sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Juhlan päälle iltakävely, Pietari by night


Olin viime viikolla Suomen Pietarin pääkonsulaatin vastaanotolla juhlistamassa suomalaisen arkkitehtuurin taidonnäytettä Pietarissa, eli konsulaattirakennuksen 10-vuotispäivää. Tapasin monia uusia ihmisiä, joiden kanssa keskustelimme muun muassa matkailusta. Tulipa puheeksi tietysti myös tämä Matkamittarini.


Kuten keskusteluiden tiimellyksessä mainitsin, minua harmittaa vietävästi se, ettei monista mielenkiintoisiat paikoista ja matkoista ole mainintaakaan Matkamittarissani. Ei löydy hakusanoista esimerkiksi Kazakstania, josta pidin kovasti ja jossa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Singapore puuttuu, Vuoristo-Karabahista ei ole juttua, vaikka se ehdottomasti sellaisen ansaitsisi, samoin esimerkiksi Hongkong ja Macao. Näiden jälkimmäisten kahden puuttumiseen on syynsä, sillä eihän reissustakaan ole vielä edes kahta kuukautta, ja nämä kaksi kuukautta ovat olleet melko kiireisiä. Niin, sehän se on se syy, tai tekosyy.


Olisi upeaa, jos jokaiseen päivään mahtuisi sellainen hetki, että ehtisi kirjoittaa blogin tai edes blogia. Ehkei se ole mahdollista, mutta ihan varmasti voin pihistää hetken sieltä, toisen täältä, saadakseni aikaa kirjoittamiselle. Reissukuvia on paljon, ja jo niiden katseleminen tuo ihania muistoja.


Tällaisia mietin viime viikolla kävellessäni konsulaatilta kämpille. En kuitenkaan ollut niin ajatuksissani, ettenkö olisi jälleen huomannut, että Pietari on kaunis.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Suomen aseman duty free -kaupan valikoima laajeni


Kirjoitin huhtikuussa Pietarin Suomen asemalle auenneesta duty free -kaupasta. Silloin huvitti, että mainosten mukaan kaupasta ei saanut vielä alkoholia, mutta kaljaa oli kuitenkin kaupan. Nyt ovat sitten alkoholitkin tulleet valikoimaan. :D On skumppaa sekä vodkaa ja muita väkeviä. Puoli litraa vodkaa maksaa 6 eurosta ylöspäin merkistä riippuen.

Valikoima ei yhäkään ole valtavan laaja, kun ei kauppakaan ole suuren suuri. Mutta periaatteessa siis halukkaat voivat hankkia tuliaisjuomat nykyään myös asemalta.

Tässä edellinen blogipostaukseni Suomen aseman duty free -kauppaan liittyen: http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2014/04/duty-free-kauppa-aukesi-suomen-asemalle.html.

Tylsä postaus ilman kuvia, mutta otan kuvia kaupasta ja tarjonnasta myöhemmin tällä viikolla. ;) -> Lupaus lunastettu, kuva on.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tallikadun tarjontaa, eli esittelyssä kuppila jos toinenkin Pietarin ydinkeskustassa



Lempikeittoani borssia saa melkein paikasta kuin paikasta, tämän borssin keitteli ravintola Vakoojattaren matkalaukku
Noin kuukausi sitten kirjoittelin työkaverini pyynnöstä Suomi-talon lähikulmien ravintola- ja baaripalveluista. Ravintolalistaus tuli mieleeni, kun palasin tänään lounaalta ja kävelin äskettäin ovensa sulkeneen Candy Girls -tankotanssipaikan ohi. Tämänkin paikan olin siis tullut maininneeksi listauksessani, jonka aion nyt tässä teidän iloksenne jakaa.

Näillä kulmilla riittää toki tämän mainitsemani tyttöbaarin sulkemisen jälkeenkin baareja, ravintoloita ja bilepaikkoja. Täytyy se tässä listauksen alussa kuitenkin mainita, että nämä "hienostoalueen" paikat ovat hintavampia kuin hieman kauempana Nevskistä & kaupungin ydinkeskustasta sijaitsevat. 

