Emirates vie Pietarista Dubaihin

Seuraavaa reissua tässä parhaillaan suunnittelemme - ja jälleen aivan liian myöhään loma-ajankohtaamme nähden - joten potentiaalisista matkakohteista on poissa laskuista ainakin Bhutan pitkine viisumi- ja esivalmisteluproseduureineen.

Aina seuraavaa reissua suunnitellessa iskee pieni paniikki, että edellisestä reissusta emme ole kirjoitaneet vielä tarpeeksi, jos ollenkaan. Tällä kertaa emme vielä ollenkaan. Lokakuussa kävimme Dubaissa, Hongkongissa ja Macaolla. Tai no, jouluviikon vietimme juuri Kiovassa, että tarkemmin ottaen se oli kyllä se edellinen reissumme. Ehkäpä Kiovastakin muutama nätti kuva on paikallaan.

Samalla tässä tuli mieleeni, ettei edellisestäkään Kiovan reissusta ole mitään mainintaa, vaikka kävimme myös Tsernobylissä. Se, jos mikä oli kokemus, surullinen sellainen, mutta erittäin vaikuttava.

Pitkän johdannon jälkeen siirryn nyt lokakuun matkamme alkutaipaleelle. Matkamme alkaa siitä, kun Emirates, varsin tasokas lentoyhtiö, kuljettaa meidät Pietarista vuorokauden Dubain visiitin kautta Hongkongiin.

Emirates-yhtiön koneet ovat uusia tai melko uusia ja varsin tilavia verrattuna monen muun lentoyhtiön sillipurkkeihin. Matkustamohenkilökuntaa on paljon, palvelu on ystävällistä, ruuat ja juomat kuuluvat matkan hintaan. Hintaan kuuluvat myös alkoholijuomat, vaikka se hyvin harvinaista Pietarista lähtevillä lennoilla onkin, ja mikä vielä vähän hassua, että muslimimaahan oltiin tässäkin tapauksessa lentämässä.

Menu jaetaan ennen ruokailun alkamista jokaiseen penkkiin. Ruuat ovat varsin maistuvia ja annokset isoja ollakseen lentokonemättöjä. Ei valittamista.

Viihdekeskuksen tarjontaa by Mikon valinnat :D

Kaikilla on käytettävissään oma henkilökohtainen viihdekeskus lentojen aikana. Ohjelman voi valita itse, sekä sen, milloin ohjelman aloittaa. Vanhemmissa viihdekeskuksissa kanavan voi kyllä valita itse, mutta ohjelmat pyörivät kaikilla samassa tahdissa.

Millennium Airport Hotel Dubai

Lentokenttähotelli lähellä metroasemaa oli meille helppo ja järkevä valinta, kun meillä ei ollut kuin seuraava päivä aikaa ihmetellä Dubaita. Hotellin ja lentokentän välillä kulki hotellin ilmainen minibussi vartin välein. Kaupungille menimme kätevästi uusilla, siisteillä metroilla.

Hotelli ei tasoonsa nähden ollut edes kallis, joskaan majoitushintaan ei kuulunut aamiainen, joka kuulosti sen verran hintavalta totta puhuttuna, että jätimme sen ottamatta, kun aikaakaan ei ollut mässytellä koko aamua.

Pulkovon uusi terminaali avattu

Pulkovon uusi terminaali on avattu tänään. Puhutaan terminaalista Pulkovo-1. Eihän tämä sitten yhtään vaan sekoita ihmisiä, kun olemassa olevat vanhat terminaalit ovat Pulkovo-1 ja Pulkovo-2?

Hiljalleen lentoja kuitenkin siirretään molemmista vanhoista terminaaleista uuteen terminaaliin, ja jonkin lukemani uutisen mukaan ainakin vanha Pulkovo-1 menee remonttiin. YLE:n Kaakkois-Suomen uutisissa kerrottiin, että ilmeisesti ainakin toinen vanha terminaali avattaisiin halpalentoyhtiöiden käyttöön.

Tanjan Matkamittari on kirjoittanut muutaman jutun Pulkovon vanhoista terminaaleista lennetyistä reissuista. Terminaalin arvaaminen (lipusta tarkistamatta) ei ole ollut aina ihan selvää pässinlihaa, kun lennot ovat lähteneet milloin kotimaan ja milloin ulkomaan terminaalista - sillä ei ole juuri ollut merkitystä, onko kohde sijainnut Venäjällä vai ei. Pulkovon vanhoilla terminaaleilla on ollut vielä sekin erikoisuus, että ne sijaitsevat jokseenkin kaukana toisistaan, ovat ikään kuin eri kentät, eli vaihtaminenkaan ei ole ollut hätäisen hommaa.

