Pietari herää kevääseen, ja muutama muukin huomio

Pietari herää kevääseen
Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari.

Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. 

Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin.

Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella kuitenkin totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivät lähteneet mukaan. Niin, Venäjällä aika monet tutut ja tuntemattomat ihmiset katsovat asiakseen huomautella säähän sopimattomista vaatteista.

Eilen ennen työpäiväni alkua pelasin hetken Pokemonia istuskellen auringossa puiston laitamilla. Vanhempi herrasmies tuli kyselemään, että häntäkö odottelen. Totesin melkein tylysti, että on tässä ihan muuta tekemistä. Kohteliaasti kuitenkin lisäsin, että olkaa hyvä, älkää häiritkö, valtaan tässä juuri salia. Virhe! 

Herrasmies halusi nähdä, mitä pelissä tapahtuu, ja rupesi selostamaan pelitapahtumia. Hän oli näkevinään salitaisteluissa vilisevän vuosilukuja (häh?!), ja niiden kohdalla hän aina mainitsi, mitä hänen mielestään merkittävää Venäjällä sinä vuonna oli tapahtunut. Ihan mielenkiintoista kylläkin :D Valtasin salin, kiitin harmittomaksi osoittautunutta herraa peliseurasta ja lähdin konttorille.

…ja muutama muukin huomio

Mitä viikko minulle opetti? Paljonkin, kuten aina. Heti keulilta tulee mieleeni, että jouduin tivaamaan tutussa majoituksessa rekisteröinnin tarpeellisuudesta ensimmäistä kertaa, ja että Allegron netin käyttäminen Venäjän puolella vaatii nykyään kirjautumisen. Lisäksi Suomen aseman Allegron odotussali on remontissa ja lippujenmyynti tapahtuu eri tiloissa.

Majoittujien rekisteröintisäännökset ovat kuulemma tiukentuneet. Tähänkin asti jotkut majoitukset, etenkin isommat hotellit, ovat lyhyistäkin visiiteistä automaattisesti laatineet rekisteröinnit ulkomaalaisilla passeilla majoittuville, jotkut lisämaksusta, jotkut ilman. Joissakin majoituksisissa taas ei ole mainittu mahdollisista rekisteröinneistä halaistua sanaa.

Nyt kuulemma tämä ei enää passaa, ainakin luottomajoituksessani näin kerrottiin. Jatkossa rekisteröinti tehdään, ja heillä se maksaa 250 ruplaa. No, eihän se ole iso raha, etenkin kun rupla on taas melkoisessa syöksykierteessä, mutta kun sellaiseen tuhat ruplaa ja rapiat maksavaan (huom. low season -hinta!) majoitukseen lisätään 250 ruplaa, niin onhan se prosenteissa jo ihan huomattavasti.

Minulle rekisteröinti tehtiin vastusteluistani huolimatta, mutta sitä ei tällä kertaa kuitenkaan laskutettu, koska selvästikään en ollut tiennyt tästä proseduurista, joka oli astunut vastikään voimaan tässä kyseisessä majoituksessa.

Tällä samalla viikolla toisessa tutussa majoituksessa rekisteröintiä ei tehty, eikä siitä sanallakaan mainittu. Netissä luki, että heillä rekisteröinti maksaa 150 ruplaa. Jotta näin, säännökset lienevät tiukentuneet, mahdollisesti, mutta mutta...

Allegron netistä kirjautumisineen muutama sana: ei toimi. Kirjautuminen läppärillä kyllä onnistuu itsestään avautuvan kirjautumissivun kautta, jolle naputellaan paikkanumero ja passin neljän viimeistä numeroa, mutta netti on aivan susisurkea. Ei se ennen kirjautumista ole ihan noin epävarmatoiminen ole ollut, joskin joskus netti ei toki ole toiminut ollenkaan – se tuskin on muuttunut kirjautumisenkaan myötä.

Tabletilla ja puhelimella kirjautumissivua saa houkutella kissojen koirien kanssa puolen matkaa, sitten saattaa tärpätä tai olla tärppäämättä, mutta kohta jo ollaankin Pietarin asemalla, että ei niin väliä enää. Onneksi tabletissani on oma Venäjän data, eli aivan ilman nettiyhteyksiä en Allegrossakaan yleensä jää.

Mitä muuta? Ajankohtaisten asioiden päivittämistä Suomi-talon työyhteisössäni, paljon mukavia kohtaamisia ensi syksynä aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoidemme kanssa sekä muutama  maittava myöhäinen illallinen. Illallisista kerron enemmän Maistamista-blogissani otsikolla Pietari herää kevääseen, ja vaikkei terasseille vielä pääse, niin syötävä on silti. Enjoy!

Pietari herää perjantaiaamuun.

Kuwait matkakohteena

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Kaupoissa ja ravintoloissa on töissä todella monen maan väkeä, mutta paljon intialaistaustaisia sielläkin. Väkeä on myös Egyptistä, Sri Lankasta, Irakista, Saudi-Arabiasta jne. Etnisiä kuwaitilaisia  tai saudi-arabeja emme yhdestäkään palveluammatista tavanneet, vaikka heitä kuljeksi kyllä ostoskeskuksissa, nähtävyyksissä ja ravintoloissa asiakkaina. Myös rannoilla ja puistoissa he viihtyivät lapsineen.

Etniset kuwaitilaiset pukeutuvat enimmäkseen kaapuihin. Miehillä on valkoiset kaavut ja huivit, naisilla mustat kaavut ja hunnut. Osa naisista peittää koko kasvonsa silmiä lukuun ottamatta, osalla on vain huivi päässä, ja joillain harvoilla oli myös hiukset näkyvissä kaavusta huolimatta. Uimassakin naiset olivat jonkinlaiset uintikaavut yllään.

Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, aika harvinaisia me kalpeanaamat olimme. Meitä kyllä katsottiin, mutta ei mielestäni tuijotettu ainakaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Bangladeshin Dhakassa. Eikä kukaan tullut ottamaan meistä kuviakaan :D

Matkailumaa Kuwait ei selvästikään ole. Matkailijoita ei ole huomioitu millään tavalla, turistikrääsää ei ole tarjolla, ei edes karttoja. Ei t-paitoja, ei jääkaappimagneetteja. Ei tavaraa tuputtavia basaarimyyjiäkään; saimme aivan rauhassa käyskennellä basaareissa, mitä monessa arabimaassa ei tapahdu. Tosin Qatarin Dohassa meille ei myöskään tuputettu basaareissa, tai toki muuallakaan.

Matkatoimistossa kävimme kyselemässä kiertoajelua ja karttaa. Kumpaakaan ei ollut tarjolla. Ehdottivat TripAdvisoria… Emme tosiaan kuvitelleetkaan, että jonkinlainen turistibussi kiertelisi Kuwaitissa/Kuwait Cityssä, mutta ajattelimme, että he voisivat jotenkin kiertoajelun kuitenkin järjestää.

Kiertoajeluita heiltä ei kuulemma kysellä, mutta yhden yhteystiedon he antoivat, joka taas antoi seuraavan yhteystiedon. Whatsappailimme hetken, mutta kun ei ruvennut järjestymään, niin kysyimme hotellista apua. Ja kas, hotellilla oli oma englantia puhuva kuljettaja, joka lähti meitä tuntihinnalla kierrättämään. Mielenkiintoista tosin, ettei meille mainittu mitään tällaisesta palvelusta saapuessamme. Ei tosin mainittu myöskään hotellin saunasta ja uima-altaasta, nekin kaivoimme hotellin nettisivuilta. Vähän olisi ehkä petrattavaa, vaikka hotelli muuten varsin hyvätasoinen olikin.

Kuljettajamme ja TripAdvisorin avulla sitten tutustuimme paikkaan paremmin. Löysimme mielenkiintoisia kohteita, kuten Kuwait Towers, hienoja ostoskeskuksia kauniine maisemineen, Mirror House -museo, ranta, hieno kaupunki nimeltään Salmiya yms.

Ainoa, mikä tuotti kuljettajallemme kovasti päänvaivaa, oli mausteet. Halusimme paikallisia mausteita, mutta kuljettaja ei ollut koskaan kuullut sanaa ”spice”, hän ymmärsi vain ”spicy food”. Selitimme, että jos meillä on jo ”food”, ja jos haluamme siitä ”spicy food”, niin mitä tarvitsemme. Lopulta pääsimme ostamaan paikallismausteita :D

Kuljettaja myös manaili, että bensa on kovasti kallistunut Kuwaitista. Lopulta selvisi, että se maksaa peräti 30 senttiä litralta. Mikäs siinä on kurvaillessa 5-litraisella V8-koneella.

Ja tosiaan, kuljettaja Kuwaitissa oli enemmän kuin tarpeen, Kuwait City ei ole suunniteltu kävelijöitä silmällä pitäen, kaupunkia mm. halkoo moottoritie, jota ei pysty ylittämään jalan kuin muutamasta kohdin, jolloin kävelymatkat kaupungilta esimerkiksi rannalle ovat kilometrejä ja kilometrejä. Jotenkin mieleen tulee Amerikka, tosin alkoholiton Amerikka aavikolla.

Huhtikuussa sää oli meille mieleinen. Lämmintä oli päivällä pahimmillaan +28, mutta aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta, ja totta puhuttuna asteet tuntuivat numeroita viileämmiltä. Ulkona oli ihan hyvä syödä, kävellessä tuli kuitenkin kuuma. Huoneessa oli tehokas ilmastointi, joka oli valmiiksi päällä. Kesällä mittari nousee +45 asteeseen, joka on aivan liikaa meikäläisille.

Kun matkatoimistossa mainitsimme Kuwaitin lämpimästä säästä yhtenä syynä matkailla sinne, siihenkin he totesivat, että Kuwait Cityssä on aivan liian sumuista, toissapäivänäkin oli aivan kamala sää. Olisi kuulemma kannattanut mennä Dubaihin…

Kulttuuri sanelee muutamia asioita aika tiukkaan Kuwaitissa. Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä, ja jopa hotelliin kirjautuessa ilmaantui ongelmia, kun meillä mieheni kanssa on eri sukunimet. Olisi pitänyt olla vihkitodistus mukana. Vähän aikaa neuvottelimme ja esittelimme mm. sormuksemme, jossa on toistemme nimet, ja vihdoin he ratkaisivat ongelman niin, että meistä tuli Mr. and Ms. Karpinne, että hotellin järjestelmä hyväksyy meidät pariskunnaksi. Mikko, eli Mr. Karpinne, tietysti allekirjoitti viralliset paperit, kuten majoituspaperit.

Jonkinlaisista kultturieroista puheen ollen, niin vaikka elokuvateatterissa emme vierailleet, Lonely Planet tietää kertoa, että Hollywood-leffat Kuwaitissa ovat paljon alkuperäistä lyhyempiä, kun kaikki pussailut ja nussailut on poistettu. Heh.

Myös rahanvaihdossa oli ongelmia passiemme kanssa, ei tosin sukunimiemme takia, vaan meillä olisi pitänyt olla paikallinen ID-kortti. Onneksi löytyi myös vaihtopisteitä, joihin kelpasi passi, ja löytyipä jopa sellainen, johon kelpasi passinkopio, mutta kuittia siitä vaihdosta ei kyllä saanut.

Muutenkin jäi sellainen olo usein, että meidän luultiin asuvan maassa ennemminkin kuin olevan matkailijoita, koska matkailijoita ei vain ole. Lentokenttätaksi oli aivan innoissaan lähes ilman englannin kieltäkin, kun jotenkin onnistui ymmärtämään sen, että todellakin, olemme matkailijoita, ja kiinnostuneita Kuwaitista ihan oikeasti. Ihan oikeasti J

P.S. Kuwaitin ruokakulttuurista olen kirjoittanut ruokablogissani: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/paasiaislammasta-kuwaitissa.html

Pääsiäislammasta Kuwaitissa

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Myös ruokakulttuuriin intialaisilla on ollut vahva vaikutus. Kuwaitin ruokakulttuuri onkin sekoitus intialaista, välimerellistä ja arabiruokakulttuuria.

Huomion tosin kiinnittää ensimmäisenä kansainväliset ketjut, joita on joka kulmalla. Myös muita etnisiä ravintoloita, kuten intialaisia ravintoloita, on pilvin pimein. Paikallisia ravintoloita saa vähän jo etsiä, joskin kebabkioskeja kyllä löytyy helposti.

Porsasta muslimimaassa ei lähtökohtaisesti syödä. Kuwait on tiukka myös alkoholin suhteen, maahan on täysin tyystin kiellettyä edes viedä mitään alkoholipitoista juomaa. Epäilytti siten jopa käsidesi, mutta niitä siellä näytti olevan myynnissäkin.

Kuwaitilaisesta ruuasta tulee vahvasti mieleen monet Lähi-idän ruokakulttuurit, ja vaikka kaikilla onkin omat erikoisuutensa, niin monia Kuwaitissa suosituista ruuista syödään myös muissa maissa; joitakin niistä kutsutaan tosin vähän eri nimellä. Tällaisia ovat esimerkiksi biriyani ja majboos (machboos), joista majboos mielletään yhdeksi kuwaitilaisen keittiön helmistä. Sekä biriyani että majboos tehdään maustetusta riisistä sekä kanasta tai lampaasta, joskus kalasta. Molemmat ovat hyvin tehtyinä erinomaisia ruokia.

Grillattu liha ja kabab (kebab) kuuluvat oleellisesti kuwaitilaiseen ruokakulttuuriin.

Lähi-idän keittiöstä tutut hummus, tahini, baba ganoush, tabbouleh, mutabbal, oliivit ja muut pienet naposteluherkut ja tahnat löytyvät myös kuwaitilaisen ravintolan listoilta. Pari erilaista curryakin on aina tarjolla.

Mereneläviä ja erityisesti monenlaisia kaloja käytetään runsaasti. Kokonainen valkolihainen kala riisin päällä on erityisen paikallinen annos. Kalaa käytetään paikallisruuissa myös kuivattuna.

Riisi ja leipä lienevät kuwaitilaisen ruokaympyrän perusta. Lähes kaikki ruoka tarjoillaan riisin kera ja leipää tulee keittiöntervehdyksenä, sitä tilataan alkupalana ja vielä pääruuankin kanssa usein.

Yrttejä ja mausteita ei Kuwaitissa säästellä, ja vaikkei ruoka suoranaisesti ole tulista, niin tarjolla ruuan kanssa on myös vahvaa harissatyyppistä chilimönjää, jota voi lisätä annoksiin. Tulisimmat mätöt löytynevät Kuwaitin intialaisista ravintoloista, joita emme testanneet, sillä hyvää intialaista ruokaa saa Lappeenrannastakin.

Tuoreita kasviksia kuwaitilaisessa keittiössä käytetään, myös tuoreita hedelmiä on tarjolla aamiaisesta lähtien. Pikkelöityjä kasviksia/vihanneksia suositaan ruuan kaverina – niihin ihan erityisesti ihastuinkin, olivat herkullisia ja pikantisti tulisia.

Ruokailuvälineinä käytetään haarukkaa, lusikkaa ja oikeaa kättä, veitsiä ei pöytiin edes kateta. Perinteisesti on syöty käsin. Annokset tuodaan pöytiin tarjoiluastialautasilla ja syöjille katetaan omat pienemmät lautasensa, joille jokainen saa nostella ruokaa yhteisistä astioista pöydän keskeltä.

Ruokajuomana tarjolla on mm. limua, tuoreita mehuja, kamelinmaitoa ja vettä.

Jälkiruuaksi Kuwaitissa tarjotaan usein pieni kuppi teetä tai vahvaa arabialaista kahvia sekä zalabia, eli uppopaistettuja/paistettuja taikinapalloja, jotka on kastettu maustettuun siirappiin. Näitä saatiin ravintolassa pöytään ihan tilaamattakin.

Ruoka oli poikkeuksetta hyvää ja sitä oli aina riittävästi, jopa liikaakin.

k

Zubaidi-kala: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Pampus_argenteus

Tonnikalasalaatti

Kana-maissikeitto

Zalabi

Tuorepuristettu porkkana-inkivääri-appelsiinimehu

Jos Kuwait kiinnostaa enemmänkin, tässä postauksessa on lisää juttua paikasta: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/kuwait-matkakohteena.html