Minun Pietarini - sadetta, hatsapuria ja kadonnut kuppi

Olin taas viime viikolla muutaman päivän Pietarissa työasioissa. Pietarin sää oli Pietarin sää, satoi vettä kolme päivää; taattua Pietaria.

Suomi-talon viereen oli avautunut uusi georgialainen/eurooppalainen ravintola, Aladasturi. Kävin siellä kerran illallisella ja kerran lounaalla, kun se siinä aivan hollilla sattuu sijaitsemaan.

Hatsapuri-juustoleipä oli hyvää, Tbiliso (joka on tässä ravintolassa possua, sipulia, sieniä, yrttejä ja perunaa valurautapannussa) oli hieman liian kuivaa, mutta korjaantui satsibeli-kastikkeella.

Hatsapuri po-imeretinski

Tbiliso

Satsibeli

Vihreä tee laitettiin tässäkin paikassa kiehuvaan veteen, joka tekee vihreään teehen kitkerän maun. En tiedä, miten niin harvassa ravintolassa ja kahvilassa vihreä tee laitetaan oikeaoppisesti, reilusti alle 100-asteiseen veteen.

Bisneslounaalle minut houkutteli pääruoka чашушули, joka on georgialainen pitkään haudutettu lihapata. Bisneslounaiden perinteisiin kotletteihin kyllästyneenä tämä oli mukava piristys.

Aladasturi tarjoilee bisneslounasta klo 12-16. Lounaan hinta on 240 ruplaa. Siihen kuuluu kompotti ruokajuomana, leipä, salaatti, keitto ja pääruoka. Ja koko hoito pöytään tarjoiltuna. Tällainen lounas on usein enemmän kuin hintansa väärti. Niin oli tälläkin kertaa. Vaan jääköhän siitä ravintolalle juuri mitään käteen?

Aladasturin bisneslounas. Pahoittelen kännykameran luokatonta kuvaa.

Verrokiksi mainittakoon, että tonnikalaleipä läheisestä Garcon-kahvilasta maksoi saman kuin koko kolmen ruokalajin lounas, 240 ruplaa. Nuo bisneslounaiden hinnat ovat todella matalia ihan kautta linjan. Lähes jokainen paikka tarjoaa lounasaikaan edullisen setin, vaikka menun ruuat olisivat aivan toista luokkaa.

Tonnikalaleipä

No, mitä tästä visiitistä jäi muuta mieleen kuin lakkaamaton sade ja uusi georgialainen ravintola? :)

Työpöydältäni oli taas hävinnyt kuppi, tällä kertaa Suomi-talon tyttöjen ostama Pietari-muki. Suuri harmitus, kuppi, jolla on tunnearvoa! Edellisen kupin, Etelä-Karjala-instituutin ostaman Virkkuukoukkus-mukin hajottivat siivoojaat pöydältäni ikkunoita pestessään. Eli tunnerikas muistokuppi sekin oli. Seuraavan mukin ostan itse, enkä muodosta siihen mitään suhdetta, kun eivät kupit työpöydälläni säily.

Ajattelin siis käydä Dom Knigistä uuden kupin, siellä on aina ollut hyvä valikoima isoja mukeja, mutta nyt koko kaupasta ei löytynyt enää osastoa, jolla kuppeja myytiin. Yksi pieni osasto oli tyhjänä, liekö ne siihen jollain aikataululla ilmaantuvat...

Kommentti 26.11.2015:

Dom Knigin ns. matkamuisto-osasto, jolle kupitkin kuuluivat, on siirtynyt pieneen myymälään katutasoon aivan Dom Knigin viereen. Myymälän nimi on Polianka souvenir shop, Полянка магазин сувениров. Kyseessä on siis ihan oma erillinen myymälänsä nyt, ei osa Dom Knigiä, vaikka hintalaputkin ovat vielä Dom Knigin merkinnöillä ;)

Se pieni tyhjä osasto Dom Knigissäkin oli nyt täytetty, siihen oli tullut lähinnä erilaisia, kauniita lahjapusseja pilvin pimein.