Kaveriporukalla Pietariin

Homma etenee. Siis Pietarin porukkareissun suunnittelut ja järjestelyt. Junaliput on varattu, onneksi ajoissa, ei ollut enää montaa paikkaa jäljellä Repinissä reilu viikko ennen matkaa, kun reissumme sijoittuu Suomen pääsiäispyhiin. Myös bussipaikat paluukyytiin on varattu.

Googlailin iltatolkulla Pietarin hotelleja, minohotelleja ja hostelleja, tuttuja ja tuntemattomia. Kyselin tutuilta myös huoneistoja. Tavoitteena oli löytää hyvä ja halpa. Joo. Koska seurueemme enemmistö arvostaa omaa huonetta, vessaa ja suihkua, päädyimme jättämään hostellit varasijalle.

Lopulta löytyikin sellainen tarjous, jota ei kannattanut ohittaa; kolmesta yöstä täytyy maksaa vain kaksi, jotka nekin ovat kohtuuhintaisia. Valintamme kohdistui Pietari-hotellikolossiin: http://www.hotel-spb.ru/. Sijainti lähellä Suomen asemaa - ja siis myös Suomen aseman yhteydessä olevaa metroasemaa - on varsin ok. Yleensä yövymme lähempänä keskustaa, mutta nyt laatu- ja hintavaatimukset asettivat tiettyjä rajoituksia.

Ohjelmaksi olisi suunnitteilla mahdollisesti limusiiniajelu (http://g-ag.ru/limuzinu-peterburg/park-limuzinov/limuzin-dgip/limyzin-porshe-kajen/#2), slummikävelykierros (http://www.peterswalk.com/slums.html), Kafe Idiot (http://www.st-petersburg-life.com/eat/restaurants_details/5-The_Idiot), Club Gribojedov (http://www.griboedovclub.ru/), Blinnyj Domik (http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2009/11/viehattavassa-pietarilaisessa-raflassa.html), Trans-force (http://www.trans-force.ru/b2c/contact/spb/), ehkä Smolenskin hautausmaa (Смоленское кладбище) ja paljon muuta, kunhan porukka pääsee yhdessä miettimään menomatkalla.

Kohta mennään! Kovasti olisin ollut menossa jo nyt parina viikonloppuna, mutta Mikon uusi vuosiviisumi on ollut haussa nyt juuri sen reilun kaksi viikkoa, maanantaina sen viimein pääsee hakemaan.

Lappeenrannasta Pietariin

Rupesin maanantai-illan ratoksi suunnittelemaan seuraavaa Pietarin matkaamme, joka toteutuu kuukauden päästä. Ja juu, luit oikein – suunnittelemaan – vaikka yleensä en erityisesti (Pietarin) matkoja etukäteen suunnittelekaan. Nyt tähän hommaan yllytti se, että olemme lähdössä porukalla ja muu joukkio kaipaa suunnitelmia matkan suorittamisen tueksi.

Savonlinja (http://www.savonlinja.fi/linjaliikenne/lprpietari.html) vie helposti ja kohtuullisen edukkaasti Lappeenrannasta Pietariin. Vuoro ei kuitenkaan aja joka ilta, ja meidän lähtömme sattuu vuorottomaan iltaan. Myös junalla pääsee Pietariin Sibeliuksen, Repinin ja Tolstoin voimin: http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/pietari_moskova_ja_viipuri/index.shtml. Tätä matkustusvaihtoehtoa varten täytyy järjestää itsensä ensin Vainikkalan asemalle, jonne pääsee linjataksilla Matkakeskuksesta: http://www.lappeenranta.fi/?deptid=11441.

HH-kuriirikin ajaa tätä väliä arkisin päivittäin, mutta sen aikataulu ei meille nyt sovi. Lisäksi Kuriiri on vähän arvokkaampikin kuin muut liikennevälineet.

Ja jos oikein pihiksi haluaa heittäytyä, voi ajaa junalla Vainikkalasta vain Viipuriin asti ja vaihtaa Viipurissa edulliseen paikallisjunaan: http://www.tutu.ru/spb/rasp.php?st1=42905&st2=40105. Saman säästötoimenpiteen voi toki tehdä myös bussikyydillä, joskin Savonlinjan bussista en suosittele nousemaan paikallisbussiin, vaan paikallisjunaan. Paikallisbussit kun ovat enimmäkseen hitaita, huonoja ja täynnä.

Jos tähän säästöoperaatioon ryhtyy, suosittelen paikallisjunaksi ns. pikajunaa (экспресс), sillä vanhimmat ja hitaimmat paikallisjunat, jotka pysähtyvät kaikilla tahi lähes kaikilla asemilla, käyttävät matkaan Viipurista Pietariin melkein kolme tuntia ja pahimmillaan junissa ei ole edes vessoja.

Joskus aikoinaan minulla oli tapana mennä rajan yli autolla, jättää auto vartioituun parkkiin Viipuriin ja jatkaa Pietariin junalla. Tämä on ehdottomasti edullisin vaihtoehto, saa tankattuakin halvalla, mutten omista nyt autoa.

Pietarissa sitten ajellaan metrolla: http://www.metro.spb.ru/1.html, ehkäpä öiseen aikaan myös maksullisella liftillä eli kansataksilla, kun tavan taksit tuppaavat nykyään pyytämään turhan kovaa hintaa, ettei jaksa lähteä edes tinkimään.

Majoittuakin pitäisi. Minulle välttäisivät hostellit, mutta osa seurueestamme arvostaa omaa suihkua ja vessaa, joten hostellit tippuvat tässä kohtaa kisasta pois. Katselin juuri hotellien ja minihotellien nykyisiä hintoja ja tuskastuin. Meinaamme kuitenkin olla useamman yön kaupungissa, joten kalliiksi tuppaa tulemaan noilla nykyisillä hinnoilla, vaikka ruplan kurssikin on meille vielä edukas.

Ja matkamme ei edes sijoitu kalleimpaan ajankohtaan (высокий сезон, high season, kesä ja vuodenvaihde), vaan matkamme ajankohtaan keväällä on meneillään medium season (средний сезон), kun taas nyt olemme vielä matalien hintojen aikakaudessa (low season, низкий сезон). Joillain hotelleilla vuosi on jaettu hieman eri tavalla, osalla on vain kahden kauden hinnat, osalla taas on olemassa paljon enemmän eri hintakausia.

Hotelleja ja hostelleja olen listannut tässä blogissa jo ihan kyllästymiseen asti, joten ei niistä enempää ainakaan tähän kirjoitukseen. Ja ehkäpä tämä kirjoitus olisi muutenkin jo tässä, matkasuunnitelmahan välille Lappeenranta-Pietari on varsin selvä. Ohjelmaa visiitin ajaksi suunnitellaan sitten myöhemmin, ja se ansaitsee sitten ihan oman blogikirjoituksensakin.

Toim.huom. Nykyään Allegro on kätevin ja nopein - ja neljä vuoroa päivässä molempiin suuntiin takaa, että aikataulut sopivat.

Karibialla risteillen: Pitkä matka Miamiin, aikaero seitsemän tuntia

10.1. sunnuntai
Helsinki-Miami

Enimmäkseen lentokentillä ja -koneissa
Pitkän päivän päätteeksi torakka kiinalaisessa palkitsee
Onnenkeksi sen tietää: ”:)The night life is for you :)”

Varhaisaamiainen Pilotissa ei ollut kovin kaksinen. Leivän ja päällysteiden lisäksi kaikki muu oikeastaan puuttui. Kokki oli jo paikalla, mutta vielä ei kunnon aamiaistarjoilu harmiksemme ollut alkanut.

Kentälle pääsimme hotellin kuljetuksella hyvissä ajoin ennen lentoamme. Tuloaulassa oli hetken pieni paniikki, kun valotaululla luki, että Heathrow cancelled, peruttu. Uups. Tarkempi tarkastelu kuitenkin selvitti, että klo 7.50 lento oli peruttu, meidän lähtisi aikataulun mukaisesti klo 8.


Turvatarkastus oli odottamaamme nähden hieman ylimalkainen, joskin yksi rasvapurkki takavarikoitiin liian suurena.

Sitten alkoi piinani; maha meni sekaisin ja olo oli aivan kamala. Siis KAMALA. En osaa muuta oikein aavistella, kuin että aamupalalla mehussani oli jotain vikaa, nimittäin kaikkea muuta samaa Mama ja Mikko söivät, mutta mehuvalintani oli tropical, kun muilla oli muuta.

Olo oli koneessa jo sellainen, että sain käyttää ykkösluokan vessaa ja kiltti lentosetä toi oksennuspussin, jolle ei kuitenkaan onneksi ollut käyttöä. Lennolla tarjotun aamiaisen syöminen oli käytännön mahdottomuus siinä olotilassa, joten Mikko söi tuplasti aamiaista, johon kuului muun muassa omelettia. Kuriositeettina mainitsen, että Michael Monroen vatsa toimii tasatahtiin miehekkeeni vatsan kanssa; Mikko jonotti pari kertaa yhtä aikaa tämän rocktähden kanssa turistiluokan vessaan. Itsehän siis käytin tasokkaampaa laitosta, johon ei tarvinnut jonottaa.


Lennon päätteeksi saavuimme Heathrown jättimäisellä lentokentällä. Vaihtoaikaa oli kaksi tuntia ja vartti, joka melko tarkalleen kuluikin kaiken maailman tarkastuksiin jonotellessa. Minun ja Mikon käsittely tässäkin tarkastuksessa oli melko kevyt. Meiltä kysyttiin, minne olemme menossa ja missä yövymme. Vastaukseksi riitti, että olemme menossa risteilylle, vaikka todellisuudessa meillä on pari yötä Miamissa vielä risteilyn lisäksi. Niiden viettotapa ei tarkastajaa kiinnostanut, joka oli sinänsä ihan hyvä homma, meillä ei nimittäin ollut varattuna majoitusta, joskin sovimme kertovamme kysyttäessä, että asumme lentokenttähotellissa. Mama pääsikin hieman tarkemmin selvittämään matkasuunnitelmiaan tarkastajalle.

Myöskään lähtöportilla me tahi meidän tavaramme emme kiinnostaneet tarkastajia, menimme sukkana läpi ilman tavaratsekkiä, vaikka hyvin useat, suomalaisetkin, tunnuttiin kollattavan jopa sillä tarkkuudella, että kamerakotelot yms. auottiin. Itse kuljetin laukussani koneeseen vesipullonkin.

Toisella lennolla maha rupesi hiljalleen hieman helpottamaan Imodiumien popsimisen avustuksella, ja nälkä oli ruuan saapuessa kiljuva. Iloksemme lounas oli oikein mukiinmenevä, söin juustotortellinia ja Mikko beefstroganoffia. Annoksiin kuului myös varsin herkullista salaattia, sulatejuustoa, sämpylää.


Katselin yhden leffan aikamatkaajasta ennen nukahtamistani, seuraavaksi esitysvuorossa oli Madagaskar 2 (traileri YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=lhQ-0HGn8mI).


Sitten lentoamme piristi snack, tex mex -nachot. Toivoimme kuitenkin vielä saavamme jotain kunnollistakin ruokaa, sen verran monta tuntia oli vielä jäljellä määränpäähämme, jossa syöminen ei ollut ykkösprioriteettejamme, sillä meidän oli löydettävä majoitus järkevästi niin, että se sijaitsi lentokentän ja sataman välillä, ettei tulisi turhaa reissaamista ympäri Miamia kaikkien tavaroidemme kanssa. Ja tulihan sieltä sellainen rasvainen piirakka ja vielä ennen laskeutumista.

Jotenkin liioittelulta tuntui kaksi isoa matkalaukkua, kaksi isoa käsimatkatavaraa + olkalaukku kahdella matkalaisella. Mamallakin toki oli niin isot kantamukset, että nainen oli itse niitä pienempi. Olimme varautuneet näin sen takia, että meitä peloteltiin sillä, että ruumamatkatavarat menevät suurella todennäköisyydellä eri osoitteeseen kuin me itse, sillä lentokenttähenkilökunta oli viime aikoina protestina temppuillut matkatavaroiden kanssa Helsingin päässä. Eli käsimatkatavarassa piti olla sen verran tarviketta, että periaatteessa pärjäisi risteilyn ilman ruumatavaroitakin. Toivoimme parasta matkatavaroiden suhteen, ja olisihan meillä kuitenkin vuorokausi aikaa odottaa tavaroitamme Miamissa ennen paatin lähtöä.

Koneessa olimme saaneet varsin hyvät paikat kaikki vierekkäin, kun olimme tehneet lähtötsekkauksen netissä jo perjantaina. Jossain vaiheessa lentoa oli vähän tylsää, kun joku urpo pakkaaja (lue: Tanja) laittoi matkalukemiset ruumaan meneviin laukkuihin.


Massiiviset turvatarkastukset, silti lennolle saa vesipullon vietyä ja viiniä tarjoillaan lasipulloista... varmasti kaikki turvakriteerit täyttyvät tässä.

Saavuimme Miamin lentokentälle väsyneinä. Koska emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, rupesin ahkeroimaan lentokentän Call Centerissä. Soitin varmaan viiteen hotelliin, ennen kuin tärppäsi. Kohteeksemme valikoitui Sleep Inn Miami Springsissä kohtuullisen lähellä lentokenttää. Hotellista enemmän erillisessä blogikirjoituksessa Mieluummin Sleep Inn kuin sleep out @ Miami.




Amerikassa kaikki on suurempaa

Majoituttuamme kaipasimme vielä illallista, vaikka olotila oli melkoisen väsynyt. Respasta kertoivat, että alueella oli useita ravintoloita kävelymatkan päässä. Päädyimme lähellä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, Ping Houseen. Ravintola oli kohtuullisen täynnä. Ruoka-annokset olivat valtavia ja melko rasvaisia. Muutenkaan ruoka ei oikein maistunut sellaiselta kiinalaiselta, mihin olemme tottuneet, mutta kyllähän tuolla nälkä lähti, vaikka kukaan ei saanut syötyä annostaan loppuun. Viini oli kuitenkin hyvää ja edullista.




Illallisen kruunasi pienehkö torakka, joka terhakkaasti touhusi pöydällämme. Kuvaan se ei kuitenkaan suostunut, vaan kipitti pöydän ja seinän väliin.

Jälkiruuaksi saamassani onnenkeksissä luki ”:) The night life is for you. :)” OK.

Karibialla risteillen: Matka alkaa ”harrastelijataksikuskin” kyydissä

9.1.2010 lauantai
Lappeenranta-Helsinki

Taksissa, junassa, lentokenttähotellissa
Suuntana Miami, Karibian risteily, Meksiko ja Belize

Taksi hurautti pihaamme noin 19 minuuttia ennen junan lähtöaikaa. Koominen kuljettaja kertoi ”harrastavansa” taksin ajamista ja päivitteli, että Suomessa taksikyyti on niin hirveissä hinnoissa. Aloitusmaksukin lauantai-iltana on 8 euroa ja siihen päälle rapsahtaa toista euroa joka kilometriltä. Hauska kuljettaja päätyikin sitten pistämään mittarin kiinni jo Prisman kohdilla, vaikka asemalle oli vielä pari kilometriä – kompensaatiota kovaan hintaan.

Ehdimme suhteellisen tiukasta aikataulustamme huolimatta ostaa liput ja seisoskella vielä -21 asteen pakkasessa laiturilla ennen kuin juna tulla puksutti asemalle.
Tikkurilassa hyppäsimme junasta ulos -19 asteen pakkaseen ja siitä jälleen taksin kyytiin. Karautimme läpi lumisen Tikkurilan Pilotti-hotellille. Kun hetken touhusimme huoneessamme, olikin aika tajuta, että nukkumiseen ei jäänyt enää montaa tuntia, aamiaiselle oli mentävä viiden maissa.

Pietarin Atmo-hostellissa majoittuu edukkaasti

Asukkaille on tarjolla ilmainen netti

Pietarilaisessa Atmo-hostellissa yövyimme marraskuussa 2009. Hostellin sijainti on erinomainen, aivan Nevskin kupeessa. Muutenkin kyseessä on mallikas majapaikka.


Rappukäytävä ei vielä vakuuta, mutta moni kakku päältä kaunis.

Ensin meidät majoitettiin samaan huoneeseen venäläisen mamman kanssa, joskin respan tyttö kertoi jo saapuessamme, että muutamme toiseen huoneeseen myöhemmin, kunhan huoneen asukit saapuvat ja tuovat avaimet mukanaan. Muutimme siis jo samanan iltana venäläismummon huoneesta autralialaisen nuoren pariskunnan kanssa samaan huoneeseen, että mamma saa oman rauhan.


Mistä tiedät, että huoneessasi asuu venäläismummo?


Mistä tiedät, että huoneessasi asuu australialainen travellaajapariskunta?

Hostelli oli siisti, vessapaperia riitti, huoneesta ei kukaan tullut hätistelemään pois aamulla, vaikka biletysillan päätteeksi otimme oikeudeksemme nukkua hieman myöhempään. Hostellilla oli myös kiva tyyli, oli taidegalleriat yms.






Ainoa epäkohta oli hostellin löytäminen. Kyltti ovessa on niin pieni ja huomaamaton, että tuli jo käveltyä ohi, ennen kuin huomasimme oikean oven. Samaan tapaan on kyllä suurin osa muistakin hostelleista "piilotettu", kun ne on rakennettu asuin- ja liiketaloihin korkealle kerroksiin.


Hintaa majoitukselle tuli 500 ruplaa/naama eli (noin) kymppihän riittää!

Netissä Atmon sivu: http://ru.atmohostel.ru/