Olin viime viikolla Suomen Pietarin pääkonsulaatin vastaanotolla juhlistamassa suomalaisen arkkitehtuurin taidonnäytettä Pietarissa, eli konsulaattirakennuksen 10-vuotispäivää. Tapasin monia uusia ihmisiä, joiden kanssa keskustelimme muun muassa matkailusta. Tulipa puheeksi tietysti myös tämä Matkamittarini.
Kuten keskusteluiden tiimellyksessä mainitsin, minua harmittaa vietävästi se, ettei monista mielenkiintoisiat paikoista ja matkoista ole mainintaakaan Matkamittarissani. Ei löydy hakusanoista esimerkiksi Kazakstania, josta pidin kovasti ja jossa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Myös Singapore puuttuu, Vuoristo-Karabahista ei ole juttua, vaikka se ehdottomasti sellaisen ansaitsisi, samoin esimerkiksi Hongkong ja Macao. Näiden jälkimmäisten kahden puuttumiseen on syynsä, sillä eihän reissustakaan ole vielä edes kahta kuukautta, ja nämä kaksi kuukautta ovat olleet melko kiireisiä. Niin, sehän se on se syy, tai tekosyy.
Olisi upeaa, jos jokaiseen päivään mahtuisi sellainen hetki, että ehtisi kirjoittaa blogin tai edes blogia. Ehkei se ole mahdollista, mutta ihan varmasti voin pihistää hetken sieltä, toisen täältä, saadakseni aikaa kirjoittamiselle. Reissukuvia on paljon, ja jo niiden katseleminen tuo ihania muistoja.
Tällaisia mietin viime viikolla kävellessäni konsulaatilta kämpille. En kuitenkaan ollut niin ajatuksissani, ettenkö olisi jälleen huomannut, että Pietari on kaunis.