Mutta pitemmittä puheitta listaukseen:

Biblioteka (http://www.ilovenevsky.ru/) on aivan Ison Tallikadun (ул. Большая Конюшенная) alussa, sisäänkäynti Nevskiltä. Mielenkiintoinen kokonaisuus monessa kerroksessa. On ns. hampurilaisravintolaa, kakkoskerroksessa hienompaa avokeittiöravintolaa, kirjoja, kulttuuria, erilaisia tapahtumia, kuten kokkikursseja, luentoja jne. Olen viihtynyt ja tykännyt. Alakerta on auki myöhään. 

Bibliotekan avokeittiö toisessa kerroksessa
Aivan heti Nevskin nurkalla (sisäänkäynti ул. Большая Конюшенная) on mm. pubit O’Hooligans (http://www.ohooligans.ru/), ja Huligaani-pubin vieressä Tower-pubi (http://www.pub-tower.ru/). Molemmissa on kesäterassit ja niissä saa ruokaakin jopa aamuun asti, liekö jopa 24/7.

Pietarin paras, kanelilla maustettu cappuccino @ Biblioteka
Samalla kohtaa kuin pubit, toisella puolella Isoa Tallikatua, on tankotanssipaikka Candy Girls. Tai siis oli, kuten tuossa aluksi totesin. Kaikki muuttuu kyllä hurjaa vauhtia näin suomalaisen näkökulmasta. Sanotaanhan, että muutosnopeus Venäjällä, etenkin isoissa keskuksissa, on neljä kertaa se, mitä Suomessa. Ja sen kyllä huomaa; yksi paikka kuolee, toinen tulee tilalle ja näin homma jatkuu.

Kun tankotanssipaikasta jatketaan vähän matkaa eteenpäin kohti Talliaukiota (Конюшенная площадь), on vasemmalla ravintola nimeltään Arka (http://www.arka.spb.ru/en/). Siellä olen syönyt ihan hyvää bisneslounasta sekä varsin hyvää illallista. Ruokaa saa aamukuuteen.

Arkan bisnelounaan alkusalaatti (lounaaseen kuului myös pääruoka tai keitto ja juomana morssi)


Suomi-talon pääsisäänkäynnin vieressä on kivasti sisustettu uusi kuppila (Valenki i Varezhka, saman formaatin ravintola näyttää olevan myös Moikalla), jossa on bisneslounasta ja venäläinen kotiruokalista, mutta keittiö ei ole kovin myöhään auki. Paikka toimii keittiön sulkemisen jälkeen baarina. Ainakin lauantaina näytti olevan varsin kova meno värivalojen välkkeessä.


Bisneslounasta @ Valenki (kuului myös alkusalaatti ja pääruoka, kuvassa keitto ja karpalomorssi)
Valenkin vieressä taas on sushiravintola Evrazia, josta saa hyvän sushin lisäksi myös muuta ruokaa. Evrazia on ketju, ja ravintoloita on ympäri Pietaria.

Evrazian sushia, nam!
Sitten on Vakoojattaren matkalaukku (Sakvoyazh Beremennoy Shpionki), josta olen kirjoittanut aiemminkin. Mielenkiintoinen paikka, hyvää ruokaa.

Ravintolamiljöötä @ Vakoojattaren matkalaukku
Melkein samalla kohtaa, mutta toisella puolella tietä, on ravintola Krolik Bar, Känninen Kani (Кролик Бар, Бар "Пьяный Кролик"), joka on myöhään auki, ja tarjoaa ihan hyvää ruokaa, myös bisneslounasta. Kännisiä kanejakin näyttää olevan useampia ympäri Pietaria.

Lohi-illallinen (ja suhareita taustalla) Krolik-baarissa eli Kännisessä Kanissa.
Suomi-talolta lähdettäessä kävelemään Nevskiltä poispäin kohti Talliaukiota, tulee seuraavan nurkan takana vastaan James Cook (http://www.jcpub.ru/), sinne on opasteet. Kollega kertoi syöneensä siellä välttävän kahden ruokalajin bisneslounaan 190 ruplalla, jonka kruunasi melkein bisneslounaan hintainen vesipullo, 150 ruplaa. Liekö pubina parempi kuin lounaspaikkana? En ole käynyt.

LUX-klubin yksi mesta (http://vk.com/lux__club, https://vk.com/luxnightclub) on kivenheiton päässä Suomi-talolta, sisäpihalla. Siinä samassa pihapiirissä on myös pari muuta pientä klubia. Klubeille löytää joko Ruotsalaista kujaa pitkin (Шведский переулок) jatkaen lähes Gribojedovin kanavalle tai sitten Gribojedovin kanavalta päin suunnilleen kohdasta канал Грибоедова 7.



LUX
Isot yökerhot ovat muualla, yksi iso ja hieno on Club Metro (http://www.metroclub.ru/). Jos ihan bilettää haluaa, se olisi hyvä paikka sellaiseen, meininkiä on usein myös viikolla. Metro-klubi on pääsaarella, että sinne pääsee liikkumaan myös yöllä. Eikä se ole edes hurjan kaukana Suomi-talolta taksilla liikuttaessa.

Club Metro
Club Gribojedov (http://www.griboedovclub.ru/) on miun suosikkeja, sinne pitää mennä myös taksilla, muttei se ole sen kauempana kuin Metro-klubi. Gribojedovissa on yläkerta, Gribojedov Hill, jossa on hyvää ruokaa ja usein elävää musiikkia tai dj, alakerrassa on klubi. Tämä klubi on rakennettu vanhaan pommisuojaan. Persoonalllinen paikka, tykkään.

Tallikatua edelleen poispäin Neskiltä ja Suomi-talolta kävellessä tulee vasemmalla vastaan ravintola Barcelona (http://www.barslona.ru/contacts/bar_na_konyushennoj), nimensä mukaisesti espanjalainen. Kiva terassi, hieman hidas palvelu, paella oli ihan OK. 

Merellinen paella kahdelle @ Barcelona
Kun jatkaa tästä vielä eteenpäin, tulee Talliaukiolle, jossa sitten on oikeasti korkeatasoisia ravintoloita, mm. Jamie Oliverin italialainen (http://www.jamieoliver.com/italian/russia/st-petersburg), joka on todella hyvä, sekä ravintola 22:13 (http://www.22-13.com/), myös erittäin mielenkiintoinen keittiö ja hyvä ruoka. Melko isoja paikkoja ovat nämä. Eivät kuitenkaan ole ihan aamutunneille auki, kuten Tallikadun monet paikat. 

Ravintola 22:33, lounasta ala carte -listalta lounasaikaan alennuksella.
Näiden vieressä on myös Pietarin kehutuimpiin lukeutuva italialainen Barbaresco (http://www.barbarescoitaliano.com/) sekä pihviravintola Meathead (http://meat-head.ru/). Nämä ovat ihan siellä Verikirkon kulmalla.

Jamie Olivierien jumalainen risotto neljällä juustolla
Nevskillä Tallikadun kohdilla on italialainen ketjuravintola Marcellis. Hyvät pastat yms. ja auki aamukuuteen. Myös bisneslounasta. 


Marcellis, bisneslounaan pääruokana katkarapupasta (taustalla juomana karpalomorssi).
Toisella puolella Nevskiä on Dachniki (http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g298507-d3198193-Reviews-Dachniki-St_Petersburg_Northwestern_District.html), joka on sellainen neukkuhenkinen ruuiltaan, lisänä tyyliin sopiva, kiva sisustus. 

Kievin kotletti @ Datchniki
Kävelymatkan päässä Suomi-talolta, Kazanin tuomiokirkon kulmilla, on tosi hyvä Ginza-projektin ravintola Mamalyga (http://www.mamaliga-mamaliga.com/) ja toisella puolella tietä hieman myöhempään auki oleva Ribai (http://ginza.ru/spb/restaurant/ribai), joka on myöskin ihan OK, joskin selvästi vaatimattomampi ruuiltaan kuin Mamalyga.


