Päivän Pietari: venäläiset bändit Nevskillä

Kuvankaappaus Gala Bondarenkon videolta 17.10.21

Pari viikkoa sitten sunnuntaina Facebookin "Питер, которого вы не знаете" -ryhmässä Gala Bondarenko julkaisi videon, joka on kuvattu lauantaina alkuillasta Nevskillä Kazanin katedraalin kohdalla. 

Videolla soittaa venäläinen bändi venäläistä poppista. Joku tanssii (kuin kukaan ei näkisi), toinen istuu maassa tuhannen humalassa ja jammailee, yksi naukkailee juomaa pullostaan silmin nähden nauttien musiikista, ihmisiä pysähtyy kuuntelemaan, osa ihmisistä vain kiirehtii ohi. Minulla on vastaavanlaisia kuvaamiani videoita vuosien ajalta.

Katusoittajissa on jotain niin pietarilaista. Katusoittajia esiintyy lähes vuoden ympäri etenkin ydinkeskustassa, Nevskillä ja Nevskin sivukaduilla, joskus joka aukiolla ja risteyksessä on omansa, mutta esiintyjiä on myös muissa paikoissa, missä liikkuu paljon ihmisiä, kuten metroasemien lähellä ja puistoissa.

Välillä esiintymässä on myös muita taiteilijoita, saippuakuplien puhaltajia, tulenpuhaltajia, akrobaatteja, tanssijoita, kaikenlaisten instrumenttien, jopa tyhjien pullojen soittajia - vain mielikuvitus lienee rajana, mitä kaikkea kadulla voi esittää.

Saippuakuplataitelija Pietarissa syyskuussa 2015

Tuona lokakuun viikonloppuna oli lämpötila jo lähellä nollaa Pietarissa, ihmiset kulkivat talvitakeissaan ja pipoissaan, bändi soitti ja lauloi kuin kesällä konsanaan.

Itse olen niitä, jotka pysähtyvät kuuntelemaan ja laittavat muutaman rahan hattuun/soitinlaatikkoon, jos ei ole kovin kiire. Ja tosiaan, otan välillä myös kuvia, videon tai videoita, joilla sitten kidutan läheisiäni. No ei kai sentään, mieheni kyllä kerran tai pari kuuntelee ja katselee videot mielellään, mutta eihän se kuuntelu yleensä kertaan tai pariin jää, hihi.

Nyt olen viime aikoina kuunnellut tätä videota säännöllisen epäsäännöllisesti. Biisi on tuttu, mutta esittäjästä tai kappaleesta en ole saanut kiinni toistaiseksi, enkä ole oikeastaan kovasti välittänyt saadakaan. Jokin tässä tunnelmassa vaan vetoaa, ja vaikka olen sanonut monta kertaa, ettei minulla ole ollut juurikaan ikävä Pietariin nyt korona-aikana, niin johan taas on.

Taustana kuitenkin, että vuosikausiin ole ollut sellaista kuukautta, etten olisi Pietarissa käynyt. Ja nyt olen viimeksi poistunut Pietarista 28.2.2020.

Päivän Pietari: Moika-joki jäässä

Moika helmikuussa 2016. Мойка.

 

Päivän Pietari: Fruktovaja Lavka

Yksi suosikeistani Pietarissa on vuosien varrella ollut Fruktovaja Lavka. Se on hedelmä- ja herkkukauppa, mutta se on ollut useamman vuoden ajan lisäksi myös ravintola ja kahvila. 

Fruktovaja Lavkoja on muutamia ympäri Pietaria, mutta puhun tässä yhteydessä ydinkeskustassa sijaitsevasta Fruktovaja Lavkasta.

Fruktovaja Lavkasta olen kirjoittanut postauksen jo vuonna 2014: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2014/06/hedelmakauppa-fruktovaja-lavka.html. Silloin kauppa sijaitsi Malaja Konjusellanajalla, eikä sen yhteydessä ollut kahvila-ravintolaa. 

