Avaamme Japani-teeman tarinoimalla pöntöistä. Japanissa moni asia hämmästytti, kummastutti pientä länsimaista kulkijaa, ensimmäisten kokemusten joukossa vessat.
Kaikenlaisia vessan virkaa toimittavia laitoksia on maailmalla tullut vastaan, mutta sanoisin kyllä, että Japani veti pohjat tässäKIN. Olihan Japanissa hyvin erilaisia pönttöjä ja myös pöntöttömiä huusseja, mutta jos nyt jotain ääripäitä mainittaisiin tässä.
Monissa vessoissa oli monimutkaisemmat ohjauspaneelit ja -säätimet kuin televisioissa konsanaan. Vaikeusastetta lisäsi, jos kaikki vivut, napit ja vipstaakit olivat ainoastaan japaniksi, joskus ilmeisesti lisäksi myös kiinaksi, ehkäpä koreaksikin. Totta puhuttuna englanninkielisetkään nupikat eivät kaikki ihan auenneet, ja käytännössä koskaan kaikki napit eivät olleet englanniksi. Mitähän toimintoja meiltä jäi kokonaan tajuamatta?
Nämä namikat kävivät kuitenkin jossain vaiheessa matkaa selviksi:
Vessatoimituksen taustaääneksi oli valittavissa yksinkertaisesta meren kohinasta aina mitä moninaisempiin peiteääniin.
Toimituksen jälkeen osa pöntöistä vetäisi itse itsensä, osassa kansikin sulkeutui automaattisesti.
Jos automaattista vetäisyä ei tapahtunut, saattoi vetäisynapin, -kahvan tai -vivun löytää aivan mistä tahansa kohdasta pönttöä tai vessahuonetta.
Tuoksunappi pöntössä piti tietenkin myös olla. Ja toden totta, vessoissa haisi harvoin pahalta, päinvastoin ;)
Paperia vessoissa yleensä oli tarjolla, mutta epäilen sitä käytettävän melko vähän, sillä isossa osassa pönttöjä oli pesutoiminnot niin etupesuun kuin takapesuunkin sekä kuivaus. Pesutoimintoihin kuului myös veden paineensäätö.
Monissa pöntöissä laiturit olivat lämmitettyjä, oli kuin olisi istunut heti jonkun jälkeen pöntölle. Laitureiden lämpötilaa pystyi säätämään, jos osasi käyttää ohjauspaneelia.
Vessan laiturit saattoivat myös nousta tai laskeutua itsekseen. Näin tapahtui myös Shinkansen-luotijunissa.
Hymyilytti vähän joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella olevat kartat, jotka kertoivat, mitä missäkin kohtaa vessahuonetta oli, ja missä kopissa oli minkälainen varustus, oliko western style vai japanilainen.
Joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella oli painettujen käyttöohjeiden lisäksi myös audioguide, joka neuvoi vessakäyttäytymistä. Ehkä tämäkin kertoo jotain siitä, minkä verran vessaan voi tunkea teknologiaa...
Suurimman päänvaivan kuitenkin aiheutti pöntötön vessa. Reikä lattiassa on hyvin tuttu juttu, eikä tämä japanilainen vastaava hurjasti ulkoisesti näistä eronnut, mutta riittävästi. Ensimmäistä kertaa käytyäni minulle ei auennut, miten ihmeessä reikään, joka oli pienen kuvun alla, pystyi osumaan. Ei ihan osunut.
Seuraavan kerran samanlaiseen vessaan päädyttyäni sain kokea valaistumisen, kun seinällä oli käyttöohjeet. Olin käyttänyt vessaa väärinpäin! Tässä vessassa kuului asioida naama seinään päin, jolloin kuvun suunta olikin loogisempi. Osumatarkkuus parani huomattavasti.
Tuskin siis on ihmettelemistä, kun turistien takia myös meille Suomeen on ilmestynyt käyttöohjeita vessoihin. Ne voivat todella olla tarpeen jollekin :)
P.S. Täytyy myöntää, ettei ihan liian paljon tullut otettua kuvia vessoista, vaikka ne veikeitä olivatkin. Ja pahoittelen kännykameran tärähtäneiden kuvien laatua.
Kaikenlaisia vessan virkaa toimittavia laitoksia on maailmalla tullut vastaan, mutta sanoisin kyllä, että Japani veti pohjat tässäKIN. Olihan Japanissa hyvin erilaisia pönttöjä ja myös pöntöttömiä huusseja, mutta jos nyt jotain ääripäitä mainittaisiin tässä.
Monissa vessoissa oli monimutkaisemmat ohjauspaneelit ja -säätimet kuin televisioissa konsanaan. Vaikeusastetta lisäsi, jos kaikki vivut, napit ja vipstaakit olivat ainoastaan japaniksi, joskus ilmeisesti lisäksi myös kiinaksi, ehkäpä koreaksikin. Totta puhuttuna englanninkielisetkään nupikat eivät kaikki ihan auenneet, ja käytännössä koskaan kaikki napit eivät olleet englanniksi. Mitähän toimintoja meiltä jäi kokonaan tajuamatta?
Nämä namikat kävivät kuitenkin jossain vaiheessa matkaa selviksi:
Vessatoimituksen taustaääneksi oli valittavissa yksinkertaisesta meren kohinasta aina mitä moninaisempiin peiteääniin.
Toimituksen jälkeen osa pöntöistä vetäisi itse itsensä, osassa kansikin sulkeutui automaattisesti.
Jos automaattista vetäisyä ei tapahtunut, saattoi vetäisynapin, -kahvan tai -vivun löytää aivan mistä tahansa kohdasta pönttöä tai vessahuonetta.
Tuoksunappi pöntössä piti tietenkin myös olla. Ja toden totta, vessoissa haisi harvoin pahalta, päinvastoin ;)
Paperia vessoissa yleensä oli tarjolla, mutta epäilen sitä käytettävän melko vähän, sillä isossa osassa pönttöjä oli pesutoiminnot niin etupesuun kuin takapesuunkin sekä kuivaus. Pesutoimintoihin kuului myös veden paineensäätö.
Monissa pöntöissä laiturit olivat lämmitettyjä, oli kuin olisi istunut heti jonkun jälkeen pöntölle. Laitureiden lämpötilaa pystyi säätämään, jos osasi käyttää ohjauspaneelia.
Vessan laiturit saattoivat myös nousta tai laskeutua itsekseen. Näin tapahtui myös Shinkansen-luotijunissa.
Hymyilytti vähän joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella olevat kartat, jotka kertoivat, mitä missäkin kohtaa vessahuonetta oli, ja missä kopissa oli minkälainen varustus, oliko western style vai japanilainen.
Joidenkin yleisten vessojen ulkopuolella oli painettujen käyttöohjeiden lisäksi myös audioguide, joka neuvoi vessakäyttäytymistä. Ehkä tämäkin kertoo jotain siitä, minkä verran vessaan voi tunkea teknologiaa...
Suurimman päänvaivan kuitenkin aiheutti pöntötön vessa. Reikä lattiassa on hyvin tuttu juttu, eikä tämä japanilainen vastaava hurjasti ulkoisesti näistä eronnut, mutta riittävästi. Ensimmäistä kertaa käytyäni minulle ei auennut, miten ihmeessä reikään, joka oli pienen kuvun alla, pystyi osumaan. Ei ihan osunut.
Seuraavan kerran samanlaiseen vessaan päädyttyäni sain kokea valaistumisen, kun seinällä oli käyttöohjeet. Olin käyttänyt vessaa väärinpäin! Tässä vessassa kuului asioida naama seinään päin, jolloin kuvun suunta olikin loogisempi. Osumatarkkuus parani huomattavasti.
Tuskin siis on ihmettelemistä, kun turistien takia myös meille Suomeen on ilmestynyt käyttöohjeita vessoihin. Ne voivat todella olla tarpeen jollekin :)
P.S. Täytyy myöntää, ettei ihan liian paljon tullut otettua kuvia vessoista, vaikka ne veikeitä olivatkin. Ja pahoittelen kännykameran tärähtäneiden kuvien laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti