Tämä kirjoitus tulee tuskin olemaan ainoa, joka käsittelee Vietnamin ruokakulttuuria, sen verran siinä on kerrottavaa. Ja emmehän ole saaneet kokea paikallisia erikoisuuksia vielä montakaan päivää.
Aloitetaan siitä, että Vietnamissa ei ole yhtä ruokakulttuuria, vaan monivaiheisen historiansa ja maan pitkulaisen muodon ansiosta tänne on muodostunut useita toisistaan poikkeavia ruokakulttuureja. Esimerkiksi pohjoisessa on muuta maata enemmän vaikutteita Kiinasta, etelässä on myös Thaimaassa tunnettuja ruokalajeja. Keski-Vietnamin ruokakulttuuriin päävaikuttajan ovat kaupungit Hoi An ja Hue, jotka tarjoavat omien keittiöidensä erikoisuuksia. Myös Ranskan vaikutus näkyy ruokakulttuurissa.
Vietnamilainen ruokakulttuuri vilisee erikoisuuksia, joista suomalaiset ovat kuulleet lähinnä Madventuresin Mad Cook -osiossa. Markus Lehtipuun Vietnam-oppaassa sanotaankin osuvasti, että Vietnam kuuluu niihin Aasian maihin, joissa syödään kaikkea, jolla on jalat, paitsi pöytiä ja tuoleja. Lisäksi syötävistä eläimistä myös käytetään ruuaksi kaikki mahdolliset osat, kuten esimerkiksi sukuelimet ja aivot.
Tästä pääsemmekin omiin ruokakokemuksiimme. Ensimmäisenä iltana menimme syömään hotellimme portieerin suosittelemaan paikkaan, joka sijaitsee kävelymatkan päässä hotelliltamme. Paikka on nimeltään Din Ky ja osoite on 137C Nguyen Trai Q1 (Q1 = alue, district 1). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!
Ruokalistalla on todellakin kaikkea erikoista verikeitoista pääskyn pesiin. Kaipaamaan jäimme lähinnä hyönteisiä; heinäsirkkoja, silkkimatoja ja skorpioneja.
 |
| Illallinen @ Din Ky, Ho Chi Minh City, Vietnam |
 |
| Kukon kivekset ja valkosipulia |
 |
| Possun ribsit sweet and sour |
 |
| Katkarapusalaatti kuivatetuista katkaravuista, riisikeksejä ja herkullinen kastike |
Mikko otti pääruuaksi kukon kiveksiä, minä pelasin varman päälle – että pahimmassa tapauksessa pystyisimme syömään edes toisen annoksista – ja otin possun ribsejä sweet and sour -kastikkeella. Alkuun tilasimme naudanlihasalaatin ja katkarapusalaatin (kuivatetuista katkaravuista). Lisukkeiksi satuimme saamaan (emme ihan ymmärtäneet, mitä tarjoilija ehdotti) kahdenlaisia riisikaakkuja ja tietenkin riisiä. Tilaaminen onnistui, vaikka tarjoilijan englanti oli heikkoa, mutta ruokalista oli sentään vietnamiksi sekä englanniksi. Mistään turistipaikasta ei liene kuitenkaan kyse, koska ainakin sinä iltana ravintola oli täynnä paikallisia meidän ollessa ainoat länkkärit. Lisäksi ravintola ei sijaitse turistialueella.
Kuumalta teräspannulta tarjoillut kukon kivekset maistuivat herkullisilta valkosipulin kera. Possun ribsit osoittautuivat olevan aivan jotain muuta, kuin mihin olemme tottuneet, ja lopulta hyvä niin. Ruuan kanssa tarjoillut kastikkeet olivat ihania. Molemmat salaatit maistuivat mainiosti, vaikka niissä vähemmän suosimaamme yrttiä korianteria olikin, mutta onneksi vain miedosti. Paikallista viiniä, Dalatia, ei ollut tarjolla, joten jouduimme tyytymään Dalatiin verrattuna kalliihkoon ranskalaiseen tuontiviiniin, joka teki kolmanneksen laskumme loppusummasta. Pitkän illallisen hinta kokonaisuudessaan viineineen ja vesineen jäi kuitenkin hieman alle kahteen kymppiin.
Seuraavana iltana noudatimme jälleen portsarin suositusta ja menimme edelliseltä illalta tutuille kulmille ja valitsimme ruokapaikaksi Din Ky -ravintolan vastapäisen paikan (jonka nimi täytyy tarkistaa, sen verran helposti haihtuvat vietnaminkieliset paikannimet päästä). Kumpikaan näistä paikoista ei esiinny Lehtipuun Vietnam-oppaassa.
 |
| Tiikerikatkaravut |
 |
| Sian aivot |
 |
| Naudanlihasalaatti |
Illallisemme koostui naudanlihasalaatista, kanasalaatista, sian aivoista ja haudutetuista tiikerikatkaravuista sekä tietenkin riisistä ja kastikkeista. Vaikka sian aivot eivät ihan kukon pallien tasolle kulinaarisilta ansioiltansa ylläkään, täytyy myöntää, että melko vaikuttavan näköiset ne soppakulhossa lilluessaan olivat. Ja siis, eivät aivot missään tapauksessa pahalta maistuneet, olivat vain hieman mauttomat. Kuin olisi pehmeää ja lötköä, hieman mautonta maksaa syönyt. Katkaravut olivat täydellisen makuisia, salaatit jo tuttuun tapaan herkullisia, huolimatta korianterista. Ja tarvitseeko mainitakaan, kastikkeet ihania! Viini oli jälleen tuontitavaraa, edellistä iltaa vielä paljon kalliimpaa, hinta oli 495 000 dongia (kurssi 1 euro = 27 000 dongia), kun edellisen illan viini maksoi 200 000 dongia. Laskun loppusumma ei kuitenkaan juuri poikennut edellisen illan laskusta, sen verran edukkaammat pääruokamme tällä kertaa olivat.
Molemmissa edellisissä ravintoloissa kalat, ravut yms. uiskentelivat ruokailijoiden silmien edessä akvaarioissa. Tuoretta tavaraa oli siis tarjolla.
 |
| Tiikerirapuja |
 |
| Geo duck |
Kolmantena päivänä vuorossa oli jälleen paikallisia perinneherkkuja, joskin suomalaiselle hieman helpommin lähestyttäviä ruokia. Oli paistetulla kalalla täytettyä raakaa kevätrullaa, öljyssä paistettua lihallista lämmintä kevätrullaa, possupataa, paistettua kanaa ja tietenkin kastikkeita ja riisiä. Tämän lounaan nautimme My Thon -kaupungissa Mekong Delta -alueella, eli Mekong-joen suistolla. Mekongin reissulla tuli maisteltua myös mitä erilaisimpia trooppisia hedelmiä, joista kerron myöhemmin lisää.
 |
| Paistettua kalaa |
 |
| Tuore kevätrulla |
 |
| Lämmin kevätrulla |
 |
| Uuniriisi(puuro) tms. |
 |
| Riisin avaus |
 |
| Lämpimiä kasviksia |
 |
| Maustettua possua |
Illallisen nautimme välimerellisessä ravintolassa nimeltä Skewers, joka oli ihan hyvä kokemus, mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää, koska illallisellamme ei ollut juuri mitään tekemistä vietnamilaisen ruokakulttuurin kanssa. Tämä oli ensimmäinen ruokailumme ilman puikkoja, ihan normiaterimilla, sitten saapumisemme.
