Tällanen ol' pikkujoulu Viipurissa

Autolla Viipuriin

Ei ihan hurjan usein ole Viipurissa nyt viime aikoina käyty, eikä etenkään omalla autolla.

Tämä tarina alkaa siitä, että viime lauantaina oli päästävä Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston pikkujouluihin Viipuriin, mutta sopivaan aikaan kulkevaa, helppoa julkista yhteyttä ei ollut.

Päätimme siis lähteä omalla autollamme valoisan ja hyvän sään aikana.

Suomen raja meni sukkana läpi autokaistan kautta, mutta saapuessamme Venäjän rajalle emme päässeet edes tullialueelle kuin jo tovin jonotettuamme.Venäläiset ostosmatkailijat olivat siis jo ehtineet kansoittaa rajan, joten ruuhkaa oli, mutta lopulta jonot vetivät odotettua paremmin; silti päivä oli ehtinyt jo pimentyä.

Ennen tosiaan ajelin omalla autollani jatkuvasti Venäjälle, mutta nyt kun Allegro-aikana automatkailu on ollut osaltamme lähes olematonta, satuimme sitten osumaan venäläisten kaistalle tullialueen jonossa.

Asian selvitessä rajahenkilökunnalle meitä ei kuitenkaan ajatettu suomalaisten jonon hännille tai odotutettu, kuten kauhutarinat kertovat, vaan ajoimme sivuun tarkistusten ajaksi ja pääsimme sitten venäläisten kaistaa tullialueelta ulos ilman mitään viivästyksiä. Emmekä tosin olleet edes ainoita suomalaisia väärässä jonossa. Ehkäpä kaistat voisi merkitä? Helpottaisi varmaankin kaikkia.

No, rajahenkilönainen oli jopa hyvin ystävällinen, kun neuvoi meille, miten raja-alueella käyttäydytään, ja oli sitä mieltä, ettei pieni kaistasekoilu haittaa mitään, kun asiaa kovasti pahoittelimme.

Pikkujouluihin ehdimme hieman myöhässä jonojen takia, juhlat kuitenkin sujuivat oikein mukavasti.

Tiernaajat by SVS:n Lappeenrannan osaston väki

Ravintola Marco Polo

Pikkujoulujen jälkeen lähdimme vielä illalliselle. Olin jostain bongannut Punaisenlähteentorin laidalla sijaitsevan meille uuden ravintolatuttavuuden, Marco Polon.

Listat olivat venäjäksi ja suomeksi, liekö englanniksikin - taisivat olla. Mikko ajatteli tilata karitsaa, mutta sitäpä ei sattunut enää olemaan. Minä tilasin alkupalan nimeltä parmezhano ja stroganovin. Risto otti burgerin. Mikko päätyi vitello tonnatoon ja saslikkiin.

Risto photobombasi parmezhano-kuvan :D

Stroganov

Vitello tonnato

Ensin pöytään tuotiin Mikon vitello tonnato ja miun stroganov. Mielenkiintoinen järjestys miun ruuilla. Sitten Ristolle tuotiin Mikon saslikki. Kun kerroimme sen olevan Mikolle, tarjoilija kysyi, että olikos teille tulossa sitten vielä jotain muutakin. Ja olihan meille, miun alkupala ja Riston burgeri. Tilaukset olivat siis hieman sekaisin. Eipä se mitään, loput ruuat tulivat varsin nopeasti.

Laskustakin sitten puuttui skumppa, jonka he käsin siihen lisäsivät, mutta pieniä juttuja siihen nähden, että ruoka oli oikein hyvää eikä maksanut juuri mitään. Ruokalasku juomineen oli kolmisenkymppiä kolmen hengen seurueeltamme.

Erityishyvää oli parmezhano, ja se oli nätisti laitettu esillekin, samoin vitello tonnato. Saslikki ei ollut ollenkaan kuivaa, vaikka kuivuus tuppaa joskus olemaan sen helmasynti, päinvastoin, se oli oikein mehukas. Negatiivista palautetta saivat vain burgerin kyljessä olleet ranskalaiset, jotka eivät olleet perusburgerilaisketjuliikettä kummemmat, mutta kiva esillepano kuitenkin.

Ravintolan erikoisuutena mainittakoon pöydässämme ollut telkkari, joka näytti webbikameran kuvaa Punaisenlähteentorilta Leninin patsaan takapuolesta, haha.

Illallisen jälkeen tarvitsimme vielä vettä hotellihuoneeseen. Olihan ällistys suuri, kun Pietarissa olemme tottuneet siihen, että kaupat ovat enemmän tai vähemmän 24/7 auki, niin marketti olikin mennyt kiinni jo klo 22. Olihan tämä toki tiedossamme, mutta ei aktiivisessa muistissamme ;) Onneksi Nesteen huoltoasema pelasti janoiset matkailijat.

Hotelli Druzhba

Sitten pääsimmekin jo majoituspaikkaamme, Druzhbaan. Vanha ja virttynyt Druzhba valikoitui vartioidun, helpon, turvallisen ja edullisen parkkinsa ansiosta. 150 ruplaa siitä, että auto seisoo vuorokauden aidatulla parkkipaikalla katuvalon alla, jonka tolpassa on kamera, ja kameraa valvoo mies parkkialueen suulla olevassa kopissa ympäri vuorokauden.

Jutun juurta antaa myös majoituksen hinta. Maksoimme Druzhban hotellisivun kautta varatusta majoituksestamme (2HH, aamiainen, alkudrinkki, sauna) 27 euroa, siis 13,50 euroa per nokka. Melko edukasta.

Nettivaraajan huonehintaan kuuluvat drinkit

No, huoneemme toki oli ihan sieltä edukkaimmasta päästä myös. Mitään, ei siis mitään ole korjattu/muutettu/parannettu sitten rakentamisvuoden, 1982 - aivan kuin olisimme aikakoneeseen astuneet.

Huoneemme sijainti oli myös varsin edullinen, eli siis epäedullinen tässä tapauksessa. Yöuntamme viihdyttivät monenmoiset erilaiset äänet: hissin äänet, junien äänet, aseman kuulutukset, hotellin diskoteekki, parkkipaikalla kurvailevan Ladan diskoteekki, jonkun toisen Ladan varashälytys, rappusten paukutusjengi, roska-auto. Toki möykkä olisi ollut hieman hentoisempi, jos olisimme pitäneet huoneemme ison tuuletusikkunan kiinni.

Kokonaisviihtyvyyttämme lisäsi allergiaa stimuloiva kokolattiamatto, jossa oli roiskeita todennäköisesti jo Kekkosen ajalta.

Siltikin, vaikka huone oli "peruskuntoinen" eli ruppanen, majoitus oli hintansa väärti. Petivaatteet olivat puhtaat, pyyhkeet myös, ei valittamista. Ja aamupala oli hyvän monipuolinen. Menisin uudelleen. Ja onhan Druzhbassa tarjolla jo aimo liuta remontoitujakin huoneita kaikenlaisille rahakkaille nirppanokille ;)

Aamiaista Druzhbassa

Kuriositeettina mainittakoon, että kaupunkitaksi hotellista tilattuna maksoi sata ruplaa (noin 1,33 euroa). Ei paha.

Seuraavana päivänä oli kiva sää hieman retkeillä. Karusellin shoppailujen lisäksi kävimme hieman kuvauskävelyllä:

Viipuri on aina ollut meille mieleinen kaupunki, kuten oli nytkin. Monenlaista, moneen makuun. Suosittelemme!