lauantai 19. joulukuuta 2015

Pietarin kauneutta

Picture by Miguel.
Miniloman, esimerkiksi kolme päivää, voi Pietarissa viettää monella monella tavalla. Pietarissa on jokaiselle jotakin ja se muuttuu sekä kehittyy alati. Pietari on itsessään jo nähtävyys, sen historiallinen keskusta on UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalla.

Jotkut Pietarin nähtävyyksistä ovat kuitenkin enemmistön mielestä ylitse muiden, ja jopa legendaarisina pidettyjä, kuten Eremitaasi, ja nämä nähtävyydet useimmat haluavat nähdä - jotkut jopa moneen kertaan.

Eremitaasi. Picture by Miguel.
Eremitaasi. Picture by Miguel.
Eremitaasi. Picture by Miguel.
Olen emännöinyt monia erilaisia vierailuja Pietarissa. Jokainen vierailu on aina omanlaisensa, jokainen vieras on erilainen; näkee ja kokee Pietarin - samatkin nähtävyydet, vierailukohteet, Pietarin arjen - eri tavalla. Ensikertalaisen ihailua ja ihmettelyä on aina hienoa seurata.

Matkaohjelmaksi valitsemme usein perinteisiäkin kohteita, mutta monet vieraat haluavat myös nähdä ydinkeskustan ulkopuolelle, sinne, missä Nevskin koreus on hälvennyt ja tavalliset ihmiset elävät arkeaan. Pietarissa on paljon mielenkiintoisia lähiöitä.

Joskus varaamme teemakävelyn Peter's Walkilta, mutta olen myös itse kävelyttänyt porukkaa teemakävelyn tyylisesti ympäriinsä hieman kauempana pääkadun kiireestä, takapihoilla ja puistoissa.

Tämän blogikirjoituksen minut innoitti kirjoittamaan eräs pieni eurooppalaisryhmä, Alberto, Miguel ja Susanne, joiden kanssa olimme Pietarissa kolme päivää - ja erityisesti heidän ottamansa valokuvat, joita olen käyttänyt tässä blogikirjoituksessani.

Sain luvan käyttää Miguelin ja Susannen Pietari-kuvia, ja tuntui mielenkiintoiselta katsoa niiden kautta, miten nämä mukavat ja avoimet eurooppalaiset, saksalainen Susanne ja espanjalainen Miguel, Pietarin näkivät. Mielenkiintoisia kuvakulmia, hienoja otoksia!

Käyntikohteisiimme kuului mm. taidekeskus Pushkinskaja 10, «Пушкинская-10» (sisäänkäynti osoitteessa Ligovskij Prospekt 53, Пушкинская ул. 10, вход с Лиговского пр. 53, под арку). Emme olleet varanneet ekskursiota taidekeskukseen, koska meillä ei ollut niin paljon aikaa, mutta ekskursiokin onnistuu kyllä, jos kiinnostusta on. Tällainen обзорная экскурсия, eli päällispuolinen töllistelykin, on ihan ihan kivaa.


Puskinskaja 10. Picture by Miguel.
Legendaarinen rokkiklubi Fish Fabrique. Picture by Susanne.
Kävimme kurkistamassa myös entiselle slummialueelle osoitteessa Ligovskij 50, jonka pitkissä rakennuksissa toimii nykyään lukematon määrä pieniä toimistoja sekä joitain mielenkiintoisia baareja ja klubeja.

Loft Project Etagi. Picture by Miguel.
Samalla reissulla kävimme myös Loft Project Etagin katolla, joka on yksi suosikkipaikoistani, jossa tuppaan käyttämään useimmiten kaikki ystäväni ja vieraani. Yleensä toivon Peterin slummikävelyilläkin, että Loft Project Etagi (Ligovskij 74) kuuluu kierrokseen.

Loft Project Etagi. Picture by Susanne.
Loft Project Etagi. Picture by Miguel.
Ligovski Prospekt. Picture by Miguel.

