lauantai 25. helmikuuta 2012

Vietnam vesillä

Kuten edellisessä tekstissäni mainitsen, Vietnamissa kuljettiin paljon myös vesitse. Tässä kuvakollaasi Vietnamin vesiliikenteestä, aloittakaamme Mekong Deltan Mekong-joesta ja sen suistoalueesta:

Turistien kuskailuun tarkoitettuja persoonallisia paatteja Mekong-joella.
Piiitkän sillan ali mahtuu isompikin laiva.
Joella oli runsaasti rahtiliikennettä, kaikennäköistä ja -kokoista.
Mikähän tämänkin aluksen tarkoitus lie?
Mister Long. Pienemmillä haaroilla mentiin pienemmillä paateilla.
Huomaa keulassa hirviön silmä.
Perinteinen vietnamilainen päähine kipparilla.
Joella oli paljon tämän kokoluokan aluksia. Tämänkokoiseen paattiin voisi törmätä Saimaallakin.
Ahtaasti mentiin pienellä haaralla.
Perämoottorin teho oli 1 VN (vietnamilainen)
 Seuraavana tutustuimme Saigon-jokeen matkalla Ho Chi Minhistä Cu Chin alueelle:

Rahti kulkee.
Kaupunki jää.
Kelluva kukkakauppa.
Hiekkaproomu.
Kovin syvässä ui tämäkin paatti.
Pienimmät joella liikkuvat "alukset" olivat todella pieniä.
Keulasilmä.
Ajan hiekkaa vain.
Ja sitten matkaamme Petro Expressillä Ho Chi Minhistä Vung Tauhun ja takaisin:

Kantosiipialus lienee Neuvostoliiton lahja toiselle sosialistiselle valtiolle.
Aluksella oli ohje- ja varoitustekstit yhäkin vielä myös venäjäksi.
Kantosiipialukset ovat nopeimpia kulkuvälineitä joella.
Muskelivene.
Karina Danika kaukana kotoaan Tanskasta: http://www.marinetraffic.com/ais/shipdetails.aspx?MMSI=219185000.
Vung Tau, paikallisten ja expatrioottien suosima rantakohde:

Vung Taussa oli voimakas vuorovesivaihtelu selkeästi havaittavissa.
Vung Taun edustalla oli paatti poikineen.
Ilmeisesti tilanne on hallinnassa, mutta maakravun mielestä alus ui aika syvässä...
http://www.shipspotting.com/gallery/photo.php?lid=1180421
Vesiliikenne on todella tärkeää vietnamilaisille ja erityisesti Mekong-joella. Mekong on tärkeä vesiväylä Kiinassa, Myanmarissa, Laosissa, Thaimaassa, Kombodzassa ja Vietnamissa, josta se lopulta laskee mereen. Joen pituus on vaatimattomat 5000 kilometriä.

Ho Chi Minh Cityssä huristelee yli neljä miljoonaa mopoa - tööt tööt!


Olen joskus kauhistellut liikennettä useammassakin suurkaupungissa, mutta nyt olen löytänyt voittajan. Vilkkaampaa liikennettä kuin Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä saan toivottavasti etsiä lopun elämääni. Kaupungissa on yhdeksän miljoonaa asukasta ja neljä miljoonaa mopoa. Siihen päälle pyörät, ruokakärryt, muut kärryt, bussit, autot (erityisen paljon takseja) ja jalankulkijat.

Jalankulkija ylittää kadun niin, että etenee rauhallisesti eteenpäin - ei missään nimessä taaksepäin yhtään askelta - ja täysin tasaista vauhtia, ei yhtään juoksua tai ryntäilyä. Näin mopoilijat ja autot tietävät väistää kulkijan joko edestä tai takaa, kumpi ajovauhtiin paremmin sopii.

Autojen ja mopojen kanssa otetaan myös usein katsekontakti ja "neuvotellaan", kumpi menee ensin. Tööttäys tarkoittaa "Minä menen". Jalankulkija ottaa oman vuoronsa näyttämällä kädellä, että älä tule päälle, minä menen nyt. Kuten arvata saattaa, tämä liikennekulttuuri on länsimatkailijalle melkoinen shokki. Oppihan siiinä liikenteessä kulkemaan, mutta kahdessa viikossa siihen ei ehtinyt varsinaisesti tottua.

Hullua ja erilaista liikennettä, erityisesti mopoliikennettä, tuli luonnollisesti kuvattua paljon:

Monet käyttivät suojanaamareita kaupungilla. Liekö lintuinfluenssan peruja? Vai ihan vaan siksi, kun suurkaupungissa on paljon saasteita? Yksi selitys tuntui olevan auringolta suojautuminen; Vietnamissa on yhäkin vallalla ajatus, että vaaleampi ihminen on yleensä paremmassa asemassa yhteiskunnassa, tummemmat ovat ulkotöissä.

Mopon päällä kulkee ihan minkälainen lasti tahansa.

Tööt. tööt! Täältä tullaan!

Pikkupaketti kulkee hyvin sylissä.
Mopokorjaamo
Mopokorjaamoja oli luonnollisesti lähes joka nurkalla.
Saigonin laitakaupungilla, matkalla Mekong-joelle.
Matkalla Mekongille.
Kuinka tämä katu ylitetään?

Vietnamissakin on tullut pakolliseksi mopoilijoille kypärä, mutta kypäräpakko ei koske lapsia. Usein koko perhe kulkee saman mopon päällä ja vanhemmilla on kypärä, mutta lapsella/lapsilla ei. Syitä on taas monia. Lapsille löytyy vähemmän kypäriä, kypärät ovat lähinnä aikuisten kokoa. Toisena syynä on se, että kypärät ovat kalliita, ja kolmantena sekä hulluimpana syynä on uskomus, että lapsen pää ei kasva normaalisti, jos siinä pidetään kypärää. 
Isolla tiellä mopoilijoille on joskus oma kaistansa, mikä tuntuu järkevältä ratkaisulta.
Liikenne vaimenee yöllä vain muutamaksi tunniksi. Illalla tööttäillään vielä puolenyön paremmalla puolella kovastikin, aamulla viideltä taas on täysi tööttäily menossa. Korvatulpat olivat tarpeen keskustahotellissa nukkuessa.
Jätskit kulkivat Vung Taun rannalla sähkömopolla.
Ja durianit sekä muut hedelmät kulkivat pyörällä.
Liikuimme Vietnamissa paljon myös vesitse. Siitäpä tarjoilen sitten ihan oman kuvasarjansa. Myös taksiliikenteestä päädyin kirjoittamaan oman pienen tekstinsä, etteivät hyvät tarinat huku tähän pitkään kuvasarjaan. Yhtä kaikki, jos paljon on asiaa ruokakultuurista, on myös liikennekulttuurista. Kovin on paljon uutta ja erilaista länsitytölle. Ja niin mielenkiintoista!