Yleensähän matkatavarat säilyvät kämpässä, hotellihuoneessa tai hotellin vastaanoton järjestämässä tavaroiden säilytystilassa. Jos jostain syystä tavaroita kuitenkin joutuu tai haluaa säilyttää juna-asemalla, sekin onnistuu - Pietarissa ja Viipurissa rautatieasemilla on uudet sähköiset säilytyslokerot tavaroille.
Ensin käydään lunastamassa kassalta säilytysaikaa. Maksua vastaan saadaan kortti, jolla säilytyslaatikon saa toimimaan.
Tavaroita voi säilyttää lokerossa tunnin, kaksi, kolme tai 24 tuntia. Kolme tuntia maksaa 180 ruplaa, 24 tuntia muistaakseni 220 ruplaa.
Epäluuloisena otin kuvan tavaroista lokerossaan sekä Viipurissa että Pietarissa. Ja kyllähän se kannatti. Viipurissa tavarat tulivat kiltisti laatikostaan korttia laitteelle vilauttamalla, mutta Pietarissapa eivät tulleetkaan. Laatikko ei auennut yrityksistämme huolimatta. Onneksi junan lähtöön oli vielä hetki...
Kävimme hakemassa myyntiluukulta tädin, joka ensin epäili, että maksamamme aika oli umpeutunut. Ei toki ollut, ja täti totesikin, että koko systeemi oli mennyt jumiin. Tässä kohtaa oli hyötyä siitä, että muistimme, mitä säilytyslootassamme oli. Täti joutui nimittäin buuttaamaan koko laitoksen ja antamaan tavaramme luottamalla siihen, kun osasimme sanoa, mitä laatikostamme pitäisi löytyä.
Episodin päätteksi ehdimme kuin ehdimmekin junaan.
Ensin käydään lunastamassa kassalta säilytysaikaa. Maksua vastaan saadaan kortti, jolla säilytyslaatikon saa toimimaan.
Tavaroita voi säilyttää lokerossa tunnin, kaksi, kolme tai 24 tuntia. Kolme tuntia maksaa 180 ruplaa, 24 tuntia muistaakseni 220 ruplaa.
Epäluuloisena otin kuvan tavaroista lokerossaan sekä Viipurissa että Pietarissa. Ja kyllähän se kannatti. Viipurissa tavarat tulivat kiltisti laatikostaan korttia laitteelle vilauttamalla, mutta Pietarissapa eivät tulleetkaan. Laatikko ei auennut yrityksistämme huolimatta. Onneksi junan lähtöön oli vielä hetki...
Kävimme hakemassa myyntiluukulta tädin, joka ensin epäili, että maksamamme aika oli umpeutunut. Ei toki ollut, ja täti totesikin, että koko systeemi oli mennyt jumiin. Tässä kohtaa oli hyötyä siitä, että muistimme, mitä säilytyslootassamme oli. Täti joutui nimittäin buuttaamaan koko laitoksen ja antamaan tavaramme luottamalla siihen, kun osasimme sanoa, mitä laatikostamme pitäisi löytyä.
Episodin päätteksi ehdimme kuin ehdimmekin junaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti