Tällanen ol' pikkujoulu Viipurissa

Autolla Viipuriin

Ei ihan hurjan usein ole Viipurissa nyt viime aikoina käyty, eikä etenkään omalla autolla.

Tämä tarina alkaa siitä, että viime lauantaina oli päästävä Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston pikkujouluihin Viipuriin, mutta sopivaan aikaan kulkevaa, helppoa julkista yhteyttä ei ollut.

Päätimme siis lähteä omalla autollamme valoisan ja hyvän sään aikana.

Suomen raja meni sukkana läpi autokaistan kautta, mutta saapuessamme Venäjän rajalle emme päässeet edes tullialueelle kuin jo tovin jonotettuamme.Venäläiset ostosmatkailijat olivat siis jo ehtineet kansoittaa rajan, joten ruuhkaa oli, mutta lopulta jonot vetivät odotettua paremmin; silti päivä oli ehtinyt jo pimentyä.

Ennen tosiaan ajelin omalla autollani jatkuvasti Venäjälle, mutta nyt kun Allegro-aikana automatkailu on ollut osaltamme lähes olematonta, satuimme sitten osumaan venäläisten kaistalle tullialueen jonossa.

Asian selvitessä rajahenkilökunnalle meitä ei kuitenkaan ajatettu suomalaisten jonon hännille tai odotutettu, kuten kauhutarinat kertovat, vaan ajoimme sivuun tarkistusten ajaksi ja pääsimme sitten venäläisten kaistaa tullialueelta ulos ilman mitään viivästyksiä. Emmekä tosin olleet edes ainoita suomalaisia väärässä jonossa. Ehkäpä kaistat voisi merkitä? Helpottaisi varmaankin kaikkia.

No, rajahenkilönainen oli jopa hyvin ystävällinen, kun neuvoi meille, miten raja-alueella käyttäydytään, ja oli sitä mieltä, ettei pieni kaistasekoilu haittaa mitään, kun asiaa kovasti pahoittelimme.

Pikkujouluihin ehdimme hieman myöhässä jonojen takia, juhlat kuitenkin sujuivat oikein mukavasti.

Tiernaajat by SVS:n Lappeenrannan osaston väki

Ravintola Marco Polo

Pikkujoulujen jälkeen lähdimme vielä illalliselle. Olin jostain bongannut Punaisenlähteentorin laidalla sijaitsevan meille uuden ravintolatuttavuuden, Marco Polon.

Listat olivat venäjäksi ja suomeksi, liekö englanniksikin - taisivat olla. Mikko ajatteli tilata karitsaa, mutta sitäpä ei sattunut enää olemaan. Minä tilasin alkupalan nimeltä parmezhano ja stroganovin. Risto otti burgerin. Mikko päätyi vitello tonnatoon ja saslikkiin.

Risto photobombasi parmezhano-kuvan :D

Stroganov

Vitello tonnato

Ensin pöytään tuotiin Mikon vitello tonnato ja miun stroganov. Mielenkiintoinen järjestys miun ruuilla. Sitten Ristolle tuotiin Mikon saslikki. Kun kerroimme sen olevan Mikolle, tarjoilija kysyi, että olikos teille tulossa sitten vielä jotain muutakin. Ja olihan meille, miun alkupala ja Riston burgeri. Tilaukset olivat siis hieman sekaisin. Eipä se mitään, loput ruuat tulivat varsin nopeasti.

Laskustakin sitten puuttui skumppa, jonka he käsin siihen lisäsivät, mutta pieniä juttuja siihen nähden, että ruoka oli oikein hyvää eikä maksanut juuri mitään. Ruokalasku juomineen oli kolmisenkymppiä kolmen hengen seurueeltamme.

Erityishyvää oli parmezhano, ja se oli nätisti laitettu esillekin, samoin vitello tonnato. Saslikki ei ollut ollenkaan kuivaa, vaikka kuivuus tuppaa joskus olemaan sen helmasynti, päinvastoin, se oli oikein mehukas. Negatiivista palautetta saivat vain burgerin kyljessä olleet ranskalaiset, jotka eivät olleet perusburgerilaisketjuliikettä kummemmat, mutta kiva esillepano kuitenkin.

Ravintolan erikoisuutena mainittakoon pöydässämme ollut telkkari, joka näytti webbikameran kuvaa Punaisenlähteentorilta Leninin patsaan takapuolesta, haha.

Illallisen jälkeen tarvitsimme vielä vettä hotellihuoneeseen. Olihan ällistys suuri, kun Pietarissa olemme tottuneet siihen, että kaupat ovat enemmän tai vähemmän 24/7 auki, niin marketti olikin mennyt kiinni jo klo 22. Olihan tämä toki tiedossamme, mutta ei aktiivisessa muistissamme ;) Onneksi Nesteen huoltoasema pelasti janoiset matkailijat.

Hotelli Druzhba

Sitten pääsimmekin jo majoituspaikkaamme, Druzhbaan. Vanha ja virttynyt Druzhba valikoitui vartioidun, helpon, turvallisen ja edullisen parkkinsa ansiosta. 150 ruplaa siitä, että auto seisoo vuorokauden aidatulla parkkipaikalla katuvalon alla, jonka tolpassa on kamera, ja kameraa valvoo mies parkkialueen suulla olevassa kopissa ympäri vuorokauden.

Jutun juurta antaa myös majoituksen hinta. Maksoimme Druzhban hotellisivun kautta varatusta majoituksestamme (2HH, aamiainen, alkudrinkki, sauna) 27 euroa, siis 13,50 euroa per nokka. Melko edukasta.

Nettivaraajan huonehintaan kuuluvat drinkit

No, huoneemme toki oli ihan sieltä edukkaimmasta päästä myös. Mitään, ei siis mitään ole korjattu/muutettu/parannettu sitten rakentamisvuoden, 1982 - aivan kuin olisimme aikakoneeseen astuneet.

Huoneemme sijainti oli myös varsin edullinen, eli siis epäedullinen tässä tapauksessa. Yöuntamme viihdyttivät monenmoiset erilaiset äänet: hissin äänet, junien äänet, aseman kuulutukset, hotellin diskoteekki, parkkipaikalla kurvailevan Ladan diskoteekki, jonkun toisen Ladan varashälytys, rappusten paukutusjengi, roska-auto. Toki möykkä olisi ollut hieman hentoisempi, jos olisimme pitäneet huoneemme ison tuuletusikkunan kiinni.

Kokonaisviihtyvyyttämme lisäsi allergiaa stimuloiva kokolattiamatto, jossa oli roiskeita todennäköisesti jo Kekkosen ajalta.

Siltikin, vaikka huone oli "peruskuntoinen" eli ruppanen, majoitus oli hintansa väärti. Petivaatteet olivat puhtaat, pyyhkeet myös, ei valittamista. Ja aamupala oli hyvän monipuolinen. Menisin uudelleen. Ja onhan Druzhbassa tarjolla jo aimo liuta remontoitujakin huoneita kaikenlaisille rahakkaille nirppanokille ;)

Aamiaista Druzhbassa

Kuriositeettina mainittakoon, että kaupunkitaksi hotellista tilattuna maksoi sata ruplaa (noin 1,33 euroa). Ei paha.

Seuraavana päivänä oli kiva sää hieman retkeillä. Karusellin shoppailujen lisäksi kävimme hieman kuvauskävelyllä:

Viipuri on aina ollut meille mieleinen kaupunki, kuten oli nytkin. Monenlaista, moneen makuun. Suosittelemme!

Lappeenrannasta Viipuriin kätevästi ja edullisesti bussilla

Matkustimme pitkästä aikaa Lappeenrannasta Savonlinjan reittibussilla Viipuriin. Bussimatkan helppous on ollut terävänä mielessämme, mutta nyt yllätti uusi hinta. Lippu Viipuriin maksaa aikuiselle 9 euroa ja opiskelijalle 6,30 euroa. Se on vähemmän kuin mitä pelkkä Taksi Saimaan kutsutaksi (10 euroa) maksaa Lappeenranta-Vainikkala välille yhdelle henkilölle, ja siihen vielä päälle tietysti junalippu, jonka hinta vähän vaihtelee, mutta tuohon samaan ajankohtaan se olisi ollut karvan alle 30 euroa per naama.

Kyydit meille kahdelle Viipuriin reittibussilla ja takaisin maksoivat siis 30,60 senttiä yhteensä. Junalla kutsutaksi liittymäkuljetuksena sama lysti olisi tullut maksamaan 160 euroa. En keksi  pätevää syytä, miksi matkustaisin junalla Viipuriin.

Joku voisi tähän todeta, että henkilöautolla tulisi vielä halvemmaksi, mutta nähtyäni taas henkilöautojonot rajalla, voin todeta, ettei ole minun juttuni. Tai ainakin ajankohta pitäisi sitten sovittaa rajaliikenteen mukaan.

Reittibussihan ajaa rajalla jonojen ohi, joten aikatauluihin voi luottaa. Toki rajan toimivuus sinällään voi vähentää tai lisätä matka-aikaa jopa puoli tuntia. Meidän reissullamme matka-aika oli noin 1 tunti 45 minuuttia.

Juna itsessään olisi toki nopeampi, mutta kun siihen lisää matkan Vainikkalaan, ollaan matka-ajan suhteen jo samoissa bussin kanssa. Kutsutaksihan pitää tilata etukäteen, ja se lähtee Lappeenrannan matkakeskuksesta 1 tunti ja 20 minuuttia ennen junan lähtöä. Vainikkalassa ollaan siis jo tunti ennen junaa. Aamujunalle mentäessä ei ole vielä edes Vainikkalan asema eikä kuppila Ukko-Pekkakaan auki. Odotan mielenkiinnolla talvea, kun matkustajat odottavat pakkasessa pihalla.

Pietariin matkustettaessa tilanne kuitenkin muuttuu vähän, sillä vaikka bussilippu (19 euroa) on halvintakin junalippua (aamujuna 21 euroa) pari euroa edullisempi, on juna tällä pidemmällä matkalla huomattavasti nopeampi. Junassa lisäksi ainakin noin periaatteessa toimii netti, ja työnteko on muutenkin bussia huomattavasti helpompaa. Hinta tosin suosituimmilla junavuoroilla on melkein kolminkertainen bussin kiinteään hintaan verrattuna.

Huom. Nämä uudet bussihinnat eivät päde Sovavton liikennöimillä vuoroilla. Niillä hinnat ovat entiset, Viipuriin 12 euroa ja Pietariin 31 euroa.

Muutama kuva kesäisestä, juhlivasta Viipurista:

"Hyvää juhlapäivää, lempikaupunkini!" Huomaa takana Hesburger, joka myy "legendaarisia suomalaisia burgereita"

Juhlapäivän paraati Torkkelinkadulla

Grupo Rikchari "The best Andean music" Torkkelinpuistossa

Juhlalava kauppatorilla Pyöreän tornin edessä

Häähumua juhlapäivänä

"Viipurin kaupungin ja Viipurin alueen juhlapäivä"

Lappeenrannan kaupunginjohtajan Kimmo Jarvan juhlapuhe

Svetogorskilainen tanssiryhmä

Itä-Ukrainasta tuttu raketinheitin "grad" oli tuotu juhlapaikalle, samoin armeijan värväysteltta - mitähän tästäkin pitäisi ajatella?

Victoria-hotellin ravintola Вкус, näkymä terassilta

Torkkelinpuistoon, kauppatorin laidalle oli pystytetty kymmenisen saslikkikojua, hiiligrillien tuoksu leijui huumaavana ilmassa.

Viipurissahan siis vietettiin lauantaina Viipurin kaupungin ja Leningradin alueen vuosipäivää, siitä siis johtuu kaikki kuvissa esiintyvät juhlallisuudet ja väen paljous. Vierailimme myös viime vuonna samaisena juhlapäivänä Viipurissa. Tuolloin juhlallisuudet olivat jopa mahdollisesti suuremmat kuin tänä vuonna, sillä viime vuonna juhlittiin pyöreitä vuosia.

Matkatavaroiden säilytystä Pietarissa ja Viipurissa

Yleensähän matkatavarat säilyvät kämpässä, hotellihuoneessa tai hotellin vastaanoton järjestämässä tavaroiden säilytystilassa. Jos jostain syystä tavaroita kuitenkin joutuu tai haluaa säilyttää juna-asemalla, sekin onnistuu - Pietarissa ja Viipurissa rautatieasemilla on uudet sähköiset säilytyslokerot tavaroille.

Ensin käydään lunastamassa kassalta säilytysaikaa. Maksua vastaan saadaan kortti, jolla säilytyslaatikon saa toimimaan.

Tavaroita voi säilyttää lokerossa tunnin, kaksi, kolme tai 24 tuntia. Kolme tuntia maksaa 180 ruplaa, 24 tuntia muistaakseni 220 ruplaa.

Epäluuloisena otin kuvan tavaroista lokerossaan sekä Viipurissa että Pietarissa. Ja kyllähän se kannatti. Viipurissa tavarat tulivat kiltisti laatikostaan korttia laitteelle vilauttamalla, mutta Pietarissapa  eivät tulleetkaan. Laatikko ei auennut yrityksistämme huolimatta. Onneksi junan lähtöön oli vielä hetki...

Kävimme hakemassa myyntiluukulta tädin, joka ensin epäili, että maksamamme aika oli umpeutunut. Ei toki ollut, ja täti totesikin, että koko systeemi oli mennyt jumiin. Tässä kohtaa oli hyötyä siitä, että muistimme, mitä säilytyslootassamme oli. Täti joutui nimittäin buuttaamaan koko laitoksen ja antamaan tavaramme luottamalla siihen, kun osasimme sanoa, mitä laatikostamme pitäisi löytyä.

Episodin päätteksi ehdimme kuin ehdimmekin junaan.

Viipurin menomestoja

Bileet Viipurin linnan sisäpihalla

Minulta kyseltiin tuossa päivänä eräänä hyviä menomestoja Viipurissa. Niin, onhan noita mestoja Viipurissakin, vähän toki riippuu siitä, minkälaista hakee – ja miten hyviä ne sitten kenestäkin ovat & mihin tarkoitukseen ;) 

Tässä kuitenkin joitain: 

Gavana Club eli Havana, joka oli vielä vähän aikaa sitten Opera (ravintola-yökerho, http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2013/02/viipurin-opera-tarjoaa-ruokaa-ja.html), 

Opera

Viipuri-hotellin diskoteka Bamboo, 

Druzhban yökerho Dandy, 

Labyrint (ravintola-disko, joskus aika hyväkin, ja sapuskat on nam & ruokaa saa aamuyöhön),

Labyrint

Oscar (ravintola-disko eli ruokaakin saa aamutunneille, strippausta joskus, entinen Omega), 
 

Oscar

Oscar

satunnaisesti viikonloppuisin Ruskij Dvorissa on meininkiä, musiikkia tai karaokea, tanssilattia on (http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2013/02/ruskij-dvor-viipurissa-viihdyimme.html), 

Brigantinassa on tanssilattia & menoa joskus ainakin ollut, 

Lepakko-hotellin yhteydessä on baari Bat Blues Club, 

Pub Champion, 

sitten oon kuullut puhuttavan rokkibaarista nimeltä Kochegarka. En ole käynyt, harvoin käydään baareissa, enemmän klubi- ja diskotyylisissä. 

Farvater

Joitain vuosia sitten oli ihan trendikäs konemusaklubikin Viipurissa, Farvater, mutta nyt sen tilalla näyttää olevan Club People, jossa emme ole vielä käyneet.

Netistä löytyy yhdenlainen listaus myös: http://kudago.com/vbg/clubs/

P.S. Vaihtavat hurjassa vauhdissa nimeä (ja omistajaa) klubit Viipurissa... 

Bisneslounasta Viipurin Victoriassa

Venäjällä arkinen bisneslounas tarkoittaa useimmiten lounasta, jolla valitaan muutamasta eri vaihtoehdoista pöytään tarjoiltava ateriakokonaisuus. Stolovajassa eli ruokalassa lounas valitaan linjastolta, josta täti kauhoo sen lautaselle. Suomessa sen sijaan yleisin vaihtoehto lienee lounaspöytä, josta otetaan itse mitä halutaan, ja minkä verran halutaan.

Pari viikkoa sitten Viipurissa törmäsimme lounasaikaan bisneslounastarjoukseen, joka mainosti lounaspöytää. En muista Viipurissa sellaista bisneslounasta aikaisemmin tavanneeni, Pietarissa sen sijaan esimerkiksi Mama Romassa sellainen on ollut tarjolla jo 90-luvun lopulla.

Kanasoppaa ja hernesoppaa (ei siis kuitenkaan sitä hernekeittoa, jota meillä syödään torstaisin)

Lounaspöytä on kätevä ja nopea, siitä kun suoriutuu juuri siinä ajassa kuin haluaa. Meillä ei ollut aikaa kolmen ruokalajin shampanjalounaaseen, joten päädyimme testaamaan Victoria-hotellin Mon Repas -ravintolan seisovan pöydän.

Salaattipöydän antimia

Hotelli Victorian lounaspöytä maksoi 300 ruplaa per naama, joka on sinänsä aika paljon, kun bisneslounasta irtoaa 150 ruplallakin.

Stroganoffia, saslikkia, palleroperunoita, spagetti bolognesea

Ruoka oli hyvää, sitä oli montaa sorttia, ja enimmäkseen kuuma oli kuumaa ja kylmä kylmää. Lounaalla oli lisäksemme ainoastaan muutama muu syömäri. Taisi olla yksi venäläinen pariskunta ja kaksi suomalaista naista ihan varmaan bisneslounaalla.

Jälkkärii

Suosittelisinko? No, kenelle maistuu mikäkin ja millaisessa tilanteessa. Jos on kyseessä "Kerran elämässäni Viipurissa käymässä" -tapaus, tuskin söisin Victoriassa. Sen sijaan päiväkävelyllä Viipurissa, konserttiin menossa, nälkä yllätti, jotain pitäisi helposti ja nopeasti syödä = Victorian lounaspöytä. Ihan sille itselleen, bisneslounaalle, tämä järjestely on myös aivan bueno.

Seuraavassa blogitekstissä sitten kuvakavalkadi syyskesän aurinkoiselta päiväkävelyltä @ Viipuri.

Ravintola Bojole Viipurissa, Ресторан «Божоле»

Työporukan pikkujoulumatkalla söimme Viipurin Bojole-ravintolassa hotelli Viikingin kyljessä. Alkupalat ja salaatit olivat mieleisiä, pääruuat hieman vaatimattomia. Minun pääruokani oli jopa varmaan parempaa kuin monen muun, karitsalla oli oikein maukas kastike. Kivaa oli ja mahat täyttyivät, mutta tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että Viipurista löytyy parempiakin ravintoloita kuin Bojole.

 

P.S. Kamerasta loppui akku ja känny otti vähän nihkeitä kuvia, sori. 

(talvi 2011)

Viipurin Opera tarjoaa ruokaa ja klubimeininkiä

Nautimme mainion päivällisen elokuisena sunnuntaina Viipurin Opera-ravintolassa. Olimme parhaat ja ainoat asiakkaat siihen aikaan päivästä. Iltaisin diskojytkeen aikoihin joskus on ollut täyttäkin.

Ruokalista oli pitkän pitkä, tällaista ei Suomessa nähdä koskaan. Listalla oli kaikkea venäläisen keittiön herkuista sushiin. Päädyimme ottamaan alkupalaksi borssikeiton ja tomaattisalaatin. Pääruuaksi valitsimme fonduen. Kaikki oli erilaista ja herkullista. Borssi ei ollut kympin suoritus, mutta antaisin 8½, joka on tässä lajissa varsin mainio arvosana. Kaikki oli kuitenkin hyvää, kaikkea oli riittävästi jos ei liikaakin, eikä mitään ollut hinnalla pilattu.

Kirsikkatomaatteja, rucolaa ja parmesaania

Sovetskoje shampanskoje oli lämmintä, mutta saimme jäitä sen kaveriksi. Hetken mietimme, ovatkohan jäät kraanavedestä vai pullovedestä tehtyjä, mutta emme kehdanneet kysyäkään, joten rohkeasti vaan kokeilimme. Vatsanväänteiltä säästyttiin, joten pullovettä oli käytetty.

Suharikit eivät petä

Suharit "taidekuvassa" :D

Borssia

Otatteko smetanaa? Toki, eihän borssia syödä ilman! (paitsi Sodexholla)

Ihan ei kaikkea jaksettu syödä.

Herkkua on siinä monenlaista.

Ja sitten vaan lihat poreilemaan.

Alle 40 euroa tästä lystistä on todellakin kohtuuhinta. Voin kyllä suositella niin ruokapaikkana kuin menomestanakin. Osoite on Linnakatu 25, eli Krepostnaja 25, ravintola on samassa talossa leffateatterin kanssa, eli ihan keskustassa.