tiistai 10. tammikuuta 2012

Etelän hetelmät eli Vietnamin eksoottista hedelmätarjontaa

Eksoottisia aasialaisia hedelmiä kera chilisuolan, kyytipoikana tarjoiltiin teetä
Vietnamissa on tarjolla paljon eksoottisia hedelmiä. Niitä myydään esimerkiksi toreilla, katukojuissa ja -kärryissä sekä pään päällä kuljetettavissa koreissa. Aamiaisella on tarjolla hedelmiä, lounaan päälle hedelmiä ja illallisella ehdotetaan jälkiruuaksi hedelmiä. Jo pääruuassa saattaa saada hedelmää, myös juomassa on hedelmää. Tykkään! On banaania, appelsiinia, ananasta, melonia, rambutania, mangoa, pomeloa, passionhedelmää, pitahayaa (dragon fruit), duriania (durio) ja jotain pehmeää omenantapaista hedelmää, jolle en toistaiseksi ole löytänyt nimeä.

Apple x. Mikä tämä aasialainen eksoottinen hedelmä on nimeltään?

Näistä tuntemattomampia minulle ovat durian, rambutan, pitahaya ja pomelo – ja tietenkin tuo hedelmä, joka on joku apple, vaikkei omena olekaan. Kutsutaan sitä tässä nyt vaikka nimellä apple x. Pomeloita ja rambutaneja luullakseni myydään myös Suomessa, ei vaan ole tullut testattua, vaikka hedelmien ystävä olenkin. Nyt olen iloinen, että tulin niitä maistaneeksi, etenkin pomelo on todella hyvää. Vähän kuin makeaa greippiä. Duriania en tietääkseni ole maistanut, mutta haistanut kyllä olen, ja se lemu on sen verran kamala, että kynnys kyseisen hedelmän maistamiseen on melko korkealla… Pitahaya, rambutan ja apple x maistuvat ihan hyviltä, mutta kuten jo mainittu, ei ole pomelon voittanutta, ja olen iloinen, että sitä myydään Suomessakin.

Hedelmädrinksua
Kumkvattimehua

Rambutan, tuo "karvakuorinen" hedelmä
Rambutan avattuna
Pitahaya
Pomelo
Kookospähkinä (kuvattu puhelimella)
Kookosjuomaa (kuvattu puhelimella)
Aamiaishedelmiä
Hedelmää pääruuan kanssa


torstai 5. tammikuuta 2012

Ensikosketus vietnamilaiseen ruokakulttuuriin; herkkua on siinä monenlaista - ja erilaista

Tämä kirjoitus tulee tuskin olemaan ainoa, joka käsittelee Vietnamin ruokakulttuuria, sen verran siinä on kerrottavaa. Ja emmehän ole saaneet kokea paikallisia erikoisuuksia vielä montakaan päivää.

Aloitetaan siitä, että Vietnamissa ei ole yhtä ruokakulttuuria, vaan monivaiheisen historiansa ja maan pitkulaisen muodon ansiosta tänne on muodostunut useita toisistaan poikkeavia ruokakulttuureja. Esimerkiksi pohjoisessa on muuta maata enemmän vaikutteita Kiinasta, etelässä on myös Thaimaassa tunnettuja ruokalajeja. Keski-Vietnamin ruokakulttuuriin päävaikuttajan ovat kaupungit Hoi An ja Hue, jotka tarjoavat omien keittiöidensä erikoisuuksia. Myös Ranskan vaikutus näkyy ruokakulttuurissa.

Vietnamilainen ruokakulttuuri vilisee erikoisuuksia, joista suomalaiset ovat kuulleet lähinnä Madventuresin Mad Cook -osiossa. Markus Lehtipuun Vietnam-oppaassa sanotaankin osuvasti, että Vietnam kuuluu niihin Aasian maihin, joissa syödään kaikkea, jolla on jalat, paitsi pöytiä ja tuoleja. Lisäksi syötävistä eläimistä myös käytetään ruuaksi kaikki mahdolliset osat, kuten esimerkiksi sukuelimet ja aivot.

Tästä pääsemmekin omiin ruokakokemuksiimme. Ensimmäisenä iltana menimme syömään hotellimme portieerin suosittelemaan paikkaan, joka sijaitsee kävelymatkan päässä hotelliltamme. Paikka on nimeltään Din Ky ja osoite on 137C Nguyen Trai Q1 (Q1 = alue, district 1). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Ruokalistalla on todellakin kaikkea erikoista verikeitoista pääskyn pesiin. Kaipaamaan jäimme lähinnä hyönteisiä; heinäsirkkoja, silkkimatoja ja skorpioneja.

Illallinen @ Din Ky, Ho Chi Minh City, Vietnam
Kukon kivekset ja valkosipulia
Possun ribsit sweet and sour
Katkarapusalaatti kuivatetuista katkaravuista, riisikeksejä ja herkullinen kastike
Mikko otti pääruuaksi kukon kiveksiä, minä pelasin varman päälle – että pahimmassa tapauksessa pystyisimme syömään edes toisen annoksista – ja otin possun ribsejä sweet and sour -kastikkeella. Alkuun tilasimme naudanlihasalaatin ja katkarapusalaatin (kuivatetuista katkaravuista). Lisukkeiksi satuimme saamaan (emme ihan ymmärtäneet, mitä tarjoilija ehdotti) kahdenlaisia riisikaakkuja ja tietenkin riisiä. Tilaaminen onnistui, vaikka tarjoilijan englanti oli heikkoa, mutta ruokalista oli sentään vietnamiksi sekä englanniksi. Mistään turistipaikasta ei liene kuitenkaan kyse, koska ainakin sinä iltana ravintola oli täynnä paikallisia meidän ollessa ainoat länkkärit. Lisäksi ravintola ei sijaitse turistialueelle, kuten ei kyllä meidän hotellimmekaan.

Kuumalta teräspannulta tarjoillut kukon kivekset maistuivat herkullisilta valkosipulin kera. Possun ribsit osoittautuivat olevan aivan jotain muuta, kuin mihin olemme tottuneet, ja lopulta hyvä niin. Ruuan kanssa tarjoillut kastikkeet olivat ihania. Molemmat salaatit maistuivat mainiosti, vaikka niissä vähemmän suosimaamme yrttiä korianteria olikin, mutta onneksi vain miedosti. Paikallista viiniä, Dalatia, ei ollut tarjolla, joten jouduimme tyytymään Dalatiin verrattuna kalliihkoon ranskalaiseen tuontiviiniin, joka teki kolmanneksen laskumme loppusummasta. Pitkän illallisen hinta kokonaisuudessaan viineineen ja vesineen jäi kuitenkin hieman alle kahteen kymppiin.

Seuraavana iltana noudatimme jälleen portsarin suositusta ja menimme edelliseltä illalta tutuille kulmille ja valitsimme ruokapaikaksi Din Ky -ravintolan vastapäisen paikan (jonka nimi täytyy tarkistaa, sen verran helposti haihtuvat vietnaminkieliset paikannimet päästä). Kumpikaan näistä paikoista ei esiinny Lehtipuun Vietnam-oppaassa eikä suomalaisen matkanjärjestäjän kohdeoppaissa, kuten ei muuten myöskään hotellimme esiinny.

Tiikerikatkaravut
Sian aivot
Naudanlihasalaatti
Illallisemme koostui naudanlihasalaatista, kanasalaatista, sian aivoista ja haudutetuista tiikerikatkaravuista sekä tietenkin riisistä ja kastikkeista. Vaikka sian aivot eivät ihan kukon pallien tasolle kulinaarisilta ansioiltansa ylläkään, täytyy myöntää, että melko vaikuttavan näköiset ne soppakulhossa lilluessaan olivat. Ja siis, eivät aivot missään tapauksessa pahalta maistuneet, olivat vain hieman mauttomat. Kuin olisi pehmeää ja lötköä, hieman mautonta maksaa syönyt. Katkaravut olivat täydellisen makuisia, salaatit jo tuttuun tapaan herkullisia, huolimatta korianterista. Ja tarvitseeko mainitakaan, kastikkeet ihania! Viini oli jälleen tuontitavaraa, edellistä iltaa vielä paljon kalliimpaa, hinta oli 495 000 dongia (kurssi 1 euro = 27 000 dongia), kun edellisen illan viini maksoi 200 000 dongia. Laskun loppusumma ei kuitenkaan juuri poikennut edellisen illan laskusta, sen verran edukkaammat pääruokamme tällä kertaa olivat.

Molemmissa edellisissä ravintoloissa kalat, ravut yms. uiskentelivat ruokailijoiden silmien edessä akvaarioissa. Tuoretta tavaraa oli siis tarjolla.

Tiikerirapuja
Geo duck
Kolmantena päivänä vuorossa oli jälleen paikallisia perinneherkkuja, joskin suomalaiselle hieman helpommin lähestyttäviä ruokia. Oli paistetulla kalalla täytettyä raakaa kevätrullaa, öljyssä paistettua lihalista lämmintä kevätrullaa, possupataa, paistettua kanaa ja tietenkin kastikkeita ja riisiä. Tämän lounaan nautimme My Thon -kaupungissa Mekong Delta -alueella, eli Mekong-joen suistolla. Mekongin reissulla tuli maisteltua myös mitä erilaisimpia trooppisia hedelmiä, joista kerron myöhemmin lisää.

Paistettua kalaa
Tuore kevätrulla
Lämmin kevätrulla
Uuniriisi(puuro) tms.
Riisin avaus
Lämpimiä kasviksia
Maustettua possua
Illallisen nautimme välimerellisessä ravintolassa nimeltä Skewers, joka oli ihan hyvä kokemus, mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää, koska illallisellamme ei ollut juuri mitään tekemistä vietnamilaisen ruokakulttuurin kanssa. Tämä oli ensimmäinen ruokailumme ilman puikkoja, ihan normiaterimilla, sitten saapumisemme.

Vietnam, netin luvattu maa

Saigonin kaupungintalo

Terveisiä Vietnamista, Ho Chi Ming Citystä, joka tuttavallisemmin on paikallisille yhäkin Saigon.

Minulle on usein ehdotettu, että kirjoittaisin Matkamittariani reaaliaikaisesti matkojeni varrelta. Kaikkialla tällainen ei toki ole mahdollista - milloin mistäkin syystä - mutta nyt tällä matkallani Vietnamissa voisin kokeilla laittaa joitain huomioitani ja ajatuksiani pitkin matkaan, koska Vietnam on netin luvattu maa; lähes joka paikassa on tarjolla ilmainen wlan. Ei toki ole vielä kokemusta kuin tästä kaupungista, mutta opaskirjat tietävät kertoa, että paljolti näin on kaupungeissa muuallakin.

Esimerkiksi pienessä siistissä hotellissamme Elegantissa on kahdeksan asuinkerrosta ja yhtä monta langatonta yhteyttä. Lähin modeemi on huoneemme ovenpielessä. Silti yhteyden kanssa on ajoittain ongelmia, tosin ne kyllä korjataan sitä mukaa, kun niistä käy ilmoittamassa.

Jälkikirjoitus: Netti tosiaankin toimi, mutta jokin siinä toiminnassa mätti. Esimerkiksi hotellissamme Elegantissa Blogger ja Facebook toimivat jostain syystä aina vain yhden päivän kerrallaan, päivän jolloin tein päivityksiä, seuraavana päivänä en enää päässyt kyseisiin medioihin, muihin nettiosoitteisiin kyllä. Oli kuin pääsy kyseisiin palveluihin olisi estetty tietyksi aikaa aina päivityksen jälkeen... Melko kaukaa haetulta tuo kuulostaa, mutta muuta selitystä emme keksineet tuohon loogiselta vaikuttavaan temppuiluun. :D