torstai 19. marraskuuta 2015

Minun Pietarini - sadetta, hatsapuria ja kadonnut kuppi


Olin taas viime viikolla muutaman päivän Pietarissa työasioissa. Pietarin sää oli Pietarin sää, satoi vettä kolme päivää; taattua Pietaria.


Suomi-talon viereen oli avautunut uusi georgialainen/eurooppalainen ravintola, Aladasturi. Kävin siellä kerran illallisella ja kerran lounaalla, kun se siinä aivan hollilla sattuu sijaitsemaan.


Hatsapuri-juustoleipä oli hyvää, Tbiliso (joka on tässä ravintolassa possua, sipulia, sieniä, yrttejä ja perunaa valurautapannussa) oli hieman liian kuivaa, mutta korjaantui satsibeli-kastikkeella.

Hatsapuri po-imeretinski
Tbiliso
Satsibeli
Vihreä tee laitettiin tässäkin paikassa kiehuvaan veteen, joka tekee vihreään teehen kitkerän maun. En tiedä, miten niin harvassa ravintolassa ja kahvilassa vihreä tee laitetaan oikeaoppisesti, reilusti alle 100-asteiseen veteen.

Bisneslounaalle minut houkutteli pääruoka чашушули, joka on georgialainen pitkään haudutettu lihapata. Bisneslounaiden perinteisiin kotletteihin kyllästyneenä tämä oli mukava piristys.

Aladasturi tarjoilee bisneslounasta klo 12-16. Lounaan hinta on 240 ruplaa. Siihen kuuluu kompotti ruokajuomana, leipä, salaatti, keitto ja pääruoka. Ja koko hoito pöytään tarjoiltuna. Tällainen lounas on usein enemmän kuin hintansa väärti. Niin oli tälläkin kertaa. Vaan jääköhän siitä ravintolalle juuri mitään käteen?

Aladasturin bisneslounas. Pahoittelen kännykameran luokatonta kuvaa.
Verrokiksi mainittakoon, että tonnikalaleipä läheisestä Garcon-kahvilasta maksoi saman kuin koko kolmen ruokalajin lounas, 240 ruplaa. Nuo bisneslounaiden hinnat ovat todella matalia ihan kautta linjan. Lähes jokainen paikka tarjoaa lounasaikaan edullisen setin, vaikka menun ruuat olisivat aivan toista luokkaa.

Tonnikalaleipä
No, mitä tästä visiitistä jäi muuta mieleen kuin lakkaamaton sade ja uusi georgialainen ravintola? :)

Työpöydältäni oli taas hävinnyt kuppi, tällä kertaa Suomi-talon tyttöjen ostama Pietari-muki. Suuri harmitus, kuppi, jolla on tunnearvoa! Edellisen kupin, Etelä-Karjala-instituutin ostaman Virkkuukoukkus-mukin hajottivat siivoojaat pöydältäni ikkunoita pestessään. Eli tunnerikas muistokuppi sekin oli. Seuraavan mukin ostan itse, enkä muodosta siihen mitään suhdetta, kun eivät kupit työpöydälläni säily.

Ajattelin siis käydä Dom Knigistä uuden kupin, siellä on aina ollut hyvä valikoima isoja mukeja, mutta nyt koko kaupasta ei löytynyt enää osastoa, jolla kuppeja myytiin. Yksi pieni osasto oli tyhjänä, liekö ne siihen jollain aikataululla ilmaantuvat...

Kommentti 26.11.2015:

Dom Knigin ns. matkamuisto-osasto, jolle kupitkin kuuluivat, on siirtynyt pieneen myymälään katutasoon aivan Dom Knigin viereen. Myymälän nimi on Polianka souvenir shop, Полянка магазин сувениров. Kyseessä on siis ihan oma erillinen myymälänsä nyt, ei osa Dom Knigiä, vaikka hintalaputkin ovat vielä Dom Knigin merkinnöillä ;)

Se pieni tyhjä osasto Dom Knigissäkin oli nyt täytetty, siihen oli tullut lähinnä erilaisia, kauniita lahjapusseja pilvin pimein.

tiistai 10. marraskuuta 2015

A Boutique Hotel Pietarissa

Kun taas on tullut syystä jos toisesta yövyttyä Pietarissa myös hotelleissa, esittelen nyt tässä jälleen yhden:

A Boutique Hotel http://www.ahotelspb.ru/main/

Tarvitsin majoituksen yhdeksi yöksi, ja syyni valita juuri tämä hotelli oli se, että Lappeenrannasta Pietariin ajava Sovavto pysähtyy aivan kulman taakse Italjanskaja-kadulle, joten kävelymatka on aivan minimaalinen.

Ja toki syynä oli myös se, että hinta oli varsin edullinen, hotels.com antoi yön hinnaksi 50 euroa. Tällä kertaa hotellin oma hinta heidän nettisivuillaan oli lähes sama. Usein näin ei kuitenkaan ole, vaan hotellivarausjärjestelmät pystyvät antamaan selvästi edullisemman hinnan.



Hotelli sijaitsee aivan Nevskin tuntumassa, vilkasliikenteisen Sadovaja-kadun varressa. Sijanti on siis todella keskeinen.


Hotellihuoneet ovat rakennuksen neljännessä ja viidennessä kerroksessa. Portaita on paljon, hissiä ei ole.


