10.1. sunnuntai
Helsinki-Miami
Enimmäkseen lentokentillä ja -koneissa
Pitkän päivän päätteeksi torakka kiinalaisessa palkitsee
Onnenkeksi sen tietää: ”:)The night life is for you :)” Varhaisaamiainen Pilotissa ei ollut kovin kaksinen. Leivän ja päällysteiden lisäksi kaikki muu oikeastaan puuttui. Kokki oli jo paikalla, mutta vielä ei kunnon aamiaistarjoilu harmiksemme ollut alkanut.
Kentälle pääsimme hotellin kuljetuksella hyvissä ajoin ennen lentoamme. Tuloaulassa oli hetken pieni paniikki, kun valotaululla luki, että Heathrow cancelled, peruttu. Uups. Tarkempi tarkastelu kuitenkin selvitti, että klo 7.50 lento oli peruttu, meidän lähtisi aikataulun mukaisesti klo 8.
Turvatarkastus oli odottamaamme nähden hieman ylimalkainen, joskin yksi rasvapurkki takavarikoitiin liian suurena.
Sitten alkoi piinani; maha meni sekaisin ja olo oli aivan kamala. Siis KAMALA. En osaa muuta oikein aavistella, kuin että aamupalalla mehussani oli jotain vikaa, nimittäin kaikkea muuta samaa Mama ja Mikko söivät, mutta mehuvalintani oli tropical, kun muilla oli muuta.
Olo oli koneessa jo sellainen, että sain käyttää ykkösluokan vessaa ja kiltti lentosetä toi oksennuspussin, jolle ei kuitenkaan onneksi ollut käyttöä. Lennolla tarjotun aamiaisen syöminen oli käytännön mahdottomuus siinä olotilassa, joten Mikko söi tuplasti aamiaista, johon kuului muun muassa omelettia. Kuriositeettina mainitsen, että Michael Monroen vatsa toimii tasatahtiin miehekkeeni vatsan kanssa; Mikko jonotti pari kertaa yhtä aikaa tämän rocktähden kanssa turistiluokan vessaan. Itsehän siis käytin tasokkaampaa laitosta, johon ei tarvinnut jonottaa.
Lennon päätteeksi saavuimme Heathrown jättimäisellä lentokentällä. Vaihtoaikaa oli kaksi tuntia ja vartti, joka melko tarkalleen kuluikin kaiken maailman tarkastuksiin jonotellessa. Minun ja Mikon käsittely tässäkin tarkastuksessa oli melko kevyt. Meiltä kysyttiin, minne olemme menossa ja missä yövymme. Vastaukseksi riitti, että olemme menossa risteilylle, vaikka todellisuudessa meillä on pari yötä Miamissa vielä risteilyn lisäksi. Niiden viettotapa ei tarkastajaa kiinnostanut, joka oli sinänsä ihan hyvä homma, meillä ei nimittäin ollut varattuna majoitusta, joskin sovimme kertovamme kysyttäessä, että asumme lentokenttähotellissa. Mama pääsikin hieman tarkemmin selvittämään matkasuunnitelmiaan tarkastajalle.
Myöskään lähtöportilla me tahi meidän tavaramme emme kiinnostaneet tarkastajia, menimme sukkana läpi ilman tavaratsekkiä, vaikka hyvin useat, suomalaisetkin, tunnuttiin kollattavan jopa sillä tarkkuudella, että kamerakotelot yms. auottiin. Itse kuljetin laukussani koneeseen vesipullonkin.
Toisella lennolla maha rupesi hiljalleen hieman helpottamaan Imodiumien popsimisen avustuksella, ja nälkä oli ruuan saapuessa kiljuva. Iloksemme lounas oli oikein mukiinmenevä, söin juustotortellinia ja Mikko beefstroganoffia. Annoksiin kuului myös varsin herkullista salaattia, sulatejuustoa, sämpylää.
Katselin yhden leffan aikamatkaajasta ennen nukahtamistani, seuraavaksi esitysvuorossa oli Madagaskar 2 (traileri YouTubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=lhQ-0HGn8mI).
Sitten lentoamme piristi snack, tex mex -nachot. Toivoimme kuitenkin vielä saavamme jotain kunnollistakin ruokaa, sen verran monta tuntia oli vielä jäljellä määränpäähämme, jossa syöminen ei ollut ykkösprioriteettejamme, sillä meidän oli löydettävä majoitus järkevästi niin, että se sijaitsi lentokentän ja sataman välillä, ettei tulisi turhaa reissaamista ympäri Miamia kaikkien tavaroidemme kanssa. Ja tulihan sieltä sellainen rasvainen piirakka ja vielä ennen laskeutumista.
Jotenkin liioittelulta tuntui kaksi isoa matkalaukkua, kaksi isoa käsimatkatavaraa + olkalaukku kahdella matkalaisella. Mamallakin toki oli niin isot kantamukset, että nainen oli itse niitä pienempi. Olimme varautuneet näin sen takia, että meitä peloteltiin sillä, että ruumamatkatavarat menevät suurella todennäköisyydellä eri osoitteeseen kuin me itse, sillä lentokenttähenkilökunta oli viime aikoina protestina temppuillut matkatavaroiden kanssa Helsingin päässä. Eli käsimatkatavarassa piti olla sen verran tarviketta, että periaatteessa pärjäisi risteilyn ilman ruumatavaroitakin. Toivoimme parasta matkatavaroiden suhteen, ja olisihan meillä kuitenkin vuorokausi aikaa odottaa tavaroitamme Miamissa ennen paatin lähtöä.
Koneessa olimme saaneet varsin hyvät paikat kaikki vierekkäin, kun olimme tehneet lähtötsekkauksen netissä jo perjantaina. Jossain vaiheessa lentoa oli vähän tylsää, kun joku urpo pakkaaja (lue: Tanja) laittoi matkalukemiset ruumaan meneviin laukkuihin.
Massiiviset turvatarkastukset, silti lennolle saa vesipullon vietyä ja viiniä tarjoillaan lasipulloista... varmasti kaikki turvakriteerit täyttyvät tässä.Saavuimme Miamin lentokentälle väsyneinä. Koska emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, rupesin ahkeroimaan lentokentän Call Centerissä. Soitin varmaan viiteen hotelliin, ennen kuin tärppäsi. Kohteeksemme valikoitui Sleep Inn Miami Springsissä kohtuullisen lähellä lentokenttää. Hotellista enemmän erillisessä blogikirjoituksessa
Mieluummin Sleep Inn kuin sleep out @ Miami.
Amerikassa kaikki on suurempaaMajoituttuamme kaipasimme vielä illallista, vaikka olotila oli melkoisen väsynyt. Respasta kertoivat, että alueella oli useita ravintoloita kävelymatkan päässä. Päädyimme lähellä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, Ping Houseen. Ravintola oli kohtuullisen täynnä. Ruoka-annokset olivat valtavia ja melko rasvaisia. Muutenkaan ruoka ei oikein maistunut sellaiselta kiinalaiselta, mihin olemme tottuneet, mutta kyllähän tuolla nälkä lähti, vaikka kukaan ei saanut syötyä annostaan loppuun. Viini oli kuitenkin hyvää ja edullista.
Illallisen kruunasi pienehkö torakka, joka terhakkaasti touhusi pöydällämme. Kuvaan se ei kuitenkaan suostunut, vaan kipitti pöydän ja seinän väliin.
Jälkiruuaksi saamassani onnenkeksissä luki ”:) The night life is for you. :)” OK.