Kirkko veren päällä. Picture by Miguel.
Kirkko veren päällä. Picture by Miguel.
Palatsin aukio Iisakin kirkon näköalatasanteelta kuvattuna. Picture by Miguel.
Aleksanterin teatteri. Picture by Miguel.
Sfinksi. Picture by Miguel.
Anitskovin silta, hevospatsas. Picture by Susanne.
Nevski Prospekt. Picture by Susanne.
Iisakin kirkko. Picture by Susanne.
Vasilinsaaren strelka. Picture by Susanne.

Gribojedovin kanava. Taustalla Kazanin tuomiokirkko ja Dom Knigi. Picture by Susanne.
Picture by Susanne.
Tsaikovskin hauta Tihvinän hautausmaalla Aleksanteri Nevskin luostarin alueella. Picture by Susanne.

Tihvinän hautausmaa.
Ja tietenkin söimme hyvin:

Georgialaiset alkupalat. Picture by Susanne.
Tonnikalasalaatti. Picture by Susanne.
Venäläisiä piirakoita. Picture by Susanne.
Perinteisesti. Picture by Susanne.
 Kiitos kivasta reissusta, Alberto, Susanne ja Miguel! Kiitos, Pietari!

Tämä on kirjoituksen ainoa kuva, jonka otin minä.




keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Tällanen ol' pikkujoulu Viipurissa


Autolla Viipuriin
Ei ihan hurjan usein ole Viipurissa nyt viime aikoina käyty, eikä etenkään omalla autolla.

Tämä tarina alkaa siitä, että viime lauantaina oli päästävä Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston pikkujouluihin Viipuriin, mutta sopivaan aikaan kulkevaa, helppoa julkista yhteyttä ei ollut.

Päätimme siis lähteä omalla autollamme valoisan ja hyvän sään aikana.

Suomen raja meni sukkana läpi autokaistan kautta, mutta saapuessamme Venäjän rajalle emme päässeet edes tullialueelle kuin jo tovin jonotettuamme.Venäläiset ostosmatkailijat olivat siis jo ehtineet kansoittaa rajan, joten ruuhkaa oli, mutta lopulta jonot vetivät odotettua paremmin; silti päivä oli ehtinyt jo pimentyä.

Ennen tosiaan ajelin omalla autollani jatkuvasti Venäjälle, mutta nyt kun Allegro-aikana automatkailu on ollut osaltamme lähes olematonta, satuimme sitten osumaan venäläisten kaistalle tullialueen jonossa.

Asian selvitessä rajahenkilökunnalle meitä ei kuitenkaan ajatettu suomalaisten jonon hännille tai odotutettu, kuten kauhutarinat kertovat, vaan ajoimme sivuun tarkistusten ajaksi ja pääsimme sitten venäläisten kaistaa tullialueelta ulos ilman mitään viivästyksiä. Emmekä tosin olleet edes ainoita suomalaisia väärässä jonossa. Ehkäpä kaistat voisi merkitä? Helpottaisi varmaankin kaikkia.

No, rajahenkilönainen oli jopa hyvin ystävällinen, kun neuvoi meille, miten raja-alueella käyttäydytään, ja oli sitä mieltä, ettei pieni kaistasekoilu haittaa mitään, kun asiaa kovasti pahoittelimme.

Pikkujouluihin ehdimme hieman myöhässä jonojen takia, juhlat kuitenkin sujuivat oikein mukavasti.

Tiernaajat by SVS:n Lappeenrannan osaston väki
Ravintola Marco Polo
Pikkujoulujen jälkeen lähdimme vielä illalliselle. Olin jostain bongannut Punaisenlähteentorin laidalla sijaitsevan meille uuden ravintolatuttavuuden, Marco Polon.

Listat olivat venäjäksi ja suomeksi, liekö englanniksikin - taisivat olla. Mikko ajatteli tilata karitsaa, mutta sitäpä ei sattunut enää olemaan. Minä tilasin alkupalan nimeltä parmezhano ja stroganovin. Risto otti burgerin. Mikko päätyi vitello tonnatoon ja saslikkiin.

Risto photobombasi parmezhano-kuvan :D
Stroganov
Vitello tonnato

Ensin pöytään tuotiin Mikon vitello tonnato ja miun stroganov. Mielenkiintoinen järjestys miun ruuilla. Sitten Ristolle tuotiin Mikon saslikki. Kun kerroimme sen olevan Mikolle, tarjoilija kysyi, että olikos teille tulossa sitten vielä jotain muutakin. Ja olihan meille, miun alkupala ja Riston burgeri. Tilaukset olivat siis hieman sekaisin. Eipä se mitään, loput ruuat tulivat varsin nopeasti.

Laskustakin sitten puuttui skumppa, jonka he käsin siihen lisäsivät, mutta pieniä juttuja siihen nähden, että ruoka oli oikein hyvää eikä maksanut juuri mitään. Ruokalasku juomineen oli kolmisenkymppiä kolmen hengen seurueeltamme.

Erityishyvää oli parmezhano, ja se oli nätisti laitettu esillekin, samoin vitello tonnato. Saslikki ei ollut ollenkaan kuivaa, vaikka kuivuus tuppaa joskus olemaan sen helmasynti, päinvastoin, se oli oikein mehukas. Negatiivista palautetta saivat vain burgerin kyljessä olleet ranskalaiset, jotka eivät olleet perusburgerilaisketjuliikettä kummemmat, mutta kiva esillepano kuitenkin.

Ravintolan erikoisuutena mainittakoon pöydässämme ollut telkkari, joka näytti webbikameran kuvaa Punaisenlähteentorilta Leninin patsaan takapuolesta, haha.

Illallisen jälkeen tarvitsimme vielä vettä hotellihuoneeseen. Olihan ällistys suuri, kun Pietarissa olemme tottuneet siihen, että kaupat ovat enemmän tai vähemmän 24/7 auki, niin marketti olikin mennyt kiinni jo klo 22. Olihan tämä toki tiedossamme, mutta ei aktiivisessa muistissamme ;) Onneksi Nesteen huoltoasema pelasti janoiset matkailijat.

Hotelli Druzhba
Sitten pääsimmekin jo majoituspaikkaamme, Druzhbaan. Vanha ja virttynyt Druzhba valikoitui vartioidun, helpon, turvallisen ja edullisen parkkinsa ansiosta. 150 ruplaa siitä, että auto seisoo vuorokauden aidatulla parkkipaikalla katuvalon alla, jonka tolpassa on kamera, ja kameraa valvoo mies parkkialueen suulla olevassa kopissa ympäri vuorokauden.

Jutun juurta antaa myös majoituksen hinta. Maksoimme Druzhban hotellisivun kautta varatusta majoituksestamme (2HH, aamiainen, alkudrinkki, sauna) 27 euroa, siis 13,50 euroa per nokka. Melko edukasta.

Nettivaraajan huonehintaan kuuluvat drinkit
No, huoneemme toki oli ihan sieltä edukkaimmasta päästä myös. Mitään, ei siis mitään ole korjattu/muutettu/parannettu sitten rakentamisvuoden, 1982 - aivan kuin olisimme aikakoneeseen astuneet.


Huoneemme sijainti oli myös varsin edullinen, eli siis epäedullinen tässä tapauksessa. Yöuntamme viihdyttivät monenmoiset erilaiset äänet: hissin äänet, junien äänet, aseman kuulutukset, hotellin diskoteekki, parkkipaikalla kurvailevan Ladan diskoteekki, jonkun toisen Ladan varashälytys, rappusten paukutusjengi, roska-auto. Toki möykkä olisi ollut hieman hentoisempi, jos olisimme pitäneet huoneemme ison tuuletusikkunan kiinni.

Kokonaisviihtyvyyttämme lisäsi allergiaa stimuloiva kokolattiamatto, jossa oli roiskeita todennäköisesti jo Kekkosen ajalta.

Siltikin, vaikka huone oli "peruskuntoinen" eli ruppanen, majoitus oli hintansa väärti. Petivaatteet olivat puhtaat, pyyhkeet myös, ei valittamista. Ja aamupala oli hyvän monipuolinen. Menisin uudelleen. Ja onhan Druzhbassa tarjolla jo aimo liuta remontoitujakin huoneita kaikenlaisille rahakkaille nirppanokille ;)

Aamiaista Druzhbassa
Kuriositeettina mainittakoon, että kaupunkitaksi hotellista tilattuna maksoi sata ruplaa (noin 1,33 euroa). Ei paha.


Seuraavana päivänä oli kiva sää hieman retkeillä. Karusellin shoppailujen lisäksi kävimme hieman kuvauskävelyllä:



Viipuri on aina ollut meille mieleinen kaupunki, kuten oli nytkin. Monenlaista, moneen makuun. Suosittelemme!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Aamiaisajatuksia @ Piter


Saavuttuani eilen viimeisellä junalla Pietariin valmiiksi jo nälkäisenä, olin aamulla niin nälkäinen, että päätin käydä ihan aamiaisella.

Olin pariin otteeseen kiinnittänyt huomiota Nevski Grand -hotellin edessä olevaan kylttiin, jossa aamiainen luvataan 300 ruplalla. Kohtuullisen edulliseltahan tuo tuntuu, mutta kyltin mukaan heidän bisnelounaansa olisi jopa edullisempi, 270 ruplaa.

Saapuessani aamiaiselle minulta kysyttiin huoneen numeroa. Vastasin, etten majoitu hotellissa. Aamiaislistaan kirjattiin, että olen kadulta ;)

Aamiainen oli melko perinteinen, runsas hotelliaamiainen seisovasta pöydästä. Oli munakasta ja keitettyä munaa, makkaraa ja nakkia, perunaa, leikkeleitä ja juustoa, marinoitua salaattia, silliä, puuroa, muroja, leipää, makeita leivonnaisia, hedelmiä, jukurttia, mehuja, teetä...

Minua miellytti hedelmien paljous, mutta harmitti tuoreiden kasvisten ja vihannesten puuttuminen. Olisin kaivannut leivälleni kurkkua, tomaattia tai tuoretta salaattia - tai sitten edes suolakurkkua. Nyt oli tyytyminen päärynäviipaleisiin. Ihan hyvää kyllä niinkin :)


Rahkatäytteiset blinit olivat todella herkullisia ja uuniomena kiva erikoisuus. Maha tuli täyteen, vähän liiankin. Eipä tarvinnut lounaalla käydä runsaan, myöhäisen aamiaisen ansiosta.

Aamiaishuoneessa toimii wi-fi. Kysyin salasanaa parilta tarjoilijalta, jotka seisoskelivat aamiaishuoneessa. Tarjoilijat ohjasivat minut huoneen ovella aamiaisvieraita vastaanottamassa olevan työntekijän pakeille kysymyksineni. Tämä henkilö vei minut näiden tarjoilijoiden vieressä olevan hyllyn luo ja ojensi minulla seinällä olevan kyltin, jossa oli salasana. :D

Niin siis, eivätkö nämä tarjoilijat olisi voineet tätä tehdä? Vai eikö heille ollut kerrottu, että salasana löytyy heidän selkänsä takaa? Sillä on valta, jolla on tieto...Vai eikö se kuulunut heidän tehtäviinsä, saako salasanan ojentaa vain tämä kyseinen henkilö? Tällainen hierarkia vähän hymyilyttää ;) No, työllistävä vaikutus; tarvittiin kolmen henkilön työpanos salasanan antamiseen.