perjantai 13. huhtikuuta 2018

Pietari herää kevääseen, ja muutama muukin huomio


Pietari herää kevääseen
Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari.

Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin.

Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella kuitenkin totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivät lähteneet mukaan. Niin, Venäjällä aika monet tutut ja tuntemattomat ihmiset katsovat asiakseen huomautella säähän sopimattomista vaatteista.

Eilen ennen työpäiväni alkua pelasin hetken Pokemonia istuskellen auringossa puiston laitamilla. Vanhempi herrasmies tuli kyselemään, että häntäkö odottelen. Totesin melkein tylysti, että on tässä ihan muuta tekemistä. Kohteliaasti kuitenkin lisäsin, että olkaa hyvä, älkää häiritkö, valtaan tässä juuri salia. Virhe! Herrasmies halusi nähdä, mitä pelissä tapahtuu, ja rupesi selostamaan pelitapahtumia. Hän oli näkevinään salitaisteluissa vilisevän vuosilukuja (häh?!), ja niiden kohdalla hän aina mainitsi, mitä hänen mielestään merkittävää Venäjällä sinä vuonna oli tapahtunut. Ihan mielenkiintoista kylläkin :D Valtasin salin, kiitin harmittomaksi osoittautunutta herraa peliseurasta ja lähdin konttorille.



…ja muutama muukin huomio

Mitä viikko minulle opetti? Paljonkin, kuten aina. Heti keulilta tulee mieleeni, että jouduin tivaamaan tutussa majoituksessa rekisteröinnin tarpeellisuudesta ensimmäistä kertaa, ja että Allegron netin käyttäminen Venäjän puolella vaatii nykyään kirjautumisen. Lisäksi Suomen aseman Allegron odotussali on remontissa ja lippujenmyynti tapahtuu eri tiloissa.

Majoittujien rekisteröintisäännökset ovat kuulemma tiukentuneet. Tähänkin asti jotkut majoitukset, etenkin isommat hotellit, ovat lyhyistäkin visiiteistä automaattisesti laatineet rekisteröinnit ulkomaalaisilla passeilla majoittuville, jotkut lisämaksusta, jotkut ilman. Joissakin majoituksisissa taas ei ole mainittu mahdollisista rekisteröinneistä halaistua sanaa.

Nyt kuulemma tämä ei enää passaa, ainakin luottomajoituksessani näin kerrottiin. Jatkossa rekisteröinti tehdään, ja heillä se maksaa 250 ruplaa. No, eihän se ole iso raha, etenkin kun rupla on taas melkoisessa syöksykierteessä, mutta kun sellaiseen tuhat ruplaa ja rapiat maksavaan (huom. low season -hinta!) majoitukseen lisätään 250 ruplaa, niin onhan se prosenteissa jo ihan huomattavasti.

Minulle rekisteröinti tehtiin vastusteluistani huolimatta, mutta sitä ei tällä kertaa kuitenkaan laskutettu, koska selvästikään en ollut tiennyt tästä proseduurista, joka oli astunut vastikään voimaan tässä kyseisessä majoituksessa.

Tällä samalla viikolla toisessa tutussa majoituksessa rekisteröintiä ei tehty, eikä siitä sanallakaan mainittu. Netissä luki, että heillä rekisteröinti maksaa 150 ruplaa. Jotta näin, säännökset lienevät tiukentuneet, mahdollisesti, mutta mutta...

Allegron netistä kirjautumisineen muutama sana: ei toimi. Kirjautuminen läppärillä kyllä onnistuu itsestään avautuvan kirjautumissivun kautta, jolle naputellaan paikkanumero ja passin neljän viimeistä numeroa, mutta netti on aivan susisurkea. Ei se ennen kirjautumista ole ihan noin epävarmatoiminen ole ollut, joskin joskus netti ei toki ole toiminut ollenkaan – se tuskin on muuttunut kirjautumisenkaan myötä.

Tabletilla ja puhelimella kirjautumissivua saa houkutella kissojen koirien kanssa puolen matkaa, sitten saattaa tärpätä tai olla tärppäämättä, mutta kohta jo ollaankin Pietarin asemalla, että ei niin väliä enää. Onneksi tabletissani on oma Venäjän data, eli aivan ilman nettiyhteyksiä en Allegrossakaan yleensä jää.

Mitä muuta? Ajankohtaisten asioiden päivittämistä Suomi-talon työyhteisössäni, paljon mukavia kohtaamisia ensi syksynä aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoidemme kanssa sekä muutama  maittava myöhäinen illallinen. Illallisista kerron enemmän Maistamista-blogissani otsikolla Pietari herää kevääseen, ja vaikkei terasseille vielä pääse, niin syötävä on silti. Enjoy!

Pietari herää perjantaiaamuun.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kuwait matkakohteena


Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Kaupoissa ja ravintoloissa on töissä todella monen maan väkeä, mutta paljon intialaistaustaisia sielläkin. Väkeä on myös Egyptistä, Sri Lankasta, Irakista, Saudi-Arabiasta jne. Etnisiä kuwaitilaisia  tai saudi-arabeja emme yhdestäkään palveluammatista tavanneet, vaikka heitä kuljeksi kyllä ostoskeskuksissa, nähtävyyksissä ja ravintoloissa asiakkaina. Myös rannoilla ja puistoissa he viihtyivät lapsineen.

Etniset kuwaitilaiset pukeutuvat enimmäkseen kaapuihin. Miehillä on valkoiset kaavut ja huivit, naisilla mustat kaavut ja hunnut. Osa naisista peittää koko kasvonsa silmiä lukuun ottamatta, osalla on vain huivi päässä, ja joillain harvoilla oli myös hiukset näkyvissä kaavusta huolimatta. Uimassakin naiset olivat jonkinlaiset uintikaavut yllään.


Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, aika harvinaisia me kalpeanaamat olimme. Meitä kyllä katsottiin, mutta ei mielestäni tuijotettu ainakaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Bangladeshin Dhakassa. Eikä kukaan tullut ottamaan meistä kuviakaan :D

Matkailumaa Kuwait ei selvästikään ole. Matkailijoita ei ole huomioitu millään tavalla, turistikrääsää ei ole tarjolla, ei edes karttoja. Ei t-paitoja, ei jääkaappimagneetteja. Ei tavaraa tuputtavia basaarimyyjiäkään; saimme aivan rauhassa käyskennellä basaareissa, mitä monessa arabimaassa ei tapahdu. Tosin Qatarin Dohassa meille ei myöskään tuputettu basaareissa, tai toki muuallakaan.

Matkatoimistossa kävimme kyselemässä kiertoajelua ja karttaa. Kumpaakaan ei ollut tarjolla. Ehdottivat TripAdvisoria… Emme tosiaan kuvitelleetkaan, että jonkinlainen turistibussi kiertelisi Kuwaitissa/Kuwait Cityssä, mutta ajattelimme, että he voisivat jotenkin kiertoajelun kuitenkin järjestää.

Kiertoajeluita heiltä ei kuulemma kysellä, mutta yhden yhteystiedon he antoivat, joka taas antoi seuraavan yhteystiedon. Whatsappailimme hetken, mutta kun ei ruvennut järjestymään, niin kysyimme hotellista apua. Ja kas, hotellilla oli oma englantia puhuva kuljettaja, joka lähti meitä tuntihinnalla kierrättämään. Mielenkiintoista tosin, ettei meille mainittu mitään tällaisesta palvelusta saapuessamme. Ei tosin mainittu myöskään hotellin saunasta ja uima-altaasta, nekin kaivoimme hotellin nettisivuilta. Vähän olisi ehkä petrattavaa, vaikka hotelli muuten varsin hyvätasoinen olikin.

Kuljettajamme ja TripAdvisorin avulla sitten tutustuimme paikkaan paremmin. Löysimme mielenkiintoisia kohteita, kuten Kuwait Towers, hienoja ostoskeskuksia kauniine maisemineen, Mirror House -museo, ranta, hieno kaupunki nimeltään Salmiya yms.





Ainoa, mikä tuotti kuljettajallemme kovasti päänvaivaa, oli mausteet. Halusimme paikallisia mausteita, mutta kuljettaja ei ollut koskaan kuullut sanaa ”spice”, hän ymmärsi vain ”spicy food”. Selitimme, että jos meillä on jo ”food”, ja jos haluamme siitä ”spicy food”, niin mitä tarvitsemme. Lopulta pääsimme ostamaan paikallismausteita :D

Kuljettaja myös manaili, että bensa on kovasti kallistunut Kuwaitista. Lopulta selvisi, että se maksaa peräti 30 senttiä litralta. Mikäs siinä on kurvaillessa 5-litraisella V8-koneella.


Ja tosiaan, kuljettaja Kuwaitissa oli enemmän kuin tarpeen, Kuwait City ei ole suunniteltu kävelijöitä silmällä pitäen, kaupunkia mm. halkoo moottoritie, jota ei pysty ylittämään jalan kuin muutamasta kohdin, jolloin kävelymatkat kaupungilta esimerkiksi rannalle ovat kilometrejä ja kilometrejä. Jotenkin mieleen tulee Amerikka, tosin alkoholiton Amerikka aavikolla.





Huhtikuussa sää oli meille mieleinen. Lämmintä oli päivällä pahimmillaan +28, mutta aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta, ja totta puhuttuna asteet tuntuivat numeroita viileämmiltä. Ulkona oli ihan hyvä syödä, kävellessä tuli kuitenkin kuuma. Huoneessa oli tehokas ilmastointi, joka oli valmiiksi päällä. Kesällä mittari nousee +45 asteeseen, joka on aivan liikaa meikäläisille.

Kun matkatoimistossa mainitsimme Kuwaitin lämpimästä säästä yhtenä syynä matkailla sinne, siihenkin he totesivat, että Kuwait Cityssä on aivan liian sumuista, toissapäivänäkin oli aivan kamala sää. Olisi kuulemma kannattanut mennä Dubaihin…

Kulttuuri sanelee muutamia asioita aika tiukkaan Kuwaitissa. Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä, ja jopa hotelliin kirjautuessa ilmaantui ongelmia, kun meillä mieheni kanssa on eri sukunimet. Olisi pitänyt olla vihkitodistus mukana. Vähän aikaa neuvottelimme ja esittelimme mm. sormuksemme, jossa on toistemme nimet, ja vihdoin he ratkaisivat ongelman niin, että meistä tuli Mr. and Ms. Karpinne, että hotellin järjestelmä hyväksyy meidät pariskunnaksi. Mikko, eli Mr. Karpinne, tietysti allekirjoitti viralliset paperit, kuten majoituspaperit.



Jonkinlaisista kultturieroista puheen ollen, niin vaikka elokuvateatterissa emme vierailleet, Lonely Planet tietää kertoa, että Hollywood-leffat Kuwaitissa ovat paljon alkuperäistä lyhyempiä, kun kaikki pussailut ja nussailut on poistettu. Heh.

Myös rahanvaihdossa oli ongelmia passiemme kanssa, ei tosin sukunimiemme takia, vaan meillä olisi pitänyt olla paikallinen ID-kortti. Onneksi löytyi myös vaihtopisteitä, joihin kelpasi passi, ja löytyipä jopa sellainen, johon kelpasi passinkopio, mutta kuittia siitä vaihdosta ei kyllä saanut.

Muutenkin jäi sellainen olo usein, että meidän luultiin asuvan maassa ennemminkin kuin olevan matkailijoita, koska matkailijoita ei vain ole. Lentokenttätaksi oli aivan innoissaan lähes ilman englannin kieltäkin, kun jotenkin onnistui ymmärtämään sen, että todellakin, olemme matkailijoita, ja kiinnostuneita Kuwaitista ihan oikeasti. Ihan oikeasti J

P.S. Kuwaitin ruokakulttuurista olen kirjoittanut ruokablogissani: http://starbox.fi/maistamista/paasiaislammasta-kuwaitissa





sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Venäjän rautatiemuseo Pietarissa


Pietariin on viime vuoden lopulla avattu uusi rautatiemuseo Музей железных дорог Россииhttp://rzd-museum.ru/, joka sijaitsee Baltian rautatieaseman vieressä. Kävimme eilen tutustumassa museoon. Suosittelen muillekin!

Museo on valtava sisä- ja ulkoalueineen. Eilen oli valitettavan huono sää ulkoalueiden tutkimiseen, mutta museo on ehdottomasti toisen vierailun arvoinen, eikä 300 ruplan pääsylippukaan tunnu turhan kalliilta maksaa uudestaan.

Museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää lapsille kuin aikuisillekin, tässä muutama kuva:


Viikonloppuumme mahtui muutakin mielenkiintoista, mm. kalaravintola La Perla ja barokkityylinen huoneemme Aglaya Hotel&Courtyard -hotellissa. Näistä kokemuksista voi lukea lisää blogistani Maistamista "Pari päivää Pietarissa": http://starbox.fi/maistamista/pari-paivaa-pietarissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ravintola "Пряности и Радости" (Pryanosti i Radosti) Pietarissa


Lentomatkailijan must Pietarissa on ravintola Пряности и Радости (Pryanosti i Radosti). Miksikö? No, ravintola on julkisilla kulkevalle matkan varrella, Moskovaskaja-metroaseman vieressä. Ruoka on maistuvaa ja ravintolasta saa ilmaisen lentokenttäkuljetuksen :D Lisäksi lentolipun esittämällä laskusta tulee 10 prosentin alennus.

Emme tienneet lentokenttäkuljetuksesta etukäteen, ja tarjoilija älysi kysyä asiaa vasta laskun yhteydessä, mutta todella nopeasti he saivat järjestettyä meille taksin, joka ajoi meidät kentälle ravintolan piikkiin. Ei ollenkaan hullumpi homma. Taidamme mennä toistekin :)

Georgialainen salaatti ja hatsapuria

Lohta ja paistettuja perunoita
Plov eli pilahvi

perjantai 15. syyskuuta 2017

Tadžikistan matkakohteena


Minulla on nykyään aivan liian vähän aikaa kirjoittaa blogia. Niin monta mielenkiintoista kohdetta on jäänyt raportoimatta. Nyt olin etsimässä kukkakuvaa ystäväni syntymäpäiväonnitteluun ja päädyin selaamaan viime kesäisiä Tadzikistanin kuvia. Siitä innostuneena päätin laittaa tänne nyt ainakin kuvakollaasin, ehkäpä viikonlopun aikana ehdin ja jaksan kirjoitella tarinoitakin.

Lyhyesti tähän kuitenkin totean, että Tadzikistan on kaunis, mielenkiintoinen, vieraanvarainen maa. Vaikka Tadžikistan on entisen Neuvostoliiton köyhin maa, niin harvassa paikassa olemme saaneet kokea samanlaista vieraanvaraisuutta paikallisten ihmisten taholta.

Tadzikistan ei ole vielä kovinkaan suosittu matkailumaa, mutta meitä harvoja matkailijoita, joita he ystävällisesti vieraikseen kutsuvat, pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Tazdikistanista tulee mieleen Venäjän tasavalta Dagestan; minimaalisesti matkailijoita, mutta todella hyvä matkailupotentiaali tulevaisuudessa, jos se osataan hyödyntää ja seutu pysyy rauhallisena.

Suomalainen tarvitsee Tadzikistaniin viisumin, mutta sen saa e-viisumina 50 dollarilla alta aikayksikön. Täytimme anomuksen netissä ja sen lähettämisestä meni puoli tuntia, niin saimme sähköpostiimme viestin, että e-visa on myönnetty.

Suomesta ei ole tolkullisia lentoja Tadzikistaniin, mutta Pietarista pääsee suorilla viiden tunnin lennoilla eestaas.

Meillä tosin oli menomatkalla hieman ylimääräisiä koukeroita, kun lentoa lykättiin ensin neljällä tunnilla, jonka jälkeen vielä 12 tunnilla lisää. Tuo neljä tuntia vielä jaksettiin hengata kentällä, mutta sitten siirryttiin lentokenttähotelliin (Park Inn by Radisson Pulkovo Airport).

Hotelli oli melko tyyris, kaksi sataa euroa, ja se piti maksaa ensin omasta pussista, mutta myöhemmin lentoyhtiö Somon Air maksoi majoituksen tililleni. Muutama pistäytyminen lentoyhtiön Dushanben konttorissa siihen vaadittiin, mutta tulipahan hoidettua.


Ja sitten vihdoin pääsimme matkaan :)

Olimme varanneet ensimmäiseksi yöksi majoituksen Dushanben laitakaupungilla sijaitsevasta uudesta hotellista, Lotte Palacesta, joka osoittautui hienoksi ja hyväksi majapaikaksi ihanine puutarhoineen ja runsaine aamiaisineen. Hotellin päärakennus oli suorastaan palatsimainen.


Maailma majoituksen ulkopuolella oli yhdistelmä kauneutta, rumuutta, karuutta, luksusta, kurjuutta ja vieraanvaraisuutta. Tervetuloa Tadzikistaniin:

Laulava suihkulähde























Lisää kuvateksti










Vuorilla ajettiin kaasulla


Leivänpaistoa pikkukylässä












Tadzikistan jäi mieleen erittäin positiivisena kokemuksena. <3 p="">