Nykyisellään Fruktovaja Lavka -kauppa sijaitsee jälleen Malaja Konjusennajalla, mutta Bolshaja Konjusennajalla on myös Fruktovaja Lavka Cafe, jossa on pienen kaupan yhteydessä kahvila-ravintola. Nyt tällä hetkellä tosin Boshaja Konjusennajan liike on valitettavasti suljettuna, on ollut viime marraskuusta alkaen koronatilanteen takia. 

Päivän Pietari: Kuznechnyy rynok

Kuznechnyy rynok -kauppahalli on yksi Pietarin historiallisesti merkittävistä kauppahalleista ja näkemisen arvoinen paikka kaupungin keskusta-alueella. Nämä kuvat ovat vuodelta 2012.

Nettiosoite: https://vk.com/kuzmarketspb 
Osoitetiedot: Kuznechnyy Rynok, Kuznechnyy Pereulok, 3. Metro Vladimirskaja/Dostojevskaja.
Кузнечный Рынок, Кузнечный переулок, д. 3. Метро «Владимирская», «Достоевская».

Päivän Pietari: Taidekeskus Pushkinskaja-10, Арт-центр «Пушкинская-10»

Kuvissa on vuosien varrella hyvinkin tutuksi tullut Taidekeskus Pushkinskaja-10. Siellä on käyty porukalla pällistelemässä pihalla, välillä koluttu kaikki työtilat ja näyttelyt oppaan johdolla tai ilman opasta, silloin tällöin pistäydytty myös kahvilla ja kaljalla - joista tosin kumpikaan ei minulle maistu ;)

Netissä on lisätietoja paikasta: https://p-10.ru/forvisitors/. 

Nämä kuvat ovat vuodelta 2005. Voisin myöhemmin ehkä lisätä vähän tuoreempiakin, jos jaksan niitä kaivaa.

Päivän Pietari: Junona

Etsin tänään hatsapurikuvia Maustamista-blogiani varten. Selailin luonnollisestikin Georgian ja Armenian lisäksi paljon Venäjä-albumeja sekä Pietari-albumeja. Ja niitä molempia on paljon, etenkin Pietaria ihan ylivertaisesti. Tästä syntyi idea päivän Pietari-postauksesta. 

Kuvia matkojen varrelta on miun korona-ajan innovaatio, jota olen jatkanut vaihtelevasti. Eli olen postaillut Matkamittariini matkakuvan tai -kuvia silloin tällöin tarinoiden kera. 

Pietari-postaus tulee myös olemaan kuva, kuvia tai video, mahdollisesti tarinan kanssa tai ilman. Kokeilen nyt ensin, josko jaksaisin laittaa kuvan päivittäin, mutta epäilen tätä suuresti jo tässä vaiheessa, heh.

Aloitan joulukuisella Junonalla. Junona on ulkotori Pietarin laidalla, sieltä löytyy ihan vaikka mitä. Ja siellä tulee aina. Kuvat ovat joulukuulta 2016.

Junona - Jugo-Zapadnaja Jarmarka, Юнона - Юго-Западная Ярмарка
Osoite: ulitsa Marshala Kazakova, 35. ул. Маршала Казакова, д. 35
Nettisivut: www.spb-unona.ru

Kuvia matkojen varrelta - Pietari @ Venäjä

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva edellisiltä matkoiltamme, kun tällä hetkellä globaalit syyt estävät matkailun.

Valitsin tänään Pietarin, koska jos tilanne olisi normaali, olisin parhaillaan Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osaston matkanjohtajana Pietarissa. Löysin julkaisemattoman luonnospostaukseni vuoden 2017 Pietarin kevätmatkasta ja sehän sopii julkaista nyt:

Teimme taas mukavan Pietarin-reissun Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osaston kanssa maaliskuun lopussa. Toimin matkanjohtaja porukalle, joka lähti Pietariin torstaina aamujunalla ja palasi sunnuntaina bussilla yhdessä perjantai-iltana bussilla saapuneen porukan kanssa.

Yövyimme perinteikkäässä Moskova-hotellissa. Ryhmämatkahotellina Moskova-hotelli puoltaa paikkaansa: Sen sijainti on hyvä, hotellissa ja hotellin lähistöllä on paljon kaikenlaisia palveluita ja julkiset liikenneyhteydet ovat hyvät. Hotellin pihalle saa myös bussin. Hotellissa on aina tarpeeksi kohtuuhintaisia huoneita ja ryhmävarausehdot ovat joustavat. Remontoidut huoneet ovat vieläpä ihan OK, näköalat Nevan suuntaan olevista huoneista jopa hivelevät silmää.

