sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kaunis ja kiehtova Astana

Astana River Ishim Embankment
Vietimme viime viikon lähinnä työasioissa & siskoni luona kyläilemässä Kazakstanissa, kotoisasti Kazakkilassa. Tämä oli kolmas kertamme maassa, ja tällä reissulla vierailimme Astanan lisäksi teollisuuskaupunki Karagandassa, joka oli töiden kannalta tärkeä kohde.

Menolennot meillä oli Pietarista Almatyn kautta Astanaan, takaisin Pietariin oli suora lento Astanasta. Lensimme Air Astanalla, joka on varsin hyvä lentoyhtiö, voin suositella. Kerron lisää Air Astanasta ja muista lentoyhtiöistä erillisessä postauksessa myöhemmin.

Kazakstan on kiehtova, luonnonvaroiltaan rikas maa. Iso osa pinta-alaltaan valtavasta maasta on aroa ja aavikkoa tai puoliaavikkoa, mutta etenkin suurimmat kaupungit Almaty etelässä ja Astana pohjoisessa ovat matkailijan näkökulmasta houkuttelevia, ja hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Molemmissa kannattaa käydä. Myös avaruuskeskus Baikonur kiinnostaa kovasti, mutta sinne emme ole vielä ehtineet.

Astanan ja Almatyn välillä
Ensimmäisellä vierailullamme syksyllä 2013 lensimme Pietarista Almatyyn, Almatysta lensimme niin ikään Astanaan, mutta Astanasta takaisin Almatyyn matkasimme junalla. Junamatka kesti 21 tuntia, mutta oli varsin leppoisa kokemus yöjunassa omassa makuukupeessa.

Kupee päivämoodissa

Kupee yömoodissa
Astana on maan uusi pääkaupunki, joka täyttää tänä vuonna vasta 20 vuotta, ja on rakennettu pääkaupungiksi lähes tyhjästä presidentti Nazarbajevin toimesta.

Almaty taas on vanha pääkaupunki, jota pidetään kazakstanilaisempana kuin uutta, kiiltävää ja prameaa Astanaa. Etelän Almaty on huomattavasti Astanaa lämpimämpi. Astanan säälle on ominaista tuulisuus.

Viime viikolla saimme kokea jopa hurrikaanin Astanassa ollessamme. Vettä satoi vaakatasossa ja kaupungin vanhat osat, joissa viemäröinti on puutteellista, tulvivat. Kattoja lensi ilmaan ja rakennustyömailla nosturit kaatuilivat.

Karagandassa sen sijaan satoi räntää ja rakeita lämpötilan ollessa alimmillaan -2 yöaikaan. Astanassa oli tuttuun tapaan tuulista, mutta aurinkoisina päivinä +27 astetta.



Talvet Astanassa ovat aurinkoisia, mutta todella kylmiä. Edellinen visiittimme Astanaan tapahtui talvella, aivan vuoden 2016 lopussa, jolloin pakkanen paukkui -37 asteen lukemissa ja navakka tuuli meni luihin ja ytimiin lämpimistä vaatteista huolimatta. Kazakstanissa voi talvella olla jopa lähes -50 astetta siinä missä kesällä saman verran plusasteita.

Kazakstanissa puhutaan yleisesti venäjää, se on Kazakstanin toinen virallinen kieli, mutta heillä on myös oma kielensä, joka on turkinsukuinen kazakki, jota kuitenkin puhuu vain alle 65 prosenttia väestöstä, lähinnä etniset kazakit. Englantia puhutaan heikosti, mutta jos puhutaan, niin etenkin Astanassa ja Almatyssa, ja mm. ruokalistat yms. ovat usein saatavilla myös englanniksi.

Kazakstanin suurin uskonto on islam, toiseksi eniten on ortodokseja. Islam ei kuitenkaan näy kovin vahvasti Kazakstanin katukuvassa muuten kuin etenkin Astanan upeina, suureellisina moskeijoina, joskin kauniita ortodoksikirkkoja on myös. Nyt vieraillessamme oli meneillään islamin ramadan, jota tapaamamme ihmiset noudattivat varsin vaihtelevasti, kuten uskontoakin tunnutaan harjoittavan.

Ruokakulttuuri on kazakstanilaista, keskiaasialaista, höystettynä entisen Neuvostoliiton vaikutteilla. Ruokakulttuurista voi lukea enemmän blogistani siskoni kirjoittamana. Ja paljon herkullisia kuvia löytyy tuoreesta blogipostauksestani Tanjan Maistamista.

Ruokakulttuurista totean tässä vain lyhyesti, että hevonen on paljon käytetty, perinteinen raaka-aine kazakstanilaisessa keittiössä, ja kaikki osat hevosesta pyritään hyödyntämään, myös sisäelimet. Moni perinneruoka sisältääkin hevosta muodossa tai toisessa. Tässä hyvin perinteinen herkku, kazy:


Työkaverimme Emppu oli viime viikolla ensimmäistä kertaa Kazakstanissa. Hän oli kiinnostunut tutustumaan Astanan nähtävyyksiin, mutta hänellä oli siihen aikaa ainoastaan yksi ilta, eli muutamia tunteja.

Suunnittelimme Empulle seuraavanlaisen kaupunkikierroksen (alla). Kierroksen toteutus on helppo järjestää taksilla, jonka kanssa sovitaan tuntitaksa, joka on noin 1500-2000 tengen (nykykurssilla noin 4-5 euroa) hinnoissa per tunti, riippuen vähän taksista, kuljettajasta sekä omista neuvottelutaidoista. Museot jäivät illalla tapahtuvan kierroksen ulkopuolelle aukioloaikojensa takia.



Tässä kuviamme näistä kohteista vuosilta 2013, 2016 ja 2018:

Khan Shatyr
Khan Shatyr
Independence Square

Independence Square

City Park

City Park
Nur-Astana Mosque
Palace of Peace and Reconciliation
Palace of Peace and Reconciliation

Palace of Peace and Reconciliation

Hazret Sultan Mosque. Moskeija on rakennettu vuonna 2012 ja sinne mahtuu 5000 henkeä.

Hazret Sultan Mosque

Bayterek

Bayterek

Bayterek

Bayterek
Bayterek-tornin ylätasanteella on kullitettu käden kuva, jonka mallina on ollut Nursultan Nazarbaev, joka on hallinnut Kazakstania vaatimattomasti koko sen itsenäisyyden ajan.

Tässä muita kuviamme Astanasta eri vuosilta:

Astanan "portit"

Näkymä siskon ikkunasta joelle



River Ishim Embankment

River Ishim Embankment

Presidentin palatsi, Ak Orda






Stalinin hammas


National Archives of Kazakhstan, kansallisarkisto

Ikuinen tuli Astanan keskusaukiolla
Tyhjästä nyhjästy kaupunki, absurdi Astana



Kazakstanin puolustusministeriö, matala rakennus taustalla
Park of Lovers


Koulujen päättäjäiset perjantaina 25.5.2018












perjantai 13. huhtikuuta 2018

Pietari herää kevääseen, ja muutama muukin huomio


Pietari herää kevääseen
Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari.

Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin.

Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella kuitenkin totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivät lähteneet mukaan. Niin, Venäjällä aika monet tutut ja tuntemattomat ihmiset katsovat asiakseen huomautella säähän sopimattomista vaatteista.

Eilen ennen työpäiväni alkua pelasin hetken Pokemonia istuskellen auringossa puiston laitamilla. Vanhempi herrasmies tuli kyselemään, että häntäkö odottelen. Totesin melkein tylysti, että on tässä ihan muuta tekemistä. Kohteliaasti kuitenkin lisäsin, että olkaa hyvä, älkää häiritkö, valtaan tässä juuri salia. Virhe! Herrasmies halusi nähdä, mitä pelissä tapahtuu, ja rupesi selostamaan pelitapahtumia. Hän oli näkevinään salitaisteluissa vilisevän vuosilukuja (häh?!), ja niiden kohdalla hän aina mainitsi, mitä hänen mielestään merkittävää Venäjällä sinä vuonna oli tapahtunut. Ihan mielenkiintoista kylläkin :D Valtasin salin, kiitin harmittomaksi osoittautunutta herraa peliseurasta ja lähdin konttorille.



…ja muutama muukin huomio

Mitä viikko minulle opetti? Paljonkin, kuten aina. Heti keulilta tulee mieleeni, että jouduin tivaamaan tutussa majoituksessa rekisteröinnin tarpeellisuudesta ensimmäistä kertaa, ja että Allegron netin käyttäminen Venäjän puolella vaatii nykyään kirjautumisen. Lisäksi Suomen aseman Allegron odotussali on remontissa ja lippujenmyynti tapahtuu eri tiloissa.

Majoittujien rekisteröintisäännökset ovat kuulemma tiukentuneet. Tähänkin asti jotkut majoitukset, etenkin isommat hotellit, ovat lyhyistäkin visiiteistä automaattisesti laatineet rekisteröinnit ulkomaalaisilla passeilla majoittuville, jotkut lisämaksusta, jotkut ilman. Joissakin majoituksisissa taas ei ole mainittu mahdollisista rekisteröinneistä halaistua sanaa.

Nyt kuulemma tämä ei enää passaa, ainakin luottomajoituksessani näin kerrottiin. Jatkossa rekisteröinti tehdään, ja heillä se maksaa 250 ruplaa. No, eihän se ole iso raha, etenkin kun rupla on taas melkoisessa syöksykierteessä, mutta kun sellaiseen tuhat ruplaa ja rapiat maksavaan (huom. low season -hinta!) majoitukseen lisätään 250 ruplaa, niin onhan se prosenteissa jo ihan huomattavasti.

Minulle rekisteröinti tehtiin vastusteluistani huolimatta, mutta sitä ei tällä kertaa kuitenkaan laskutettu, koska selvästikään en ollut tiennyt tästä proseduurista, joka oli astunut vastikään voimaan tässä kyseisessä majoituksessa.

Tällä samalla viikolla toisessa tutussa majoituksessa rekisteröintiä ei tehty, eikä siitä sanallakaan mainittu. Netissä luki, että heillä rekisteröinti maksaa 150 ruplaa. Jotta näin, säännökset lienevät tiukentuneet, mahdollisesti, mutta mutta...

Allegron netistä kirjautumisineen muutama sana: ei toimi. Kirjautuminen läppärillä kyllä onnistuu itsestään avautuvan kirjautumissivun kautta, jolle naputellaan paikkanumero ja passin neljän viimeistä numeroa, mutta netti on aivan susisurkea. Ei se ennen kirjautumista ole ihan noin epävarmatoiminen ole ollut, joskin joskus netti ei toki ole toiminut ollenkaan – se tuskin on muuttunut kirjautumisenkaan myötä.

Tabletilla ja puhelimella kirjautumissivua saa houkutella kissojen koirien kanssa puolen matkaa, sitten saattaa tärpätä tai olla tärppäämättä, mutta kohta jo ollaankin Pietarin asemalla, että ei niin väliä enää. Onneksi tabletissani on oma Venäjän data, eli aivan ilman nettiyhteyksiä en Allegrossakaan yleensä jää.

Mitä muuta? Ajankohtaisten asioiden päivittämistä Suomi-talon työyhteisössäni, paljon mukavia kohtaamisia ensi syksynä aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoidemme kanssa sekä muutama  maittava myöhäinen illallinen. Illallisista kerron enemmän Maistamista-blogissani otsikolla Pietari herää kevääseen, ja vaikkei terasseille vielä pääse, niin syötävä on silti. Enjoy!

Pietari herää perjantaiaamuun.