Huoneeni oli Sadovaja-kadulle päin, joka tarkoitti, että liikenteen melu kantautui huoneeseen valitettavasti yötä päivää. Etenkin yöllä heräsin siihen, kun jatkuvasti joku kaahasi kadulla tuhatta ja sataa. Sitten kaivoin korvatulpat ja nukuin loppuyön muuten kohtuullisesti, mitä nyt kokolattiamatto vähän yskitti ja itikat kuppasivat peiton ulkopuolelle jääneen käden kutiavaksi.


Aamupala sisältyi huoneen hintaan. Ihan kohtuullisen hyväksi aamupala osoittautukin vastoin odotuksiani; kaikkea muuta oikeastaan oli, hedelmiä jäin kaipaamaan. Aamupala tarjottiin seisovasta pöydästä. Tarjolla oli jukurttia, paahtoleipää, leikkeleitä, juustoa, vihanneksia, puuroa, muroja, kananmunaa, nakkeja, munakasta, teetä, mehua, makeita leipomuksia. 

Suosittelisinko hotellia? No, hinta-laatu lienee melko kohdillaan, minulle kyllä kelpasi yhdeksi yöksi - itikat olisivat saaneet kyllä pysyä ulkona. Ja kaikissa huoneissa ei edes ole kokolattiamattoa, sattui vain huono tuuri sen suhteen. Herkkäuniselle tai liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.

P.S. Kuva on myllätystä huoneesta, ja hieman sutta ja sekundaa muutenkin, pahoittelen. Otin kuvat vasta aamukiireessä, koska illalla oli jo myöhä, kun saavuin.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pönttöilyä Japanissa

Avaamme Japani-teeman tarinoimalla pöntöistä. Japanissa moni asia hämmästytti, kummastutti pientä länsimaista kulkijaa, ensimmäisten kokemusten joukossa vessat.

Kaikenlaisia vessan virkaa toimittavia laitoksia on maailmalla tullut vastaan, mutta sanoisin kyllä, että Japani veti pohjat tässäKIN. Olihan Japanissa hyvin erilaisia pönttöjä ja myös pöntöttömiä huusseja, mutta jos nyt jotain ääripäitä mainittaisiin tässä.

Monissa vessoissa oli monimutkaisemmat ohjauspaneelit ja -säätimet kuin televisioissa konsanaan. Vaikeusastetta lisäsi, jos kaikki vivut, napit ja vipstaakit olivat ainoastaan japaniksi, joskus ilmeisesti lisäksi myös kiinaksi, ehkäpä koreaksikin. Totta puhuttuna englanninkielisetkään nupikat eivät kaikki ihan auenneet, ja käytännössä koskaan kaikki napit eivät olleet englanniksi. Mitähän toimintoja meiltä jäi kokonaan tajuamatta?


Nämä namikat kävivät kuitenkin jossain vaiheessa matkaa selviksi:

Vessatoimituksen taustaääneksi oli valittavissa yksinkertaisesta meren kohinasta aina mitä moninaisempiin peiteääniin.

Toimituksen jälkeen osa pöntöistä vetäisi itse itsensä, osassa kansikin sulkeutui automaattisesti.

Jos automaattista vetäisyä ei tapahtunut, saattoi vetäisynapin, -kahvan tai -vivun löytää aivan mistä tahansa kohdasta pönttöä tai vessahuonetta.

Tuoksunappi pöntössä piti tietenkin myös olla. Ja toden totta, vessoissa haisi harvoin pahalta, päinvastoin ;)

Paperia vessoissa yleensä oli tarjolla, mutta epäilen sitä käytettävän melko vähän, sillä isossa osassa pönttöjä oli pesutoiminnot niin etupesuun kuin takapesuunkin sekä kuivaus. Pesutoimintoihin kuului myös veden paineensäätö.


Monissa pöntöissä laiturit olivat lämmitettyjä, oli kuin olisi istunut heti jonkun jälkeen pöntölle. Laitureiden lämpötilaa pystyi säätämään, jos osasi käyttää ohjauspaneelia.

Vessan laiturit saattoivat myös nousta tai laskeutua itsekseen. Näin tapahtui myös Shinkansen-luotijunissa.

Hymyilytti vähän joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella olevat kartat, jotka kertoivat, mitä missäkin kohtaa vessahuonetta oli, ja missä kopissa oli minkälainen varustus, oliko western style vai japanilainen.


Joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella oli painettujen käyttöohjeiden lisäksi myös audioguide, joka neuvoi vessakäyttäytymistä. Ehkä tämäkin kertoo jotain siitä, minkä verran vessaan voi tunkea teknologiaa... 


Suurimman päänvaivan kuitenkin aiheutti pöntötön vessa. Reikä lattiassa on hyvin tuttu juttu, eikä tämä japanilainen vastaava hurjasti ulkoisesti näistä eronnut, mutta riittävästi. Ensimmäistä kertaa käytyäni minulle ei auennut, miten ihmeessä reikään, joka oli pienen kuvun alla, pystyi osumaan. Ei ihan osunut. 



Seuraavan kerran samanlaiseen vessaan päädyttyäni sain kokea valaistumisen, kun seinällä oli käyttöohjeet. Olin käyttänyt vessaa väärinpäin! Tässä vessassa kuului asioida naama seinään päin, jolloin kuvun suunta olikin loogisempi. Osumatarkkuus parani huomattavasti.


Tuskin siis on ihmettelemistä, kun turistien takia myös meille Suomeen on ilmestynyt käyttöohjeita vessoihin. Ne voivat todella olla tarpeen jollekin :)



P.S. Täytyy myöntää, ettei ihan liian paljon tullut otettua kuvia vessoista, vaikka ne veikeitä olivatkin. Ja pahoittelen kännykameran tärähtäneiden kuvien laatua.