Ensimmäisen päivän vierailukohteina meillä oli Loft Project Etagi, Puskinskaja 10 ja georgialainen ravintola Georgian's.

Ligovskij prospekt Loft Project Etagin katolta kuvattuna 

Pietarin kattojen yllä

Lounasta söimme Loft Project Etagin neljännessä kerroksessa sijaitsevassa uzbekistanilaisessa Zelenoje-kuppilassa.

Loft Projektin olohuone

Toisena päivänä vedin porukalle teemakävelyn "Pietarin julkisivuja ja takapihoja, kirkkoja ja kuppiloita". Vierailimme kävelyn lomassa myös Pietarin Suomi-talolla.

Cat Republic -kissakahvilassa kävimme nauttimassa virvokkeita ja kissaterapiaa.

Illallisen perivenäläisestä tunnelmasta ja annista vastasi vanhavenäläinen ravintolas Na Zdorovie! (joka näyttää olevan nyt suljettu).

Lauantaina minun porukkani liittyi perjantai-iltana saapuneen porukan mukaan ajellen Pietarin kiertoajelun, "lennellen" bussilla uuden ohitustien upeilla silloilla ja käyden illalla vielä jatseissa tai sirkuksessa.

Sunnuntaina ohjelmassa oli käynti Piskarevin hautausmaalla ja shoppailu- ja lounastauko ostosjätti MEGAssa. Viipurissa oli myös hieman aikaa ostoksille keskustassa sekä Karusellissa, ja Viipurin visiitin kruunasi kahvit Espilässä, jonka jälkeen olikin hyvä körötellä rajan yli kotia kohti.

Pari päivää Pietarissa

Pietarissa on ravintoloita pilvin pimein, ihan joka lähtöön. Aina eivät valinnat osu, tai ainakaan makukokemuksista ei jää paljon kerrottavaa jälkipolville. Viime viikonloppuna söimme perushyvää kalaseljankaa ja borssia, keskinkertaista stroganoffia sekä ihan kelpoa pitsaa, mutta kohdallemme sattui myös aivan erinomainen kalaravintola, La Perla.

Ravintola on pieni ja viihtyisä. Sisustus on persoonallinen, siinä on käytetty jopa oikean sukellusveneen osia. Vessatkin ovat ikään kuin sukellusvenettä.

Parasta kuitenkin on ruoka! Tarjolla on pitkä lista mereneläviä ja kaloja. Kaikki oli tuoretta ja herkullista, kivoja makuyhdistelmiä on kokeiltu. Erityisesti kalan ja äyriäisten kanssa tarjoillut kastikkeet olivat todella maukkaita. Voiton vienee tonnikalan kaverina ollut pistaasikastike tai pääruuan kanssa tarjoiltu salsakastike.

Tartar miekkakalasta inkiväärin ja limen kera

Merenherkkuja kahdelle

Pari muutakin valintaa osui tällä kertaa nappiin, nimittäin majoituksemme Aglaya Hotel & Courtyard oli hintalaadultaan erinomainen ja viime vuoden lopulla avattu Venäjän rautatiemuseo oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Rautatiemuseon katselemiseen kannattaa varata aikaa ja hyvät kengät, se on mielenkiintoinen, laaja kokonaisuus.

Kuvia rautatiemuseosta on Tanjan Matkamittarissa: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/venajan-rautatiemuseo-pietarissa.html

Majoituksessa ihastuimme kohtuullisen hinnan lisäksi persoonalliseen barokkityyliseen ylimmän kerroksen huoneeseemme parvekkeineen, hyvään palveluun, maisemabaariin ja hintaansa nähden kattavaan aamiaiseen. Maanantaiaamuna varhaisaamiainen pakattiin meille mukaan.

Sää ei meitä suosinut, koko viikonloppu oli harmaata, lumisateista ja lisänä vielä kylmä viima, mutta niin se vaan tuppaa helmikuussa välillä olemaan; onpahan vähemmän matkailijoita ja hinnat alhaalla. Tähän aikaan vuodesta (low season) on nimittäin hotellimajoittujan markkinat, tarjolla on monenlaista laadukastakin majoitusta pienellä rahalla - ja laaduttomat sitten ihan pilkkahintaan.

Venäjän rautatiemuseo Pietarissa

Pietariin on viime vuoden lopulla avattu uusi rautatiemuseo Музей железных дорог Россииhttp://rzd-museum.ru/, joka sijaitsee Baltian rautatieaseman vieressä. Kävimme eilen tutustumassa museoon. Suosittelen muillekin!

Museo on valtava sisä- ja ulkoalueineen. Eilen oli valitettavan huono sää ulkoalueiden tutkimiseen, mutta museo on ehdottomasti toisen vierailun arvoinen, eikä 300 ruplan pääsylippukaan tunnu turhan kalliilta maksaa uudestaan.

Museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää lapsille kuin aikuisillekin, tässä muutama kuva:

Viikonloppuumme mahtui muutakin mielenkiintoista, mm. kalaravintola La Perla ja barokkityylinen huoneemme Aglaya Hotel & Courtyard -hotellissa. Näistä kokemuksista voi lukea lisää tästä: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/pari-paivaa-pietarissa.html

Pietari on kissojen kaupunki

Pietarissa ovat kuuluisia Eremitaasin kissat, mutta Kissatasavallan asukkaat hurmaavat yhtä varmasti!

Minulla on ollut pitkään haaveena päästä käymään Pietarin Kissatasavallassa (Cats's Republic, Республику кошек). Olemme aikaisemminkin yrittäneet sisään, mutta tuppaa usein olemaan jonoa, kun vain tietty määrä ihmisiä pääsee sisään tasatunnein. Visiitti kannattaa varata siis etukäteen. Viime perjantaina meitä sitten onnisti.

Paikasta puhutaan kissakahvilana, mutta idea on siinä, että varsinaisesti kissat eivät ole kahvilan puolella, vaan ns. kissaterapiahuoneessa, jonne mennään Narniatyyppisen oven kautta naukaisten salasana "miau" kolme kertaa. Tätä ennen on tietenkin hankittu Kissatasavallan "viisumi" 300 ruplalla/henkilö.

Kissaterapiahuoneessa on paikallisopas, joka esittelee Kissatasavallan asukkaita. Sinänsä kissaterapiahuone tarkoittaa vain sitä, että tarjolla on pari huoneellista hyvin erilaisia, kesyjä kissoja, joita saa halutessaan huomioida, mutta mitään suoranaista ohjelmaa, johon täytyisi osallistua, ei ole. Asukkaina on karvatonta otusta, erittäin karvaista otusta, korvatonta kisuliinia, hännätöntä, on isoja, pieniä, rohkeita, arkoja. Joka makuun ;)

Itsensä saa myös kuvauttaa asukkaan kanssa, mutta kaikki kissat eivät ole kuvaan suostuvaisia. Ja täällä kaikki tehdään kissojen ehdoilla. Kissat nukkuvat paljon, eikä esimerkiksi syvässä unessa olevaa kissaa tietenkään häiritä kuvauksen takia. Osaa kissoista ei aina muuten vain huvita tulla kuviin, joskus joku vastahakoisempi tapaus saadaan houkuteltua yhteiskuvaan herkuilla.

Sen sijaan kissoja saa ja pitää paijata ja silittää. Heistä voi myös ottaa kuvia omalla kameralla ihan vapaasti. Salamaa ei kuitenkaan mielellään saa käyttää, että kissojen silmät eivät häiriinny.

Tämä on kissafanien aivan ehdoton kohde, ja jopa me kaksi kissa-allergikkoa selvisimme tupla-antihistamiineilla Kissatasavallassa tunnin, johon 300 ruplan sisäänpääsy oikeuttaa. Suosittelen!

Nahkakissa tuntui menevän silitettäessä ruttuun, kun käsi ei luistanut "turkilla".

Miun monikertaviisumi