sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ruokakulttuuria Myanmarissa (Burmassa)

Hedelmäkoju, pomeloita etualalla.
Myanmar on Aasian köyhin maa, ja se näkyy toki myös paikallisessa ruokakulttuurissa. Paikallinen ruoka on hieman vaatimatonta, mutta hyvin maustettua yleensä. Vahvoja vaikutteita Myanmarin ruokakulttuuriin ovat antaneet naapurimaista erityisesti Thaimaa, Intia ja Kiina.

Myanmarissa riisi on yleisin ruoka, ja ruualle kuin ruualle kuuluu aina riisi tai (riisi)nuudelit. Jopa aamiaisella syödään mohingaa, jonka pääraaka-aine on riisinuudeli. Mohingaa pidetään Myanmarin kansallisruokana. Riisiä on saatava joka ruualla, muuten paikallisille jää olo, kuin ei olisi syönytkään. Riisiä tarjotaan ainakin hyörytettynä, paistettuna ja kuivatettuna.

Uskonnot vaikuttavat ruokakulttuuriin myös Myanmarissa. Siinä missä buddhalaiset eivät syö nautaa, muslimit eivät taas syö porsasta. Yleisin liha, jota oli tarjolla, olikin siis kana. Sisämaassa syödään myös paljon makeanveden kalaa ja katkarapuja, meren rannalla luonnollisesti mereneläviä. Herkullisia kalakastikkeita käytetään paljon.

Ruokakulttuuri Myanmarissa vaihtelee alueittain ja väen etnisen taustan mukaan jonkin verran. Myanmar on vaikeakulkuinen maa vähine ja huonoinen teineen, vuorineen ja järvineen, ja moni köyhä myanmarilainen ei ole kotiseutunsa lisäksi käynyt muualla Myanmarissa.

Yangonissa on Mayanmarin paras ravintolatarjonta. Yangonissa on paikallisen keittiön lisäksi italialaisia, kiinalaisia, intialaisia, ranskalaisia ja monen muun kansallisen keittiön ravintoloita sekä jopa yksi pohjoiskorealainen ravintola.

Loppujen lopuksi saimme varsin hyvin syödäksemme Myanmarissa. Vähän vaivasi se, että vihanneksia ja kasviksia oli aika vähän tarjolla. Ja silloinkin kun niitä oli tarjolla, ne olivat friteerattuja, paneerattuja tai uivat jossain soossissa. Tuoretta oli pöydässä meidän makuumme aivan liian vähän ja harvoin. Hedelmiä kuitenkin saimme usein syödäksemme ja niitä oli tarjolla kaikkialla.

Vatsavaivojahan tästäkin reissusta toki seurasi. Kuuma, köyhä maa, jossa sähköä on paikoin vain joitain tunteja vuorokaudessa tahi ei ollenkaan, ja jossa hygienia on jokseenkin tuntematon käsite - enpä olisi odottanutkaan, että selviämme ilman jallajallaa. Onneksi sairastuminen oli melko lyhytkestoinen, joskin hyvin aggressiivinen. Ehkä ei siitä enempää...

Katuruokaa
Katuruokala
Lounasta Yangonin keskustassa
Italialainen Opera-ravintola @ Lake Inya
Fetapasta, fetaa tosin olisi saanut olla tuota yhtä pientä palasta enemmän.
Pitsan lopun sai ottaa pitsalaatikossa mukaan, kuten meilläkin länsimaissa on tapana.
Sammakko illallisseuranamme
Opera-ravintolassa Inya-järven rannalla Yangonin kaupunkialueen ulkopuolella pieni sammakko hyppäsi ensin jalkaani, sitten se pomppasi kassiimme, jonka jälkeen vielä kerran se etsiytyi jalkaani. Kiljahduksia romattisella illallisella, heh.

Eikä siinä vielä kaikki. Koko illallisen ajan kuului kaikenlaisia luonnon ääniä Myanmarin lämpimästä yöstä. Välillä joku ilmeisen kookas lintu äänteli sen verran kovaa, että epäilimme senkin olevan illallisseuranamme sammakon lisäksi. Tarjoilijoita nauratti, kun säpsähtelimme äänten kirjoa.

Suklaakakkua italialaisessa ravintolassa. Tämän sammakko osasi jo jättää rauhaan.
Shan-ravintola Yangonin Chinatownissa. Lista oli burmaksi eikä tarjoilistajakaan ollut juuri kieliapua.
Tällainen satsi edelliseltä listalta saatiin tilattua. Shan-ruoka on hyvin mausteista; ihan kaikkea emme saaneet syötyä.
"Sporttibaari" (ks. myös edelliset kuvat) oli ainoa kiinalaiskorttelin ravintola, jossa oli melkein seinätkin.
Vietnamilaisen keittiön antimia: bambua, nautaa, sesamin siemeniä, Yangonin yhdessä hienoimmista ravintoloista.
Sanoinkohan jo, että sitä riisiä tuli joka atearialla...
Paikallisen keittiön vaatimaton keitto, vaikkakin hienossa ravintolassa.
Mikon grillilautanen ja ihan oikea, tuore salaatti!
Ruokatarvikkeet ostetaan perinteisesti torilta.
Tuoreita raaka-aineita myynnissä junaradan varressa.
Heviosasto
Välipalaksi toastia - ja ranut, eli jotain aivan muuta kuin paikallista...
Majoituksessamme Yangonin Chinatownissa oli ruhtinaalliset aamupalat, ja joka päivä jotain uutta tarjolla.
Mikko otti Pasta Carbonaran ihan Putouksen Antskun kunniaksi.
Salad Nicoise ja thai-nuudelit jättikatkaravuilla + ihanat kastikkeet molemmille.
Pohjoiskorealaisessa ravintolassa ruokaa ei saanut kuvata, mutta ehdittiin napata jokunen räpsy. Ruoka oli hyvää.
Aamiainen on päivän tärkein ateria, ja koska syötiin niin monta hyvää aamiasta, on aamiaisesta siksi parikin kuvaa.
Aasian Mäkkärin, Lotterian avaaminen kiinalaiskortteliin oli iso tapaus. Kyseessä on vasta Yangonin toinen Lotteria.
Lotteria piti toki käydä myös testaamassa. Tällaisia "drankemmalla" kädellä maustettuja burgereita kaipaisin länsimaihinkin.
Lotteria sain muutaman kukkalähetyksen avajaisissaan.
Myanmarissa on ravintoloita, joissa syödään lattialla, matalilla tuoleilla tai ihan meikäläisillä tuoleilla
Yangonin Sakura-tornin ravintolassa, Sky Bistrossa, on upeat näköalat - taustalla Swedagon Pagoda
Tämä oli olevinaan salaatti - no, olihan siinä salaattiakin lihojen alla.
Myanmarissa oli öisin ja päivisin niin kuuma, että ilman ilmastointia maistui punkun sijasta jäinen valkkari.
Take away, koska kipeänä.
Mohinga chilillä, sitruunalla, korianterilla sekä vähän paahtoleipää länkkärille + ihanaa papaijaa = aamiainen @ Ngwe Saug
Sairastavan Mikon aamiainen suoraan huoneeseen @ Ngwe Saug (huomaa nimikkosokeri)

Ei kommentteja: