Kuuban 13. matkapäivä: Lähtö lähellä

17.1.2008 torstai
Havanna
Tuliaisostoksia
Jännitystä kentällä
Uupunutta porukkaa koneessa

Herätessämme aamulla aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Aamiaisen kävimme nauttimassa kasin maissa. Sitten pakkasimme loppuun ja lähdimme kaupungille kuvailemaan ja ostelemaan tuliaiset.


Kävelimme rommisikarikauppaan (Partagas) suunnilleen suorinta reittiä, mutta takaisin hotellille seikkailimme pienempiä kujia pitkin. Kuvasimme matkalla lähikulmiamme. Lähimmästä lihakaupastakin nappasimme kuvan:


Tapasimme myös mukavan paikallisen naisen, joka oli espanjan opettaja, opettanut Suomen jonkin aikaista suurlähettilästä / konsulia. Hän antoi osoitteensa, mutta epäili, ettei välttämättä saisi kirjeitämme sensuurin takia. Mutta lupasi itse kirjoittaa. Meinaan ehdottomasti kirjoittaa hänelle, josko vaikka menisivät kirjeet perille. Olisi kiva kysellä vähän lisää Kuuban tilanteesta. Matka herätti paljon kysymyksiä, joihin ei näin lyhyellä maahan tutustumisella saatu vastauksia. Ja nekin vastaukset, joita saimme, luimme ja löysimme netistä, olivat paikoitellen hyvin ristiriitaisia.

Kävelyreissusta kuumissamme halusimme vielä hetkeksi altaalle puljaamaan. Uiskentelimme Mikon kanssa pitkät tovit. Sitten olikin aika käydä lounaalla.

Valitsimme lähimmän ravintolan, joka oli Gitana. Paikka oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellilta, melko ränsistyneellä alueella, mutta sisältä erittäin siisti ja miellyttävä. Palvelu oli ihan vauhdikasta, kun kerroimme, että meillä oli vain vähän aikaa. Ruuat maistuivat meille nälkäisille, vaikka kreolitapaan melko olivatkin mausteettomia, ja annokset suuria.


Hintataso oli edullinen. Ruuat maksoivat kalleimmatkin keskimäärin alle 10 pesoa, drinkit 1,5 pesoa, alkusalaatit 1-3 pesoa, viinipullo olisi ollut 15 pesoa, mutta päädyimme lasilliseen, joka maksoi vain 2 pesoa.


Vaikka tässä paikassa ruoka olikin aivan ok ja puutetta ruokatuotteista ei ollut - tai ainakaan se ei annoksissamme näkynyt, kuubalaisesta ruokakulttuurista kertoo jotain vanha kuubalainen sanonta "Vallankumous epäonnistui kolmessa asiassa. Ne ovat: aamiainen, lounas ja päivällinen.".

Sitten alkoikin jo kotimatka. Lähdimme bussilla kohti lentokenttää. Jätin käyttämättä jääneet hygieniatarvikkeet oppaalle, joka oli ehdottanut, että voisi jakaa ne tarvitseville. Kyniäkin jätimme bussin kuljettajalle ja oppaalle.

Matkatavaroiden jättötiskillä hieman jännitti, koska tiesimme laukkujemme painavan himppusen liikaa. Olimme varanneet jo muutaman peson virkailijan lahjontaa varten, koska viralliset ylipainomaksut ovat huomattavan kovat. Ylipainosta, jota isommassa laukussa oli reilu 8 kiloa, ei tullut kuitenkaan huomauttamista, vaikka Mama laukun painon huomatessaan huokaisi ääneen ”Ohhoh!”. Kurtistimme Mamalle varoittavasti kulmiamme, mutta virkailijalla ei ilmekään onneksi värähtänyt.

Mielenkiintoista Kuubasta lähdettäessä on maasta poistumismaksu, joka tuli suorittaa heti matkalaukkujen ruumaan laittamisen jälkeen, ennen turvatarkastusta. 25 pesoa, niin pois pääsee. Mikollahan tätä rahaa ei sitten kuitenkaan ollut, mutta ajattelin armeliaana lunastaa kultsukkani pois Kuubasta.

Lentokentällä meillä oli vielä aikaa tehdä ostoksia, ja melko hyviä tuliaisia sieltä saikin ostettua verrattuna kaupunkeihin, Havannaan tai Varaderoon. Rommit ja sikarit kannattaa toki ostaa jo ”maissa”, mutta suklaata, tilpehööriä, paitoja, kortteja, koruja, kirjoja, musiikkia yms. löytää hyvin vielä lentokentältäkin. Ja siinä missä Havannassa olisi mennyt päivä tuon kaiken roinan paikantamiseen kymmenestä eri kaupasta ja kojusta, olivat kaupat hyvässä järjestyksessä ilmastoidulla lentokentällä. Hintaa oli varmasti tullut peso jos toinenkin lisää, mutta kohtuuttomia hinnat eivät kentällä missään nimessä olleet.

Ostimme lentokentältä paljon kehuttua kuubalaista kahvia, suklaata, musiikkia, rommia matkamuistopulloissa ja pari tuliaispaitaa. Hienoa taidettakin olisi ollut, mutta käsityötaide kannattaa ostaa kaupungilta ja toreilta, kentällä ei enää tinkiminen nimittäin juuri onnistu.

Kone lähti Havannasta lähes tunnin myöhässä, koska odotimme erästä matkalaista. Tällaisilla pitkillä lennoilla ei matkustajaa jätetä ihan helposti koneesta, jos tiedetään, että tulossa on.

Kun kone vihdoin lähti, oli ilta jo pitkällä. Ruokatarjoilun jälkeen kävimmekin nukkumaan ja matkustamon valot sammutettiin. Enemmistö koneesta vaipui uneen, kuten meidänkin seurue – onneksi lentäjä ilmeisesti ei.