiset kertaviisumit heti saavuttuamme kentälle. Samalla viikolla Kirgisian presidentti oli tosin poistanut viisumuvelvollisuuden 44 kansallisuudelta, joiden joukossa myös suomalaisilta. Uusi laki tuli voimaan reissumme aikana, mutta se ei vielä ollut voimassa, kun saavuimme maahan. Saatamme hyvinkin olla viimeiset suomalaiset, joille koskaan on myönnetty Kirgisian viisumit! :D

Katja-sisko järjesti hienon tervetuliaisvastaanoton ensimmäiseksi aamuksi.

Heti ensimmäisenä aamuna shampanjan ja mansikoiden lisäksi saimme siskoltani muutamia ohjeita pärjätäksemme Bishkekin arjessa. Opimme, minkä ovenkarmin alle täytyy mennä, jos tulee maanjäristys, eli mitkä ovat asunnon kantavat seinät. Asunto on viidennessä kerroksessa, joten järistyksen alkaessa ulos ei saa yrittää. Varsinaisen järistyksen jälkeen kahdenkymmenen minuutin kuluttua voidaan odottaa jälkijäristystä, eli kantavan ovenkarmin alla sietää pysytellä.

Myös vesikatkot ovat yleisiä, joten meille opastettiin, mistä löytyy pesuvettä, ja mitkä vesistä ovat juomakelpoisia vesiä. Sähkökatkoja varten varustauduimme taskulampulla. Sitten opeteltiin ovien lukot ja porttien sekä ovien koodit.

Suurlähestystön vieressä asuminen voi olla turvallisuusriski poliittisesti levottomissa maissa, mutta Kirgisiassa Venäjän suurlähestystön vieressä asuminen ei ole riski sinällään, koska Venäjää arvostetaan suuresti.

Lukkoja piisasi ja turvallista oli sisällä. Kerran tosin jäätiin perjantai-yönä uloskin ja odoteltiin tiirikkamiestä 1½ tuntia... Tule apuun Abloy!

Siinähän sitä olikin ohjelmaa ensimmäiseksi aamuksi. Seuraavaksi jatkoimme herkullisen lounaan jälkeen kaupungin nähtävyyksien pariin. Näistä enemmän seuraavassa jaksossa!