Maalla ja ilmassa
Koneessa läpättiin valot päälle joskus ennen yhtätoista (Amsterdamin aikaa), koska ennen Amsterdamiin laskua tarjoiltiin vielä rupunen aamiainen. Herääminen ei vaan millään tahtonut luonnistua. Elimistö oli vakaasti sitä mieltä, että kello oli vajaa neljä aamuyöllä, kuten Kuubassa olisi ollut.
Koneeseen pääsimme ajallaan, mutta jostain syystä homma ei edennyt. Pian tulikin kuulutus lentokapteenilta, joka totesi, että näyttää siltä, ettei hän saa lentää meitä Helsinkiin. Siis hetkinen! Mies totesi, että teille on kutsuttu jo uusi lentokapteeni, joka itse asiassa saapui koneeseen juuri samaisella hetkellä. Tälle ensimmäiselle lentokapteenille oli ilmeisesti siis buukattu liian monta lentoa yhteen putkeen, jonka takia kapteenia piti vaihtaa.
Lento Amsterdamista Helsinkiin tuntui naurettavan lyhyeltä. Istumajärjestys koneessa hämmensi. Kaikki pariskunnat ja matkaseurueet oli istutettu sikin sokin koneeseen kuka kenenkin viereen. Aivan tolkutonta, että seurueita sekoiteltiin, ja kuitenkin niin, että pienellä mulkkailulla kaikki pääsivät istumaan ”omiensa” viereen. Miksi ihmeessä yhtä aikaa tsekanneita ei laitettu saman tien vierekkäin, vaan nähtiin vaiva sirotella seurueen jäsenet ympäriinsä? Tyhjää tilaa koneessa oli kyllä.
Helsinki-Vantaan kentältä jatkoimme pikapikaa taksilla Tikkurilan asemalle, ja ehdimme justiinsa seuraavaan Lappeenrannan junaan. Junassa nuokuimme koko matkan. Kotona olimme yhdeksän maissa perjantai-iltana, kun matkaan olimme lähteneet Havannasta torstaina neljän maissa iltapäivällä. Havanna-Lappeenranta matkan taitoimme siis noin vuorokaudessa (huomioiden 7 tunnin aikaeron), joka on hyvin, sillä odotusaikaa meillä ei ollut häiritsevästi missään välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti