8.1.2008 tiistai, matkapäivä 4.
Varaderossa
Tomaattia aamupalalla
Toimivaa rahanvaihtoa
Nocturno Show
Heräsimme aamulla taas ajoissa, seiskalta, samaan serenadiin kuin eilenkin: liikenteen meluun ja kukkojen kiekumiseen. Kirjoittelimme matkapäivyriä, järjestelimme huonetta, ja ysin maissa kipaisimme aamiaiselle.
Aamiaisella opimme taas uutta. Aamupalatiskien takana hyysäsi pari kokkia, jotka paistoivat munakkaita, pekonia, paneroituja kanapuikkoja ja kaikenlaista muuta ”pientä” aamupalan höysteeksi. Kokilla näytti olevan munakasta varten muun muassa tuorekurkkua ja tomaattia. Mikko päätti kokeilla onneaan, ja sai kun saikin munakkaaseensa tomaattia ja munakkaan viereen kurkkua. Eli tuoretta oli tarjolla, mutta ”tiskin alta”, ei noutopöydästä. Kokille jätimme kivan tipin, kun hän täytti toiveemme.
Tähän väliin päivän sana: all inclusive.
Eli päivän sanan mukaisesti meillä oli vuorokauden ajan ”all inclusive” eli könttähinnalla kaikki ruuat ja juomat hotellilla, lisäksi hintaan kuuluivat rantasängyt Coral-ravintolan rannalla ja Coralin rantabaarin juomat. Kaikki tämä maksoi vain 20 pesoa per lärvi/vrk. All inclusiven merkiksi saimme päiväksi ranteeseemme kuninkaalliset siniset rannekkeet omien valkoisten rannekkeidemme rinnalle.
Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään rahanvaihdossa. Marssimme lähimpään pankkiin, jonne oli matkaa reilu kilometri. Ihailimme matkalla Varaderon idylisiä maisemia.
Pankissa oli jonkin verran jonoa, mutta ilmastoidussa viileässä hallissa mukavan lokoisissa nojatuoleissa kelpasi odotella vuoroaan. Rahanvaihto sujui kommelluksitta, rahaa tuli käteen oikealla kurssilla ja oikea määrä. Pankissa sai jopa yksityiskohtaisen kuitin vaihdosta. Kuitista näki kolikolleen, kuinka paljon ja montako kappaletta kutakin rahaa oli saanut.
Takaisin hotellin kulmille ajoimme heppakyydillä. Taisi maksaa viisi pesoa kolmelta matkalaiselta. Aika paljon, koska taksilla olisi maksanut varmaan peson, mutta kivahan se oli hepparattaatkin kokeilla. Seuraavaksi suuntasimme rannalle.
Aloitimme sinisten rannekkeidemme käytön rannalla. Köllimme rantasängyillä ja tilasimme muutamat Havanna Spesialit ja Mama tilasi Cristalia. Kävin uimassakin. Sää oli upea, kuten tähänkin asti. Rannalta piti lähteä hotellille jo yhden maissa, kun halusimme ehtiä testaamaan hotellin lounaan.
Lounaassa ei ollut paljon kehumista. Raasteet olivat samat kuin aamiaisella, salaattia ei ollut, riisiä ja jotain lihakastikkeita oli tarjolla pääruokana. Paikalla olivat aamiaiselta tutut paistajat, joilta sai taas tilailla ”tuoreita” annoksia. Nyt oli tarjolla paria eri pastaa parilla eri kastikkeella. Eli homma toimi niin, että valitsin pastan, keittäjä pyöräytti sen pannulla ja lisäsi haluamani kastikkeen. Kun näin tulin vaivanneeksi keittäjää, hyvä tapa oli jättää keittäjälle jälleen pieni tippi. Olimmehan tottuneet jo lahjomaan keittäjiä tipeillämme, koska oli osoittautunut, että tällä tavalla sai erityisen ystävällistä palvelua ja haluamiaan ruokia.
Kastikkeina pastalle oli valittavissa tomaatti- ja Bechamel-kastike. Pasta-annos oli ihan hyvää, mausteet kuitenkin taas puuttuivat. Pöydissä oli valkopippuria, jota hivautimme annoksiimme. Ei mitään gourmeeta, mutta nälkä lähti. Jälkiruuaksi oli puoliksi sulanutta, mutta niin hyvää jäätelöä.
Lounaan jälkeen menimme altaalle. Uimme useaan otteeseen ja paistattelimme päivää.
Ennen illallista piti vielä mennä rannekkeilla maistelemaan uima-allasalueen Snack-baarin tarjontaa, koska edellisen kerran ilman sinistä ranneketta meille ei ollut herunut sieltä mitään. Otimme hampurilaista, joka oli siihen mennessä oikeastaan parhaiten maustettua ruokaa matkamme aikana. Ketsuppia ei tosin ollut tarjolla, ja tarjoilija kovasti pahoitteli asiaa. Espanjalaista sinappia sentään oli.
Ennen illallista lepäilimme ja laittauduimme huoneissamme hetken.
Hotellin noutopöytäillallinen oli lähes yhtä luokaton kuin lounas. Illallisella oli sentään tarjolla ihan hyvänmakuista kalaa, sitä valkoista, jota totuimme matkamme aikana saamaan aina, kun kalaa tilasimme. Kalan nimeä eivät edes tarjoilijat kertoneet, sanoivat vain, että ”white fish”, jota kalastetaan tuosta merestä.
Illallisen jälkeen menimme altaalle katselemaan Nocturno-esitystä. Ihan hauskan hassuhan se oli. Loppuhuipennuksessa tanssijatar heitti Kuuban lipun harteilleen ja purjehti menemään lavalla. Nauratti. Sitten rupesi väsyttämään niin maan pirusti, liekö vielä aikaerorasitusta, ja vetäydyimme huoneisiimme. Avasimme vielä telkun, kun ei ollut kovin myöhä. Tämä oli oikeastaan ainoa ilta, kun hetken aikaa katselimme telkkua. Kanavia oli joka lähtöön, venäläisestä jopa Jenkkilän kanaviin, suomalaiset sentään puuttuivat valikoimasta. Katsoimme englanninkielistä stand uppia ja urheilulähetyksessä oli iloisia uutisia, kun suomalainen oli pärjännyt lumilautailussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti