Leipää, leipää, enemmän leipää. Pitaleipää, ohutta arabileipää,
lavash-tyyppistä leipää, uunituoretta leipää. Joka ruualla on tarjolla
leipää sekä Jordaniassa että Israelissa. Ja eipä siinä mitään, alkupalatahnat, tahinit, hummukset ja muut herkut on tarkoitus kauhoa
kitaan leivän kera.
Alkupaloja (meze) ateriaan kuuluu
useita, monesti jo ihan talon puolesta. Ja jos ei, niin kannattaa
kuitenkin tilata, välillä alkupalat pesevät jopa pääruuan mennen tullen.
Meren
rannalla tarjolla on ihania, tuoreita mereneläviä ja kaloja. Lammasta
ja kanaa käytetään ruuissa paljon. Myös värikkäät yrtit ja kasvikset
ovat kovassa käytössä keittiössä. Tuoreita hedelmiä on tarjolla.
Mausteiden käytössä ei pihtailla, vaikka ruuat eivät ole tulisesti
maustettuja missään tapauksessa.
Jordaniassa törmäsimme
hapanmaitokastikkeeseen, jota tarjoiltiin lihan kanssa. Kyseinen kastike
oli ehkä ainoa vähemmän makuhermoja hivelevä kokemus tällä reissulla.
Riisi, kuskus, linssit, palkokasvit jne. hallitsevat, peruna on perinteisesti vähemmän käytetty raaka-aine. Kikhernetitä käytetään paljon keittiössä, sitruuna ja oliiviöljy kuuluvat oleellisina osina ruuanlaittoon ja tarjoiluun.
Toki
ruokakulttuurit eroavat Jordanian ja Israelin välillä
naapuruussuhteesta huolimatta, mutta tietyt samat Lähi-idälle ominaiset
elementit toistuvat molempien maiden ruokakulttuurissa.
Israelilaisen
keittiön perustana ovat juutalaisten kosher-säännöt, jotka kieltävät mm.
sianlihan. Sianlihaa ei syödä myöskään Jordaniassa Islamin
vaikutuksesta. Israelissa tarjonta ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan
kosher-ruokaan, etenkään niillä alueilla, joilla vierailee paljon
matkailijoita.
Suurimpana erona maiden
ruokakulttuureissa lienee alkoholipolitiikka. Siinä missä Jordaniassa
alkoholia tarjoavat ravintolat ovat vähemmistössä jopa turistialueilla,
Israelissa on ihan eurooppalainen alkoholipolitiikka, ja alkoholia saa
normaalisti kaupoista, hotelleista ja ravintoloista.
 | 
