7.1.2008 maanantai, matkapäivä 3.
Varaderossa
Kylällä tallailua
Sea cucumber (kuvassa)
Loman ensimmäinen Havana Special
Coral-ravintolassa mustapapuriisiä
Aamulla heräsimme kuudelta kukon tai siis lukemattomien kukkojen kiekumiseen, vilkkaaseen liikenteeseen lähitiellä ja poliisin liikennepilliin. Yöllä tosin olimme jo heränneet vahvaan savun hajuun, bileiden loppumiseen allasalueella, alakertalaisten kotiintuloon ja jatkoihin parvekkeemme alla sijaitsevalla patiolla. Eli hyvin tuli nukuttua eka yö. Toisaalta unen huonoon laatuun vaikutti varmasti myös aikaero, jota Suomen ja Kuuban välillä tähän aikaan vuodesta oli 7 tuntia.
Puuhailimme kaikenlaista ysiin asti, sitten menimme aamiaiselle. Odotukset eivät olleet korkealla kaiken lukemamme jälkeen, mutta uskalsimme kuitenkin varovasti toivoa edes kohtuullista aamiaista. Ja vähintään sitä se olikin. Leikkeleitä ja juustoa oli montaa sorttia, samoin jukurttia ja kaikenlaista lämmintä aamupalaa, kuten pekonia, munaa, munakokkelia, makaronia, lämmitettyjä vihanneksia (papuja, kukkakaalia yms.). Mehujakin oli useaa laatua, tosin melko makeita kaikki. Tuoreet vihannekset, kuten kurkku, tomaatti ja salaatti sen sijaan loistivat poissaolollaan, mutta tarjolla oli sentään monenlaisia trooppisia hedelmiä ja ylimakeita kaakkuja ja keksejä. Kahvi, tee ja kaakao kuuluivat myös aamiaispöytään. Kuubassa on vieläpä erittäin hyvää ja vahvaa kahvia, sanotaan. Itsehän en käytä. Levitettävä juusto oli hurjan hyvää ja leipä tuoretta, mutta kuitenkin vain sellaista vaaleaa höttöistä pullaa, joka ei loppujen lopuksi tietenkään pitänyt nälkää tumman leivän veroisesti.
Aamiaisen jälkeen lähdimme ”kaupungille” tallailemaan. Siis lähinnä saimme sellaisen käsityksen, että kyseessä olisi enemmän kylä kuin kaupunki, vaikkakin kaupunki Varadero virallisesti on. Kävimme lähikaupasta vettä ja limua mukaan kylille ja tulimme huijatuiksi. Kaikki hinnat eivät olleet näkyvissä, mutta loppuhinta ei kuulostanut pahalta, joten maksoimme mukisematta. Vasta myöhemmin todettuamme hinnat (käytyämme kaupassa uudelleen) laskimme, että olimme maksaneet reilun peson verran ”juomarahaa” myyjälle. Ei paljon sinänsä, mutta periaate on tässä tärkeämpi.
Talsimme rannalla jonkin matkaa. Melko kuuma oli noin äkkiseltään (+29 astetta), vielä kun aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta. Ranta oli pitkä ja houkuttelevan näköinen valkoisine hienoine hiekkoineen. Ihanalta näytti myös turkoosin sininen meri. Rantaan oli edellisen yön kovan tuulen seurauksena ajautunut kuitenkin merikasvustoa ja jotain muutakin vähemmän ihanan näköistä. Rannalla rötkötti löysän banaanin näköinen vaalea pötkylä. Hetken katseltuamme huomasimme, että se liikkui hitusen. Lähemmässä tarkastelussa paljastui alkueläinmäinen suuaukko. Iiiikkkk! Paikallinen herrasmies kiljunnan pysäyttämänä esitteli otuksen merikurkuksi (sea cucumber, blogin kuvassa). Hän myös kertoi, ettei se ole vaarallinen, ja että rannalle ajautuneet merimakkarat (kuten olion nimesimme) on parasta heittää takaisin veteen, etteivät ne kuiva kuoliaaksi.
Kävimme kaupunkiin tutustuessamme muutamassa matkamuistopuodissa ja krääsätorilla. Tosi nättejä värikkäitä koruja oli myynnissä paljon, eivätkä hinnatkaan olleet pahat, ja niistä olisi vielä tarkoitus tinkiäkin. Neulottuja hartiahuiveja, pontsoja ja paitoja oli myös tarjolla kohtuulliseen hintaan.
Iltapäivällä oli tervetulotilaisuus hotellillamme. Tilaisuus oli aika mielenkiintoinen ohjelmaltaan. Opas vain vastaili meidän esittämiin kysymyksiin, hänellä ei ollut minkäänlaista valmisteltua esitystä Kuubasta tai Varaderosta. Kyselimme kyllä ahkerasti tunnin verran. Tilaisuus oli epätavallinen osanottajienkin suhteen. Meitä oli vain viisi, eli yksi pariskunta meidän retkueemme lisäksi. Enempää suomalaisia ei ollut koko hotellissa, joka ei sinänsä ollut huono asia. Tilaisuudessa tarjoiltiin herkulliset pitkät juomat, jotka myöhempien selvittelyjen jälkeen osoittautuivat drinkiksi nimeltä Havanna Special. Kyseessä oli oranssi juoma, jossa oli hotellimme reseptin mukaan ananasmehua, tuoretta ananasta, jäitä, hitunen vaaleaa rommia (Havana Club) ja tilkka erään paikallisen punaisen marjan uutetta, joka tekee juoman värin. Marjan nimen kysyin kerran ja annoin asian olla, kun ei jäänyt päähän.
Tervetulotilaisuuden jälkeen siirryimme altaalle nauttimaan iltapäiväauringosta. Pelasimme korttia ja kävin uimassakin. Melko varhain kuitenkin aurinko meni hotellin taakse ja altaalla alkoi olla hieman jopa viileää johtuen märistä uikkareista. Olisiko ollut puoli viisi, kun emme enää jaksaneet istua altaalla, vaan lähdimme lähikauppaan - siihen samaiseen huijauslafkaan, mutta kun muutakaan kauppaa ei ollut kilometrien säteellä. Ja kaipasimme jo kipeästi hieman välipalaa, kun altaan snack-baari palveli vain sinisen rannekkeen omistajia. Sieltä ei tosiaan saanut rahalla mitään.
Putiikista ostimme lampaanlihaa purkissa (kuten nötköttiä, yf) ja oliiveja. Oikeastaan juuri muuta kuin sipsejä ja keksejä ei ollut tarjolla. Tonnikalaa olisin halunnut ostaa – sitä olisi jopa ollut - mutta kaupassa ei ollut purkinavaajia, joten jäi ostamatta. Tässä minisupermercadossa ei ollut myöskään viinipullonavaajia.
Kaupasta tultuamme maistoin pari palaa purkkilihaa, joka maistui kummallisesti vähän kalalle - ei tosin Mikon mielestä. Pahaa se mielestäni joka tapauksessa oli. Ei enää välipalaa tuosta kaupasta! Meillä olisi kyllä ollut hapankorppuja, jos jostain vain olisimme saaneet ostettua esimerkiksi juustoa päälle. Toisaalta meillä ei ollut jääkaappia huoneessa, joten juuston olisi pitänyt olla yksittäispakattua. Telkku huoneessa oli, olisin kyllä voinut vaihtaa sen jääkaappiin.
Sitten kävimme jo siestalle. Sen verran väsyneitä olimme, että emme meinanneet jaksaa nousta kahdeksan maissa, kun kello herätti. Mamakaan ei meinannut herätä, kun koputtelimme oveen, piti laittaa tekstari. Pääsimme illalliselle lopulta ysin maissa.
Menimme oppaan suosittelemaan perinteiseen kuubalaiseen ravintolaan nimeltä Coral, joka oli tosi lähellä hotellia. Valitsimme paikat pihalta, ihan meren rannalta. Ruokalista oli espanjaksi, mutta pärjäsimme varsin hyvin sen kanssa, kun tarkastimme pari sanaa mukanani kantamasta taskusanakirjasta. Listalta löytyi minulle sopivat tonnikalasalaatti ja mustekalarenkaat. Salaattia ei kuitenkaan ollut, joten jouduin valitsemaan valmiin menun. Otin sitten kanaa. Menuunkin piti kuulua alkusalaatti. Ja kuuluihan se: saimme pienen lautasellisen puolillaan vihreää paprikaa ja viisi ohutta kurkkusiivua. No, parempi salaatti kuin eilen, neljä kurkkusiivua enemmän. Paprikat söi Mikko.
Salaatin syöjän paikka Kuuba ei selvästikään ole, ei oikein kasvissyöjänkään, nimittäin ns. kasvisannoksetkin, jos sellaisen sattuu saamaan neuvoteltua (listalla niitä ei ole) saatetaan paistaa sian rasvassa. Maassa, jossa on pulaa lihasta, ei oikein tahdota ymmärtää, jos joku haluaa olla vapaehtoisesti syömättä sitä.
Minun annokseni koostui kahdesta kanankoivesta ja paikallisesta perinneruuasta, mustapapuriisistä. Kana oli ihan ok, riisipapusekoitus ei oikein, siinä oli joku kumma sivumaku. Mama sen sijaan tykkäsi riisimustapapusekoituksestakin. Mikolla ja Mamalla oli kananrintaa, josta he molemmat pitivät. Lisäksi pöytään kannettiin iso annos ”ranskalaisia”. Luultavasti ne olivat rasvassa rapeaksi paistettua perunaa, mutta muoto ja maku hämäsivät, ja hieman epäilen meidän syöneen kuitenkin paistettua ruokabanaania, joka on hyvin yleinen lisuke Kuubassa. Edellisenä iltana meillä oli myös paistettua banaania annoksessamme, mutta se oli selkeämmin banaanin näköistä, joskin Mama epäili sitäkin ensin perunaksi.
Juomaksi tilasimme punaviiniä. Paikallista punaviiniä ei ollut tarjolla, joten otimme espanjalaista. Myös chileläistä olisi ollut. Valinnanvaraa sentään oli, kun taas edellisen illan paikassa listalla seisoi vain yksi espanjalainen kehnohko punaviini. Pullon hinta oli kahdeksan pesoa, kuten edellisenäkin iltana.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meitä ei yritetty huijata tai huijattu, kun teimme ostoksia ja asioimme hotellin ulkopuolella. Tai ei sitä ainakaan huomattu. Laskussa hinnat olivat samat kuin ruokalistassa ja jopa laskettu oikein yhteen. Opas mainitsikin, että tämä paikka on raha-asioissa vähän useaa muuta luotettavampi. Olimme niin iloisia hyvästä palvelusta, kohtuullisesta ruuasta ja rehellisestä kohtelusta, että annoimme mukavat juomarahat tarjoilijallemme. Annoimme hieman yli kymmenen prosenttia eli neljä turistipesoa, joka on paikalliseen hintatasoon ja tapaan nähden jo paljon.
Iltaa istuttiin hetken aikaa vielä altaalla kuubalaisia rytmejä kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti