torstai 21. heinäkuuta 2011

Panimoravintola Huvilan yläkerrassa majoittuu mukavasti

Aamiaismajoitusta, Panimoravintola Huvila
Ehkä pienin hotelli/majatalo/BB, jossa olemme koskaan yöpyneet, sijaitsee Savonlinnassa, Panimoravintola Huvilan yläkerrassa. Huvilassa on kaikkiaan vain kaksi kahden hengen huonetta. Huoneet ovat pienet ja kodikkaat, aamiaiselle on luksusta mennä haluamaansa aikaan omalla porukalla.

Meidän makkari
Aamiaista, osa I
Aamiaista, osa II
Omnom nom
Illallista söimme Huvilan ravintolassa. Ja aivan loistava illallinen olikin! Tarina kuvineen löytyy blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Huvila, makunautintoja Savonlinnassa". Ja tässä vielä linkki: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/07/huvila-makunautintoja-savonlinnassa.html

Svetogorskin pyöräily

Kaupunki on n. 1 x 2 km kokoinen.
Suomi-Venäjä-Seuran Viipurin pyöräily on jo lähes jokavuotinen perinne, mutta Svetogorskiin pyöräilimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa viime pääsiäisenä.

Lähdimme matkaan Huhtiniemestä ja poljimme Lappeenrannan rautatieasemalle. Jouduin vetämään Mikkoa loppumatkan, kun sen pyörästä (lue: siskoni pyörästä) putosi ketjut ja niitä ei ollut aikaa ruveta nostamaan. Junassa konnari torui meitä, kun emme olleet varanneet pyörille etukäteen paikkoja junasta. Entä jos kaikki pyöräpaikat olisivat olleet jo täynnä. OK, mutta eivät olleet. Mainitsimme, ettemme pysty varaamaan paikkoja myöskään takaisinpäin, koska emme vielä tiedä, tulemmeko tänään vai huomenna. Konnari pyöritteli päätään. By the way, pyörän matka Imatralle on kalliimpi kuin opiskelijan.

Seuraavaksi matka jatkui Imatran juna-asemalta kohti rajaa. Jotenkin olin aina ajatellut, että Svetogorskiin on Imatralta kaksi kilometriä, ja niinhän sinne onkin, kun mittaa oikeasta kohti Imatraa. Meille tuli matkaa Imatran rautatie-asemalta toistakymmentä kilometriä.

Imatralla pyöräilijän kelpaa Vuoksen vartta sotkea

"Valtakunnan raja 2 kilometriä" -kyltin kohdalla aurinko paistoi ja ylämäkeä piisasi. Hiki oli jo hatussa, kun saavutimme rajan.


Pyörällä ei tarvitse jonottaa rajalla, vaan sukkana ajoimme kaikista autoista ohi ja molemmista rajoista yli.


Sitten lähdimme kiertämään kaupunkia tarkoituksenamme jossain vaiheessa löytää ravintoa sekä majapaikka, mutta matkalla näimme sitten kaikenlaista muutakin:

Fillaristit Finlandiasta eivät ole harvinainen näky Svetogorskissa.
Suomalaista arkkitehtuuria edustava Hotel Svetogorsk oli täynnä. Ja respan rouvakin oli niin tympeä, että ei olisi kyllä haluttukaan jäädä yöksi. Totesi mm. että sen lisäksi, että hotelli on täynnä, niin se on myös kallis. Suositteli Svetogorskin kaupunginhotellia meille mieluummin. :D
Lennä Juri Gagarin!
Kaverikaupunki Imatra
Sveton keskuspuiston asukkeja.
Siivous ja viemäröinti olivat jääneet vähemmälle huomiolle.
Iltaohjelmaa
Onnelantie, joka tunnetaan nykyisin ul. Kirovana.
Eläinkauppa
Cafe Novatorin terassilla ohjelmaa riitti; mm. taustalla näkyvä keltainen roskis syttyi tuleen syömäilyn aikana. Lisää Cafe Novatorista voi lukea blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".
Naapuripöydän Igor sai häädön terassilta hajotettuaan tuolinsa.
Lihalautanen oli vähintäänkin riittävän kokoinen. Lisää Cafe Novatorin annoksia voi ihailla blogissani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".
"Yllättäen" vuonna 1945 perustetusta kaupasta sai mm. ruotsalaista Ettania. Lähin kyseistä tuotetta myyvä kauppa lännessä on noin 600 km päässä.
Suuntia
Svetogorskin kauneutta
Tiilitorni lienee suomalaisperäinen rakennus.
Paikallinen Pellervontien kyltti oli hieman vinksahtanut.
"Vileeni" vielä pystyssä.
Lappeenrannan Sokos toivottaa tervetulleeksi. Oikealla kulttuuritalo ja vasemmalla taustalla Cafe Novator.
Kaupungin historiaa
Svetogorskin kaupunginhotelli
Lopulta auringon jo laskiessa löysimme Svetogorskin kaupunginhotellin. Meinasi jossain kohdassa usko sen löytymiseen mennä ja pyörän nokka kääntyä kohti Imatran Valtionhotellia. Ajoimme nimittäin Svetogorskin kaupunginhotellista monta kertaa päivän aikana ohi, mutta emme älynneet sitä hotelliksi, katselimme vain, että onpas iso talo siinähän, jotta mikähän kompleksi se lie. Lopulta päädyimme hotellin pihaan kartan avulla ja päätimme sisältä mennä kysymään, että onko tämä se kauan kaipaamamme paikka. Miksi ihmeessä heillä ei ole minkäänlaisia kylttejä, ei edes pienen pientä lappua ovessa, että kyseessä on hotelli?

Kaupunginhotelli
Huoneita oli vielä vapaana, ensin tarjosivat kalliihkoa kahden hengen huonetta (2800 ruplaa), jossa on oma vessa ja suihku. Kerroimme, että meille passaa vaatimattomampikin. Sitten tarjosivat kahden hengen huonetta ilman mukavuuksia (2300 ruplaa). Kun emme vieläkään riemusta kiljuen ottaneet huonetta vastaan, tuli paras tarjous: Heillä on yksi sellainen huone vapaana, jossa on normaalia yhden hengen sänkyä leveämpi sänky, jossa te nuoret ihmiset varmasti voitte yhdessä nukkua. Huone mukavuuksineen maksoi 1000 ruplaa kahdelta. (Hinnat ovat ihan muistin varassa, mutta oikealla tontilla.)

Huone oli siisti ja rauhallinen, ei mitään valittamista. Hotelli säilöi pyörämmekin sisälle lukittuun eteistilaan, kun emme tohtineet niitä pihalle jättää; milläs sitten olisi kotiin päästy? ;) Suosittelen.

Diskoteekissa naapuripöydän Vladimir oli väsynyt.
Pelottava silta
Palvelu pelaa 24h.
Henkilöjunia kulkee vain kaksi päivässä, mutta tavarajunia huomattavasti useammin.
Kansainvälistä paperia
"Voiton" mainostaminen on tärkeää, vaikka kaikki muu olisikin vinksallaan.
Suomalaistankkaajien suosikkikohde, vain 100 metriä rajalta.
Kotimatkalla. Bensa maksoi n. 69 senttiä litralta, mutta näihin menopeleihin sitä ei tarvittu.
Kävimme toisena päivänä syömässä hotelli Svetogorskin ravintolassa. Siitä voi lukea tarinan Tanjan maistamista -blogista otsikolla "Mutkatonta ja maukasta Svetogors-hotellin ravintolassa". Ja tässä vielä suora linkki tekstiin: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/05/mutkatonta-ja-maukasta-svetogorsk.html

Olipahan vaan mukava retki. Suosittelen!!!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kesäpäivä Tallinnassa

*paistattel*

Teimme kesäkuussa mukavan polttariretken kaveriporukalla Tallinnaan viettäen sulhasen ja morsiamen yhteispolttareita. Lähdimme aamulaivalla Helsingistä Tallinnaan ja söimme shampanja-aamiaisen laivalla. Suomeksi sanottuna joimme pienet shampanjat hytissä ja siirryimme sitten aamiaisbuffettiin.

Hotelliksi olimme valinneet Metropolin. Varatessani en esittänyt mitään toiveita huoneemme suhteen ja järkytys oli melkoinen, kun avasin huoneemme oven. Huone oli pimeä ja kuuma. Ikkuna oli karulle sisäpihalle eikä ikkunaa saanut auki. Sisäpihaa ympäröi hotelli Metropol, joten ikkunasta oli suora näkymä vastapäisiin huoneisiin. Hotelli oli täynnä, joten huoneen vaihtokaan ei tullut kyseeseen, mutta onneksi meidän ei tarvinnut yöpyä kyseisessä loukossa yhtä yötä enempää. Ja eihän Tallinnaan nukkumaan lähdetty. :)

Näkymä ikkunastamme ulos

Yhdelle porukastamme oli varattu saunallinen huone. Saunallisia huoneita ei ollut vapaana (täh?), mutta hän saikin varaamansa huoneen tilalle saunallisen junior-sviitin. Huoneen kaikki ikkunat olivat oikeasti ulospäin ja ne sai auki. Näinpä porukkamme viihtyikin enimmäkseen sviitissä sen ajan, kun hotellilla oleilimme.

Junior-sviitti

Illallista varten olimme varanneet Olde Hansasta pöydän. Tai tarkemmin sanottuna paikka oli Olde Hansan uusi sali Waggehus, koska pääsali oli sinä iltana täynnä. Meidän varaus oli ensin klo 19.30, mutta siirsimme sitä jo hyvissä ajoin päivällä hieman myöhemmäksi, että ehdimme kiertoajelulle katottomalla bussilla.

Kiertoajelulla

Kiertoajelun jälkeen saunoimme sviitissä - kunnon morsiussauna: morsian saunotti koko porukan yksi toisensa jälkeen pyörryksiin - ja aikatauluhan toki venyi entisestään. Soitin jälleen Olde Hansaan ja myöhensin varausta. Heille tästä ei ollut vaivaa, sillä uuden salin puolella oli tilaa reilusti.

Illallinen sujui mukavasti parhaassa seurassa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Olde Hansan ystävällinen tarjoilija puhui suomea ja esitteli kaikkien annokset yksi kerrallaan. Pöydässä oli lihakeittoa, hirveä, villisikaa, kania, lohta, maisteluvatia ja vaikka mitä herkkuja.

Illallinen alkakoon
Vahvan maun lihakeitos
Tämä annos taisi olla kania
Lohta sienikastikkeella
Olisiko ollut hirveä ja villisikaa
Jotain lihapataa
Piffiä
Olde Hansan tunnelmia

Pienten etkojen jälkeen yöklubiksi vaikoitui Ibiza, koska ennakkotietojen mukaan kyseessä oli psykeilta. Ja totta tosiaan, yö vietettiin Ibizalla mainion musiikin tahdittamana. Juomat olivat edukkaita, joskin yhtä juomaa enempää ei edes tarvinnut investoida, sillä paikan promoottori kantoi pöytämme täyteen rommikolaa. Siitä riitti imailtavaa koko yöksi.  :D

Pimeää menoa Ibizalla
Illan lopuksi saimme vielä yöklubin portsarin heittämään meidät hotellille pientä korvausta vastaan. Ajelimme öisen Tallinnan katuja tuhatta ja sataa. Saattoi vähän pelottaakin. Osa porukastamme kävi yöllä vielä jonkinmoisen grillin kautta ja voi taivas sentään kuinka herkullista hodaria saimme tuliaisena! Sitten pienet aamusaunat ja unta palloon.

Seuraavana päivänä harrastimme vähän shoppailua ja lounas vetäistiin Metropolin ravintolassa. Ihan kelpo ruokaa, hintataso suunnilleen sama kuin Suomessa, mutta ruoka piristävästi kuitenkin taas erilaista kuin ketjuravintoloiden luvatussa Suomenmaassamme.

Olisiko ollut liian kypsää ankkaa tai jotain
Kanaa

Kotimatkalle varasimme porukallemme laivalta kaksi hyttiä, joista toinen rauhoitettiin nukkuhytiksi. Hyvä idea, kuljettaja sai nukkua. :) Toisessa hytissä parannettiin maailmaa. ;)

Mukava reissu, ja mikä tärkeintä, juhlakalut viihtyivät! <3