Tšernobyl

Tšernobylista on vaikea kirjoittaa, vaikeampi kuin monista muista vaikeista aiheista. Yhäkin on niin paljon, mitä ei oikein ymmärretä ja tiedetä, eikä haluta uskoa. Tšernobyl koskettaa yhäkin sukupolvia ja sukupolvia, Tšernobylin ihmiskohtalot saavat surulliseksi. Pistää ajattelemaan, miten pienestä oli kiinni, ettei myös koko Eurooppa olisi asumiskelvoton. 

Vierailimme Tšernobylissä pari vuotta sitten kevättalvella. Tšernobylin vuosipäivä oli hyvin lähellä vierailuamme - sattumalta tosin. Tänään Tšernobylista on kulunut tasan kolmekymmentä vuotta.

Luin Tšernobylin jälkeen kirjan "Tšernobylistä nousee rukous", luin paljon juttuja netistä ja katsoin YouTubesta videoita. Pitkään aikaan en saanut Tšernobylia mielestäni, se tuli uniinikin. Tämä päivä taas muistuttaa tapahtumasta.

Kiova on kaunis kaupunki, olen käynyt siellä useamman kerran, mutta nyt en aio kirjoittaa Kiovasta Tšernobyl-museota enempää, vaan keskittyä päivän aiheeseen.

Tšernobyl-museo Kiovassa

 Jo Tšernobyl-museo on järkyttävä, erittäin hyvin toteutettu kylläkin.

Sadat kylät, joita meidän elinaikanamme ei enää ole.

Kellot pysähtyivät aikaan, jolloin katastrofi tapahtui.

Tässä pienoismallissa kuvataan RBMK-ydinreaktorin toimintaperiaate. 

Tieto katastrofista levisi maailmalle turhan myöhään.

Menetettyjä kyliä, alueita, ihmisiä...

Museossa ei ollut ruuhkaa talvisena huhtikuun lauantaina.

Ydinlaskeumakartta. Kovin on punaista myös Suomessa.

Vieraskirja oli hyvin kansainvälinen.

Tšernobyl ja Pripjat

Säännöt olivat tiukat, ja allekirjoitettiin muutamakin vastuuvapauspaperi oppaana toimineelle organisaatiolle. Omin päin Tsernobyliin ei ole asiaa. Poistuessamme Exclusion zone -alueelta, joka on 30 kilometriä Pripjatin ympärillä, jouduimme kulkemaan kolmesta säteilyskannerista läpi.

Muistomerkki Tsernobylin sankareille

Tsernobyliin muutti omin lupineen takaisin noin 2000-3000 iäkästä ihmistä. Heistä noin 100 oli elossa pari vuotta sitten.

Villihevosia elää 30 kilometrin erikoisalueella, jossa ei asu ihmisiä.

Normaali taustasäteily esim. Kiovassa oli 0,11 mikrosievertiä tunnissa meidän lähtöhetkellämme. Tässä oltiin kesken jääneen viitosreaktorin luona, taustalla näkyy nelosreaktori. Säteily 0,30 mikrosievertiä tunnissa.

Vasemmalla nelosreaktori, etualalla jäähdytysvesikanava.

Keskeneräiseksi jäänyt viitosreaktori, jota ei koskaan rakenneta loppuun.

Muistomerkki nelosreaktorin luona.

Nelosreaktorin luona olevalla muistomerkillä 2,34 mikrosievertiä tunnissa.

Vanha sargofagi ei enää kauaa suojaa ympäristöä nelosreaktorin säteilyltä. Tässä rakenteilla uusi sargofagi, joka valmistuu vuonna 2017, jolloin voimalan ulkonäkökin muuttuu, kun suoja laitetaan vanhan sarkofagin päälle. Kyseinen suoja on maailman suurin (275 metriä x 150 metriä x150 metriä) siirrettävä rakennelma.

Pripjat 1970-1986 R.I.P.

 

Säteilymäärä vaihteli suuresti polulla ja polun vieressä. Maa on vaihdettu tieltä ja poluilta moneen kertaan. 8,4 mikrosievertiä tunnissa.

Elämä loppui Pripjatissa kolmekymmentä vuotta sitten.

Pripjatin kaupungissa on isoja taloja, asukkaita oli vuonna 1986 noin 50 000.

Vuonna 1986 tämä oli aivan uusi huvipuisto, jota tuskin ehdittiin käyttää. Nyt yksi Pripjatin säteilevimmistä paikoista.

Aito Pripjatin kello, joka on pysähtynyt aikaan, jolloin katastrofi tapahtui 26.4.1986 klo 1.23.40.