Sharm el Sheikh
Hurghada
Ongelmia tekstiviestien kanssa
Red Sea Jet Punaisenmeren aalloilla
Täytettyä kyyhkystä
Herätyskello soittaa minut hereille yhdeksältä. Pation oven takana aamu on valjennut aurinkoisena. Tarkoituksenamme on mennä hotellin aamiaiselle – tosin maksulliselle sellaiselle, kun majoituksen hintaan se ei kuulu – mutta aamiainen saa jäädä, sillä mahani on yhäkin miedosti kipeä ja Mikkoa nukuttaa.
Huomaamme, että tekstiviestien lähettäminen ei oikein tahdo onnistua. Kun operaattorina on Etisalat, tekstarit eivät yksinkertaisesti lähde ollenkaan tai viipyvät matkalla puoli vuorokautta. Myös vastaanotossa on vaikeuksia. Vodafone on parempi valinta, jos Suomeen tai suomalaisiin operaattoreihin haluaa tekstailla. Tosin myös Vodafonella on jonkin verran viivettä.
Hieman myöhemmin käymme sitten testaamassa hotellin allasbaarin välipalatarjontaa, jonka jälkeen mahani villiintyy toden teolla. Ruoka on hyvää, ja vaikka olen huolellisesti maitohappobakteerini nauttinut ja käteni desinfioinut, taidan saada Egyptin vitsauksen, jalla jallan! Hienoa sairastua päivänä, jolloin täytyy ylittää myrskyinen Punainenmeri lautalla!
Kuume nousee ja mahani on tuskainen. Virolaiset tuttavamme tuovat minulle hiilitabletteja ja ties mitä virolaista troppia, ja oloni helpottaa hieman jonkin ajan kuluttua. Vietämme viimeiset tunnit ennen lautalle lähtöä leppoisassa virolaisseurassa.
Katsomme parhaimmaksi ottaa taksin satamaan, koska jalla-Hiacea joutuisi jossain välissä vaihtamaan ja siihen ei oikein matkatavaroitakaan saisi mahtumaan. Taksi tuntuu kalliilta jallaan verrattuna, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole, sillä matka matkustajasatamaan on varsin pitkä.
Saavumme turvatarkastusten kautta lautalle, joka on Red Sea Jet, entinen norjalainen paatti. Meri on tuulinen, mutta lautta on kuitenkin lähdössä. Luvassa on varmasti ikimuistoinen matka halki rajun Punaisenmeren kipeänä. Matka-ajaksi on luvattu 1,5 tuntia, keikumme aalloilla 3,5 tuntia.
Lautalla katsomme typerää leffaa ja syömme sipsejä, juuri muuta ei lautalla ole tarjolla. Nukahdan muutamaan otteeseen, sitten taas lautta hyppää aallokossa. On pimeää ja horisonttia ei näy, oksennusoloa pukkaa. Näyttääpä kyllä muitakin oksettavan, vastapäätäni istuu brittityttö, jonka kanssa kilvan puristamme oksennuspussejamme kädessämme.
Hurghadan satamassa vastaanottajamme odottavat nuhjuisessa merimieskapakassa StellaStella kädessä ja sydän syrjällään merimatkamme päättymistä. Ja päättyyhän se aikanaan.
Hurghadan matkustajasatamassa puhaltaa navakka iltatuuli. Sharm el Sheikhin helteisestä satamasta saapuneina yllätymme ilmanalan muutosta. Hurghadassa pari päivää viettäneet ystävämme vahvistavat, ettei sillä puolella Punaistamerta ole ollut helteistä, juuri ja juuri lämmintä vain. Illat ovat olleet jopa viileitä.
Nappaamme taksin, jolla hurautamme koko neljän hengen porukka + matkatavarat majoituksellemme, valtavalle kompleksille, jonka nimi on Sunny Days Palma de Mirette. Taksi on naurettavan halpa verrattuna Sharmin hintoihin. Tulemme muutenkin huomaamaan, että Hurghadan puolella käytännössä kaikki on edullisempaa kuin pienemmässä ja uudemmassa Sharmin kaupungissa.
Illallista syömme erittäin monipuolisesta seisovasta pöydästä, jossa on myös egyptiläisiä erikoisuuksia, kuten täytettyä kyyhkystä. Ruuan kanssa saamme punaviiniä, joka on kalliihkoa, mutta se tarjoillaan pöytään ja avataan, eli sitä ei sentään tarvitse itse lähteä hakemaan koptikristittyjen pitämistä viinikaupoista, kuten ravintoloissa, joissa tarjoilijoina on hyvin hartaita muslimeja.
Ensimmäisenä yönä yövymme hieman pienemmässä huoneistossa, seuraaviksi öiksi on luvassa melkoinen lukaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti