keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Normipäivä Pietarissa

Normipäivä Pietarissa: Käytiin buddhalaisessa temppelissä sekä trollitehtaalla ja hankittiin kanta-asiakaskortti paikalliseen viinikauppaan aurinkoisena maaliskuun lauantaina.

Että jos edellisessä blogautuksessani (http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2015/03/pietari-aarimmaisyyksien-kaupunki.html) oli jotain äärimmäisyyksiä, niin ei niitä pidä tästäkään tekstistä puuttuman.  ;)

Annetaan kuvien kertoa:

Buddhalainen temppeli Pietarissa, Datsan Gunzechoinei: https://en.wikipedia.org/wiki/Datsan_Gunzechoinei
Temppelin pihalla
Tuffelit jalkaan, 5 ruplaa, muuten ei kannata yrittää sisään.
Temppelin sisällä. Kuvauskieltokin oli, mutta se koski ilmeisesti vain salaman kanssa kuvaamista.
Putinin trollitehdas, ulitsa Savushkina 55
Putinin trollitehdas, ulitsa Savushkina 55

Viinisupermarket «Ароматный мир»: http://amwine.ru/
Ja saahan sieltä viinikaupasta myös juustoja. Paria maisteltiin, myös porolastuja - en tykännyt lastuista.

Pietari - äärimmäisyyksien kaupunki


Tänään iltakävelyllä näin äärimmäisen kansallismielisen juhlan - Krimin Venäjään liittämisen vuosijuhlan Tallinaukiolla - ja äärimmäisen kauniin auringonlaskun Nevalla. Näiden jälkeen nautin äärimmäisen hyvän georgialaisen illallisen. Tässä kovakooste:

 
 
Lobio punaisista pavuista pähkinän kanssa
Phali punajuurista
Hatsapuri tbilisuri


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pari hittiä ja huti - blogi Pietarin ravintolatarjonnasta, jälleen kerran

Esittelen tässä muutaman Pietarin ravintolan, joissa olen/olemme vierailleet viime aikoina. Ja kuten otsikkokin kertoo, mukaan mahtuu (minun makuuni) niin hittejä kuin huteja.

PALM Belgian brasserie
Bolshaja Konjusennaja 29

PALM ei tehnyt minuun suurta vaikutusta ensivierailullani. Baarimiljöössä nauttimani simpukat olivat haaleat, mutta onneksi valkosipuli ja sitruuna tekivät niille kuitenkin ihmeitä, ja kyllähän tämä simpukkailtapala maistui, vaikkei mikään aivan erityinen ollutkaan. Ihan OK mesta, mutten illallispaikaksi valitsisi. Mutta jos simpukoita tekee mieli, niin niitä listalla on jokaiseen makuun.


Fruktovaja Lavka
Bolshaja Konjusennaja 15

Kävin testaamassa Tallikadun Fruktovaja Lavkan, jonka olen tähän mennessä tuntenut lähinnä hedelmä- ja herkkukauppana, lounastarjonnan viime viikolla. Varsinaista lounaslistaa ei ole, vaan sama lista on tarjolla kaupan aukioloaikoina klo 10-22. Tosin lounasaikaan suositellaan tiettyjä listan ruokia, sillä ne tulevat muuta listaa nopeammin.


Kurpitsakeitto oli hyvää ja todella täyttävää, mutta ei erityistä. Parasta kurpitsakeittoa koskaan olen syönyt Joensuussa Surakan baarissa.

Pääruokana söin kaalikääryleen. Kaalikääryle oli herkullinen, mutta sillä ei kyllä ollut mitään tekemistä Suomessa syötävien perinteisten kaalikääryleiden kanssa. Ruokajuomaksi otin inkivääriteetä. Se oli todella hyvää, joskin hieman makeaa, vaikken pyytänyt siihen sokeria.


Jälkiruuaksi otin taas cappuccinon. Vanha virsi, mutta sehän oli jälleen liian tuhti, eli turhan kahvinen ja maistui lievästi ankealta automaatilta. Mainittakoon nyt tähän, että joskus minua myös onnistaa näiden kanssa; tänään join varsin siedettävän cappuccinon, itse asiassa tuplan, Coffee Housessa ulitsa Majakovskajalla. Mukavasti oli maitoisa ja riittoisa, juuri sellainen, kun minulle maistuu.


Fruktovaja Lavkaa suosittelen niin hedelmä- ja yrttikauppana kuin lounaskuppilanakin.

Literaturnoje cafe
Nevskiy Prospekt 18

Helmikuisena arki-iltana Literaturnoje cafe oli hiljainen. Minun lisäkseni syöjiä oli yhdessä pöydässä.


Illallinen Literaturnoje cafessa on kokonaisvaltainen elämys. Paikka on idyllinen, tarjoilijat viimeisen päälle puettuja, kohteliaita, ja elävä musiikki kruunaa kokonaisuuden. Ja niin, ruoka on hyvää. Vaikea sanoin kuvata sitä tunnelmaa, se täytyy mennä paikan päälle kokemaan. Suosittelen. Tänne voisin tuoda vieraitani illalliselle ja olla varma, että paikka jää mieleen.
 


Liverpool
Ulitsa Majakovskaja 16

Liverpool on ehdottomasti enemmän baari kuin ravintola. Musiikkibaarina ja pihviravintolana se itseään mainostaakin, mutta musiikkibaarina, Beatles-baarina, se kai varsinaisesti suosituksi on tullut. Liverpool on Tripadvisorin listalla tällä hetkellä Pietarin ravintoloista jopa sijalla 142/8302.


Söimme eilen perjantai-illalliseksi pihviä ja joimme hyvää argentiinalaista punaviiniä. Ihan ei autenttiselle tasolle tämä ateria päässyt, mutta ei missään tapauksessa huono suoritus. Pihvitkin osasivat jättää sopivan raaoiksi.


Beatles ja muut ikivihreät raikasivat taustalla ja me nautimme olostamme. Mutta jälleen on mainittava, että eihän tämä ihan meidän tyylisimme illallispaikka ole.


Hassu sattumus, että tänään meitä tuli kaupungilla vastaan eilinen tarjoilijamme Liverpoolista. Hämmästynyt ja ilahtunut oli tarjoilijakin meidät taas tavatessaan. Pieni on tämä Pietari.


Tallikadun tallustelijalle suosittelen Goose Goosen nokkosraviolia

Useita Pietarin ravintoloita taas viisaampana haluan nyt tässä ensimmäiseksi nostaa esiin uudehkon ydinkeskustan ravintolan Goose Goosen (Гус Гус).

Minulla oli mukava juttutuokio erään suomalaisen nuoren miehen kanssa alkuviikosta, ja hän tuli maininneeksi, että Suomi-talon lähistön ravintoloista hän suosittelisi ravintoloita Goose Goose sekä Jamien Italian.

Jamien italialainen on testattu (Jamien taivaallinen neljän juuston risotto), ja erittäin hyväksi havaittu, niinpä päätin käydä tsekkaamassa Goose Goosen, joka on italialainen ravintola sekin.

Keittiön tervehdyksenä sain jonkinlaisen maksapalleron tikun nokassa, ja jos nimi on enne, sehän oli hanhenmaksapallero. :D Ruokajuomana minulla oli tylsästi vettä, mutta kun sekin on hienosti italialaista, niin hinta 0,25 vesipullolle oli normiravintolan viinilasillisen verran. Lisäksi - kysyttäessä toki - tilasin veteni kylmänä, mutta se tuotiin huoneenlämpöisenä, koska monet venäläiset tuppaavat ajattelemaan, ettei kylmän veden juominen ole terveellistä.


Alkupalaksi otin vitello tonnaton, italialaisen keittiön klassikon. Se oli hyvä, muttei erinomainen, sillä tonnikala maistui liian vähän. Pippurimylly toi lisää särmää, ja annos maistui, ja oli jopa isohko alkupalaksi.


Pääruoka sitten kyllä räjäytti makunystyrät sijoiltaan. Vuohenjuustolla täytetyt nokkosraviolit, hivenen makea kastike ja herkullisia muruja päällä. Annos oli ehkä hieman rasvaisehko, mutta aivan äärimmäisen herkullinen.


Cappuccino kanelilla kruunasi aterian. Cappuccinosta on kuitenkin sanottava, että se oli liian vahvaa, siis kahvikasta, ja maistui automaatilta. Onneksi oli sitä kanelia mukana.
 

Ihan edullinen ravintola ei ole kyseessä, mutta senhän kertoo jo sijainti Bolshaja Konjusennajalla aivan Nevskin kupeessa. Lounasaikaan tosin saa alennusta 20 prosenttia, mutta vain joistain menun artikkeleista, minun laskussani alennukseen olivat oikeutettuja vain vesi, leipäannos ja cappuccino.

Poikkeuksena suurimmasta osasta kaupungin ravintoloita Goosessa ei toimi netti. Tai no, heillä on netti, mutta se toimi vain tietyillä laitteilla, ei esimerkiksi ulkomaalaisilla iPadeilla. :D

Suosittelen kuitenkin paikkaa lämmöllä, ja voi olla, että Goose Gooseen tulee mentyäkin myös toiste, sen verran päräyttävästi toimi nokkosravioli.