Näytetään tekstit, joissa on tunniste VR. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VR. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Pietari herää kevääseen, ja muutama muukin huomio


Pietari herää kevääseen
Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari.

Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. 

Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin.

Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella kuitenkin totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivät lähteneet mukaan. Niin, Venäjällä aika monet tutut ja tuntemattomat ihmiset katsovat asiakseen huomautella säähän sopimattomista vaatteista.

Eilen ennen työpäiväni alkua pelasin hetken Pokemonia istuskellen auringossa puiston laitamilla. Vanhempi herrasmies tuli kyselemään, että häntäkö odottelen. Totesin melkein tylysti, että on tässä ihan muuta tekemistä. Kohteliaasti kuitenkin lisäsin, että olkaa hyvä, älkää häiritkö, valtaan tässä juuri salia. Virhe! 

Herrasmies halusi nähdä, mitä pelissä tapahtuu, ja rupesi selostamaan pelitapahtumia. Hän oli näkevinään salitaisteluissa vilisevän vuosilukuja (häh?!), ja niiden kohdalla hän aina mainitsi, mitä hänen mielestään merkittävää Venäjällä sinä vuonna oli tapahtunut. Ihan mielenkiintoista kylläkin :D Valtasin salin, kiitin harmittomaksi osoittautunutta herraa peliseurasta ja lähdin konttorille.



…ja muutama muukin huomio

Mitä viikko minulle opetti? Paljonkin, kuten aina. Heti keulilta tulee mieleeni, että jouduin tivaamaan tutussa majoituksessa rekisteröinnin tarpeellisuudesta ensimmäistä kertaa, ja että Allegron netin käyttäminen Venäjän puolella vaatii nykyään kirjautumisen. Lisäksi Suomen aseman Allegron odotussali on remontissa ja lippujenmyynti tapahtuu eri tiloissa.

Majoittujien rekisteröintisäännökset ovat kuulemma tiukentuneet. Tähänkin asti jotkut majoitukset, etenkin isommat hotellit, ovat lyhyistäkin visiiteistä automaattisesti laatineet rekisteröinnit ulkomaalaisilla passeilla majoittuville, jotkut lisämaksusta, jotkut ilman. Joissakin majoituksisissa taas ei ole mainittu mahdollisista rekisteröinneistä halaistua sanaa.

Nyt kuulemma tämä ei enää passaa, ainakin luottomajoituksessani näin kerrottiin. Jatkossa rekisteröinti tehdään, ja heillä se maksaa 250 ruplaa. No, eihän se ole iso raha, etenkin kun rupla on taas melkoisessa syöksykierteessä, mutta kun sellaiseen tuhat ruplaa ja rapiat maksavaan (huom. low season -hinta!) majoitukseen lisätään 250 ruplaa, niin onhan se prosenteissa jo ihan huomattavasti.

Minulle rekisteröinti tehtiin vastusteluistani huolimatta, mutta sitä ei tällä kertaa kuitenkaan laskutettu, koska selvästikään en ollut tiennyt tästä proseduurista, joka oli astunut vastikään voimaan tässä kyseisessä majoituksessa.

Tällä samalla viikolla toisessa tutussa majoituksessa rekisteröintiä ei tehty, eikä siitä sanallakaan mainittu. Netissä luki, että heillä rekisteröinti maksaa 150 ruplaa. Jotta näin, säännökset lienevät tiukentuneet, mahdollisesti, mutta mutta...

Allegron netistä kirjautumisineen muutama sana: ei toimi. Kirjautuminen läppärillä kyllä onnistuu itsestään avautuvan kirjautumissivun kautta, jolle naputellaan paikkanumero ja passin neljän viimeistä numeroa, mutta netti on aivan susisurkea. Ei se ennen kirjautumista ole ihan noin epävarmatoiminen ole ollut, joskin joskus netti ei toki ole toiminut ollenkaan – se tuskin on muuttunut kirjautumisenkaan myötä.

Tabletilla ja puhelimella kirjautumissivua saa houkutella kissojen koirien kanssa puolen matkaa, sitten saattaa tärpätä tai olla tärppäämättä, mutta kohta jo ollaankin Pietarin asemalla, että ei niin väliä enää. Onneksi tabletissani on oma Venäjän data, eli aivan ilman nettiyhteyksiä en Allegrossakaan yleensä jää.

Mitä muuta? Ajankohtaisten asioiden päivittämistä Suomi-talon työyhteisössäni, paljon mukavia kohtaamisia ensi syksynä aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoidemme kanssa sekä muutama  maittava myöhäinen illallinen. Illallisista kerron enemmän Maistamista-blogissani otsikolla Pietari herää kevääseen, ja vaikkei terasseille vielä pääse, niin syötävä on silti. Enjoy!

Pietari herää perjantaiaamuun.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Matkalla Kirgisiaan: Allegro vie Pietariin, suora lento Bishkekiin

Siskoni muutti alkuvuodesta 2012 Bishkekiin, Kirgisiaan. Heinäkuussa meillä oli mahdollisuus lähteä siskokullan luokse tutustumaan tähän kiehtovaan maahan, jonka rajanaapureita ovat Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.

Kirgisiaan voi lentää Helsingistä Istanbulin kautta. Me päätimme kuitenkin mennä Pietarin kautta suoralla lennolla säästäen ajan lisäksi itse asiassa vähän rahaakin. Otimme Allegron allemme Vainikkalasta, Pietarin Suomen asemalta hurautimme metrolla Moskovskaja-asemalle, ja siitä marsulla Pietarin ulkomaanterminaaliin, joka on pieni kenttäpahanen nimeltään Pulkovo-2.


Allegrossa on matkustusmukavuus mainio.
Raja ylittyy Allegrolla helposti ja nopeasti.

Nälkäiset matkalaiset ruokkii Allegron kielitaitoinen ravintolavaunuhenkilökunta. Pelmenit maistuivat!

Junia Suomen asemalla, vasemmassa laidassa Allegro.
Pietarin ulkomaanterminaali Pulkovo-2.
Suora lento Pietarista Biskekiin 4 tuntia 50 minuuttia. Koneessa oli meidän lisäksemme yksi muu Kirgisian viisumivelvollinen.
Ja taaskaan ei päästy Putolevin kyytiin. ;) Meitä Kirgisiaan kuskasi Airbus A-320, Russian Airlines ja Aeroflot yhteistyössä.
Meillä oli iltalento Pietarista Bishkekiin, jonne saavuimme siis yön tunteina. Lunastimme noin 50 euron hintaiset kertaviisumit heti saavuttuamme kentälle. Samalla viikolla Kirgisian presidentti oli tosin poistanut viisumuvelvollisuuden 44 kansallisuudelta, joiden joukossa myös suomalaisilta. Uusi laki tuli voimaan reissumme aikana, mutta se ei vielä ollut voimassa, kun saavuimme maahan. Saatamme hyvinkin olla viimeiset suomalaiset, joille koskaan on myönnetty Kirgisian viisumit! :D

Katja-sisko järjesti hienon tervetuliaisvastaanoton ensimmäiseksi aamuksi.
Heti ensimmäisenä aamuna shampanjan ja mansikoiden lisäksi saimme siskoltani muutamia ohjeita pärjätäksemme Bishkekin arjessa. Opimme, minkä ovenkarmin alle täytyy mennä, jos tulee maanjäristys, eli mitkä ovat asunnon kantavat seinät. Asunto on viidennessä kerroksessa, joten järistyksen alkaessa ulos ei saa yrittää. Varsinaisen järistyksen jälkeen kahdenkymmenen minuutin kuluttua voidaan odottaa jälkijäristystä, eli kantavan ovenkarmin alla sietää pysytellä.

Myös vesikatkot ovat yleisiä, joten meille opastettiin, mistä löytyy pesuvettä, ja mitkä vesistä ovat juomakelpoisia vesiä. Sähkökatkoja varten varustauduimme taskulampulla. Sitten opeteltiin ovien lukot ja porttien sekä ovien koodit.

Suurlähestystön vieressä asuminen voi olla turvallisuusriski poliittisesti levottomissa maissa, mutta Kirgisiassa Venäjän suurlähestystön vieressä asuminen ei ole riski sinällään, koska Venäjää arvostetaan suuresti.
Lukkoja piisasi ja turvallista oli sisällä. Kerran tosin jäätiin perjantai-yönä uloskin ja odoteltiin tiirikkamiestä 1½ tuntia... Tule apuun Abloy!
Siinähän sitä olikin ohjelmaa ensimmäiseksi aamuksi. Seuraavaksi jatkoimme herkullisen lounaan jälkeen kaupungin nähtävyyksien pariin. Näistä enemmän seuraavassa jaksossa!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Pietari, metropoli ja bileet nurkan takana

Ei suunnitelmia lauantai-illaksi ja Pietarissa tarjolla isot bileet. Lähtöpäätöksen teimme perjantai-iltana.

Lauantai-aamuna sitten kipaisin Lappeenrannan rautatieasemalle ostamaan liput illalla lähtevään Repiniin (klo 18.26–22.51), mutta unohdin passit kotiin, enkä muistanut passinnumeroita ulkoa. Eipäs muuta kuin uusi reissu, ja sitten irtosivat liput hintaan 31,40 euroa/kappale.

Repinissä oli tiivis tunnelma Vainikkalasta Pietariin lauantai-iltana
Asema menee lauantaina kiinni jo klo 15, että ihan viimeviimehetken ex tempore -lähtö ei onnistu kuin bussilla (klo 17–22.30), koska Vainikkalassa ei myydä junalippuja. Bussiinkin olisi toki hyvä varata paikka etukäteen, mutta sitä olemme harrastaneet ani harvoin ja kuitenkin vain kerran emme mahtuneet bussiin. Se oli kesä-sunnuntaina Viipurissa, ja jouduimme sitten liftaamaan Lappeenrantaan. No, tuotakin väliä olen kyllä tottunut liftaamaan, joten ei siinä mitään.


Repinin ravintolavaunu
Nykyään junalippuja voi ostaa myös Safarilta Lappeenrannan keskustasta, mutta Safarikin sulkee luukkunsa klo 14 lauantaina. Safariltahan saa rupliakin vaihdettua matkakassaksi, jos tarvis.
Ravintolavaunun tarjoilijakin oli ottanut muutaman lasillisen lauantain kunniaksi
Repin saapuu Pietarissa Suomen asemalle, josta pääsee kätevästi etenemään samassa rakennuksessa sijaitsevalla metrolla. Tällä kertaa meillä olikin melkoinen taival, päämääränä oli Парк Победы, jonka lähistöllä oli urheilu- ja konserttikompleksi (СКК), jossa bileet järjestettiin. Olin samana päivänä netin kautta varannut majoituksen läheisestä hotellista (Россия), koska niin ikään lähellä sijaitseva hostelli All Seasons oli jo täynnä.





Hotelli olikin oikeastaan ihan viihtyisä ja mukava, sen lisäksi että se sijaitsi näköetäisyydellä (2 km) bilepaikasta. Näin säästimme ainakin yölliset taksirahat, mutta emme kyllä jalkojamme. Hyvää sijainnissa oli myös 24/7 auki oleva Karusel-market lähistöllä.

Näköala hotellihuoneen ikkunasta oli avara, ikkunan sai kokonaan auki ja leveä ikkunalauta oli varsin hurmaava. Tämä oli parasta huoneessamme! Valitettavasti hotellissa oli kokolattiamatot ja tupakansavu leijaili hienoisena ympäri hotellia – tosin näin lähes kaikissa, ainakin vanhoissa hotelleissa. Edullista hotellissa ei ollut yöpyä (noin 85 euroa/2hh ilman tarjouksia), mutta kerran näinkin. Ja aamupala oli suorastaan ruhtinaallinen hostellien lämpimiin maitoihin ja kulahtaneisiin muroihin verrattuna.

MAYDAY 2010 -bileet olivat upeat, hyvää musiikkia usealla lavalla aamukuuteen asti. Erityistä oli, että bileisiin oli 18 vuoden ikäraja ja bileissä ei kuitenkaan myyty ollenkaan edes alkoholia. Venäjällä näin, heh!

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Kronstadt. Tästä kirjoitan oman erillisen bloginsa, että se on helpompi jatkossa löytää muiden blogien joukosta.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kaveriporukalla Pietariin

Homma etenee. Siis Pietarin porukkareissun suunnittelut ja järjestelyt. Junaliput on varattu, onneksi ajoissa, ei ollut enää montaa paikkaa jäljellä Repinissä reilu viikko ennen matkaa, kun reissumme sijoittuu Suomen pääsiäispyhiin. Myös bussipaikat paluukyytiin on varattu.

Googlailin iltatolkulla Pietarin hotelleja, minohotelleja ja hostelleja, tuttuja ja tuntemattomia. Kyselin tutuilta myös huoneistoja. Tavoitteena oli löytää hyvä ja halpa. Joo. Koska seurueemme enemmistö arvostaa omaa huonetta, vessaa ja suihkua, päädyimme jättämään hostellit varasijalle.

Lopulta löytyikin sellainen tarjous, jota ei kannattanut ohittaa; kolmesta yöstä täytyy maksaa vain kaksi, jotka nekin ovat kohtuuhintaisia. Valintamme kohdistui Pietari-hotellikolossiin: http://www.hotel-spb.ru/. Sijainti lähellä Suomen asemaa - ja siis myös Suomen aseman yhteydessä olevaa metroasemaa - on varsin ok. Yleensä yövymme lähempänä keskustaa, mutta nyt laatu- ja hintavaatimukset asettivat tiettyjä rajoituksia.

Ohjelmaksi olisi suunnitteilla mahdollisesti limusiiniajelu (http://g-ag.ru/limuzinu-peterburg/park-limuzinov/limuzin-dgip/limyzin-porshe-kajen/#2), slummikävelykierros (http://www.peterswalk.com/slums.html), Kafe Idiot (http://www.st-petersburg-life.com/eat/restaurants_details/5-The_Idiot), Club Gribojedov (http://www.griboedovclub.ru/), Blinnyj Domik (http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2009/11/viehattavassa-pietarilaisessa-raflassa.html), Trans-force (http://www.trans-force.ru/b2c/contact/spb/), ehkä Smolenskin hautausmaa (Смоленское кладбище) ja paljon muuta, kunhan porukka pääsee yhdessä miettimään menomatkalla.

Kohta mennään! Kovasti olisin ollut menossa jo nyt parina viikonloppuna, mutta Mikon uusi vuosiviisumi on ollut haussa nyt juuri sen reilun kaksi viikkoa, maanantaina sen viimein pääsee hakemaan.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Lappeenrannasta Pietariin


Rupesin maanantai-illan ratoksi suunnittelemaan seuraavaa Pietarin matkaamme, joka toteutuu kuukauden päästä. Ja juu, luit oikein – suunnittelemaan – vaikka yleensä en erityisesti (Pietarin) matkoja etukäteen suunnittelekaan. Nyt tähän hommaan yllytti se, että olemme lähdössä porukalla ja muu joukkio kaipaa suunnitelmia matkan suorittamisen tueksi.

Savonlinja (http://www.savonlinja.fi/linjaliikenne/lprpietari.html) vie helposti ja kohtuullisen edukkaasti Lappeenrannasta Pietariin. Vuoro ei kuitenkaan aja joka ilta, ja meidän lähtömme sattuu vuorottomaan iltaan. Myös junalla pääsee Pietariin Sibeliuksen, Repinin ja Tolstoin voimin: http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/pietari_moskova_ja_viipuri/index.shtml. Tätä matkustusvaihtoehtoa varten täytyy järjestää itsensä ensin Vainikkalan asemalle, jonne pääsee linjataksilla Matkakeskuksesta: http://www.lappeenranta.fi/?deptid=11441.

HH-kuriirikin ajaa tätä väliä arkisin päivittäin, mutta sen aikataulu ei meille nyt sovi. Lisäksi Kuriiri on vähän arvokkaampikin kuin muut liikennevälineet.

Ja jos oikein pihiksi haluaa heittäytyä, voi ajaa junalla Vainikkalasta vain Viipuriin asti ja vaihtaa Viipurissa edulliseen paikallisjunaan: http://www.tutu.ru/spb/rasp.php?st1=42905&st2=40105. Saman säästötoimenpiteen voi toki tehdä myös bussikyydillä, joskin Savonlinjan bussista en suosittele nousemaan paikallisbussiin, vaan paikallisjunaan. Paikallisbussit kun ovat enimmäkseen hitaita, huonoja ja täynnä.

Jos tähän säästöoperaatioon ryhtyy, suosittelen paikallisjunaksi ns. pikajunaa (экспресс), sillä vanhimmat ja hitaimmat paikallisjunat, jotka pysähtyvät kaikilla tahi lähes kaikilla asemilla, käyttävät matkaan Viipurista Pietariin melkein kolme tuntia ja pahimmillaan junissa ei ole edes vessoja.

Joskus aikoinaan minulla oli tapana mennä rajan yli autolla, jättää auto vartioituun parkkiin Viipuriin ja jatkaa Pietariin junalla. Tämä on ehdottomasti edullisin vaihtoehto, saa tankattuakin halvalla, mutten omista nyt autoa.

Pietarissa sitten ajellaan metrolla: http://www.metro.spb.ru/1.html, ehkäpä öiseen aikaan myös maksullisella liftillä eli kansataksilla, kun tavan taksit tuppaavat nykyään pyytämään turhan kovaa hintaa, ettei jaksa lähteä edes tinkimään.

Majoittuakin pitäisi. Minulle välttäisivät hostellit, mutta osa seurueestamme arvostaa omaa suihkua ja vessaa, joten hostellit tippuvat tässä kohtaa kisasta pois. Katselin juuri hotellien ja minihotellien nykyisiä hintoja ja tuskastuin. Meinaamme kuitenkin olla useamman yön kaupungissa, joten kalliiksi tuppaa tulemaan noilla nykyisillä hinnoilla, vaikka ruplan kurssikin on meille vielä edukas.

Ja matkamme ei edes sijoitu kalleimpaan ajankohtaan (высокий сезон, high season, kesä ja vuodenvaihde), vaan matkamme ajankohtaan keväällä on meneillään medium season (средний сезон), kun taas nyt olemme vielä matalien hintojen aikakaudessa (low season, низкий сезон). Joillain hotelleilla vuosi on jaettu hieman eri tavalla, osalla on vain kahden kauden hinnat, osalla taas on olemassa paljon enemmän eri hintakausia.

Hotelleja ja hostelleja olen listannut tässä blogissa jo ihan kyllästymiseen asti, joten ei niistä enempää ainakaan tähän kirjoitukseen. Ja ehkäpä tämä kirjoitus olisi muutenkin jo tässä, matkasuunnitelmahan välille Lappeenranta-Pietari on varsin selvä. Ohjelmaa visiitin ajaksi suunnitellaan sitten myöhemmin, ja se ansaitsee sitten ihan oman blogikirjoituksensakin.

Toim.huom. Nykyään Allegro on kätevin ja nopein - ja neljä vuoroa päivässä molempiin suuntiin takaa, että aikataulut sopivat.