Jatkossahan tämä nyt helpottaa, jos kaikki lennot siirtyvät uuteen terminaaliin jollain aikataululla.

Tietoa aiheesta Pulkovon lentokentän nettisivuilta.
Uutisen aiheesta on suomeksi julkaissut YLE.
YLE:n Kaakkois-Suomen uutisten Pulkovo-uutinen.

Ensivaikutelmia @ Almaty, Kazakstan

Saavuimme eilen aamuyöstä Kazakstanin Almatyyn suoralla lennolla Pietarista.

Hirveä änkeminen ja tunkeminen lähtöselvityksessä - ja oikeastaan joka paikassa.

Kazakstanissa on näin lokakuun kynnyksellä vielä varsin kesäiset päivät, +25 on ollut eilen ja tänään, huomiseksi luvataan +29. Illat ovat kuitenkin jo viileitä, joka meitä ei sinänsä haittaa, päinvastoin, ihan kiva välillä viilentyäkin myös muualla kuin ilmastoidussa hotellihuoneessamme.

Bussi 120 vie Aynabulakin kaupunginosasta keskustaan 80 tengen hintaan.

Julkinen liikenne on pilahintaista (80 tengeä = noin 40 senttiä/hlö), mutta ainakin sunnuntaisin todella ruuhkaista. Tosin en keksi, miten taksikaan olisi kovin paljon nopeammin molempiin suuntiin tukossa olevista teistä selvinnyt, vaikka hotellin tyttö sellaista jutteli. Bussimatkan keskinopeus oli noin 6 km/h! Kävellen olisit jo perillä! ;)

Ruuhkahuippu sunnuntaina alkuillasta.

Taksitkin osoittautuvat tolkullisen hintaisiksi, kun niitä ei tilaa etukäteen, ainakaan hotellilta. Hotellille tilattuna taksi keskustaan maksaisi 2000-3000 tengeä - "Kun se tulee tänne ihan teitä varten." - mutta nappaamalla vapaan taksin kadulta hinta on parhaimmillaan vain 500 tengeä. Eilen illallisen jälkeen yhdentoista maissa maksoimme mukavalle kasakalle kotimatkasta 700 tengeä, eli kolmisen euroa.

Almatyn kaupunki näyttäytyy vähintäänkin erikoisena meidän silmiimme. Varsinaista keskustaa on vaikea havaita, kaikki talot ovat puiden ympäröimiä ja kadut pitkiä sekä suoria. Kortteli toisensa jälkeen toistuu samanlaisena.

Suunnistamista kaupungilla ei ainakaan helpota, että kaikilla kaduilla on kahdet nimet. Neuvostoaikaiset nimet on vaihdettu uusiin, mutta ihmiset tuppaavat puhumaan vanhoilla nimillä. Katukylteissä on uudet nimet kazakstaniksi ja venäjäksi. Kartoissa on yleensä molemmat nimet, mutta kyllä tässä matkailija ihan taas pari kertaa hämmentyy.

Lisähaasteensa tuovat huonosti valaistut, mäkiset ja epätaisaiset jalkakäytävät sekä tiet, joiden monttuissa ja jatkuvissa portaissa meinaa Suomi-turisti heittää kuperkeikkaa, kun yrittää kävellessään seurata liikennettä, karttaa ja katukylttejä.

Plov, eli pilahvi. Uzbekistanilaisen keittiön alkuperäisantimia.

Besbarmack hevosella ja lampaalla; Kazakstanilaisen keittiön herkkuja.

Illallispaikaksi valikoitui muutaman katusekoilun jälkeen Lonely Planetistakin löytyvä Zhety Kazyna. TripAdviser listaa sen 26. sijalle Almatyn 108 ravintolasta. Ruoka oli maistuvaa, kaikki pelasi, paikka oli kivannäköinen, hintaa ruualle kuitenkin tuli ihan kohtuullisesti, kahden hengen pitkä illallinen viineineen maksoi noin 70 euroa. Maksaa sai kuitenkin kortilla, niin ei mennyt kaikki siihen mennessä nostetut ja vaihdetut tenget. Tuntuu onneksi olevan melko vaivatonta rahan nostaminen ja vaihtaminen, joskin koputamme tässä kohtaa puuta.

Punajuurta ja luumua juustolla sekä rucolalla. Taustalla ravintolan avokeittiö, jossa loimusi välillä metriset liekit.

Armeniaan ja Georgiaan, Kaukasian lumoihin

Pulkovo-1

Vuosi sitten kävimme Georgiassa lomailemassa. Tämän kesän ensimmäinen lomareissu suuntautui Armeniaan, josta juuri palasimme. Nyt ovat sukulaisemme lähdössä yhdistetylle Georgian ja Armenian reissulle, ja kaiken tämän innoittamana päätin sitten vähän kirjoitella, kun nyt lomallakin olen.

Itse asiassa matkoillamme tapaamamme ihmiset harrastavat jonkin verran sitä, että käyvät katsomassa molemmat maat, Georgian ja Armenian, yhdellä kertaa. Minun mielestäni molemmissa on kyllä niin paljon nähtävää, että vähintäänkin sitten viikko menee molemmissa helposti. Tosin monilla aikaa Georgialle ja Armenialle yhteensä ei tuntunut olevan juuri viikkoa enempää. Kuulostaa aika hengästyttävältä matkustamiselta.

Vaikka Kaukasiassa välimatkat ovat verraten lyhyitä, ei siirtyminen maasta toiseen ole aina yksinkertaista tai edes mahdollista. Siinä missä Georgian ja Armenian välillä on helppoa liikkua minibussilla (eli marshrutkalla, marsulla) tai yöjunalla - ja etenkin kun kumpaankaan maahan ei EU-kansalainen edes tarvitse viisumia - niin Armenian ja Turkin sekä Armenian ja Azerbaidzanin väliset rajat ovat suljettuja. Armeniasta pääsee Georgian lisäksi Iraniin sekä Vuoristo-Karabahiin, ja Georgiasta sitten taas Azerbaidzaniin.

Itse asiassa Armenia on ainoa maa, josta pääsee Vuoristo-Karabahiin. Vuoristo-Karabahissa on erikoista se, että vaikka virallisesti se kuuluu Azerbaidzaniin, Armenia hallinnoi sitä ja kuvittelee omistavansa sen. Azerbaidzan on luonnollisesti sitä mieltä, että se kuuluu heille. Vuoristo-Karabah taas on yksipuolisesti itsenäistynyt, ja sinne tarvitaan jopa Vuoristo-Karabahin viisumi... Eli ota nyt noistakin selvää. Ja mehän otimme! :) Siitä lisää muutamissa seuraavissa blogiteksteissäni.

Mutta aloittakaamme alusta, eli kuinka Suomesta matkustetaan Armeniaan.

Meille oli kätevintä, että lennämme Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin Pietarista. Lappeenrannassa asuvina pitkäviisumilaisina pääsemme Pietariin vähintään yhtä helpolla ja halvalla kuin Helsinkiin - jopa ehkä vähän halvemmalla kaikkinensa. Eli linjataksi Lappeenrannasta Vainikkalaan (6,80 euroa, bussikortilla ilmainen, 30 minuuttia) ja sieltä Allegrolla 1,5 tunnissa Pietariin. Suomesta ei sitä paitsi lennetä ollenkaan suoria lentoja Armeniaan, Pietarista sinne lennetään suoraan tällä hetkellä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin venäläisin siivin.

Helpointahan meille olisi ollut tietysti lähteä ihan kotikentältä Lappeenrannasta ja tehdä välilasku Latviassa, mutta tällä tavalla matkatessamme olisimme molempiin suuntiin viettäneet kokonaisen päivän Riikassa, eikä siitä nyt niin montaa kuukautta ole, kun olemme viimeksi taas välilaskupäivän siellä viettäneet. Nyt välipäiviin ei ollut oikein aikaa ja haluakaan.

Lento Jerevaniin lähti Pietarista Pulkovon 1-terminaalista, eli ns. kotimaan terminaalista. Ei tunnu olevan juuri mitään logiikkaa siinä, kummasta terminaalista lennetään minnekin. Onneksi kyseinen terminaalitieto on selvillä jo lentoa varatessa, ei tarvitse seikkailla terminaalista toiseen, koska ne eivät todellakaan sijaitse lähellä toisiaan. Moskovaskaja-metroasemalta, McDonaldsin edestä, pääsee molempiin terminaaleihin helposti bussilla tai marsulla, alle eurolla.

Kartoitimme myös muita vaihtoehtoja lentää Armenian Jerevaniin/ Georgian Tbilisiin tällaisellä hyvin lyhyellä varoitusajalla, kesäaikaan. Lappeenrannan ja Pietarin vaihtoehtojen lisäksi Jerevaniin ja Tbilisiin lentää esimerkiksi Polish Airlines Helsingistä. Mainitsen erityisesti tämän yhteyden, koska se tapahtuu yhdellä tolkullisella välilaskulla; pysähdys Varsovassa kestää käytännössä vain sen aikaa, että konetta ehtii sopivasti vaihtaa. Saapuminen Jerevaniin/Tbilisiin on näillä lennoilla yöllä, mutta en näe sitä ongelmana, kun taksit ovat molemmissa paikoissa todella niin halpoja, ettei julkisia juuri tarvita.

Muitakin lentoyhteyksiä Helsingistä ja Pietarista on jokseenkin paljon, mutta jos välilasku vaatii yöpymisen tai kentänvaihdon, olen itse ainakin valmis hylkäämään sellaisen vaihtoehdon aika usein jo kättelyssä. Ja kun nuo tolkulliset (suorat tai yhden lyhyen välilaskun) yhteydet eivät ole sen kalliimpia, välillä jopa päinvastoin.

Sopivia lentoyhteyksiä on kätevää kytätä vaikka ebookersista, SuperSaverista tai Momondosta.

Ja niin, sekä Georgiaan että Armeniaan on suomalaisen helppo lähteä, viisumiakaan ei nykyään enää tarvitse! Eli ei kun menoksi!

Matkalla Kirgisiaan: Allegro vie Pietariin, suora lento Bishkekiin

Siskoni muutti alkuvuodesta 2012 Bishkekiin, Kirgisiaan. Heinäkuussa meillä oli mahdollisuus lähteä siskokullan luokse tutustumaan tähän kiehtovaan maahan, jonka rajanaapureita ovat Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.

Kirgisiaan voi lentää Helsingistä Istanbulin kautta. Me päätimme kuitenkin mennä Pietarin kautta suoralla lennolla säästäen ajan lisäksi itse asiassa vähän rahaakin. Otimme Allegron allemme Vainikkalasta, Pietarin Suomen asemalta hurautimme metrolla Moskovskaja-asemalle, ja siitä marsulla Pietarin ulkomaanterminaaliin, joka on pieni kenttäpahanen nimeltään Pulkovo-2.

Allegrossa on matkustusmukavuus mainio.

Raja ylittyy Allegrolla helposti ja nopeasti.

Nälkäiset matkalaiset ruokkii Allegron kielitaitoinen ravintolavaunuhenkilökunta. Pelmenit maistuivat!

Junia Suomen asemalla, vasemmassa laidassa Allegro.

Pietarin ulkomaanterminaali Pulkovo-2.

Suora lento Pietarista Biskekiin 4 tuntia 50 minuuttia. Koneessa oli meidän lisäksemme yksi muu Kirgisian viisumivelvollinen.

Ja taaskaan ei päästy Putolevin kyytiin. ;) Meitä Kirgisiaan kuskasi Airbus A-320, Russian Airlines ja Aeroflot yhteistyössä.

Meillä oli iltalento Pietarista Bishkekiin, jonne saavuimme siis yön tunteina. Lunastimme noin 50 euron hintaiset kertaviisumit heti saavuttuamme kentälle. Samalla viikolla Kirgisian presidentti oli tosin poistanut viisumuvelvollisuuden 44 kansallisuudelta, joiden joukossa myös suomalaisilta. Uusi laki tuli voimaan reissumme aikana, mutta se ei vielä ollut voimassa, kun saavuimme maahan. Saatamme hyvinkin olla viimeiset suomalaiset, joille koskaan on myönnetty Kirgisian viisumit! :D

Katja-sisko järjesti hienon tervetuliaisvastaanoton ensimmäiseksi aamuksi.

Heti ensimmäisenä aamuna shampanjan ja mansikoiden lisäksi saimme siskoltani muutamia ohjeita pärjätäksemme Bishkekin arjessa. Opimme, minkä ovenkarmin alle täytyy mennä, jos tulee maanjäristys, eli mitkä ovat asunnon kantavat seinät. Asunto on viidennessä kerroksessa, joten järistyksen alkaessa ulos ei saa yrittää. Varsinaisen järistyksen jälkeen kahdenkymmenen minuutin kuluttua voidaan odottaa jälkijäristystä, eli kantavan ovenkarmin alla sietää pysytellä.

Myös vesikatkot ovat yleisiä, joten meille opastettiin, mistä löytyy pesuvettä, ja mitkä vesistä ovat juomakelpoisia vesiä. Sähkökatkoja varten varustauduimme taskulampulla. Sitten opeteltiin ovien lukot ja porttien sekä ovien koodit.

Suurlähestystön vieressä asuminen voi olla turvallisuusriski poliittisesti levottomissa maissa, mutta Kirgisiassa Venäjän suurlähestystön vieressä asuminen ei ole riski sinällään, koska Venäjää arvostetaan suuresti.

Lukkoja piisasi ja turvallista oli sisällä. Kerran tosin jäätiin perjantai-yönä uloskin ja odoteltiin tiirikkamiestä 1½ tuntia... Tule apuun Abloy!

Siinähän sitä olikin ohjelmaa ensimmäiseksi aamuksi. Seuraavaksi jatkoimme herkullisen lounaan jälkeen kaupungin nähtävyyksien pariin. Näistä enemmän seuraavassa jaksossa!