Mamalygan lihapatojen ääressä illallisella. Tarjolla on myös tasokasta bisneslounasta.
Tähän blogitekstiin olen itse asiassa koonnut muutamia ravintoloita noilta huudeilta (ja vähän muualtakin), tämänkin kirjoitin kollegaa varten viime syksynä:  http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2013/11/pietarin-ravintoloita-kellarissa.html.

Ribain burgeri
Näiden lisäksi tässä Isolla Tallikadulla on mm. ihan mukiinmenevä belgialainen brasseria PALM, hedelmäkauppa Fruktovaja Lavka (jossa on myös kuppilan puoli ja hyvää ruokaa), blinikoju, Pietarin legendaarisin munkkikahvila Pishki sekä uudehko, varsin mainio italialainen ravintola Goose Goose

Nevskillä Ison Tallikadun kohdilla on sitten jo taas vaikka mitä lisää. On kaikenlaista kansainvälistä lafkaakin, kuten Subwayta, tänä syksynä auennutta Burger Kingiä yms., paikallinen Vikingi, stolovaja 24/7 ja niin edelleen.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syyskesän Pietaria kalan silmin ;)


Tutustuimme jonkin aika sitten kameratarvikevuokraukseen Pietarissa. Keskustassa on useita liikkeitä (ks. tekstin lopussa), joista voi vuokrata erilaisia objektiiveja peni-... kameransa jatkeeksi. Tai vaikka ihan kokonaisen kamerasetin; järjestelmäkameran + objektiivit sekä jalustan ja salaman. Merkeistä edustettuina ovat markkinajohtajat Canon ja Nikon. Jos haluaa ihan tietyn vehkeen, kannattaa varaus tehdä etukäteen netin kautta tai käymällä liikkeessä paikan päällä.

No, me kysyimme muutamaa putkea, mutta kaikki mielenkiintoiset tuntuivat olevan jo käytössä, olihan seuraavana päivänä yleinen juhlapäivä, demokratiapäivä.

Otimme tarjolla olevista sitten 15-millisen Canonin kalansilmälinssin (Canon EF 15mm f/2.8 Fisheye), jollaisen sai lainaan 24 tunniksi 500 ruplalla, eli karvan yli 10 eurolla, kurssin ollessa lähes 49.

Vaikka vuokra on halpa, joutuu jonkinlaisen pantin aina antamaan vakuudeksi. Meidän käyttämässämme liikkeessä he tekivät 35 000 ruplan varauksen Mikon pankkikortilta, joka lähtisi tililtä, jos emme linssiä palauttaisi. Jos tekisi netissä ennakkovarauksen ja -rekisteröinnin, olisi pantti vähän pienempi.

Vuokrasopimus oli venäjäksi, mutta myyjä puhui Mikon kanssa kyllä jonkun sanan englantiakin. Vuokraus onnistunee siis mahdollisesti ilman kielitaitoakin, kunhan uskaltaa allekirjoittaa täysin venäjänkielisen sopimuspaperin, jossa seisoo iso jono nollia...

Komean linssin ja komean syysillan kunniaksi lähdimme joki-kanavaristeilylle, katselemaan Pietaria "kalan silmin". Minulle se oli vasta kolmas kanavaristeily tänä kesänä, heh.


Risteilyt eivät ole kovin kalliita, 400-600 ruplaa per naama -  myös ulkomaalaisille opiskelijoille annetaan alennusta, joskus myös hiljaisemilla vuoroilla saa alennuksen, eli tinkivaraa on. Risteilyt ovat mainioita ajanviettopaikkoja kauniiden maisemien lipuessa silmien edessä ja kuuluttajan pajattaessa Pietarin nähtävyyksistä ja historiasta.


Risteilyitä lähtee muun muassa Fontankalta ja Moikalta vähän väliä ja monen eri firman laivoja. Nämä "risteilijät" ovat sellaisia pienempiä paatteja, joissa on suurimmassa osassa nykyään kuitenkin myös sisätilat ja vessa, mutta ei keittiötä tms. Näille reissulle voi viedä mukanaan omat eväät. Monilla onkin mukana pientä purtavaa ja kurkun kostuketta. Meidän penkkinaapureillamme takakannella näytti olevan kokista ja jotain konjakkia.


Nämä paatit ovat siis enemmän kanavaristeilijöitä, vaikka käyvät kyllä Nevallakin. Meidän reittimme kulki itse asiassa enimmäkseen Nevalla tällä kertaa.


Isommat Nevan risteilijät, joilla on mahdollista syödä ihan ravintolatyyliin, lähtevät Nevan rannasta Eremitaasin takana olevista laitureista. Niille kannattaa melkein varata liput etukäteen vaikka jonkun hotellin kautta tai käydä laiturikioskeista ostamassa liput. Siellä on erilaisilla musiikkiteemoillakin risteilyitä, joskus jatsia, joskus diskoa jne. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös yöristeilyitä, jotka suuntaavat avattuja siltoja ihastelemaan.


Hetken juoduimme lauantai-iltana taas odottamaan laivan lähtöä, mutta se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Odotusaikana valokuvaaja käy usein nappaamassa kuvia, joista risteilyn aikana tehdään magneetteja. Tämä kesän kolmesta risteilystä kahdelta tuli magneetteja, siskoni halusi jopa sellaiset hankkia.


Kameravuokrausliikkeitä Pietarissa:

http://www.rentfoto.ru/
http://fotokub.ru/
http://kinoarenda.ru/
http://www.lenfotoarenda.ru/
http://2а-студия.рф/

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Montenegro, Herceg Novi


Hieman yllättäen Dubrovnikista lähtee vain muutama kyyti päivässä naapurimaahan Montenegroon, edes lähimpään kaupunkiin Herceg Noviin, vaikka sinne bussilla ajaa vain tunnin ja vartin. Aamuyhdentoista bussi oli myyty loppuun jo kympin pintaan, klo 15.30 lähti seuraava, jota ei hiljaisena aikana olisi edes lähtenyt, vaan ainoastaan yksi enää illalla.

Matkaan pääsimme iltapäiväkyydillä. Kuuma oli kyyti, mutta matka ei onneksi ole pitkänpitkä. Passimme eivät rajalla kiinnostaneet; kun muilta bussimatkustajilta kerättiin rajalla passit tarkastusta varten, EU-passejamme ei otettu edes kädestämme pois.

Kyyti maksoi hieman alle kymmenen euroa per naama. Dubrovnikissa tosin se maksettiin kunilla, mutta Montenegrossa sen sijaan käytetään euroa, vaikkei maa edes kuulu EU:hun. Reitti kulki upeita vuoristoteitä lähes koko matkan Dubrovnikista Herceg Noviin.



Montenegro ei ensisilmäyksellä juurikaan eroa Kroatiasta, joskin massaturismi puuttuu vielä enimmäkseen, ja hinnat ovat kohtuulliset. Maisema on yhäkin kaunis, ilmasto on heinäkuun lopulla sateisen hothot, ruoka hyvää. Erona myös se, että jonoja ei ole, taksilla voi ajaa, viini maksaa euron tai kaksi, tasokas majoitus ei tee isoa lovea kukkaroon. Tämä miellyttää meitä Kroatiaa enemmän.

Montenegrossakaan ei ole kieliongelmia englantia ja/tai venäjää puhuvalle - iso osa puhuu erittäin sujuvasti sekä mielellään molempia näitä kieliä. Montenegrossa muuten käytetään rinnakkain kyrillisiä ja latinalaisia aakkosiakin.

Herceg Novin kaunis vanha kaupunki by night
Tuoretta tonnikalaa ja pinaattia, valkosipulin käytössä voisi monet ottaa oppia tästä.
Valkosipulia ja sitruunaa ei puuttunut meribassistakaan. Ehdottomasti yhdet parhaista kala-aterioista Balkanilla.

Tässäkään vaiheessa matkaa meillä ei ollut minnekään kiire, joten päätimme siirtyä vain hieman eteenpäin Montenegron sisällä, mielenkiintoiselta vaikuttavaan Budvan kaupunkiin.

Kyytejä sinne menee monta tunnissa, valittavissa oli jopa bussi, jossa oli ilmastointi sekä netti. Eihän se netti toiminut, mutta tämä oli ehkäpä ainoa siirtymä tällä reissulla, kun ei ollut kuuma. Ja netin puute ei paljon haitannut, sen verran upeat olivat maisemat matkalla. Bussi ei myöskään ollut tupaten täynnä. :) Bussi oli vieläpä nopein tarjolla olevista, ja pääsimme lossille.

Hintaa taisi lipulla olla viisi euroa. Edes Balkanille ominaista euron ruumalaukkumaksua ei tarvinnut maksaa, koska pienet kapsäkkimme mahtuivat helposti erittäin väljään bussiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kotorinlahti
http://www.marinetraffic.com/fi/ais/details/ships/248939000/vessel:CELEBRITY_SILHOUETTE

Balkanille, ensimmäinen askel Dubrovnik


Kymmenen päivää vapaata edessä, ja kaikki oli vielä auki reissun suhteen. Katsoimme ensin lentoja Mongoliaan. Mongolia kiehtoo ja nyt olisi ollut hyvä aika lähteä, kun kesäkuussa oli poistunut viisumivelvollisuus suomalaisilta.

Lentohinnat vaan olivat ihan hurjat. Halvathan ne eivät ole ymmärtääksemme juuri milloinkaan, mutta seuraavaksi pariksi päiväksi lennot olivat vaan liian kalliita. Lisäkustannuksia olisi tuonut myös Moskovaan siirtyminen. Eikä aikaakaan ollut niin ruhtinaallisesti pitkiin siirtymisiin ennen ja jälkeen varsinaisen kohteen.

Olimme kesän alkupuolella ihan lonkalta heittäneet kaverillemme Sakulle, että Balkanille voisimme mennä seuraavaksi, siellä on mm. Albania näkemättä. Hmm, Norwegian lentää edullisesti sille suunnalle... Siitä se idea sitten läks.

Varasimme lennot Dubrovnikiin seuraavaksi aamuksi ja hyppäsimme yöbussiin, joka vei Helsinki-Vantaalle. Dubrovnikiin oli runsaasti lentoja edulliseen hintaan. Varsinaisiin kohteisiimme, Albaniaan, Montenegroon ja (mahdollisesti) Kosovoon ja/tai Serbiaan lentäminen olisi ollut tällä aikataululla paljolti mahdotonta tai vähintään kallista.

Norwegiania on ihan pakko hieman kehua. Halvoista lentohinnoistaan huolimatta kaikki toimi, myös netti lentokoneessa. Viiniä sai tilattua ruualle ihan kunnollisen kokoisen pullon niiden normaalien desin lentopullojen sijaan, ja vieläpä erittäin edulliseen hintaan. Lento ei ollut pitkäkään ja sujui oikein rattoisasti.


Kroatia oli meille jo ennestään tuttu maa ja Dubrovnik tarjosi sitä mitä odotimmekin: Se on kaunis ja vilkas turistikohde, jossa matkailijat ovat vallanneet joka sopen, ja hinnat ovat karanneet turhan korkeiksi. Jonottaa sai joka paikkaan, takseihin ja busseihin, ravintolatkin täyttyivät alkuillasta. Ruuhkainen vanha kaupunki ihan ahdisti. Ruoka ja sää miellyttivät, mutta yksi päivä Dubrovnikissa oli meille jo liikaa.

Laivat rahtasivat kasapäin matkailijoita Dubrovnikiin.

Oli aika nostaa kytkintä ja tiedustella yhteyksiä vaikkapa ensialkuun naapurimaahan Montenegroon.

Sitä ennen kuitenkin vielä muutama kuva Dubrovnikista:

Kampasimpukat; meren eläviä meren äärellä = tuoretta oli.
Homma jatkuu: tuoretta mustekalaa pikatissa tomaattikastikkeessa, oi nam!
Sex on the Beach @ Glam Cafe - hyvä juoma, hyvä netti, hyvä ilmastointi; suosittelen!
Pelastauduttiin kaatosateesta paikalliseen kuppilaan Formuloille ja hyvälle pitsalle @ bussiaseman vieressä