Matkalla melko tuntemattomassa Mauritaniassa

Muutama sananen Mauritaniasta – jälkijunassa tosin, koska kävimme siellä alkuvuodesta 2025. Mauritaniasta tuntuu kuitenkin olevan hyvin vähän tietoa matkailijan näkökulmasta, ainakaan suomeksi, joten jaan muutaman ajatuksen.

Olen myös huomannut, että kun mainitsen Mauritanian, monille se yhdistyy Mauritiukseen, ja he ryhtyvät kertomaan, että olisivat todella mielellään matkustamassa Mauritiukselle, tai ovat jo siellä käyneet. No, niin mekin matkustimme sinne mielellämme, kuten myös Mauritaniaan, mutta ihan samalla tavalla nämä kohteet eivät asemoidu meidän näkökulmastamme matkailumaina.

En nyt siis ihan varsinaisesti lähtisi Mauritaniaa suosittelemaan ihan jokaiselle; siellä on varsin vähän ”oikeaa” nähtävää, mutta tarjoaahan Mauritania kokemuksia + on uusi maa listalla, ainakin meillä oli 😃

Mauritaniaan on jossain maailmanajassa ollut jonkinlaista matkailua kehittymässä, mutta 2000-luvulla tapahtuneiden vakavien vallankaappausyritysten ja sotilasvallankaappauksen jälkeen varovasti kehittymässä ollut matkailu käytännössä lopahti maan epävakauteen. Työmatkalaisia kuitenkin on.

Ainakin meillä oli erilaista ja mielenkiintoista. Näimme esimerkiksi Saharan hiekkaa tyyliin dyyneittäin jopa pääkaupungissa Nouakchottissa. Kaupungin ulkopuolella on todella kauniita, suuria hiekkadyynejä. Ja hiekkaa myös lentää ilmassa tosi paljon, kun yhtään tuulee. Silmät ja korvat ihan täynnä pienen kävelyn jälkeen. Ja on kuumakin, tietysti.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia, ja lähes poikkeuksetta saimme apuja paikallisilta aina tarvittaessa. Lainasivat puhelintaan, jakoivat oman nettinsä, auttoivat pyyteettömästi parhaansa mukaan. Ensin olimme epäileväisiäkin avuntarjoajien kanssa, mutta aina kaikki meni hyvin, emmekä kokeneet minkäänlaista oikeaa uhkaa reissullamme.

Nouakchottin kalamarkkinoista sanottiin, että siellä olisi mahdollisesti riski joutua rikoksen uhriksi, jos jossain. Kalamarkkinoilla vierailimme siis päiväaikaan paikallisen oppaan kanssa, ja liikuimme markkinoilla ja rannassa, josta kalat tuotiin markkinoille, ainoastaan oppaamme kanssa.

Kyseinen oppaamme oli oikein ystävällinen ja auttavainen, hieman jutustelua rajoitti se, että hän osasi ainoastaan arabiaa ja ranskaa, joita osaamme kyllä hieman, mutta onneksi opas jakoi meille nettiä, ja pystyimme käyttämään käännösohjelmia hänen kanssaan retkeillessämme. Englantia Mauritaniassa puhuttiin jonkin verran, esimerkiksi hotelleissa, mutta pääasiassa kielinä ovat arabia ja ranska.

Sääkin sattui olemaan meille ”lempeä” siihen nähden, että maan sanotaan olevan enimmäkseen todella kuuma, paljolti myös talvisin.

Isoon osaan maata ei suositella matkustamista turvallisuussyistä. Ja iso osa maata on myös käytännössä ihan tyhjää. Osan maasta katsotaan olevan turvallinen matkailijalle ainakin tällä hetkellä.

Kunnollisia hotelleja tai ravintoloita ei hurjasti ole. Ja koska on huomattava malariariski, voisi ajatella, että vierailija haluaisi nukkua ilman itikoita/ilmastoidussa huoneessa. Malarialääkitystä suositellaan riskiarvion perusteella, mutta käytännössä ilman lääkitystä ei pimeällä voi olla ulkona edes kaupungissa, koska itikoita on. Ja ei välttämättä ole turvallista muutenkaan liikkua ulkona pimeällä, kuin korkeintaan vilkkailla aluella.

Tarjolla on älyttömän hyvää kala- ja äyriäisruokaa, ja kamelia saa myös syödäkseen, jos niin haluaa. Vain yksi kunnon ripuli tuli koettua matkan aikana 😃 Eli matala ripuli-indeksi minun mittapuullani. Oikeita ravintoloita ei kuitenkaan ole pilvin pimein, vaan usein netistä katsottu ”ravintola” osoittautui tyyliin kuppilaksi, josta ehkä uskalsi vettä ja kolaa ostaa. Alkoholista sen verran, että Mauritania on täysin kuiva maa.

Netistä ei löydy Mauritaniasta asiaa matkailun näkökulmasta kovin paljon, kuten mainitsin. Tässä kuitenkin muutama teksti, jotka voidaan pääosin allekirjoittaa kokemuksiemme pohjalta: https://againstthecompass.com/en/travel-mauritania/

Kuvia matkojen varrelta: National Zoo & Aquarium Canberra

Vietimme joulua 2018 siskoni luona Australiassa, Canberrassa. Tutustuimme samalla reissulla myös Sydneyhyn. 

Näihin Canberran National Zoo & Aquarium -eläintarhassa otettuihin (Mikon ottamiin) ihaniin kuviin törmäsin tänä aamuna etsiessäni kukkakuvaa kaverini syntymäpäiväonnitteluiden kylkeen. 

Minulla on tosin myös ihan tapanani selailla "vanhoja" valokuvia, ja kerta toisensa jälkeen ihastua uudelleen ja uudelleen käytyihin maihin ja kaupunkeihin; muistella reissuja kuvien kautta.

Ja etenkin nyt korona-aikana, kun matkailu on ollut kovin rajoitettua ja vähäistä, olen laitellut ennen julkaisemattomia kuvia aiemmilta matkoiltamme blogiini ja välillä kirjoitellut myös pieniä tarinoita mukaan. Tällaiset postaukset olen merkinnyt tunnisteella "Kuvia matkojen varrelta".

Photos © Mikko Pehkonen

Kuvia matkojen varrelta - Mirissa @ Sri Lanka

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista silloin tällöin kuva/kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Tällä viikolla tuli sattumalta puhetta mieheni Mikon kanssa Sri Lankasta ja Mirissasta. Aiheesta innostuneena kaivoin ulkoiselta kiintolevyltä kuvat Sri Lankan reissusta - joka olikin ihana reissu kaikkinensa! 

Lensimme tammikuussa 2017 Pietarista Arabiemiraattien (Dubain) ja Malediivien (Malen) kautta Sri Lankan Colomboon ja kiersimme Sri Lankaa käyden mm. Kandyssa, Haputalessa, Ellassa, Nuwara Eliyassa, Udawalawassa, Polonnaruwassa, Mirissassa, Gallessa ja Negombossa.

Saaren kaupungeissa ja rantakohteissa oli enimmäkseen hyvin kuuma tammikuussa, mutta vuoristossa silti mukavan viileää, eikä edes ilmastointi ollut vuoristoalueilla tarpeen. Vuoristossa ja teealueilla satoi jonkin verran, välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Muutenkin oli hyvin vaihtelevia kohteita. Siinä missä Colombossa oli paikoitellen vähän ränsistynyttä ja likaista, vaikkakin myös kauniita nähtävyyksiä, niin maaseudulla ja teeviljelmillä luonto kukoisti, rantakohteissa elämänmeno oli verkkaista, ja joka puolella saarta oli toinen toistaan hienompia temppeleitä, myös useita vesiputouksia nähtiin sekä paljon norsuja ja apinoita.

Erityisesti tekee mieli mainita vierailu Lipton Seat -teeviljelmillä Haputalen lähellä, jonne nousu tapahtui tuk tukilla erittäin sateisessa ja tuulisessa kelissä ja Udawalawan norsusafari aamunkoitteessa kahdestaan (+ kuljettaja) sekä tietenkin valaat Mirissassa. 

Huomion arvoista on myös se, tämän reissun paluumatkalla meillä oli käsimatkatavaroiden lisäksi ruumassa Sri Lankasta ostettu reppu, joka oli täynnä erilaisia teelaatuja - poikkeuksena sääntöön, että normaalisti matkustamme pelkällä käsimatkatavaralla. 

Tähän kuvasarjaan valikoitui siis Mirissa, joka jäi mieleemme erityisesti valaiden bongailukohteena - delfiinejäkin pyöri veneemme ympärillä - ja rentona rantakohteena. Myös erinomainen kala- ja äyriäisillallinen syötiin rantaravintolassa, jonka pöydät oli katettu ihan konkreettisesti rannalle.

Tässä on edellinen postaukseni Sri Lankasta, jonka kirjoitin heti lämpimiltään paikan päällä: Ensivaikutelmia Sri Lankasta

Kuvia matkojen varrelta - Adler ja Sotshi @ Venäjä

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista silloin tällöin kuva tai kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Sunnuntaina oli Formulat Sotshissa ja siitä inspiroituneena kokkasimme borssia ja juustoviettelystä (linkki postaukseen Maustamista-blogissani), ja jatkoin Sotshista inspiroituneena myös täällä Matkamittarin puolella julkaisten vuoden 2015 huhtikuussa otettuja kuvia Sotshista ja Adlerista.

Samaisella reissulla kävimme myös rajan takana Abhasiassa (kansainvälisesti kiistelty, itsenäiseksi julistautunut alue Georgiassa), mutta siitä teen oman postauksensa, koska sieltä on tosi paljon kuvia ja kerrottavaa.

Päällimmäisenä kuitenkin tästä Venäjän reissusta jäi mieleemme Adlerin valtavat rakennelmat vuoden 2014 olympialaisia varten, isot asemat ja aukiot, uutuuttaan kiiltävät laajat hotellialueet, suuri ja näyttävä Formula-rata-alue yms., mutta kaikkialla aivan tyhjää, ei ihmisiä, ei mitään elämää. Sotshin keskustassa oli paikallisia ihmisiä, mutta ei käytännössä muualla.

Potentiaalia olisi matkailijoita varten; on majoituskapasiteettia, kauniit maisemat ja hyvät säät, edullisehko hintataso, hyviä ravintoloita, monenlaista tekemistä, ja helppoa ja kohtuuhintaista lentää esimerkiksi Pietarista, josta mekin lensimme tänne.