6.1.2008 sunnuntai, matkapäivä 2.
Vantaalta Amsterdamin ja Havannan kautta Varaderoon
Lentokoneessa tappamassa aikaa
Vauhdikas bussimatka Havannasta Varaderoon
Ensimmäinen kosketus Kuubaan
Heräsimme klo 3.40 ja pakkasimme laukut. Menimme varhaisaamiaiselle klo 4.00, ja lentokenttäbussi lähti klo 4.20. Varhaisaamiainen oli mainettaan parempi, tarjolla oli melkein kaikkea sitä, mitä tavallisella hotelliaamiaisella. Lähinnä nakkipalat ja muut lämpimät - muutenkin mielestäni aamupalalle kehnosti sopivat ruokalajikkeet - puuttuivat. Syömistä oli sen verran montaa sorttia, ettei vartissa selviydytty, joten taskut täynnä suklaamuffinsseja hyppäsimme lentokenttäbussiin.
Kentällä pääsimme suoraan turvatarkastukseen. Aika ylimalkaisesti virkailijat sen suorittivat, joskin Mikolta takavarikoitiin matkaeväshernekeitto. Hei, keitto you know, se katsotaan nesteeksi, vaikka hernariin kyllä lisätään neste vasta keittovaiheessa…
Lento Amsterdamiin lähti ajallaan, klo 6.15. Lentoyhtiö oli KLM ja kone Boeing 737. Matka kesti alle kolme tuntia ja tarjoilu oli ajankohtaan sopiva: saimme aamiaista. Hienoa mielestäni oli se, että aamiaisessa kaikki oli luomua.
Amsterdamissa oli sitten pari tuntia hengailuaikaa ennen jatkolentoa Havannaan. Harrastimme shoppailua ja kahvilassa istuskelua. Lähetimme hieman huumorimielessä jo matkan ensimmäisen postikortinkin. Kortti meni mummolle, joka kerää postikorttikokoelmaa eteisensä seinälle. Kokoelma karttui nyt Amsterdamin lentokenttää esittävällä kortilla.
Turvatarkastuksessa matkustavaisilta lähtivät vesipullot, ja tarkastuksen jälkeisessä aulatilassa eivät juoma-automaatit toimineet. Koneen henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja toi pyynnöstä vesipulloja heti koneeseen päästyämme.
Kone oli Martinairin Boeing 767, joka on tuttu konetyyppi muun muassa syyskuun 11. päivän tapahtumista. Tällä lennolla ei tosin juuri terroristeja näkynyt, lukuun ottamatta yhtä salatupakoijaa, joka toi jännitystä pitkälle lennolle. Muutaman tunnin välein tämä kriminaali kävi sauhuttelemassa koneen vessassa jatkuvista kieltokuulutuksista huolimatta. Vastuuseen häntä ei teoistaan ymmärtääkseni saatu, vaikka tupakansavu leijaili vessasta todella vahvana aina juuri tietyn miesmatkailijan perässä.
Vaikka olimme tehneet lähtöselvityksen jo edellisenä iltana, saimme koneesta silti yhdet huonoimmista mahdollisista paikoista. Olimme juuri siiven kohdalla, joka tarkoitti, ettei ikkunasta nähnyt mitään. Sijaintimme myös lentokoneen kattomonitoreihin nähden oli huono. Lähimpänä oleva monitori oli suoraan pään yläpuolella, kauempana olevaa ei enää kunnolla nähnyt.
Lento kesti noin yksitoista tuntia. Ensin saimme lämpimän aterian, joka oli pastaa paprikalla tai kanaa paprikalla. Pyysin lopulta lasten annoksen, koska se oli ainoa, jossa ei paprikaa ollut. Tunnit kuluivat lukemalla, torkkumalla ja katsomalla leffoja sekä sarjoja henkilökohtaisesta viihdelaitteesta, jollaisia henkilökunta jakoi halukkaille 12 euron hintaan. Viihdelaitteessa oli valittavana kymmenkunta leffaa ja saman verran suosittujen tv-sarjojen jaksoja. Mikko katsoi parikin leffaa, mie vain yhden ja piirrettyjä. Mielenkiintoisen lisän leffan seuraamiseen toi flaaminkieliset tekstitykset.
Vihdoin illansuussa saavuimme Havannaan. Ilma oli kostea ja lämmin. Erikoista tulotarkastuksessa oli matkailijoiden kuvaaminen. Haluaako Castro todellakin valokuvan jokaisesta Kuubaan saapuvasta?
Eksyimme ensin väärään aulaan odottelmaan laukkuja. Meidän lisäksemme siinä aulassa näytti olevan vain yksi muu länsimaalainen, sekin meidän koneestamme. Laukkuhihnalla matkusti kokoon teipattuja laatikoita ja kaikenlaista muuta matkalaukkua muistuttamatonta tavaraa. Muutamassa minuutissa tajusimme olevamme väärässä paikassa. Lopulta löysimme oikean aulan ja matkatavarahihnalta rupesi tulemaan tutunnäköistä kamaa.
Päätimme oppaan ohjeen mukaan vaihtaa hieman paikallista valuuttaa jo lentokentällä. Jonotus rahanvaihtotiskille kesti puolisen tuntia, ja olisi kestänyt kauemminkin, jollen olisi turvautunut paikallisten tapaan jouduttaa hieman omaa vuoroani jonoa vahtivaa virkamiestä hännystelemällä.
Eurolla sai reilut 1,3 vaihdettavaa pesoa (CUC, pesos convertibles) , toiselta suomenkieliseltä nimeltään turistipesoa. Turistipeso on raha, jolla saa Kuubassa tavaraa ja palvelua. Paikalliset käyttävät yleisesti huomattavasti heikompaa valuuttaa, kuubalaista pesoa (CUP, pesos cubanas), jonka suhde euroon on noin 1:24. Ulkomaalainenkin voi vaihtaa itselleen paikallisia pesoja, mutta ne käyvät vain lähinnä vihannestoreille ja katukioskien tarjoamiin kekseihin ja pitsaa muistuttaviin lätysköihin. Matkamuistoiksi ne on ihan kivoja. Paikallisetkin saavat ostaa ylellisempiä tuotteita turistipesolla, joka tosin kuubalaiseen palkkatasoon on kallista.
Bussimatka Havannasta Varaderoon alkoi auringon laskiessa. Tiet olivat aivan kauhessa kunnossa. Kuljettaja tuntui kuitenkin ajavan hillitöntä vauhtia. Turvavyötä kannatti käyttää penkillä pysymisen varmistamiseksi. Bussin telkusta tuli musavideoina parin vuoden takaista hittimusaa, kuten Crazy Frogia.
Matkan aikana pysähdyimme kerran. Paikan nimeä en painanut mieleen. Meille suositeltiin juomaksi Piña Coladaa con ron. Juomaan tuli siis hivaus rommia, mutta rommipullo jäi tiskille tarjolle, josko jonkun juoma jäi liian laimeaksi. Tämä on suht yleinen kuubalainen tapa. Juoman hinta oli käsittääksemme 3 pesoa, mutta 3,5 siitä kyllä huomasimme maksaneemme.
Matka kohti Varaderoa eteni niin vauhdikkaasti, että Jose sai lapun poliisipatrullalta. Tutkaahan ei paikallisilla poliiseilla ole käytössään, joten nopeus arvioidaan. Huitominen oli melkoinen, kun nopeudesta neuvoteltiin, mutta kyllä sakko tuli. Siihen meni kuljettajan tippirahat siltä ajolta.
Hotellille (Acuazul) saavuimme hieman ennen yhdeksää. Vastaanotossa meille pistettiin käteen sellaiset kummalliset festarirannekkeet. Myöhemmin selvisi, että valkoisilla rannekkeillamme olimme oikeutettuja aamiaiseen, sinisellä rannekkeella varustetut olivat all inclusive -asiakkaita, eli kaikki juomat ja ruuat hotellilta sai maksutta. Emme olleet varanneet kyseistä palvelua, koska halusimme vaihtelua ruokailuun ja juomailuun.
Huoneet saimme toisesta kerroksesta. Ne olivat tilavat ja ihan siistit. Ovien lukot ja tuuletusikkunat olivat aluksi hieman haasteellisia, mutta lähemmällä tutustumisella mekanismit selvisivät.
Illallisen saamiseksi ei ollut paljon valinnanvaraa huomioiden kellonajan, nälkä- ja väsymystilan. Menimme hotellia lähimpänä sijaitsevaan 24h-kuppilaan (Avenida 1, Calle 12 ja Calle 13 välissä), jota en suuremmin suosittele. Istuimme iät ja ajat katsoen nälissämme kokin grillailuja. Haimme itse jo ruokalistatkin, että homma etenisi sitten joutuisasti, kun tarjoilija viimein tulisi pöytäämme.
Siihen mennessä kun saimme tarjoilijan, oli kokki jo sulkenut grillinsä ja ruokalistan annoksista ei ollut enää montaa saatavilla. Tarjoilija ei kaiken lisäksi puhunut lähes ollenkaan englantia, joten pääsimme kylmiltään tositoimiin espanjan taitoinemme.
Saimme kuitenkin tilattua. Paikan ruoka antoi jo esimakua Kuuban ruokakulttuurista, mutta nälkäisinä vaatimatonkin ruoka kelpasi yllättävän hyvin. Annos oli pala rasvaista maustamatonta lihaa, kasa riisiä ja ”salaatti”. Tai ruokalista väitti annoksen sisältävän salaatin. Lautasillamme salaattiin viittaavia artikkeleita olivat kaksi pientä ja ohutta siivua kurkkua ja yksi samanlainen siivu porkkanaa.
Ruuat eivät listan mukaan olleet kovin kalliita, olisiko ollut 4 pesoa per annos. Punaviinipullo maksoi 8 pesoa. Viini maistui hieman happamalle mehulle. Laskussa kuitenkin oli yllättäen useampi peso liikaa listan hintoihin verrattuna - siis vielä sen 10 prosentin palvelumaksun lisäksi, joka listassa mainittiin. Laskun summaa kun kyselimme, tarjoilija koputteli päätään ja pohdiskeli ääneen, mitä tilauksessa sitten olikaan tai oli olematta. Niin, kolme samanlaista annosta ruokaa ja yksi pullo viiniä, ei tunnu mielestäni vaikealta. Lasku sitten korjattiin ja ”vahinko” painettiin villaisella.
Opas oli osannutkin varoittaa tästä erityisesti varaderolaisille ominaisesta matemaattisten taitojen hetkellisestä puutteesta, ja sen takia olimme erityisen tarkkoina. Kyllähän huijausyrityksestä vähän paha mieli tuli, mutta päätimme ottaa nämä sattumukset huumorilla, joskin muistaen joka kerran kuitenkin pyytää korjausta hintaan.
Illallisen jälkeen raahauduimme väsyneinä hotellille ja nukahdimme saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti