Hurghada
Kaupungilla Otson seurassa
Venäläiset Egyptin rantakohteissa
Portofino ja Papas II
Hotelli on varsin pramea, mutta osittain kesken tai remontin kourissa. Syy yleiseen keskeneräisyyteen selviää meille myöhemmin, kun saamme kuulla, että paikalliset pitävät rakennukset aina hieman puolitiessä verotuksellisista syistä; viimeisen päälle valmiista rakennuksesta joutuu nimittäin maksamaan enemmän.
Nyt on aika tutustua Hurghadaan. Hankimme kartan sekä vettä ja suuntaamme kaupungille. Kiertelemme sekä vanhan kaupungin tuoksuvissa ja värikkäissä basaareissa että uuden kaupungin autovilinässä. Löydämme, kun ihan etsimällä etsimme, koptikristittyjen pienen kahvilan, josta voi ostaa punaviiniä edukkaasti mukaan.
Tapaamme suomea puhuvan ”Otson”, nuoren egyptiläisen miehen, joka on omien sanojensa mukaan asunut Suomessa. Otson kanssa kiertelemme ja käymme varaamassa meille lasipohjaveneretken seuraavaksi päiväksi. Otso kertoo paljon Egyptistä, egyptiläisestä kulttuurista ja tavoista sekä Hurghadasta. Erinomainen tuttavuus ensimmäiseksi Hurghada-päiväksi!
Suomalaisia Egyptissä käy vähän, venäläisiä sitäkin enemmän. Venäläisen ja egyptiläisen kulttuurin kohdatessa Egyptin lomakohteissa tapahtuu melkoisia kulttuurikolareita, kun heppoisesti pukeutuvat venäläisnaiset ja all inclusive -rannekkeilla varustetut humalaiset venäläismiehet käyttäytyvät omistajan elkein ja paikallista muslimikulttuuria kunnioittamatta kaupungilla ja iltariennoissa. Rankka yleistys, mutta saimme tätä itsekin todistaa useaan otteeseen matkamme aikana. Luultavasti ne venäläiset, jotka käyttäytyvät huomaamattomammin, jäävät ainakin paikallisilta rekisteröimättä venäläisiksi.
Venäläiset ovat matkustaneet Egyptiin jo niin hyvän tovin, että useat paikalliset, jotka ovat tekemisissä matkailun ja matkailijoiden kanssa, osaavat venäjää varsin kivasti. Löysimmepä jopa ravintoloita, joissa on tarjolla ruokalista vain venäjäksi ja arabiaksi. Joten varsin usein venäjäntaitoni oli suureksi avuksi, kun muilla kielillä eivät asiat selvinneet.
Venäläisten käytös lomakohteissa on paikallisten lempivalituskohde - toki aina vasta sen jälkeen, kun selviää, että olemme suomalaisia. Arvauksia kotimaastamme satelee kyllä laidasta laitaan, vain Suomea eivät juurikaan osaa ehdotella. Jos taas kerromme olevamme Suomesta, alkavat paikalliset hokea Nokia Nokiaa.
Nokia Nokia -huutojen saattelemina lähdemme sitten jatkamaan matkaamme basaareilta kohti akvaariota. Akvaariossa pääsemme tutustumaan Punaisenmeren eläjistöön. Varsinaisia kaunottaria ja hirviöitä suurissa akvaarioissa uiskenteleekin. Esillä ovat niin ”Nemoa etsimässä Nemo” kuin Tappajahaikin.
Illallisravintolaksi valitsemme Portofinon. Valintamme teemme Otson ja matkaopaskirjan suosituksesta. Saamme illan aikana huomata, että Portonfinon vieressä sijaitsee suomalaisten matkanjärjestäjien suosima hotelli, ja että samaisena iltana Suomesta on saapunut kourallinen ihmisiä, jotka epäilemättä kaikki valitsivat lähimmän ravintolan illallispaikakseen; Hurghada, jossa muuten törmää vain harvoihin suomalaisiin, onkin Portofinon osalta sinä iltana täysin suomalaisten kansoittama.
Naapuripöydässä keski-iän ohittanut suomalaispariskunta kyselee meiltä, voimmeko auttaa ruokalistan kanssa, kun ravintolassa ei ole suomenkielistä listaa. OK, vai että vielä suomalaista listaa. Kerromme, mitä englanninkielisellä listalla on tarjolla. Seuraavaksi pariskunta yrittää tilata suomeksi. Pääsemme jälleen auttamaan. Mietin pariskunnan loppulomaa; tuskin joka paikasta löytyy tulkki- ja käännösapua – mutta, onhan elekieli.
Yöllä juhlimme Päivin syntymäpäiviä Papas II -kuppilassa. Kuppila on kyllä väärä termi suositusta illanviettopaikasta, jossa soi musiikki ja ihmiset jamittelevat rennosti nauttien juomia. Jotkut irrottelevatkin oikein kunnolla ja tanssivat baaritiskillä! :D Leppoisasta meiningistä tulee mieleeni kuubalainen viehättävä illanviettopaikka Calle 62 Varaderossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti