maanantai 14. lokakuuta 2013

Pfannkuchenhaus @ Hannover

Pihvi cayenne-kastikkeella, taustalla pannukakku paikan hengen mukaisesti
Keväisellä Saksan-matkallamme meihin vaikutuksen teki lähikuppilamme Hannoverissa, Pfannkuchenhaus (Calenberger Straße 27, 30169 Hannover, Saksa). Nettisivukin heillä näyttää olevan olemassa, joskaan se ei tällä hetkellä toimi: www.pfannkuchenhaus.de.
(Toim. huom. Siis miun koneella ei toimi, lukijapalautteen perusteella toimii.)

Tarjolla oli nimensä mukaisesti monenlaista pannukakku(vohvelia) tms., suolaista ja makeaa. Listalla oli toki kaikenlaista muutakin salaateista pihveihin.

Tonnikalasalaatti
Ruoka oli rehellistä, kohtuullisen hintaista, hieman erilaista, maukasta, mielenkiintoista. Annokset olivat varmasti riittävän kokoisia isommallekin syöjälle. ;)

Pihviannokseen kuuluva vierussalaatti
Ensimmäisellä kerralla käydessämme söimme ihan kunnon setin, kahdelle riitti enemmän kuin mainiosti yksi alkupala, pääruuat ja yksi jälkiruoka. Tai no, ehkäpä siinäkin oli jo se alkupala liikaa. Toisella kertaa päätimme pistäytyä ihan vaan jälkiruualla, siihenkin yksi pannukakku on oikein riittoisa kahdelle. Tällä toisella kertaa meitä tosin häiritsi, että ravintolassa sain polttaa sisällä. Tokihan tupakoiville ja savuttomille oli omat puolensa, muttei se savu paljon puolia kunnioita. Ensimmäisellä syöntikerralla, joka oli muistaakseni sunnuntai, koko ravintola oli savuton.

Pääruokapannukakku bolognese-kastikkeella

Jälkiruokapannukakku omenasoossilla

Bisneslounasta Viipurin Victoriassa


Venäjällä arkinen bisneslounas tarkoittaa useimmiten lounasta, jolla valitaan muutamasta eri vaihtoehdoista pöytään tarjoiltava ateriakokonaisuus. Stolovajassa eli ruokalassa lounas valitaan linjastolta, josta täti kauhoo sen lautaselle. Suomessa sen sijaan yleisin vaihtoehto lienee lounaspöytä, josta otetaan itse mitä halutaan, ja minkä verran halutaan.

Pari viikkoa sitten Viipurissa törmäsimme lounasaikaan bisneslounastarjoukseen, joka mainosti lounaspöytää. En muista Viipurissa sellaista bisneslounasta aikaisemmin tavanneeni, Pietarissa sen sijaan esimerkiksi Mama Romassa sellainen on ollut tarjolla jo 90-luvun lopulla.

Kanasoppaa ja hernesoppaa (ei siis kuitenkaan sitä hernekeittoa, jota meillä syödään torstaisin)

Lounaspöytä on kätevä ja nopea, siitä kun suoriutuu juuri siinä ajassa kuin haluaa. Meillä ei ollut aikaa kolmen ruokalajin shampanjalounaaseen, joten päädyimme testaamaan Victoria-hotellin Mon Repas -ravintolan seisovan pöydän.

Salaattipöydän antimia

Hotelli Victorian lounaspöytä maksoi 300 ruplaa per naama, joka on sinänsä aika paljon, kun bisneslounasta irtoaa 150 ruplallakin.

Stroganoffia, saslikkia, palleroperunoita, spagetti bolognesea

Ruoka oli hyvää, sitä oli montaa sorttia, ja enimmäkseen kuuma oli kuumaa ja kylmä kylmää. Lounaalla oli lisäksemme ainoastaan muutama muu syömäri. Taisi olla yksi venäläinen pariskunta ja kaksi suomalaista naista ihan varmaan bisneslounaalla.

Jälkkärii

Suosittelisinko? No, kenelle maistuu mikäkin ja millaisessa tilanteessa. Jos on kyseessä "Kerran elämässäni Viipurissa käymässä" -tapaus, tuskin söisin Victoriassa. Sen sijaan päiväkävelyllä Viipurissa, konserttiin menossa, nälkä yllätti, jotain pitäisi helposti ja nopeasti syödä = Victorian lounaspöytä. Ihan sille itselleen, bisneslounaalle, tämä järjestely on myös aivan bueno.

Seuraavassa blogitekstissä sitten kuvakavalkadi syyskesän aurinkoiselta päiväkävelyltä @ Viipuri.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Ensivaikutelmia @ Almaty, Kazakstan

Saavuimme eilen aamuyöstä Kazakstanin Almatyyn suoralla lennolla Pietarista.

Hirveä änkeminen ja tunkeminen lähtöselvityksessä - ja oikeastaan joka paikassa.

Kazakstanissa on näin lokakuun kynnyksellä vielä varsin kesäiset päivät, +25 on ollut eilen ja tänään, huomiseksi luvataan +29. Illat ovat kuitenkin jo viileitä, joka meitä ei sinänsä haittaa, päinvastoin, ihan kiva välillä viilentyäkin myös muualla kuin ilmastoidussa hotellihuoneessamme.

Bussi 120 vie Aynabulakin kaupunginosasta keskustaan 80 tengen hintaan.

Julkinen liikenne on pilahintaista (80 tengeä = noin 40 senttiä/hlö), mutta ainakin sunnuntaisin todella ruuhkaista. Tosin en keksi, miten taksikaan olisi kovin paljon nopeammin molempiin suuntiin tukossa olevista teistä selvinnyt, vaikka hotellin tyttö sellaista jutteli. Bussimatkan keskinopeus oli noin 6 km/h! Kävellen olisit jo perillä! ;)

Ruuhkahuippu sunnuntaina alkuillasta.

Taksitkin osoittautuvat tolkullisen hintaisiksi, kun niitä ei tilaa etukäteen, ainakaan hotellilta. Hotellille tilattuna taksi keskustaan maksaisi 2000-3000 tengeä - "Kun se tulee tänne ihan teitä varten." - mutta nappaamalla vapaan taksin kadulta hinta on parhaimmillaan vain 500 tengeä. Eilen illallisen jälkeen yhdentoista maissa maksoimme mukavalle kasakalle kotimatkasta 700 tengeä, eli kolmisen euroa.

Almatyn kaupunki näyttäytyy vähintäänkin erikoisena meidän silmiimme. Varsinaista keskustaa on vaikea havaita, kaikki talot ovat puiden ympäröimiä ja kadut pitkiä sekä suoria. Kortteli toisensa jälkeen toistuu samanlaisena.

Suunnistamista kaupungilla ei ainakaan helpota, että kaikilla kaduilla on kahdet nimet. Neuvostoaikaiset nimet on vaihdettu uusiin, mutta ihmiset tuppaavat puhumaan vanhoilla nimillä. Katukylteissä on uudet nimet kazakstaniksi ja venäjäksi. Kartoissa on yleensä molemmat nimet, mutta kyllä tässä matkailija ihan taas pari kertaa hämmentyy.

Lisähaasteensa tuovat huonosti valaistut, mäkiset ja epätaisaiset jalkakäytävät sekä tiet, joiden monttuissa ja jatkuvissa portaissa meinaa Suomi-turisti heittää kuperkeikkaa, kun yrittää kävellessään seurata liikennettä, karttaa ja katukylttejä.

Plov, eli pilahvi. Uzbekistanilaisen keittiön alkuperäisantimia.
Besbarmack hevosella ja lampaalla; Kazakstanilaisen keittiön herkkuja.

Illallispaikaksi valikoitui muutaman katusekoilun jälkeen Lonely Planetistakin löytyvä Zhety Kazyna. TripAdviser listaa sen 26. sijalle Almatyn 108 ravintolasta. Ruoka oli maistuvaa, kaikki pelasi, paikka oli kivannäköinen, hintaa ruualle kuitenkin tuli ihan kohtuullisesti, kahden hengen pitkä illallinen viineineen maksoi noin 70 euroa. Maksaa sai kuitenkin kortilla, niin ei mennyt kaikki siihen mennessä nostetut ja vaihdetut tenget. Tuntuu onneksi olevan melko vaivatonta rahan nostaminen ja vaihtaminen, joskin koputamme tässä kohtaa puuta.

Punajuurta ja luumua juustolla sekä rucolalla. Taustalla ravintolan avokeittiö, jossa loimusi välillä metriset liekit.

torstai 19. syyskuuta 2013

Mitähän sitä keksisi aikansa kuluksi Pietarissa?


Eilen piti pikaisesti keksiä opiskelijakuoroporukalle pientä vinkkiä, mitä Pietarissa voisi tehdä. Eremitaasi ja kiertoajelu heidän ohjelmaansa jo kuuluvat. Tässä alla muutamia muita kivoja juttuja, joita mieleeni tulvahti. 

Kiertoajelulle mekin ajattelimme tosiaan osallistua jälleen kerran, koska jokainen kiertoajelu on aina vetäjänsä näköinen, ja odotan innolla 70-vuotiaan Tonin suomeksi vetämää kierrosta. Suomea puhuvat oppaat alkavat olla jo vähissä, kun Inturistin vanhat oppaat ovat samaa ikäluokkaa Tonin kanssa, ja nuoret eivät osaa suomea, nuorilta oppailta tosin sitten enkku sujuu.

Vinkkejä Pietariin:
in English: St.Petersburg, the Venice of the North - tips for St. Pete


Metro, metroasemat, metrolinjat öisin (opastetut kierrokset)

Pietarin kattojen yllä öisin, opastetut kierrokset Walks on Roofs Spb

Kanavaristeilyt ja Nevan risteilyt

Yöristeily Nevalla

Taidekeskus Loft Projekt Etagi (+ katto)

Luova keskus Tkatši

Taidekeskus Pushkinskaja 10

Nykytaiteen keskus Erarta

Planeta Neptun: maretaario, tieteiskuppila Trans-Force ja kauhukabinetti

Baarikatu ulitsa Rubinsteina

Klubikatu ulitsa Dumskaja

Georgialaiset ravintolat, blogissani esim. Georgialainen keittiö hurmaa Pietarissa tai Hotchu Hartcho (arvostelu blogissani) tai mikä tahansa georgialainen Hatshapurnaja (Hatshapurnaja ulitsa Rubinsteinalla) tai Hinkalnaja. Ja georgialaisessa ravintolassa pitää aina muistaa tilata jotain kastiketta, jos annokseen ei valmiiksi jo kuulu. Suosituimpia ovat adzjika, tkemali ja satsivi. Hatsapuri-juustopiiras on myös erittäin suositeltava vaikka jaettavaksi koko pöytäseurueelle! 

Pimeä ravintola, jossa sokeat tarjoilevat, Dans Le Noir

Shampanja-aamiainen Sokos Hotel Palace Bridgessä

Ginza-projektin ravintolat ovat monet varsin hyviä, kuten esim. Terrassa ja Mansarda

Kasvisravintola Cafe Idiot

Kenkäkatu, Zagorodnyi prospekt (metro Vladimirskaja/Dostojevskaja)

Dyuni-klubi ja muut osoitteessa Ligovskij Prospekt 50 sijaitsevat pienet klubit

Pietarhovi (kantosiipialuksella, paikallisjunalla, marsulla)

Marinskin teatteri

Dom knigi - kirjakauppa, jossa on myös nuotteja

Musiikkikauppa

Junona-tori

Sirkus (kesäisin sirkus myös Avtovossa)

Baletti (paljon eri teattereita)

Konsertit

Troikan tai muun paikan venäläinen show




Tapahtumatietoja täältä: St. Petersburg in Your Pocket

Tiketit
tapahtumiin täältä: http://spb.kassir.ru/spb/ 

Lasten kanssa Pietarin-matkalle johdattaa seuraava postaukseni: Lasten Pietari 

Blogissani on paljon Pietari-aiheisia postauksia, tässä muutama vinkkipostaus lisää:
Pietarin kauneutta
Pietari ensikertalaiselle
Pietarin runsas ravintolatarjonta
Pari hittiä ja huti - Pietarin ravintolatarjonnasta

Toim. huom. Perjantai-iltana oli kivat psykebileetkin: http://vk.com/goabuddit

EDIT: Linkkejä sekä kuvia lisäilty ja kirjoitusvirheitä korjailtu. Muitakin päivityksiä tehty matkan varrella aina silloin tällöin.

perjantai 30. elokuuta 2013

Perjantai-illan resepti @ Piter: Vatsatanssia ja vatsan täytettä - ravintola Vanil

Tonnikalasalaatti 200 ruplaa
Pitkän kuuman kesän 2013 aikana on tullut käytyä Pietarissa kerta jos toinen sekä työn merkeissä että muuten. Uusia kokemuksia on taas kertynyt läjäpäin, myös hyvistä ja vähemmän hyvistä hotelleista sekä ruokapaikoista.

Fatush-salaatti 150 ruplaa.
Aloitetaan nyt vaikka kesän korvalla testatusta itämaisia sekä eurooppalaisia makuja yhdistävästä Vanil-ravintolasta (Кафе-бар «Ваниль»). Ravintola sijaitsee osoitteessa Загородный пр., 12 (Zagorodnyj prospekt 12), lähin metroasema on Vladimirskaja/Dostojevskaja, joka on tosi lähellä.

Lammassaslikki 400 ruplaa.
Ravintola on avattu vuoden 2012 puolivälin tienoilla, mutta se on jo varsin suosittu, etenkin viikonloppuisin. Me vierailimme Vanilissa perjantaina melko myöhään, emmekä meinanneet sisään mahtua. Meitä oli kaksi, isommalla porukalla olisimme tuskin saaneet pöytää ilman varausta.

Kana-barbeque 400 ruplaa
Saapuessamme ruokailijoita ja juomailijoita viihdytti itämainen tanssija. Netin mukaan viikonloppuiltaisin useimmiten on jotain ohjelmaa tai elävää musiikkia tms.

Hummus 200 ruplaa

Ravintolassa on savuton ja savullinen puoli. Ravintola on netin mukaan noteerattu myös hyvänä vesipiippuilupaikkana. Ei, emme testanneet. :)

Ruoka oli hyvää, tunnelma mukava, hinta ei ollut kohtuuton, voin suositella. Ehkä tämä ei ihan top-kymppiin Pietarin ravintolatarjonnassa kuitenkaan mene. Syynä ehkäpä vaikka se, että tonnikalasalaatti ei ollut ihan miun suunmakuista ja barbeque-annoksen ranut olivat vähän aneemisia.

Ravintolalle ei kevyellä Googlen laulatuksella tunnu löytyvän omia kotisivuja, mutta muutamalla ravintolasivustolla on varsin hyvin asiaa:

http://spb.gotable.ru/restoran/vanil


http://spb.allcafe.ru/restaurants/id-7672

http://kalyan-expert.ru/places/spb/vanil.html

Shampanjaindeksi: 500 ruplaa, kylmänä, kuivana

tiistai 6. elokuuta 2013

Tbiliso, hieman fiinimpi ja kalliimpi georgialainen


Kesäkuussa kävimme testaamassa pietarilaisen Tbiliso-ravintolan tarjonnan. Paikka on hieno, käytännössä fine dining, ja hintakin on sen mukainen. No OK, 78 euroa (3300 ruplaa) pitkästä illallisesta viineineen ei ole paha, mutta herkullista georgialaista ruokaa saa Pietarissa toki paljon halvemmallakin.

Illallinen alkaa keittiön tervehdyksellä, joka on geeli vihreästä teestä. Onko muuten tuolle geelille kenties jotain tolkullisempaa nimitystä suomeksi? Hyytelö? Yhtä kaikki, vihreä aine shottilasissa on maukasta.
Keittiön tervehdys, teehyytelö
Minä otin alkupalaksi vihreän lobion, joka osoittautui kaikkea muuta kuin perinteiseksi lobioksi. Mielenkiintoinen maku, joka rupesi tökkimään loppua kohti - korianteria oli runsaasti.


Зеленое лобио с грецкими орехами
320
Зеленая фасоль, толченые орехи, специи, сладкий лук – это вкусно и необычно
Mikon alkupala oli vihreä salaatti sulugun-juustolla. Nam, mutta melko tavallista.


Зеленый салат с сулугуни и свежими овощами
300
Ассорти из салатов, помидоры черри, домашний сулугуни. Заправка на выбор: бальзамический соус, базиликовый соус, горчичный соус.
Ja yhteiseksi tilattiin yksi hatsapuri-juustoleipä, jolta ei voi välttyä, kun georgialaisessa ollaan. ;) Leipä oli hyvää, kuten aina, mutta se pienempi ja hieman kuivempi kuin mihin olemme parhaissa hatsapuri-paikoissa tottuneet.


Хачапури по-аджарски
300
Этот хачапури выпекается в форме ладьи, а в начинку идет домашний нежнейший творог и малосольный свежайший сыр, на который сразу после выпечки кладется сливочное масло и разбивается яйцо. Чтобы сполна насладиться им, перемешайте ножом все в единую массу
Pääruuaksi Mikolla oli lohta ja miulla vasikkaa. Lohiannos oli hintaansa nähden vaatimaton, myöskään georgialainen uunivasikka ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, vaikka hyvää olikin.


Лосось, зажаренный на кеци
590
Филе лосося жарится на глиняной сковородке кеци до хрустящей корочки вместе с томатами… это так вкусно, что слов нет! Можно приготовить и в коптильне!

Чашушули из телятины
400
Сочное мясо, тушеное со свежими томатами, луком, грузинскими специями и зеленью
Ravintolan nettisivu: http://triton-restoran.ru/restaurants/tbiliso

Ravintola sijaitsee hieman ehkä syrjässä "tavallisimmilta" reiteiltämme, ja emme ihan suoraan löytäneet perille. En muista, minkälainen kartta meillä oli mukana, vai oliko, mutta monta kertaa saimme kysyä tietä, kun ravintolaa kohti guljailimme lähimmältä metroasemalta (Gorkovskaja).

Muutama räpsy ravintolamatkan varrelta:

Soviet Union 2.0 -kannattajat
Katukuvaa
Katukuvaa
Katukuvaa
Ja karhu se puistossa lapsia viihdytti...