KHL-kiekkoa Pietarissa, davai!

Kävimme jokin aika sitten katsomassa Pietarissa KHL-liigan jääkiekkopeliä. Vastakkain oli Pietarin SKA ja Donetskin Donbass (Ukraina). Liput otteluun olivat niin edulliset, että tulipa mieleen, miten helposti ja halvalla meidän seuduiltamme peliin oikeastaan pääseekään. Jos on pitkä viisumi valmiiksi olemassa, eikä sen kustannuksia tähän lasketa, käy Pietarissa katsomassa pelin noin 70 eurolla. Ja näin se menee:

Aamulla ensimmäinen juna Vainikkalasta Pietariin lähtee klo 8.02. Kannattaa jaksaa ylös ajoissa, sillä aamun ensimmäinen juna on tällä hetkellä hinnaltaan 23 euroa, joka on vain noin puolet seuraavasta, joka lähtee klo 12.02. Ryhmälipun saa jo pienelle porukalle, olisiko kuudelle hengelle, jolloin halvin juna kustantaa vain 20 euroa. Hinnoittelu menee nykyään jotenkin sen mukaan, minkä verran milläkin vuorolla on ollut kysyntää. Suosituimmilla vuoroilla lipusta saa pulittaa noin 60 euroa suuntaansa.

Junalippuhan täytyy ostaa etukäteen esimerkiksi netistä, Lappeenrannan asemalta tai Safarin toimistosta Lappeenrannan keskustasta. Toki mikä tahansa pysähdysasema Helsingin ja Vainikkalan välillä niitä myy, mutta Vainikkalassa on turhaa lipunmyyntiä kysellä. Ihmettelen kyllä suuresti, miksei Vainikkalaan voisi laittaa edes yhtä lippuautomaattia.

Pietarissa liikkuu kätevästi metrolla 28 ruplan eli noin 60 sentin poletilla/metromatka. SKA:n halli on keltaisella linjalla metroaseman Prospekt Bolshevikov vieressä.

Lippuja peliin voi ostaa netistä, myös SKA:n fanitarvikekaupasta, joka sijaitsee osoitteessa Nevski Prospekt 23. Liput kannattaa ostaa ajoissa, samana päivänä saa tuskin edes hajapaikkoja. Kahdelle vierekkäin on keskimäärin mahdotonta hankkia vierekkäiset paikat enää samana päivänä. Toki jäähallin metroasemalla myydään lippuja tai ”lippuja”; varmaan kannattaa ottaa myyjää hihasta kiinni ja käskeä saattamaan hallille asti, että voi olla varma, ettei lippu ole jo kerran käytetty, netistä tulostettu lippu. Viivakoodin pitää toimia, muuten sisään ei ole asiaa.

Edullisimmat liput peliin maksavat 300 ruplaa eli noin 7 euroa. Mielestäni istumapaikan sijainnilla ei ole kovin paljon väliä, kaikkialta näkee ihan kohtuullisesti ja uusinnat tulevat isoilta näytöiltä. Lähinnä kunhan katsoo, ettei ota lippuja sektoreista 201 tai 202, joissa fanaattisimmat kannattajat pitävät leiriään.

Ei sillä, etteivätkö venäläiset yleensäkin ole suomalaisia hieman fanaattisempia, näin myös jääkiekon suhteen. Tunnelma nouseekin kattoon, kun oma joukkue tekee maalin. Jonkinlaisen huudon toki takaa lähes mikä tahansa tapahtuma kentällä.

Kun yli 12 000 ihmistä kannustaa pelaajia antamaan parastaan, on SM-liigan kannustusmeininki tähän verrattuna melko laimeaa. Yhtään meteliä hallissa ei vähennä se, että lipun hintaan kuuluu hassut pahvista taiteltavat läpyttimet, joilla saa kannustaa kotijoukkuetta äänekkäästi ja näyttävästi: S-K-A! S-K-A! SKA, SKA!

Edullisin majoitusvaihtoehto on hostelli. Hostellissa nukkuu edullisimmillaan noin 10 eurolla yö. Hostelli on helppo varata etukäteen netistä hotellijärjestelmistä. Maksaa voi kortilla verkossa tai käteisellä paikan päällä, hieman riippuen järjestelmästä.

Sitten jos jaksaa jälleen nousta ajoissa ja rientää klo 6.40 junaan, saa jälleen sen 23 euron junalipun.

Ai niin, peli päättyi 2-4. Pitää mennä toistekin, että päästään aistimaan voiton juhlat. 

Ilta-Sanomat kirjoittaa pelistä seuraavaa: Ilta-Sanomat juttu pelistä 

Viimeinen maali tyhjiin: KHL:n sivuilta

Pelin tilastoja: Kennros.comin sivuilta

Tässä vielä tunnelmia pelistä muutaman videopätkän verran:

 

P.S. Vaikka teksti on varsin tuore, on tässä välissä siirrytty Suomessa talviaikaan. Tämä vaikuttaa aamujuniin sen verran, että ensimmäinen juna Vainikkalasta Pietariin lähtee klo 7.14 ja ensimmäinen juna Pietarista Vainikkalaan klo 6.50. VR:n sivuiltahan aikataulut löytyvät: http://www.vr.fi/fi/

Tänään tulin Pietarista Lappeenrantaan pitkästä aikaa HH-Kuriirilla. Ihan pätevä kyyti tämäkin, etenkin kun pääsin kaikkine tavaroineni ovelta ovelle.

Georgialainen ravintola "Haluan hartsoa" Pietarissa - Ресторан "Хочу Харчо"

Heräsinpä tuossa aamulla kaikessa rauhassa ja selailin vähän Facebookia. «Хочу харчо» -ravintola (Hochu harcho, Haluan hartsoa*) mainostaa aamujatkoja, eli aamiaista dj:n säestyksellä klo 5-8 lauantaisin ja sunnuntaisin. Ei pöllömpi idea. 

Me kuitenkin kävimme kyseisessä ravintolassa hieman perinteisempään tapaan, eli illallisella muutama viikko sitten. "Haluan hartsoa"-ravintola on auki 24/7, joka yleensä ei välttämättä ole hyvä merkki, mutta tämä paikka tekee mukavan poikkeuksen. Ravintola on viihtyisä, siisti ja aivan uskomattoman täynnä illallisen aikaan. Pöydissä ei ole valinnanvaraa, meidät mahdutetaan keskellä salia olevaan pöytään, josta on kyllä suora näkyvyys ravintolan avokeittiöön.

Aika perinteistä georgialaista settiä otettiin. Salaattia juustolla, hatsapuri-juustopiirasta, phalia, hiiligrillillä valmistettua lihaa, kalaa (meribassia) ja tomaattia. Hurjan hyvää ja maukasta! Lista on upea, pienellä vilkaisulla tulee jo suuri nälkä: Hochu harcho -ruokalista (pdf).

Suosittelen georgialaisen keittiön ystäville. Hinta on kalliimpi kuin Georgiassa, mutta muuten ei häviä yhtään paikallisille georgialaisille kanssaravintoloille.

Hartso on Ginza-projektin ravintoloita ja sijaitsee aivan Heinätorin kupeessa, eli Sennaja/Sadovaja/Spasskaja-metroaseman vieressä. Ravintola löytyy siis helposti ja on saavutettavissa metrolla tai maanpäällisellä liikenteellä vaivatta. 

Kotisivu: http://hochuharcho.com/

*Hartso on perinteinen georgialainen keitto.

Ajankohtaista asiaa Pietarista Facebookissa

Olen seurannut Facebookissa muutamaa mielenkiintoista ryhmää, joissa on Pietari-asiaa.

Интересный Петербург (Mielenkiintoinen Pietari): Päivityksiä tulee yleensä useampi päivässä ja kaikki, jotka ovat silmiini osuneet, ovat olleet hyviä, kivoja, hyödyllisiä ja/tai mielenkiintoisia. Unohtamatta mainita kauniita kuvia.

Välillä eetteriin tupsahtaa listauksia erilaisista ravintoloista, muistan listattaneen esimerkiksi vegepaikkoja ja näköalaravintoloita (josta on blogissanikin). Toisinaan on uutisia uusien paikkojen avautumisesta, mieleeni tulee esimerkiksi erään uuden valokuvagallerian avautuminen. Mielenkiintoinen Pietari kertoo myös muita ajankohtaisia asioita, kuten vuodenvaihteessa 2014 se kertoi, että metron kertalipun hinta nousi 28 ruplaan ja maanpäällisen liikenteen 25 ruplaan.

Ryhmän julkaisut ovat venäjänkielisiä. Ajattelin, että voisin ehtiessäni laittaa parhaita paloja sieltä myös tänne blogiini.

Englanniksi enimmäkseen julkaiseva St PetersburgGuide (I love SPB) on myös mielenkiintoinen. Päivityksiä tulee päivittäin. On kuvia, pääosin hyvin kauniita kuvia Pietarista, tietoa tulee paljon myös. Suosittelen.

Ihan äskettäisistä postauksista mainitsen Guidelta sellaisen, jossa listattiin muutama edullinen ruokapaikka Pietarissa - ja kun kyseessä oli Guide, niin jopa ihan englanniksi: Cheap Eats in Saint-Petersburg.

The St. Petersburg Times: Julkaisee englanniksi tapahtumia, linkkejä, uutisia, nähtävyyksiä, kuvia. Esimerkiksi tänään ilmestynyt linkki The Russia Left Behind (The New Your Times) on kyllä hyvä.

Mainitsenpa vielä Matka-Priman Facebook-ryhmän, joka julkaisee mielenkiintoista ajankohtaistietoa laajemminkin Venäjästä sekä jonkin verran Kaukasiastakin säännöllisen epäsäännöllisesti, melkeinpä varmaan kerran päivässä sekin. Päivitykset ovat enimmäkseen suomeksi ja linkit suomeksi, englanniksi tai venäjäksi.

Myös ryhmään MINUN PIETARINI/LENINGRADINI tupsahtaa usein jotain mielenkiintoista ja kivaa. Ryhmällä ei ole käsittääkseni kovin virallista ylläpitoa ja päivitystä, joten uutta tavaraa tulee, kun ryhmän ihmiset sitä sinne lisäävät. Tässä pari videota Pietarista: Saint-Peterburg Timelab.pro ja Timelapse. Saint-Petersburg, Russia, 2010.

Entäs muita mielenkiintoisia?

Slummikävelyllä Pietarissa

Tilanne päällänsä @ slummikävely

Eräs työkaverini suunnittelee matkaa Pietariin, ja jälleen kerran olen toki auliisti suunnittelussa apuna, josta seuraa hirveä kaipuu ja hinku mestoille. Pietariin! Kun en sinne nyt heti voi mennä - noin niin kuin periaatteessa - päädyin katselemaan Pietari-kuvia. Niin monta hienoa reissua, niin monta mielenkiintoista paikkaa, jotka odottavat vielä pääsyään blogiini!

Tässä tekstissä matkaan nyt muistoissani ensin vuoteen 2010, jolloin Mikon kanssa piipahdimme parin kaverimme kera kolmen päivän pääsiäisreissulla Pietarissa. Hieno reissu tämäkin. Kyseinen reissu tuli mieleeni, koska taisin silloin olla ensimmäistä kertaa Peterin opastamalla slummikävelyllä. Tänä kesänä slummikävelin myös taas pari kertaa. Siitä siis blogitekstin teema, slummikävelyt. Loppuosa blogista keskittyykin sitten siihen. Ensin kuitenkin jotain aivan muuta.

Matkasuunnitelmia käynnistellessä valitaan porukalle hotelli: Majoitusvaatimus tällä reissulla oli hyvä ja halpa + oma vessa, ei jaettu huone. Heh, lähes mahdoton yhtälö siis. Hotels.com osoitti kuitenkin taas kyntensä. Saimme kolme yötä kahden hinnalla Pietari-hotellista (Hotel Saint Petersburg, Отель Санкт-Петербург). Yhden yön hinnaksi kahden hengen huoneessa taisi tulla kolmisen kymppiä/2 hengen huone. Hinta per naama alkaa olla jo hostellitasoa.

Pietari-hotelli on iso neukkukolossi, mutta sen ikkunoista on mahtavat näköalat Nevalle. Pari euroa näköalasta tulee lisää hintaa, mutta se kannattaa. Aamiainen on varsin hyvä, ja hotellin ala carte -ravintolakin ansaitsee kehut. Sijanti on ihan bueno, lähin metroasema on Ploshad Lenina, joka sijaitsee Suomen asemalla kymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotellista. Junalta tullessa hotelliin on siis varsin tolkullinen matka kävellä.

Pietari-hotellissa huoneemme ikkunasta näkyi Aurora-paatti

Pietarissa on paljon kuvattavaa. Paulalla on isommat vehkeet kuin muilla. :D

Tanja liikennemiliisinä, auto linkissä:
http://autozoo.ru/wp-content/uploads/2007/12/mvs_porsche_3.jpg

Matkaohjelmaan päätettiin mahduttaa pari museokäyntiä. Porukan mieltymysten mukaan valikoituivat kohteiksi Kunstkamera, eli etnografinen museo + Pietari Suuren sikiöfriikkimuseo sekä Merisotamuseo. Hotellin lähistöllä sijaitsevassa panssarilaiva Aurorassakin Team P. käväisi eräänä aamuna muiden vielä vetäessä kauneusuniaan.

Kaikki kiva on kiellettyä Kunstkamerassa, tosin kuvauskielto koskee vain yhtä huonetta, tietenkin sikiöfriikkiosastoa.

Tyylikäs vessa.

Vasilinsaaren tunnusmerkki, strelka

Merisotamuseo, joka viimeisimpien tietojen (by bussikuski 9/2013) mukaan on muuttanut Novaja Gollandian saaren lähelle.

Sotasuunnitelmien paksuin viiva osoittaa tuttuun suuntaan.

Museoiden ohella innostuimme ajelemaan limusiinilla ja tekemään slummikävelyn. Limusiini oli varattu edellisenä päivänä sähköpostilla. Firma oli Garazh AG, limusiini Porshe Cayenne. Toim. huom. Luulin jo jossain vaiheessa, että kyseistä firmaa ei ole enää olemassa, mutta nyt näyttää taas sivut olevan kuosissaan. Se muutosnopeus...

Kumman kaa?

Varustelu: CD-soitin, DVD-soitin, baari, discovalot ja laserit. Strobo ei vaan toiminut. Omat CD:t jäivät kotiin, mutta http://www.radiorecord.ru/ soi oikein hyvin.

Bileet! http://trutrance.ru/piter/teaktak-ate/175/

Slummikävelyllä Pietarissa by Peter's Walk:

Seuraavaksi esittelen slummikävelyn kuvasatoa. Koska olen tänäkin kesänä käynyt taas pari kertaa slummikävelyllä, valitsin muutaman otoksen myös niiltä kävelyiltä tähän kuvakavalkadiin:

Slummikävely räätälöityy yleensä hieman ryhmän ja kierrosta vetävän oppaan mukaan. Toki sitä voidaan räätälöidä ryhmän toiveiden mukaan muutenkin. Mutta ihan jo lähtökohtaisesti, siinä missä joku ryhmä pitää lounastauon kävelyn aikana, toinen ryhmä pysähtyy kahvilaan tai terassille vain hetkeksi. Rjumotsnajassakin voidaan käydä ottamassa pienet vodkahömpsyt. Slummikävely kestää vähintään kolmisen tuntia, joten yksi tauko on yleensä enemmän kuin tervetullut.

Joskus kierretään rappukäytäviä, toisinaan taas kirkkoja. Kirkot voidaan kiertää myös kaukaa. ;) Kierroksen aikana voidaan pistäytyä torilla, taidekeskuksissa, kattoterassilla, katolla - melkein missä vaan, mitä reitin varrelta löytyy.

Kävelykierroksia vedetään myös eri teemoilla ja eri puolilla kaupunkia. Ensimmäinen slummikävelyni rantautui monien takapihojen kautta vaivihkaa takavuosieni opiskelija-asuntolan pihalle. Toiveita voi esittää tai niitä voidaan myös kuulla esittämättä. :D

Suosittelen lämpimästi. Oppaat ovat luotettavia, puhuvat erinomaista englantia ja kierrokset eivät ole kalliita. Kierrokselle voi osallistua enimmillään noin kymmenen henkeä ja rapiat, ettei liikkuminen mene hankalaksi. Kierrokselta palataan silloin tällöin myös metrolla, jossa etenkin tuota suurempaa ryhmää on hankala kuljettaa.