Svetogorskin pyöräily

Kaupunki on n. 1 x 2 km kokoinen.

Suomi-Venäjä-Seuran Viipurin pyöräily on jo lähes jokavuotinen perinne, mutta Svetogorskiin pyöräilimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa viime pääsiäisenä.

Lähdimme matkaan Huhtiniemestä ja poljimme Lappeenrannan rautatieasemalle. Jouduin vetämään Mikkoa loppumatkan, kun sen pyörästä (lue: siskoni pyörästä) putosi ketjut ja niitä ei ollut aikaa ruveta nostamaan. Junassa konnari torui meitä, kun emme olleet varanneet pyörille etukäteen paikkoja junasta. Entä jos kaikki pyöräpaikat olisivat olleet jo täynnä. OK, mutta eivät olleet. Mainitsimme, ettemme pysty varaamaan paikkoja myöskään takaisinpäin, koska emme vielä tiedä, tulemmeko tänään vai huomenna. Konnari pyöritteli päätään. By the way, pyörän matka Imatralle on kalliimpi kuin opiskelijan.

Seuraavaksi matka jatkui Imatran juna-asemalta kohti rajaa. Jotenkin olin aina ajatellut, että Svetogorskiin on Imatralta kaksi kilometriä, ja niinhän sinne onkin, kun mittaa oikeasta kohti Imatraa. Meille tuli matkaa Imatran rautatie-asemalta toistakymmentä kilometriä.

Imatralla pyöräilijän kelpaa Vuoksen vartta sotkea

"Valtakunnan raja 2 kilometriä" -kyltin kohdalla aurinko paistoi ja ylämäkeä piisasi. Hiki oli jo hatussa, kun saavutimme rajan.

Pyörällä ei tarvitse jonottaa rajalla, vaan sukkana ajoimme kaikista autoista ohi ja molemmista rajoista yli.

Sitten lähdimme kiertämään kaupunkia tarkoituksenamme jossain vaiheessa löytää ravintoa sekä majapaikka, mutta matkalla näimme sitten kaikenlaista muutakin:

Fillaristit Finlandiasta eivät ole harvinainen näky Svetogorskissa.

Suomalaista arkkitehtuuria edustava Hotel Svetogorsk oli täynnä. Ja respan rouvakin oli niin tympeä, että ei olisi kyllä haluttukaan jäädä yöksi. Totesi mm. että sen lisäksi, että hotelli on täynnä, niin se on myös kallis. Suositteli Svetogorskin kaupunginhotellia meille mieluummin. :D

Lennä Juri Gagarin!

Kaverikaupunki Imatra

Sveton keskuspuiston asukkeja.

Siivous ja viemäröinti olivat jääneet vähemmälle huomiolle.

Iltaohjelmaa

Onnelantie, joka tunnetaan nykyisin ul. Kirovana.

Eläinkauppa

Cafe Novatorin terassilla ohjelmaa riitti; mm. taustalla näkyvä keltainen roskis syttyi tuleen syömäilyn aikana. Lisää Cafe Novatorista voi lukea blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".

Naapuripöydän Igor sai häädön terassilta hajotettuaan tuolinsa.

Lihalautanen oli vähintäänkin riittävän kokoinen. Lisää Cafe Novatorin annoksia voi ihailla blogissani Tanjan maistamista otsikolla "Cafe Novator, ei ihan fine dining".

"Yllättäen" vuonna 1945 perustetusta kaupasta sai mm. ruotsalaista Ettania. Lähin kyseistä tuotetta myyvä kauppa lännessä on noin 600 km päässä.

Suuntia

Svetogorskin kauneutta

Tiilitorni lienee suomalaisperäinen rakennus.

Paikallinen Pellervontien kyltti oli hieman vinksahtanut.

"Vileeni" vielä pystyssä.

Lappeenrannan Sokos toivottaa tervetulleeksi. Oikealla kulttuuritalo ja vasemmalla taustalla Cafe Novator.

Kaupungin historiaa

Svetogorskin kaupunginhotelli

Lopulta auringon jo laskiessa löysimme Svetogorskin kaupunginhotellin. Meinasi jossain kohdassa usko sen löytymiseen mennä ja pyörän nokka kääntyä kohti Imatran Valtionhotellia. Ajoimme nimittäin Svetogorskin kaupunginhotellista monta kertaa päivän aikana ohi, mutta emme älynneet sitä hotelliksi, katselimme vain, että onpas iso talo siinähän, jotta mikähän kompleksi se lie. Lopulta päädyimme hotellin pihaan kartan avulla ja päätimme sisältä mennä kysymään, että onko tämä se kauan kaipaamamme paikka. Miksi ihmeessä heillä ei ole minkäänlaisia kylttejä, ei edes pienen pientä lappua ovessa, että kyseessä on hotelli?

Kaupunginhotelli

Huoneita oli vielä vapaana, ensin tarjosivat kalliihkoa kahden hengen huonetta (2800 ruplaa), jossa on oma vessa ja suihku. Kerroimme, että meille passaa vaatimattomampikin. Sitten tarjosivat kahden hengen huonetta ilman mukavuuksia (2300 ruplaa). Kun emme vieläkään riemusta kiljuen ottaneet huonetta vastaan, tuli paras tarjous: Heillä on yksi sellainen huone vapaana, jossa on normaalia yhden hengen sänkyä leveämpi sänky, jossa te nuoret ihmiset varmasti voitte yhdessä nukkua. Huone mukavuuksineen maksoi 1000 ruplaa kahdelta. (Hinnat ovat ihan muistin varassa, mutta oikealla tontilla.)

Huone oli siisti ja rauhallinen, ei mitään valittamista. Hotelli säilöi pyörämmekin sisälle lukittuun eteistilaan, kun emme tohtineet niitä pihalle jättää; milläs sitten olisi kotiin päästy? ;) Suosittelen.

Diskoteekissa naapuripöydän Vladimir oli väsynyt.

Pelottava silta

Palvelu pelaa 24h.

Henkilöjunia kulkee vain kaksi päivässä, mutta tavarajunia huomattavasti useammin.

Kansainvälistä paperia

"Voiton" mainostaminen on tärkeää, vaikka kaikki muu olisikin vinksallaan.

Suomalaistankkaajien suosikkikohde, vain 100 metriä rajalta.

Kotimatkalla. Bensa maksoi n. 69 senttiä litralta, mutta näihin menopeleihin sitä ei tarvittu.

Kävimme toisena päivänä syömässä hotelli Svetogorskin ravintolassa. Siitä voi lukea tarinan Tanjan maistamista -blogista otsikolla "Mutkatonta ja maukasta Svetogors-hotellin ravintolassa". Ja tässä vielä suora linkki tekstiin: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/05/mutkatonta-ja-maukasta-svetogorsk.html

Olipahan vaan mukava retki. Suosittelen!!!