 |
| Pietarin retkueemme maaliskuun lopussa 2011 |
Viikon kuluttua olen Pietarissa jälleen Suomi-Venäjä-Seuran porukan kanssa. Viime vuonna olin kyseisellä kevättalvisella reissulla ensimmäistä kertaa, ja heti saman tien matkanjohtajana. Matka oli myös ensimmäiseni uudella Allegrolla. Mainittakoon kuitenkin tässä kohdassa niille, jotka eivät minua tunne, että vaikka kyseinen matkakonsepti ei ollut tuttu eikä Allegro, on Pietari ja venäjän kieli minulle sitäkin tutummat, eli perusteet matkanjohtajuudelle löytyivät toki näistä avuista.
 |
| Vainikkalasta Allegrolla Pietariin |
Reissu oli lopulta todella kiva, vaikka en tiennyt yhtään, mitä odottaa, enkä ollut osannut sitä etukäteen suunnitella. Tiesin vain, että lähden matkaan seitsemän seuran jäsenen kanssa perjantaina Allegrolla, tarkoitukseni on opastaa ja olla kieliapuna viikonlopun ajan, ja palaamme sunnuntaina tilausbussilla Lappeenrantaan Suomi-Venäjä-Seuran toisen porukan kanssa.
Minulla oli useita Pietari-opuksia mukanani ja matkalaiset tutustuivat niihin Allegro-matkan aikana. Sibeliuksella ja Repinillä Pietariin matkanneena olin aivan ällistynyt Allegron nopeudesta. Kun Venäjän tulli- ja rajamuodollisuudet oli hoidettu, nekin siis liikkuvassa junassa, ehdimme hätäisesti piipahtaa ravintolavaunussa, kun se jo rupesi sulkemaan ja aloimme olla Pietarissa. Pikaisen lounaan ehdimme nauttia. Kyseisestä lounaasta voi lukea tarkemmin blogitekstistä:
Allegron ravintelivaunun tarjontaa.
 |
| Allegron ravintolavaunu |
Seuraavaksi retkueellamme oli edessä metromatka hotellille. Joukossamme oli vähän kaikenikäistä ihmistä, eli myös iäkkäämpää, joten matkatavaroiden kanssa ruuhkametrossa kulkeminen olisi voinut ennalta ajatellen olla haaste, mutta mitä vielä. Porukkamme sulloutui täyteen ruuhkametrojunan vaunuun kuin vanhat tekijät. Pietarin ruuhkametro taisi kuitenkin todellisuudessa olla joillekin aivan uusi tuttavuus. Kehotin pitämään kaverista ja tavaroista huolta.
 |
| Tämä kuva on retkueestamme metrossa, mutta tässä vaiheessa iltaa metrossa ei enää ollut ruuhkaa. Ruuhkametrosta ei luonnollisesti ole kuvaa, kun liikkumisessa matkatavaroiden kanssa oli jo kuvaamattakin ihan tarpeeksi tekemistä. |
Majoituksemme oli ryhmille edukkaassa ja mainiolla sijainnilla olevassa hotelli Moskovassa. Tanjan Matkamittarissa hotelli Moskovasta kirjoitetaan tekstissä
Majoitusta Pietarissa: Hotelli Moskova, johon voi tutustua myös tästä suorasta linkistä:
http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2011/04/majoitusta-pietarissa-hotelli-moskova.html.
 |
| Hotellihuone, hotelli Moskova |
Varsinaista ohjelmaa ei tälle ryhmälle etukäteen ollut suunniteltu perjantai-illaksi eikä lauantai-päiväksi. Lauantai-iltana toisen ryhmän saavuttua oli matkaohjelmaan merkitty kaksi erilaista lyhyttä shoppailututustumiskierrosta. Toinen ryhmä kävi kahdessa uudessa kauppakeskuksessa Moskovan asemalle kulmilla, minun ryhmäni ajoi metrolla keskustaan, kierteli kaupungilla ja tutustui "ikiaikaisiin" keskustan kauppakäytäviin.
Mutta sitä ennen ryhmäni halusi lähteä perjantaina porukalla illalliselle. Ajattelin ruokapaikaksi yhtä omista pitkäaikaisista suosikeistani, Blinnyi Domikia (
Lue Tanjan maistamista -blogista Blinnyi Domikista). Järkytyksekseni 11 vuotta toiminut ravintola oli lopettanut. Pällistelimme hetken ravuntolan "raunioilla" ja lähdimme etsimään eläväisempää ruokapaikkaa lähistöltä.
 |
| R.I.P. Blinnyi Domik <3 |
Päädyimme Maratalle, mukavannäköiseen ravintolaan nimeltä
Orient Express.
Tanjan maistamista -blogi kertoo ravintolakokemuksestamme näin:
Idän pikajunan kyydissä - Orient Express.
 |
| Viihdyimme, ja ruoka oli hyvää. |
Illallisen jälkeen kävelimme hotellille useamman kilometrin matkan. Tuuli oli viileä, tunnelma lämmin.
Kokoonnuimme vielä Moskova-hotellin Panoraama-baariin hetkeksi ennen
nukkumaanmenoa. Jutustelimme ja katselimme Pietarin yöllistä maisemaa:
 |
| Moskova-hotellin Panoraama-baarista näkee kauas. |
Lauantaina aamiaisen jälkeen ajattelimme lähteä katsastamaan, saisimmeko liput sirkuksen päivänäytökseen. Venäjällä sattui vaan juuri tuohon aikaan olemaan jotain koululaisten lomia, joten sekä päivä- että iltanäytös olivat harmiksemme täynnä.
Emme jääneet tappiostamme huolimatta tuleen makaamaan, vaan lähdimme kahvilan kautta kohti
Kunstkameraa. Minä ja Mikko olemme Kunstkamerassa käyneet sen verran monta kertaa, että saatoimme muun retkueen sinne ja lähdimme itse kävelemään Vasilin saarelle. Melkoisen nähtävyyden mekin löysimme, nimittäin asekaupan, jossa myydään siviileille Suomessa ja Euroopassa hirrrveen hirrrveen kiellettyjä aseita.
 |
| Mitä laitetaan? |
Kunstkameran ja asekaupan jälkeen nälkä oli jo sellainen, että menimme Kunstkameraa lähimpänä olevaan ravintolaan. Nimeä en valitettavasti muista, jotenkin se viittasi hallitsijaan. Olimme varsin tyytyväisiä ravintolaan.
Illalla sitten marssimme matkaohjelman mukaisesti kaupungilla ja ostareissa, nyt jo hieman eri porukalla, koska joukkiot olivat sekoittuneet toisen retkueen saavuttua bussilla Pietariin lauantaina iltapäivällä.
Illallista nautimme lauantaina Mikon kanssa kahdestaan ja mahdollisimman helposti, eli Hotellin ravintolassa, Pivoramassa. Ihan mahtavinta herkkua illallinen ei ainakaan tällä kertaa ollut. Blogini kertoo tästäkin kokemuksesta lisää:
Hotelli Moskovan Pivorama ja Panorama.
Myös lauantaina illan päätteksi kokoonnuimme porukalla Panoramaan. Lauloimme, nauroimme ja viihdyimme.
Aamulla halukkaat lähtivät käymään Venäläisen taiteen museossa. Me Mikon kanssa otimme tässä kohtaa levon ja shoppailun kannalta, koska Venäläisen taiteen museo on kovin tuttu paikka.
Sitten lähdimmekin jo porukalla bussilla kohti Suomea, vieraillen matkalla vielä torilla ja ostoskeskuksessa.
 |
| Torilla pöydät notkuivat toinen toistaan värikkäämmistä tuotteista. |
 |
| Lihatiski. |
Lappeenrantaan saavuimme illalla. Porukan hyvästeleminen oli melkein haikeaa, matkan aikana tuli tehtyä tuttavuutta monen mainion ihmisen kanssa. Kiitos vielä kaikille osalistujille! Ja kuten jo tekstin alussa mainittu, viikon päästä olemme reissussa taas!
