Joensuun Botanian Visual Festival 2020

Joensuun Botanian Visual Festival oli jälleen upea kokemus! Värin ja valon leikkiä, äänimaailmoja, erilaisia tunnelmia; tästä muodostuu kokonaisvaltainen elämys, josta nauttivat varmasti hyvin monenlaiset, monenikäiset ihmiset. 

Lämmöllä suosittelen vierailemaan Botanian kasvitieteellisessä puutarhassa ihailemassa hienosti toteutettua, satumaista aistimaisemaa.

Kuvia tapahtumasta on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa, mutta kuviin ei täysin pysty vangitsemaan kokonaista aistipuutarhaa taideteoksena. 

Jaan kuitenkin tässä postauksessa mieheni kanssa torstai-iltana ottamiamme kuvia, josko niistä välittyisi edes pieni pala Visual Festivalin tunnelmista, ja moni muukin innostuisi vielä tänään ja huomenna vierailemaan Botaniassa.

Tapahtumahan on kokonaisuudessaan ulkoilmassa, ja se levittäytyy monen hehtaarin alueelle, joten tällaisena tautisenakin aikana paikalle on turvallista mennä. Tapahtumassa voi käydä ilman yhtään varsinaista lähikontaktia. Ja paikan päällä näkemämme henkilökunta sekä suurin osa vieraistakin käytti maskia. Torstai-iltana puutarhassa ei tosin montaa ihmistä ollutkaan.

Toivottavasti hieno tapahtuma saa jatkoa taas ensi syksynä!

P.S. Botania tarjoaa mukavia kokemuksia myös ilman festivaaleja, ihan sellaisenaan. Suosittelen. Joensuu on muutenkin oikein mainio kotimaan matkailukohde.

Kuvia matkojen varrelta: Tashkent @ Uzbekistan

Taskentin 100-metrisessä teletornissa

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista silloin tällöin kuva/kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Meillä on Mikon kanssa yleensä suunnilleen näihin aikoihin vuodesta syysloma, jonka vietämme poikkeuksetta ulkomailla. Tänä vuosi on se poikkeus sääntöön.

Katsoin puhelimeni kuvista, että 13.10.19 olimme juuri lähdössä Pietarista Moskovan kautta lentämään Uzbekistanin Taskentiin. Uzbekistanista olen kirjoittanut aikaisemmin yhden postauksen, ja se sattuu olemaan Kuvia matkojen varrelta -sarjani ensimmäinen postaus Kashkadarja - Uzbekistan. 

Jatkan nyt tarinalla Tashkentin majoituksestamme.

Saavuimme ensimmäiseksi yöksi varaamaamme majoitukseen Tashkentissa. Olimme varanneet huoneen erään laajasti tunnetun nettivarausjärjestelmän kautta. Nimeä en viitsi mainita, ettei tule sanomista. 

Tyyppi respassa tiedusteli heti, olisiko mahdollista, että peruisimme nettivarauksemme, koska sen voi vielä tehdä ilman maksua. Perumista hän pyysi siksi, että majoituspaikka joutuu maksamaan tietyn prosentin majoitushinnasta varausjärjestelmälle, ja hän voi majoittaa meidät halvemmalla, mikäli perumme huoneen.

Peruimme huoneen ja majoituimme tässä ensimmäiseksi yöksi valitsemassamme "hotellissa" lopulta kolme yötä. Kun lähdön hetki tuli, meiltä laskutettiin vain yhden yön majoitus. Täytyy sanoa, että aika hyvä alennus siitä, että peruimme varaamamme majoitusyön sovelluksessa ilman kuluja. 

Ajattelin kirjoittaa postauksen tänään, koska on nimipäiväni. Juhlapäivänä minulla on tapanani tehdä asioita, joista pidän. 

Tänään kun emme pääse matkustamaan, kirjoitin matkablogipostauksen, söin hyvän, Mikon järjestämän lounaan, ja illalla mökillä kävimme pyöräilemässä pelaten Pokemonia. Illan lopuksi kävimme saunassa ja katsoimme Netflixistä eilen aloittamaamme venäläistä sarjaa Эпидемия. Вонгозеро. (Epidemiya. Vongozero. Matka järvelle. The Outbreak.)

Kuvia matkojen varrelta - Mirissa @ Sri Lanka

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista silloin tällöin kuva/kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Tällä viikolla tuli sattumalta puhetta mieheni Mikon kanssa Sri Lankasta ja Mirissasta. Aiheesta innostuneena kaivoin ulkoiselta kiintolevyltä kuvat Sri Lankan reissusta - joka olikin ihana reissu kaikkinensa! 

Lensimme tammikuussa 2017 Pietarista Arabiemiraattien (Dubain) ja Malediivien (Malen) kautta Sri Lankan Colomboon ja kiersimme Sri Lankaa käyden mm. Kandyssa, Haputalessa, Ellassa, Nuwara Eliyassa, Udawalawassa, Polonnaruwassa, Mirissassa, Gallessa ja Negombossa.

Saaren kaupungeissa ja rantakohteissa oli enimmäkseen hyvin kuuma tammikuussa, mutta vuoristossa silti mukavan viileää, eikä edes ilmastointi ollut vuoristoalueilla tarpeen. Vuoristossa ja teealueilla satoi jonkin verran, välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Muutenkin oli hyvin vaihtelevia kohteita. Siinä missä Colombossa oli paikoitellen vähän ränsistynyttä ja likaista, vaikkakin myös kauniita nähtävyyksiä, niin maaseudulla ja teeviljelmillä luonto kukoisti, rantakohteissa elämänmeno oli verkkaista, ja joka puolella saarta oli toinen toistaan hienompia temppeleitä, myös useita vesiputouksia nähtiin sekä paljon norsuja ja apinoita.

Erityisesti tekee mieli mainita vierailu Lipton Seat -teeviljelmillä Haputalen lähellä, jonne nousu tapahtui tuk tukilla erittäin sateisessa ja tuulisessa kelissä ja Udawalawan norsusafari aamunkoitteessa kahdestaan (+ kuljettaja) sekä tietenkin valaat Mirissassa. 

Huomion arvoista on myös se, tämän reissun paluumatkalla meillä oli käsimatkatavaroiden lisäksi ruumassa Sri Lankasta ostettu reppu, joka oli täynnä erilaisia teelaatuja - poikkeuksena sääntöön, että normaalisti matkustamme pelkällä käsimatkatavaralla. 

Tähän kuvasarjaan valikoitui siis Mirissa, joka jäi mieleemme erityisesti valaiden bongailukohteena - delfiinejäkin pyöri veneemme ympärillä - ja rentona rantakohteena. Myös erinomainen kala- ja äyriäisillallinen syötiin rantaravintolassa, jonka pöydät oli katettu ihan konkreettisesti rannalle.

Tässä on edellinen postaukseni Sri Lankasta, jonka kirjoitin heti lämpimiltään paikan päällä: Ensivaikutelmia Sri Lankasta

Kuvia matkojen varrelta - Adler ja Sotshi @ Venäjä

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista silloin tällöin kuva tai kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Sunnuntaina oli Formulat Sotshissa ja siitä inspiroituneena kokkasimme borssia ja juustoviettelystä (linkki postaukseen Maustamista-blogissani), ja jatkoin Sotshista inspiroituneena myös täällä Matkamittarin puolella julkaisten vuoden 2015 huhtikuussa otettuja kuvia Sotshista ja Adlerista.

Samaisella reissulla kävimme myös rajan takana Abhasiassa (kansainvälisesti kiistelty, itsenäiseksi julistautunut alue Georgiassa), mutta siitä teen oman postauksensa, koska sieltä on tosi paljon kuvia ja kerrottavaa.

Päällimmäisenä kuitenkin tästä Venäjän reissusta jäi mieleemme Adlerin valtavat rakennelmat vuoden 2014 olympialaisia varten, isot asemat ja aukiot, uutuuttaan kiiltävät laajat hotellialueet, suuri ja näyttävä Formula-rata-alue yms., mutta kaikkialla aivan tyhjää, ei ihmisiä, ei mitään elämää. Sotshin keskustassa oli paikallisia ihmisiä, mutta ei käytännössä muualla.

Potentiaalia olisi matkailijoita varten; on majoituskapasiteettia, kauniit maisemat ja hyvät säät, edullisehko hintataso, hyviä ravintoloita, monenlaista tekemistä, ja helppoa ja kohtuuhintaista lentää esimerkiksi Pietarista, josta mekin lensimme tänne.

 

Kuvia matkojen varrelta @ Grönlanti

Tämä postaus on jatkoa Kuvia matkojen varrelta -sarjalleni, jossa minun on tarkoitus julkaista päivittäin kuva tai kuvia edellisiltä matkoiltamme, nyt kun globaalit syyt estävät matkailun toistaiseksi.

Toissakesänä (2018) lähdimme Suomen loppukesän "käristyskupolia" pakoon Islantiin, ja kun ei tarpeeksi viileää ollut sielläkään, jatkoimme Grönlantiin.

Grönlannin Nuukissakin lämpötila lähenteli yhtenä päivänä hellerajaa, joka Grönlannissa tosin on huimat +15 astetta. Nuukissa oloaikanamme jo +12 astetta ja aurinkoinen sää aiheuttivat sen, että kaupungin kaikki asukkaat olivat yhtä aikaa ulkona; se ei kyllä ole vielä kovin paljon populaa, vain 17 000. Itikoita oli huomattavasti enemmän.

Paikalliset kertoivatkin, että Grönlannissa on joko kylmä ja tuulinen sää tai lämpimähkö sää ja järjettömät määrät itikoita. Juuri tällaisia säitä mekin reissullamme saimme kokea. Alimmillaan lämpö oli +4 astetta, tuuli ja satoi, ja sitten tuo edellä mainitsemani toinen "ääripää". Lähinnä tosin satoi.

Kuvat Grönlannista eivät ole kuitenkaan Nuukista, vaan äärettömän hienolta jäävuorten bongausreissultamme. 

Meille kävi sentään paremmin kuin Titanicille, emme törmänneet yhteenkään jäävuoreen, mutta ollessamme maissa Qoornoqissa näimme jäävuoden halkeavan ja nostavan hurjan aallon ympärilleen. Jäävuoren halkeamisen aiheuttaman aallon takia kaikki grönlantilaiset opetetaan tekemään eskimokäännös kanootilla heti 12 vuoden iässä. Se on melojan tärkein pelastautumiskeino.

Retkipaattimme Targa 37+ (made in Finland)

Jäätiköltä valuva jää tuo mukanaan maata ja mineraaleja, joka värjää jäävuoria.

Jäävuoren muotoon vaikuttaa sää.

Qoornoqin hylätty kalastajakylä

Matkanteko oli mutkittelevaa jäävuoria ja jäätä väistellessä.

Pädi ei kuitenkaan tippunut veteen kovasta kyydistä huolimatta.

Tunnetusti jäävuoresta näkyy pinnalla vain huippu.

Tästä eteenpäin ei enää ilman jäänmurtajaa pääse, eikä pitkälle silläkään, kun vastassa ovat jäätiköt.