sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Ilomantsin majatalo Kaksi karhua ja satakunta kanaa

 

Yövyimme viime kesänä Ilomantsissa persoonallisessa majatalossa nimeltä Kaksi Karhua. Hih, miten metka paikka ja omistaja. Sekä kaikki ne kanat, ja japanilainen puutarha!

Huone 1. Peippo
Aamiaista talon tapaan, eli mahdollisimman paljon talon omaa sekä lähiä ja luomua

Eikä yöpyminen ollut pahasti edes hinnalla pilattu, kahden hengen huone (vessa ja suihku käytävällä) maksoi 50 euroa. Minun muistaakseni tämä hinta sisälsi meillä jo aamiaisen, mutta nyt netissä näyttäisi olevan aamiaismajoituksen hinta kuitenkin 60 euroa.

Huone 1. peippo

Täytyy varmaan ensi kesänä käydä taas kanoja katsomassa ja omistajaa morjestamassa.

Majatalon kotisivut: http://www.kaksikarhua.fi/






lauantai 20. marraskuuta 2010

Sampo ei ole vain pankki


Ison osan Viipurin majoituspaikoista jo testanneina päätimme kesäreissullamme kokeilla meille vielä tuntematonta hotelli Sampoa. Nimensä hotelli lienee saanut siitä, että se sijaitsee Sammonkadulla. Sampoon on pienoinen kävelymatka Viipurin ”keskustasta”, mutta matkan taittaa jalan kymmenessä minuutissa tavaroidenkin kanssa. Ihan suorilta emme Sampoa kuitenkaan löytäneet, vaan sen löytäminen vaati kyllä karttaa. Hurjan hyvin Sampo ei ole ilmeisesti viipurilaistenkaan tiedossa, sillä illalla kun palasimme majapaikkaamme taksilla, kuskilla ei ollut aavistuskaan, missä hotelli Sampo sijaitsee.


Sampo on Viipurissa vierailevien suomalaisryhmien ns. vakiomajoituspaikkoja, kuten Druzhbaa ja Viipuri-hotellia, hieman halvempi. Kahden hengen huone maksoi vuoden 2010 kesäviikonloppuna muistaakseni 2300 ruplaa. Yritimme kyllä tinkiä hinnasta, mutta kyseessä oli heinäkuu ja Sampon viimeinen vapaa huone, joten emäntä sanoi, että hän tietää huoneen menevän listahinnalla ihan varmasti, vaikka me emme sitä ottaisi. Ja pian majoittumisemme jälkeen kuulimmekin emännän myyvän puhelimessa eioota. Nettisivulla hinta näyttäisi olevan tällä hetkellä sama, mikä sinänsä vähän yllättää, koska yleensä kesä- ja vuodenvaihdesesongin ulkopuolella hinnat majapaikoissa ovat sesonkiaikoja halvemmat.


Hotellihuoneen ikkunasta avautuu näkymä sisäpihalle
Sampo oli siisti ja mukava majapaikka. Aamiainen ei ollut kaksinen – etenkin puuro oli melko kamalaa – mutta se tuotiin sentään huoneeseen ja kyllä sillä aamun pahin nälkähuippu talttui. Mielenkiintoinen yksityiskohta aamiaisessa oli, että se tuotiin Дует-kahvilasta (Duet), josta olisi voinut tilata hotelliin vaikka ihan täyden menun. Itse asiassa menua illalla luettuamme ja herkkuja kyylättyämme menimmekin seuraavana päivänä sitten lounaalle Duettiin.

Voin hyvin suositella Sampoa matkailijoille, jopa ihan hyviin majapaikkoihin tottuneille. Halvempaa ja vaatimattomampaa etsiville voin ehdottaa hostellia nimeltä Южная (Juzhnaja). Hostellista on kuvaus blogissani: Edukasta majoitusta Viipurissa: hotelli Южная (Juzhnaja). Halvin hotellimajoitus lienee laivahotelli Korolenko. Korolenkossa olen yöpynyt muutaman kerran, mutten ole tainnut blogia kirjoittaa, ainakaan vielä. Ehkäpä nyt jälleen Viipuri-aiheesta kirjoittamaan innostuneena tulee sekin tehtyä.

Hotelli Sampon kotisivu netissä: http://www.hotelapart.ru/indexru.html
Korolenkon sivu netissä: http://korolenko-vbg.ucoz.ru/
Juzhnajasta tietoa netissä: http://www.vyborg.tv/company/~info/331

Sattuipa löytymään netistä pari listausta Viipurin alueen hotelleista, tästä vaan tutustumaan:
http://www.oksanochka.com/003/004/011.shtml
http://community.livejournal.com/vyborg/84405.html

Edukasta majoitusta Viipurissa: hotelli Южная (Juzhnaja)


Hostelli Южная (Juzhnaja) kutsuu itseään hotelliksi, vaikka ihan sillä ei rahkeet mielestäni siihen riittäisikään. Tätä en sano ollenkaan pahalla, Juzhnaja on varsin mukiinmenevä majapaikka Viipurissa. Se on selvästi Viipurin muita hotelleja (lukuun ottamatta laivahotelli Korolenkoa) edullisempi. Hostellin listahinta kahden hengen huoneesta (vessa ja suihku käytävällä) näyttäisi tällä hetkellä olevan 1200 ruplaa, mutta halvimmillaan hiljaiseen aikaan olemme tinkineet hinnan 800 ruplaan jääden tällöin tosin ilman rekisteröintiä. Juzhnaja tosin sijaitsee kolmisen kilometriä keskustan ulkopuolella, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että sinne täytyy ajaa taksilla. Taksisuhailu ei tunnetusti kuitenkaan ole kallista lystiä Viipurissa, keskustasta hostellille olemme ajaneet usein 50 ruplalla.

Juzhnajaan tulimme tutustuneeksi, kun eräänä heinäkuisena lauantai-iltana rupesi jo tuntumaan siltä, että Viipurin kaikki muut majoitukset olivat täynnä. Korolenkon emäntä vinkkasi, että Juzhnajaan saattaisi vielä mahtua. Ystävällisesti hän vielä soitti hotellille ja varmisti, että tilaa oli. Taksi vaan alle ja osoitteeksi пр. Победы 4.

Etenkin kesäisin monet hotelleista (ilman ilmastointia) ovat tuskaisen kuumia, mutta tässä Juzhnaja tekee mukavan poikkeuksen ollen kohtuullisen vilpoisa kivitalo, jonka ikkunoista ei aurinko porota aamusta iltaan sisään. Toinen positiivinen seikka mielestäni on se, että Juzhnajassa ei ole kokolattiamattoa, kuten suunnilleen kaikissa isommissa hotelleissa Viipurissa, myös valitettavasti uudessa, muuten varsin hyvässä hotelli Victoriassa. Aamupalaa Juzhnajassa ei tarjota, mutta majoittujien käytössä on keittiö, jos itse kokkailemaan vaivautuu.

Tietoa hostellista netissä: http://www.vyborg.tv/company/~info/331

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Pietari, metropoli ja bileet nurkan takana

Ei suunnitelmia lauantai-illaksi ja Pietarissa tarjolla isot bileet. Lähtöpäätöksen teimme perjantai-iltana.

Lauantai-aamuna sitten kipaisin Lappeenrannan rautatieasemalle ostamaan liput illalla lähtevään Repiniin (klo 18.26–22.51), mutta unohdin passit kotiin, enkä muistanut passinnumeroita ulkoa. Eipäs muuta kuin uusi reissu, ja sitten irtosivat liput hintaan 31,40 euroa/kappale.

Repinissä oli tiivis tunnelma Vainikkalasta Pietariin lauantai-iltana
Asema menee lauantaina kiinni jo klo 15, että ihan viimeviimehetken ex tempore -lähtö ei onnistu kuin bussilla (klo 17–22.30), koska Vainikkalassa ei myydä junalippuja. Bussiinkin olisi toki hyvä varata paikka etukäteen, mutta sitä olemme harrastaneet ani harvoin ja kuitenkin vain kerran emme mahtuneet bussiin. Se oli kesä-sunnuntaina Viipurissa, ja jouduimme sitten liftaamaan Lappeenrantaan. No, tuotakin väliä olen kyllä tottunut liftaamaan, joten ei siinä mitään.


Repinin ravintolavaunu
Nykyään junalippuja voi ostaa myös Safarilta Lappeenrannan keskustasta, mutta Safarikin sulkee luukkunsa klo 14 lauantaina. Safariltahan saa rupliakin vaihdettua matkakassaksi, jos tarvis.
Ravintolavaunun tarjoilijakin oli ottanut muutaman lasillisen lauantain kunniaksi
Repin saapuu Pietarissa Suomen asemalle, josta pääsee kätevästi etenemään samassa rakennuksessa sijaitsevalla metrolla. Tällä kertaa meillä olikin melkoinen taival, päämääränä oli Парк Победы, jonka lähistöllä oli urheilu- ja konserttikompleksi (СКК), jossa bileet järjestettiin. Olin samana päivänä netin kautta varannut majoituksen läheisestä hotellista (Россия), koska niin ikään lähellä sijaitseva hostelli All Seasons oli jo täynnä.





Hotelli olikin oikeastaan ihan viihtyisä ja mukava, sen lisäksi että se sijaitsi näköetäisyydellä (2 km) bilepaikasta. Näin säästimme ainakin yölliset taksirahat, mutta emme kyllä jalkojamme. Hyvää sijainnissa oli myös 24/7 auki oleva Karusel-market lähistöllä.

Näköala hotellihuoneen ikkunasta oli avara, ikkunan sai kokonaan auki ja leveä ikkunalauta oli varsin hurmaava. Tämä oli parasta huoneessamme! Valitettavasti hotellissa oli kokolattiamatot ja tupakansavu leijaili hienoisena ympäri hotellia – tosin näin lähes kaikissa, ainakin vanhoissa hotelleissa. Edullista hotellissa ei ollut yöpyä (noin 85 euroa/2hh ilman tarjouksia), mutta kerran näinkin. Ja aamupala oli suorastaan ruhtinaallinen hostellien lämpimiin maitoihin ja kulahtaneisiin muroihin verrattuna.

MAYDAY 2010 -bileet olivat upeat, hyvää musiikkia usealla lavalla aamukuuteen asti. Erityistä oli, että bileisiin oli 18 vuoden ikäraja ja bileissä ei kuitenkaan myyty ollenkaan edes alkoholia. Venäjällä näin, heh!

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Kronstadt. Tästä kirjoitan oman erillisen bloginsa, että se on helpompi jatkossa löytää muiden blogien joukosta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

"Minä olen vain satama pieni, joka laivoja rakastaa, jossa aina öisin palaa pari lyhtyä kalpeaa"

Tiistai 13.1.2009
Hurghada

Sukellusvenesatamassa

Matkustajasatamasta
Vierasvenestamaan

Päivä valkenee taas takuuaurinkoisena ja käynnistyy osaltamme mukavasti maittavalla noutopöytäaamiaisella omalla hotellillamme.
Aamiainen on päivän tärkein ateria - ja eihän tällaisen jälkeen enää muuta jaksakaan syödä.
Näkymä aamiaissalista
Mietimme syödessämme seuraavien päivien ohjelmaa ja tajuamme, että aika Hurghadan puolella alkaa käydä vähiin, koska olemme riippuvaisia lauttayhteydestä Sharm el Sheikiin. Matkan Hurgadasta Sharmiin pääsee myös jallalla, mutta niissä keikkuvissa vekottimissa 12 tuntia on pitkä rupeama siihen verrattuna, että (toki myös keikkuvalla) lautalla yli Punaisenmeren siirtyminen ottaa vain muutamia tunteja.
Hotelleissa on aina jokin remppa meneillään. Tämä siksi, että kun ei koskaan saa kaikkia rakennuksia valmiiksi, säästyy myös täysien verojen maksamiselta.
Päiväohjelmana meitä kiinnostaisi lähteä sukellusvenettä (Sindbad Submarine) testaamaan, kun siihen tässä kaupungissa on mahdollisuus, joten teemme reissun sukellusvenesatamaan. Harmiksemme ehdimme paikalle niin, että päivän viimeinen sukellus on jo ehtinyt lähteä matkaan, ja tämä ohjelmanumero jää meiltä nyt valitettavasti väliin.

Päivän toiseksi retkikohteeksi valikoituu luonnollisesti matkustajasatama, koska on hankittava liput paluulautalle Sharmiin, josta sitten muutaman päivän päästä on lento Suomeen. Viime tippaan lauttamatkaa ei kannata jättää, sillä sen lisäksi, että paattivuoro Punaisenmeren yli on suunnilleen vain joka toinen päivä, myös aikataulussa olevia vuoroja jää usein ajamatta kovan tuulen takia.

Lippujen hankkiminen ei taaskaan ole ihan yksinkertaista, vaan myyjä yrittää kusettaa hinnassa ja myydä vielä jotain ylimääräisiä palveluita kylkiäisinä. Pysymme kuitenkin tiukkana ja hankimme liput sillä hinnalla, mikä lipuissa lukee, ja mikä hinta on ollut toiseenkin suuntaan. Myyjä pyytää meitä ehdottomasti vielä ilmoittautumaan hänen konttorissaan juuri ennen paatin lähtöä. Syy uuteen vierailuun ei ihan aukea meille. No, saapas nähdä, lisää ukottamisyrityksiä kenties.

Matkustajasataman nuhjuisista maisemista vaellamme uuden vierasvenesataman loistoon ja yltäkylläisyyteen miljoonapaatteja ihailemaan.
Reitillä matkustajasatamasta vierasvenesatamaan
Jahteja Hurghadan marinassa
Azimut 68. Hinta uutena 1,85 miljoonaa euroa (tax free)
Purjeveneitä satamassa
Lopulta reippaan kävelypäivän päätteeksi nautimme päivällisen vierasvenesatamassa upean HedKandi- ravintolan rannalla ja kuuntelemme ravintolan dj:n taikomia sulobiittejä Egyptin pimenevässä illassa.
Alkupalasalaattimme

Mikon hampurilainen ei ole aivan samassa mittakaavassa Tanjan hampurilaisen kanssa; tasan eivät käy onnen lahjat.
Maistuis varmaan sullekin. Hed Kandin Papa's burger
Iltapäivä, dj soittaa, aurinko paistaa. Illan tultua Hed Kandi rantabaari muuttuu ulkoilmaklubiksi


Rantaravintola ja ulkoilmaklubi Hed Kandi Hurghadan Marinassa
Kyllä jokaisella klubilla pitää poreallas olla
HedKandin allas iltavalaistuksessa

tiistai 3. elokuuta 2010

Miniloma Vuokatissa, yötä VL-hotellissa


Kesäloman piti olla aikaa, jolloin kirjoitan taas ahkerasti matkablogiini reissutekstejä, jotka ovat jääneet talven aikana kirjoittamatta. No, näinpä ei ihan käynyt. Syynä ainakin helteinen kesä, joka houkutteli jatkuvasti ulos. Ja ovatko nämä kesälomat jotenkin myös lyhentyneet? ;)

Jostain nyt on kuitenkin aloitettava (ja tänään on pilvinen ja tuulinen päivä), joten ehkäpä sitten kerron muutamalla sanalla viime viikonlopun seikkailuistamme.

Vuokatissa oli viime viikonloppuna Pipefest, joten majoituskapasiteetti oli suhteellisen paljon ahkerammin käytössä kuin monesti muulloin, kun olemme Vuokatissa minilomailleet. Lisäksi Vuokatinmaassa oli käynnissä rippileiri, joka sekin rajasi majoituskapasiteettia entisestään.

Näiden tapahtumien tuomiin majoittujiin emme ihan olleet varautuneet, vaan olimme suunnitelleet reissumme niin, että yövymme ensin Katinkullassa ja sitten leirintämökissä Vuokatinmaassa. Tyyliin panosta ja pihistä. Katinkulta ja Vuokatinmaa olivat sitten viimeistä paikkaa myöten täynnä. Päädyimme valitsemaan näkemyksemme mukaan lähimpänä Katinkultaa sijaitsevan VL hotel and apartments -majoituksen. Jäimme Vuokattiin tosin sitten vain yhdeksi yöksi, koska edukasta mökkimajoitusta ei ollut tarjolla.


Yösijamme Vuokatissa oli pieni ja rauhallinen uudenkarhea hotelli VL hotel. Huone oli siisti ja tyylikäs, lattialla ei ollut kokolattiamattoja ja suihkuhuoneessa oli sampoot ja rasvat. Huoneen ikkunalauta oli leveä kuin penkki, ja siinä oli ihana istua iltatuulen puhallellessa järveltä. Olipa hotellissa saunakin ja viehättävä ravintola terasseineen. Ravintolasta ja ruokailustamme kerron enemmän ravintola-arvostelublogissani Tanjan Maistamista, kyseinen arvostelu löytyy linkistä: X (jonka lisään tähän, kunhan saan arvostelun kirjoitettua). Illallinen oli kuitenkin varsin onnistunut, mainittakoon se jo tässä.

Hotellin sisustus henki venäläisyyttä tylliverhoineen ja raskaskuvioisine kalusteineen. Astiat olivat myös hyvin persoonallista tyyliä, jollaista Suomessa harvoin hotelleissa näkee. Meitä nämä seikat viehättivät. Mieleemme tuli koko ajan joku pieni, uusi hotelli Pietarissa. Se selvisi, että hotellin kokki oli ainakin venäläinen. Vastaanoton naiset olivat suomalaisia. Hotellissa tuntui olevan sekä suomalaisia että venäläisiä asiakkaita.


Vuokrasimme hotellista polkupyörät 10 euron hintaan per naama per vuorokausi. Suunnitelmamme muuttuivat kuitenkin jälleen sitä tahtia, että lopulta emme pyörillä ajaneet metrin metriä. Ja ystävällinen vastaanottovirkailija vähensi pyörien hinnat laskustamme.

Saunaan menimme hieman virallisen saunomisajan jälkeen, joten saunoimme miesten saunassa kahdestaan. Privasaunavuoro, ei paha.


Meillä ei ole hotellista mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Hintakin oli jotain aivan muuta kuin Katinkullassa. Maksoimme kahden hengen huoneesta aamiaisineen ja saunoineen 75 euroa. Tällä kertaa tarjoukseen sisältyi myös yksi kierros minigolfia veloituksetta. Aamiaisella tee tarjoiltiin pöytään (irtoteetä) ja sämpylät olivat kokin itse leipomia. Kylpyläähän VL-hotellissa ei ole, mutta rantaa pitkin Katinkultaan ei ole pitkä matka kävellen, pyörällä tahi autolla. Hotellilla on myös oma pieni uimaranta. Suosittelen lämpimästi!

Sitten ihan kuriositeettina muutama kuva Pipefestistä. Tyhmyys tiivistyy joukossa ja ihme sioiksi porukat muuttuvat festareilla. Miten tälläisessa kaatopaikassa kukaan enää edes viihtyy:


Sunnuntaina puolilta päivin oli muutama hemmo jonottomassa puhaltamaan. Viisasta, sillä festarialueen nurkalla jokainen kuljettaja puhallutettiin, itse asiassa sekä sisään- että ulospäin.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kaveriporukalla Pietariin

Homma etenee. Siis Pietarin porukkareissun suunnittelut ja järjestelyt. Junaliput on varattu, onneksi ajoissa, ei ollut enää montaa paikkaa jäljellä Repinissä reilu viikko ennen matkaa, kun reissumme sijoittuu Suomen pääsiäispyhiin. Myös bussipaikat paluukyytiin on varattu.

Googlailin iltatolkulla Pietarin hotelleja, minohotelleja ja hostelleja, tuttuja ja tuntemattomia. Kyselin tutuilta myös huoneistoja. Tavoitteena oli löytää hyvä ja halpa. Joo. Koska seurueemme enemmistö arvostaa omaa huonetta, vessaa ja suihkua, päädyimme jättämään hostellit varasijalle.

Lopulta löytyikin sellainen tarjous, jota ei kannattanut ohittaa; kolmesta yöstä täytyy maksaa vain kaksi, jotka nekin ovat kohtuuhintaisia. Valintamme kohdistui Pietari-hotellikolossiin: http://www.hotel-spb.ru/. Sijainti lähellä Suomen asemaa - ja siis myös Suomen aseman yhteydessä olevaa metroasemaa - on varsin ok. Yleensä yövymme lähempänä keskustaa, mutta nyt laatu- ja hintavaatimukset asettivat tiettyjä rajoituksia.

Ohjelmaksi olisi suunnitteilla mahdollisesti limusiiniajelu (http://g-ag.ru/limuzinu-peterburg/park-limuzinov/limuzin-dgip/limyzin-porshe-kajen/#2), slummikävelykierros (http://www.peterswalk.com/slums.html), Kafe Idiot (http://www.st-petersburg-life.com/eat/restaurants_details/5-The_Idiot), Club Gribojedov (http://www.griboedovclub.ru/), Blinnyj Domik (http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2009/11/viehattavassa-pietarilaisessa-raflassa.html), Trans-force (http://www.trans-force.ru/b2c/contact/spb/), ehkä Smolenskin hautausmaa (Смоленское кладбище) ja paljon muuta, kunhan porukka pääsee yhdessä miettimään menomatkalla.

Kohta mennään! Kovasti olisin ollut menossa jo nyt parina viikonloppuna, mutta Mikon uusi vuosiviisumi on ollut haussa nyt juuri sen reilun kaksi viikkoa, maanantaina sen viimein pääsee hakemaan.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Lappeenrannasta Pietariin


Rupesin maanantai-illan ratoksi suunnittelemaan seuraavaa Pietarin matkaamme, joka toteutuu kuukauden päästä. Ja juu, luit oikein – suunnittelemaan – vaikka yleensä en erityisesti (Pietarin) matkoja etukäteen suunnittelekaan. Nyt tähän hommaan yllytti se, että olemme lähdössä porukalla ja muu joukkio kaipaa suunnitelmia matkan suorittamisen tueksi.

Savonlinja (http://www.savonlinja.fi/linjaliikenne/lprpietari.html) vie helposti ja kohtuullisen edukkaasti Lappeenrannasta Pietariin. Vuoro ei kuitenkaan aja joka ilta, ja meidän lähtömme sattuu vuorottomaan iltaan. Myös junalla pääsee Pietariin Sibeliuksen, Repinin ja Tolstoin voimin: http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/pietari_moskova_ja_viipuri/index.shtml. Tätä matkustusvaihtoehtoa varten täytyy järjestää itsensä ensin Vainikkalan asemalle, jonne pääsee linjataksilla Matkakeskuksesta: http://www.lappeenranta.fi/?deptid=11441.

HH-kuriirikin ajaa tätä väliä arkisin päivittäin, mutta sen aikataulu ei meille nyt sovi. Lisäksi Kuriiri on vähän arvokkaampikin kuin muut liikennevälineet.

Ja jos oikein pihiksi haluaa heittäytyä, voi ajaa junalla Vainikkalasta vain Viipuriin asti ja vaihtaa Viipurissa edulliseen paikallisjunaan: http://www.tutu.ru/spb/rasp.php?st1=42905&st2=40105. Saman säästötoimenpiteen voi toki tehdä myös bussikyydillä, joskin Savonlinjan bussista en suosittele nousemaan paikallisbussiin, vaan paikallisjunaan. Paikallisbussit kun ovat enimmäkseen hitaita, huonoja ja täynnä.

Jos tähän säästöoperaatioon ryhtyy, suosittelen paikallisjunaksi ns. pikajunaa (экспресс), sillä vanhimmat ja hitaimmat paikallisjunat, jotka pysähtyvät kaikilla tahi lähes kaikilla asemilla, käyttävät matkaan Viipurista Pietariin melkein kolme tuntia ja pahimmillaan junissa ei ole edes vessoja.

Joskus aikoinaan minulla oli tapana mennä rajan yli autolla, jättää auto vartioituun parkkiin Viipuriin ja jatkaa Pietariin junalla. Tämä on ehdottomasti edullisin vaihtoehto, saa tankattuakin halvalla, mutten omista nyt autoa.

Pietarissa sitten ajellaan metrolla: http://www.metro.spb.ru/1.html, ehkäpä öiseen aikaan myös maksullisella liftillä eli kansataksilla, kun tavan taksit tuppaavat nykyään pyytämään turhan kovaa hintaa, ettei jaksa lähteä edes tinkimään.

Majoittuakin pitäisi. Minulle välttäisivät hostellit, mutta osa seurueestamme arvostaa omaa suihkua ja vessaa, joten hostellit tippuvat tässä kohtaa kisasta pois. Katselin juuri hotellien ja minihotellien nykyisiä hintoja ja tuskastuin. Meinaamme kuitenkin olla useamman yön kaupungissa, joten kalliiksi tuppaa tulemaan noilla nykyisillä hinnoilla, vaikka ruplan kurssikin on meille vielä edukas.

Ja matkamme ei edes sijoitu kalleimpaan ajankohtaan (высокий сезон, high season, kesä ja vuodenvaihde), vaan matkamme ajankohtaan keväällä on meneillään medium season (средний сезон), kun taas nyt olemme vielä matalien hintojen aikakaudessa (low season, низкий сезон). Joillain hotelleilla vuosi on jaettu hieman eri tavalla, osalla on vain kahden kauden hinnat, osalla taas on olemassa paljon enemmän eri hintakausia.

Hotelleja ja hostelleja olen listannut tässä blogissa jo ihan kyllästymiseen asti, joten ei niistä enempää ainakaan tähän kirjoitukseen. Ja ehkäpä tämä kirjoitus olisi muutenkin jo tässä, matkasuunnitelmahan välille Lappeenranta-Pietari on varsin selvä. Ohjelmaa visiitin ajaksi suunnitellaan sitten myöhemmin, ja se ansaitsee sitten ihan oman blogikirjoituksensakin.

Toim.huom. Nykyään Allegro on kätevin ja nopein - ja neljä vuoroa päivässä molempiin suuntiin takaa, että aikataulut sopivat.

Karibialla risteillen: Pitkä matka Miamiin, aikaero seitsemän tuntia


10.1. sunnuntai
Helsinki-Miami

Enimmäkseen lentokentillä ja -koneissa
Pitkän päivän päätteeksi torakka kiinalaisessa palkitsee
Onnenkeksi sen tietää: ”:)The night life is for you :)”


Varhaisaamiainen Pilotissa ei ollut kovin kaksinen. Leivän ja päällysteiden lisäksi kaikki muu oikeastaan puuttui. Kokki oli jo paikalla, mutta vielä ei kunnon aamiaistarjoilu harmiksemme ollut alkanut.

Kentälle pääsimme hotellin kuljetuksella hyvissä ajoin ennen lentoamme. Tuloaulassa oli hetken pieni paniikki, kun valotaululla luki, että Heathrow cancelled, peruttu. Uups. Tarkempi tarkastelu kuitenkin selvitti, että klo 7.50 lento oli peruttu, meidän lähtisi aikataulun mukaisesti klo 8.


Turvatarkastus oli odottamaamme nähden hieman ylimalkainen, joskin yksi rasvapurkki takavarikoitiin liian suurena.

Sitten alkoi piinani; maha meni sekaisin ja olo oli aivan kamala. Siis KAMALA. En osaa muuta oikein aavistella, kuin että aamupalalla mehussani oli jotain vikaa, nimittäin kaikkea muuta samaa Mama ja Mikko söivät, mutta mehuvalintani oli tropical, kun muilla oli muuta.

Olo oli koneessa jo sellainen, että sain käyttää ykkösluokan vessaa ja kiltti lentosetä toi oksennuspussin, jolle ei kuitenkaan onneksi ollut käyttöä. Lennolla tarjotun aamiaisen syöminen oli käytännön mahdottomuus siinä olotilassa, joten Mikko söi tuplasti aamiaista, johon kuului muun muassa omelettia. Kuriositeettina mainitsen, että Michael Monroen vatsa toimii tasatahtiin miehekkeeni vatsan kanssa; Mikko jonotti pari kertaa yhtä aikaa tämän rocktähden kanssa turistiluokan vessaan. Itsehän siis käytin tasokkaampaa laitosta, johon ei tarvinnut jonottaa.


Lennon päätteeksi saavuimme Heathrown jättimäisellä lentokentällä. Vaihtoaikaa oli kaksi tuntia ja vartti, joka melko tarkalleen kuluikin kaiken maailman tarkastuksiin jonotellessa. Minun ja Mikon käsittely tässäkin tarkastuksessa oli melko kevyt. Meiltä kysyttiin, minne olemme menossa ja missä yövymme. Vastaukseksi riitti, että olemme menossa risteilylle, vaikka todellisuudessa meillä on pari yötä Miamissa vielä risteilyn lisäksi. Niiden viettotapa ei tarkastajaa kiinnostanut, joka oli sinänsä ihan hyvä homma, meillä ei nimittäin ollut varattuna majoitusta, joskin sovimme kertovamme kysyttäessä, että asumme lentokenttähotellissa. Mama pääsikin hieman tarkemmin selvittämään matkasuunnitelmiaan tarkastajalle.

Myöskään lähtöportilla me tahi meidän tavaramme emme kiinnostaneet tarkastajia, menimme sukkana läpi ilman tavaratsekkiä, vaikka hyvin useat, suomalaisetkin, tunnuttiin kollattavan jopa sillä tarkkuudella, että kamerakotelot yms. auottiin. Itse kuljetin laukussani koneeseen vesipullonkin.

Toisella lennolla maha rupesi hiljalleen hieman helpottamaan Imodiumien popsimisen avustuksella, ja nälkä oli ruuan saapuessa kiljuva. Iloksemme lounas oli oikein mukiinmenevä, söin juustotortellinia ja Mikko beefstroganoffia. Annoksiin kuului myös varsin herkullista salaattia, sulatejuustoa, sämpylää.


Katselin yhden leffan aikamatkaajasta ennen nukahtamistani, seuraavaksi esitysvuorossa oli Madagaskar 2 (traileri YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=lhQ-0HGn8mI).


Sitten lentoamme piristi snack, tex mex -nachot. Toivoimme kuitenkin vielä saavamme jotain kunnollistakin ruokaa, sen verran monta tuntia oli vielä jäljellä määränpäähämme, jossa syöminen ei ollut ykkösprioriteettejamme, sillä meidän oli löydettävä majoitus järkevästi niin, että se sijaitsi lentokentän ja sataman välillä, ettei tulisi turhaa reissaamista ympäri Miamia kaikkien tavaroidemme kanssa. Ja tulihan sieltä sellainen rasvainen piirakka ja vielä ennen laskeutumista.

Jotenkin liioittelulta tuntui kaksi isoa matkalaukkua, kaksi isoa käsimatkatavaraa + olkalaukku kahdella matkalaisella. Mamallakin toki oli niin isot kantamukset, että nainen oli itse niitä pienempi. Olimme varautuneet näin sen takia, että meitä peloteltiin sillä, että ruumamatkatavarat menevät suurella todennäköisyydellä eri osoitteeseen kuin me itse, sillä lentokenttähenkilökunta oli viime aikoina protestina temppuillut matkatavaroiden kanssa Helsingin päässä. Eli käsimatkatavarassa piti olla sen verran tarviketta, että periaatteessa pärjäisi risteilyn ilman ruumatavaroitakin. Toivoimme parasta matkatavaroiden suhteen, ja olisihan meillä kuitenkin vuorokausi aikaa odottaa tavaroitamme Miamissa ennen paatin lähtöä.

Koneessa olimme saaneet varsin hyvät paikat kaikki vierekkäin, kun olimme tehneet lähtötsekkauksen netissä jo perjantaina. Jossain vaiheessa lentoa oli vähän tylsää, kun joku urpo pakkaaja (lue: Tanja) laittoi matkalukemiset ruumaan meneviin laukkuihin.


Massiiviset turvatarkastukset, silti lennolle saa vesipullon vietyä ja viiniä tarjoillaan lasipulloista... varmasti kaikki turvakriteerit täyttyvät tässä.

Saavuimme Miamin lentokentälle väsyneinä. Koska emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, rupesin ahkeroimaan lentokentän Call Centerissä. Soitin varmaan viiteen hotelliin, ennen kuin tärppäsi. Kohteeksemme valikoitui Sleep Inn Miami Springsissä kohtuullisen lähellä lentokenttää. Hotellista enemmän erillisessä blogikirjoituksessa Mieluummin Sleep Inn kuin sleep out @ Miami.




Amerikassa kaikki on suurempaa

Majoituttuamme kaipasimme vielä illallista, vaikka olotila oli melkoisen väsynyt. Respasta kertoivat, että alueella oli useita ravintoloita kävelymatkan päässä. Päädyimme lähellä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, Ping Houseen. Ravintola oli kohtuullisen täynnä. Ruoka-annokset olivat valtavia ja melko rasvaisia. Muutenkaan ruoka ei oikein maistunut sellaiselta kiinalaiselta, mihin olemme tottuneet, mutta kyllähän tuolla nälkä lähti, vaikka kukaan ei saanut syötyä annostaan loppuun. Viini oli kuitenkin hyvää ja edullista.




Illallisen kruunasi pienehkö torakka, joka terhakkaasti touhusi pöydällämme. Kuvaan se ei kuitenkaan suostunut, vaan kipitti pöydän ja seinän väliin.

Jälkiruuaksi saamassani onnenkeksissä luki ”:) The night life is for you. :)” OK.